Naiset, jotka vihaavat miehiä?
Lesboihin liitetään usein vihamielisyys miehiä kohtaan ja tiukan linjan feminismi. Luonnollisista syistä monet lesbot ovatkin jonkin tason feministejä ajatuksissaan, naisena ja pelkästään naisista kiinnostuvana kun yhteiskunnan monille muille vähemmän näkyvät tasa-arvoerot näkyvät selkeämmin. Pojat on poikia -tyyppistä sympatiaa ja olankohauttelua irtoaa harvemmin, kun oma kiinnostus ei kohdistu miehiin eikä heihin halua erityisesti tehdä vaikutusta naisena.
En vihaa miehiä, mutta joskus turhaudun oletukseen siitä, että minä naisena teen asioita tietyllä tavalla tai omaksun tietyn roolin heidän seurassaan. Vaikka olen nainen, en automaattisesti halua auttaa kaikkia ihmisiä pyyteettömästi ja tilanteessa kuin tilanteessa yli omien voimieni. Vaikka olen nainen, en aio odottaa puheenvuoroani kiltisti kokouksessa tai ujostele ideoitani etsien hyväksyntää miehiltä. Vaikka olen nainen, olen looginen ja hahmotan hyvin suuria kokonaisuuksia. Vaikka olen nainen, en pukeudu kauniisti ja meikkaa miehiä varten vaan nautin laittautumisesta. Vaikka olen nainen, ei itsetuntoni saa kohotusta humaltuneiden ukkomiesten yrittäessä iskeä minua työpaikan bileissä. Vaikka olen nainen, ei minulta puutu yhtään mitään vaikkei minulla ole miestä, olen hyvä, täysipäinen ja onnellinen – kaikkien naisten tavoite ei ole löytää miestä ja tehdä lapsia. Vaikka olen nainen, en ole automaattinen huolenpitäjä kaikille mahdollisille ihmisille – vain niille joille valitsen sitä tietoisesti olla. Vaikka olen nainen, osaan sanoa EI ja pitää siitä kiinni. Vaikka olen nainen, en etsi itselleni suojelijaa, etsin naista, joka olisi kanssani vahvempi kuin olisimme erikseen.
Toisaalta nuo eivät ole kaikkien miesten ajatuksia vaan monet miehet ovat ajatusmaailmaltaan tasa-arvoisia ja moderneja ja uskovat naisen pystyvät siihen, mihin miehenkin. Joskus epätasa-arvoiset asenteet elävät myös naisten parissa. Pidän miehistä, kunhan he eivät odota minulta sellaista, mitä en ole enkä halua olla. Väsyn usein miesten yrityksiin saada huomiotani, mutta kieltäydyn muuttamasta tyyliäni jotenkin ilmeisemmän epäheteroon suuntaan. Toisaalta erehdyn itsekin välillä naisten kohdalla heidän suuntautumisestaan, vaikka olenkin aika varovainen huomioni osoittamisen suhteen ja siksi sitä ei huomaakaan välttämättä kukaan muu kuin minä. It happens, lesbous ei aina näy ulospäin.
Tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen on vielä paljon matkaa etenkin näkymättömissä asenteissa, kuten hovioikeuksista äskettäin uutisoiduissa vähemmistöjä väheksivissä kommenteissa ilmeni jälleen kerran. Naisista, homoista ja maahanmanmuuttajista saa varmasti oikeuden taukohuoneessa hyvää läppää, mutta kun tuollaisia asenteita on maamme toiseksi korkeimmissa oikeusasteissa, voidaanko tasa-arvon ja yhdenvertaisuuden suhteen jäädä nyt paikoilleen tyytyväisenä? Hyvä Suomi?