Totuuden ääni: ultraääni

”Teen nyt sulle tästä lähetteen Naistenklinikalle, niin saadaan suljettua pois se kohdunulkoisen raskauden mahdollisuus.”

Mitä? En minä halua sulkea sitä pois! Haluan sulkea pois normiraskauden mahdollisuuden! Jostain syystä potentiaalisesti hengenvaarallinen kohdunulkoinen raskaus ei kuulosta ollenkaan niin pahalta kuin päätös, jonka siinä toisessa tapauksessa joudun tekemään.

Lääkärikäynnin jälkeen odotan Naistenklinikan päivystyksessä kaksi tuntia, luen Huvudstadsbladetia (ainoa paikalla oleva lehti) ja katselen äitejä vatsoineen. Kun lähdin täältä nuoremman lapseni kanssa kolme vuotta sitten, olin superonnellinen vauvasta, mutta yhtä onnellinen siitä, ettei minun enää koskaan tarvitsisi kulkea noista ovista. Viimeinen raskaus, yksinkertainen ja hyvin hoidettu synnytys, joka korjasi ensisynnytyksen traumat, ja se siitä. Hyvästi.

Mutta tässä sitä ollaan. Minut kutsutaan sisään samaan huoneeseen, jossa monta vuotta sitten sain kuulla kokeneeni keskenmenon raskausviikolla 13. Tällä kertaa jännitys on toisenlaista, mutta yksi asia on sama: tiedän jo, mutta en oikeastaan tahdo tietää. Mutta en myöskään kestä enää yhtään epätietoisuutta.

Ja sitten, jalat levällään sillä samalla pedillä, näen taas kohtuni ultraäänikuvassa. ”Tässä se kuparikierukka on, valunut tähän”, lääkäri toteaa ja näyttää toimettoman oloisesti kohdunsuun tienoilla hengailevaa läpyskää. Sitten kuva siirtyy, ja hetken olen yllättynyt – eikö siellä olekaan mitään? Mutta sitten näkyy pallura. ”Ja tässä on ihan normaali kohdunsisäinen raskaus”, lääkäri toteaa. Hänen äänensä on neutraali.

Päästyäni takaisin tuoliin istumaan, olen pyörryksissä. Naislääkäri tietää, mitä sanoa. Hän toteaa, että raskaus on niin alussa, että mitään päätöksiä ei tarvitse tehdä heti. Hän katsoo minua suoraan silmiin ja toteaa painokkaasti: ”Kaikki päätökset tässä tilanteessa ovat oikeita.” Ja jatkaa: ”kunhan te itse tiedätte, että se on teille se oikea päätös.”

Olen hänelle kiitollinen noista sanoista.

On vain yksi ongelma: en todellakaan tiedä, mikä on minulle, saati perheelleni, se oikea päätös.