Pienestä kiinni

Se, että minulla on kolme lasta tuntuu nyt maailman luonnollisimmalta ja oikealta, vaikka vielä vuosi sitten en olisi voinut moista kuvitellakaan. Juuri nyt on vaikea enää kuvitella, millainen elämämme olisi ollut, jos olisimme päättäneet keskeyttää raskauden; varmaankin toisella tavalla hyvä. Silti ajatus siitä, että tätä vauvaa ei olisi olemassa, tuntuu nyt aivan absurdilta ja kipeältä. ”Vain” kaksi lasta perheessämme tuntuisi jopa jotenkin liian vähältä! Näin sopeutuvainen on näköjään ihminen.

Ja niin pienestä on ihmisen elämä kiinni: siitä, että satuimme harrastamaan seksiä juuri sinä päivänä, että juuri ne solut sattuivat yhdistymään, että kierukka sattui pettämään, että en varannutkaan aikaa aborttiin.

Olisi todella houkuttelevaa ja söpöä ajatella, että tämä lapsi todella halusi maailmaan, sinnikkäästi ehkäisystä huolimatta. Että juuri tämän lapsen oli tarkoituskin syntyä. Olisiko niin, että kaikella on tarkoitus, kuten moni minulle raskausaikana sanoi? Onko tarkoitus sillä, että joku päättää rakastella jonkun kanssa juuri tiettynä päivänä, tai että jotakuta ei huvita, sillä että joku laskee päiviä hedelmöittyäkseen ja joku toinen taas tekee abortin, onko tarkoitus sillä että lapsia syntyy, lapsia kuolee, puu kaatuu, ruohon siemen itää, sukuja ja kokonaisia kansoja nousee ja katoaa, sotia syttyy, maa järisee, uusia koteja rakennetaan, joku löytää parin Tinderistä ja toisaalla joku naitetaan serkulle?

Jotenkin en usko. Kaikella ei ole ”tarkoitusta”, vaan asioita tapahtuu, tunnettujen ja tuntemattomien luonnonlakien puitteissa, ihmisjärjelle käsittämättömien laajojen syy-seuraussuhteiden verkostossa. Joihinkin asioihin voimme vaikuttaa ja toisiin emme. Kaikella – myös ihmisellä – on vain se merkitys, jonka itse annamme. Juuri siksi annettu merkitys, kuten jokaiselle tänne syntyneelle ihmispennulle kuuluva jakamaton ihmisarvo, on niin tärkeä: se on ainoa, mikä meitä suojelee. Se riittää filosofiaksi minulle.

Sattumaa tai kohtaloa, tämän lapsen syntymä tuntuu silti ihmeeltä. Että saimme pyytämättä lahjaksi jotain näin kallisarvoista, täydellistä ja kaunista. Kyllä, kärsin siitä hyvästä raskausajan ja jouduimme toistaiseksi luopumaan monista suunnitelmista. Mutta enää se ei tunnu ollenkaan isolta asialta. Uusi lapsi tuntuu.

Keinun elämän laineilla, annan virran viedä. Nyt se on johdattanut minut perhe-elämän suvantoon. Hyvä niin.