1800-luvun muoti

Edelfelt oli maailmanmies

Albert Edelfelt oli maailmanmies, jota kiinnosti ajan muoti ja trendit. Hän piti huolen siitä, että hänen naisensa ovat pukeutuneet ajan muodin mukaisesti Pariisin muotitalojen trendia noudattaen.

Hän oli luonteeltaan sosiaalinen, mistä oli paljon hyötyä – taiteilijuus vaati mesenaattien rahoitusapua.

Albert Edelfelt avioitui vuonna 1888 vapaaherratar Ellan de la Chapellen kanssa. Pariskunnalla oli yksi yhteinen lapsi, poika Erik. Kevään 1891 perhe vietti Italian Liguriassa sekä Ranskan Rivieralla. Maalauksessa Taiteilijan vaimo ja Emelie von Etter Cannes’issa naiset on kuvattu Villa de Bandoux’n terassilla. Edelfeltille niin tärkeä Haikon kartano Porvoon lähistöllä oli Emelie von Etterin omistuksessa. Edelfeltin myöhäistuotannossa on vaikutteita impressionismin välittömyydestä, mikä heijastuu myös tässä maalauksessa. Tukholman Nationalmuseumin kokoelmiin kuuluu maalaus Ikkunastani Cannes’issa, joka on maalattu samana vuonna ja samaan suuntaan.

 

Viktoriaaninen muoti viittaa viktoriaanisen ajan pukeutumis- ja sisustustyyliin vuosien 1837–1901 välillä.[1] Tyyli on saanut nimensä Iso-Britannian kuningatar Viktorian mukaan.

Naisten viktoriaaniselle pukeutumistyylille tunnusomaista ovat pitkät hameet, krinoliini ja tyrnyyri, korsetit ja korkeat kaulukset. Pukeutuminen oli peittävää. Rusketusta vältettiin ja hienot naiset käyttivät hansikkaita sekä pitsisiä päivänvarjoja. Muutokset muodissa näkyivät siluetissa, hameen koossa ja muodossa, hihoissa, kaula-aukoissa, väreissä ja vyötärölinjassa. Siluettiin voitiin vaikuttaa korsetilla ja monenlaisilla korostavilla alusvaatteilla kuten krinoliinilla.[2]

Muotiin vaikuttivat myös teollisuuden edistysaskeleet, kuten tekstiiliteollisuuden kehittyminen ja valmistumistapojen muuttuminen nopeammiksi ja edullisemmiksi. Tärkeä keksintö oli ompelukone, joka yleistyi 1860-luvulla.[2] Ompelukoneen myötä vaatteet halpenivat ja koristuksien lisääminen saattoi tulla helpommaksi: esimerkiksi 1870-luvulla muotivaatteet olivat erittäin monimutkaisia ja täynnä kankaisia koristeita, pitsiä ja laskoksia. Koristeiden lisääntymisen on tulkittu johtuneen pitkälle siitä, että vaatteet oli helpompaa ommella täyteen koristusta, ja se tehtiin kun se oli mahdollista. Samoin krinoliini, jonka tarkoitus oli korvata kymmenet painavat alushameet, leveni lopulta käytännössä niin suureksi kuin se oli mahdollista tehdä ja hameista tuli valtavia.

Myös miesten pukeutuminen oli muodollisempaa kuin 2020-luvulla. Ruumiillisen työn tekijöitä lukuun ottamatta miesten odotettiin käyttävän takkia, liiviä ja hattua. Paitahihasillaan näyttäytyminen oli sopimatonta. Housujen vyötärö nousi navan korkeudelle asti, ja vyön sijasta käytettiin olkaimia.[3]