Heräsin ihmeen hyvin ollakseni valvonu niin myöhään viimeisen viiden päivän aikana. Perkele! Oikee korva on tulehtunut.

Enkussa mul ei ollu kirjoja ja mä katoin Minnan kaa samasta kirjasta. Sitte oli Lumikkia klo kahteentoista saakka, jollon oli kässää. Tiina opetti mua tekee semmost kaunista nauhaa solmimalla.

Kolmelta me tavattiin Minnalla (Susan kaa) ja me katottiin yx leffa.

Meillä ei sulkiksessa ollu taaskaan kunnon harkkoja, vaan sitä samaa ihme peliä, ku’ viimex, paitsi että kaikki pelas. Mikko on yhä tosi kiva, ellei kivempiki ku ennen. Se taitaa tykätä musta. Ainaki se halus mut sen jengiin.

Päivällä me löydettiin enkun luokasta, Susan pulsasta, Nooran ja Emman salavihko, joka ei ollu ku vaan tosi tyhmä. Sinä luki esim. näin: ”Ressun parhaat ihmiskaverit: Noora, Emma, EI MUITA!” Todella omahyvästä! 

Sitte joku oli tiirikoinu tän kirjan lukkoo, koska siin’ on naarmuja! Täytyy kätkee se uudestaan. Elinalle tiedox, jos sä tätä oot lukenu, et oon mäki lukenu sun päiväkirjaa kyllä! Älä valita! Säki tiiät nyt MUN salaisuudet, et revipä siitä.