Eurodance!

….ja vaikka 90-luvulta löytyy paljon, paljon muutakin musiikkia kuin eurodance, on se paikkansa tässä blogissa ansainnut.

 Laman jälkeen lähdettiin myös musiikissa henkiseen nousuun, ihmiset kaipasivat jotain kevyempää. Eurooppalainen dance-skene oli toki jo ollut olemassa 80-luvulta saakka, mutta tunnelmassa ja energiassa on selkeä ero 90-luvun alun danceen ja -97 danceen. Itselleni selkeää eurodancea ovat vuodet 1995-1998, jolloin tehtiin kepeimmät suuria massoja ilahduttaneet tuotokset.
Eurodancestakin löytyy kuitenkin laatua ja laatua. Henkilökohtaisesti ärsyttävimmät renkutukset ovat niitä ”halpoja” biisejä, joista koko genre tunnetaan, mutta väleihin lipsahteli yhtyeitä ja kappaleita, jotka ovat oikeasti hyviä.
Seuraa lyhyt esimerkkilista hyvistä eurodance-kappaleista:

Faithless – Insomnia (UK)
Leila K – Electric (SWE)
Waldo’s People – U Drive me Crazy (FIN)
Dr. Alban – This time I’m free (SWE)
DJ Bobo – Pray (SUI)
Aikakone – Toiseen maailmaan ja Teimme tarinaa (FIN)
E-Type – Here I go (SWE)

Insomnia, This time I’m free ja Electric ovat vuodelta -95, joka kuuluu vielä painavammassa tuotannossa. Siirrytään vuoteen -96 ja Prayhin ja tuotanto on jo huomattavasti kevyempää.

Aikakoneen Toiseen maailmaan-albumi (-96) on mielenkiintoinen, koska siinä on selkeästi genren rajoja venyttäviä tuotantoja ja jopa drum’n bassia. Yhtyeen ensimmäinen levy Tähtikaaren taa (-95) oli Suomen ensimmäinen selkeä, iso eurodance-levy, mutta silti hyvin tyylikäs. Aikakoneelta puuttuivat rap-osuudet, joten kappaleet olivat täyttä dancepopia kolmella laulajalla.
Kaikissa muissa esitellyissä kappaleissa on rap-säkeistöt, myös vasta -98 julkaistussa E-typen Here I gossa. Nelisen vuotta suorastaan lensi pelkillä räpeillä ja kovilla mimmilaulajilla. Sitten tuli Britney, mutta siitä joskus lisää.

Kuuntele nämä listatut kappaleet ja vertaa niitä esimerkiksi Aquan, Vengaboysien, Dazen, Captain Jackin, Dr. Bombayn ja, dear lord, E-Roticin tuontantoihin. Eurodance muuttui Insomniasta läppämusaksi suhteellisen nopeasti.
Eurodance on parhaimmillaan tanssitranssiin vievää iloittelua, kaverin kanssa täysiä mukana laulamista.

Laatua ja laatua.

Leila K
kulttuuri musiikki

TUPLA HIPHOP, Snoop+Biggie

Ysärihoppi on parasta, se groovaa, silloin samplattiin, tehtiin läskejä biittejä. Dr. Dre oli kovinta ikinä.

 

Snoop Doggin Who am I? (What’s my name):ssa ja Notorious B.I.G:n Hypnotizessa on tod kovat bassot.Okokok Snoopin sanoitukset Doggystylella ovat vähintäänkin arveluttavia, mutta you know, sellaista se oli vuonna 1993. Tärkeintä näissä kahdessa biisissä on liikuttava voima. Tekee mieli jammailla, tanssia, olla jalkojen päällä.

Kun Who am I? pärähtää soimaan, tulee kasvoille sellainen stinky face. Basso on niin läski! Dr. Dre sämpläsi muutamat George Clintonin ja Parliamentin biisit yhteen ja Snoop aloittaa kappaleen ikonisella flowllaan, what more can we ask.

Ja Hypnotize vaan svengaa niin törkeeeeenäääääääääää!!!

1990-luvulla osattiin tehdä biittejä.

I miss the bass.

R

kulttuuri musiikki