Odotukset vai onnellisuus ?

Päivän paras lainaus oli Hesarista luettu kommentti ”Esitykseni pääviesti on, että älkää yrittäkö olla normaaleja, koska se perustuu vain arvaukseen, mitä muut teiltä haluavat. Pyrkikää ennemmin olemaan onnellisia.” Kommentti on Juuso Kekkosen haastattelusta, joka kannattaa lukea täältä. Kekkonen kertoo haastattelussa siitä, mitä hänen seurustelukumppaninsa sukupuolen muuttuminen naisesta mieheksi vaikutti ympäristön suhtautumiseen. Yhtäkkiä hän oli ulkopuolisten silmin homo-kategoriassa ja reaktiot muuttuivat.

Välillä mietin, että miten oikein homofobisille ihmisille kertoisin, ettei elämä ”täällä puolella seksuaalisuutta” ole mitenkään erilaista. Pitäisikö homofoobikoille olla hoitona pakollinen keskusteluhetki homoseksuaalin kanssa, jotta he näkisivät, että mitään kummallista ei elämässämme ole. Emme ole yhteiskunnan laitamilla viettämässä hurjia orgioita, eikä ole mitään yleistä agendaa saada heteroita käännytettyä homoiksi. Olemme työpaikoilla, kouluissa ja harrastuksissa, ruokakaupoissa ja kahviloissa, siellä missä ihmiset nyt yleensä oleskelevat. Osa hiljenee työpaikan kahvipöydässä kun puhutaan puolisoista ja seurustelukumppaneista, osa välttelee kävelyä rakkaansa kanssa käsi kädessä julkisilla paikoilla etenkin ilta- ja yöaikaan. Osa uskaltaa olla avoimesti sitä mitä on ja haluaa avoimuudellaan lisätä avoimuutta. 

Myös homoseksuaalien kesken on joskus kommentointia siitä, miten joku on liian stereotyyppinen homo tai lesbo ja pilaa sillä jotenkin muiden maineen tai muuten vaan ärsyttää. Mies voi olla liian ”neitimäinen” ja siksi ärsyttävä ja nainen taas liian ”äijämäinen” ja siten haluaa vain pönkittää heikkoa itsetuntoaan. Toisaalta liian naisellinen lesbo taas voi olla liian heteromaisen näköinen, joten ei siksi sovi joidenkin käsityksiin lesbosta. On ymmärrettävää, että ihmiset kiinnostuvat erilaisista tyypeistä, eikä kaikkien tyyppi ole samanlainen, mutta olisikohan jo aika antaa ihmisten elää elämäänsä niin kuin ovat onnellisia. Toisten ihmisten toiveiden perässä juokseminen ja jonkin normin ja normaaliuden tavoittelu voi käydä aika väsyttäväksi, kun aina voi tulla joku, jolle ei kelpaa ja riitä. Siksi pyrin mielummin olemaan onnellinen, koska tärkeimmät määritelmät ja tärkein hyväksyntä tulevat sisältäpäin.