MIKSI PIENITULOINEN YRITTÄJÄ ON PIENITULOINEN EIKÄ MENE TÖIHIN?

Liisa Hanén

1 pv  ·

MIKSI PIENITULOINEN YRITTÄJÄ ON PIENITULOINEN EIKÄ MENE TÖIHIN?

Luova tuho. Meni tässä hiukan tunteisiin, vaikka ei pitäisi. Jälleen sähköpostista löytyi tänä aamuna erään isomman firman omistajan ja yrittäjän ”hyvää tarkoittava” maili, jossa hän kysyy, että ymmärränhän, että mikroyrittäjät ovat vain ”markkinahäiriö” isommille yrityksille. Sähköposti jatkuu tuttuun tapaan, että ”luovan tuhon” pitäisi antaa hoitaa kaikki tarpeettomat pikkuyrittäjät nurin ja palkkatöihin isoihin yrityksiin.

Meni tosiaan tunteisiin, vaikka ei pitäisi. Olen varsin tottunut tähän. Tämä on surullisen yleinen mielipide.

Puhutaan siis pienituloisista yrittäjistä. Miten hemmetissä yksinyrittäjien mediaaniansainta on Suomessa alle 2000€/kk bruttona? Keitä ovat nämä kymmenet tuhannet, jopa satatuhatta todella pienituloista yrittäjää? Vaivaako heitä jokin kollektiivinen hulluus? Tyhmyys? Vitonen alakoulun matikassa?

Kerron hiukan pienituloisista yrittäjistä. Lähdetään siitä, että 93% kaikista suomalaisista yrityksistä on yksin- ja mikroyrityksiä ja näistä voidaan arvioida, että lähemmäs puolet on enemmän tai vähemmän pienituloisia.

1. Iso kuva. Kuvittele ensin maa Suomen muotoisen pilven alla, jossa ei olisi ollenkaan yksinyrittäjiä tai mikroyrittäjiä. Ei pieniä kivijalkaliikkeitä, kauppoja ja kahviloita. Ei yksinyrittäjinä toimivia fysioterapeutteja, kirjanpitäjiä tai taiteilijoita. Ei yksityisiä perhepäivähoitajia, kotisiivoojia. Ei pieniä maanviljelijöitä, kampaajia, jalkahoitaja, terapeutteja. Ei muusikoita, kääntäjiä, liikunnanohjaajia, autokorjaamoita. Jatkanko vielä? Kaikki palvelut ja tuotanto olisi vain isojen yritysten varassa.

Lienee näkemyksestä kiinni, onko tällainen maailma toisille mieluinen vaiko ei. Joku haluaa jättimarketista bulkkina aivan kaiken ja sama se, onko se edes kotimaista, jos kiinalaista saa edullisemmin. Mutta se on varmaa, että haja-asutusalueet ja syrjäseudut näivettyisivät, koska jokainen isompi yritys laskee, ettei jossain järventakana kannata palveluita pyörittää. Asiakkailla ei ole ostovoimaa eikä heitä saa massoina kiinni.

Paikallisia palveluita pyörittävät paikalliset pienet yrittäjät, hyvin pienellä katteella. Koska heillä on halu palvella yhteisöään, eikä voitontavoittelu ole useinkaan tällaisen yrittäjän päätavoite, vaan halu tehdä mielekästä työtä. He pitävät Suomea elinvoimaisena, verorahoineen, perheineen ja palveluineen, vaikka itse tienaavat todella vähän. Olette varmaan kuulleet dynaamisista vaikutuksista taloudessa?

2. Työpaikat. Suoraan viitaten ylläolevaan. Ei useimmilta paikkakunnilta löydy omaa työkokemusta, osaamista ja koulutusta vastaavaa työtä. Tai olet liian nuori, olet liian vanha, olet liian maahanmuuttaja. Kohtaanto-ongelma. Kunnat, kaupungit ja isot yritykset ulkoistavat ahkerasti toimintojaan eikä yksinyrittäjällä ole lähes koskaan mitään mahdollisuutta neuvotella palkkioistaan, ne tulevat aivan annettuina isomman oikeudella saneltuna ja usein palkkiot pysyvät samoina vuosikausia tai jopa laskevat, koska se on paras tapa isommille säästää, kun palkankorotuksia on kuitenkin pakko maksaa.

Pienet yrittäjät ovat globalisaation varaventtiili, joka laitetaan joustamaan aina sieltä ketjun loppupäästä joko kohtuuttomilla laskun maksuajoilla tai matalilla palkkioilla, kun kulut muualla nousevat ja kuluttajien maksukyky hiipuu. Ei siinä täyty normaalin yrittäjyyden tunnusmerkit, mutta markkinatalouden kylläkin: kysyntä ja tarjonta ja globaalit markkinat.

Jos oma ammatinharjoittaminen on suoraviivaista ja kokopäiväistä asiakaspalvelua- tai pientuotantoa paikallisesti, ei yrittäjä voi lisätä ansaintaansa helposti passiivisella ansainnalla, kuten verkkokursseilla-, kaupoilla, some-yhteistyöllä tai uusilla asiakaskunnilla. Eikä läheskään kaikkea työtä voi myöskään tehostaa ja tehdä nopeammin tai uusilla digitaalisilla työkaluilla. Usein vain työmäärä ja kulut kasvavat, ansainta ei samassa suhteessa.

3. Jokainen yritys lähtee pienestä. Montako yritystä luulette, että syntyy suoraan keskisuureksi työnantajayritykseksi vuosittain? Aloittavat yrittäjät ovat yleensä kaikkein tiukimmilla, kun pakollisia veroja tai veroluonteisia maksuja on maksettava alusta asti ja samalla koitettava saada toiminta kannattamaan. Pelkästään yrittäjän eläke- ja sosturvamaksut kaatavat satoja yrittäjiä vuosittain, koska ne eivät jousta yrittäjän todellisen taloudellisen tilanteen mukaan ja ovat ulosotossa kolmessa kuukaudessa. Ikivanhoja yhteiskuntamme rakenteita ei ole suunniteltu tukemaan pieniä yrittäjiä, vaan lainsäädäntömme kohtelee kaikki yrittäjiä kuin suuryrityksiä.

4. Osatyökykyiset yrittäjät. Yhteiskunnallisen keskustelun ja tunnustuksen ulkopuolelle täysin jäävä porukka, joka ei saa töitä niillä ehdoilla, joilla voisi sitä tehdä. Valtaosa ei kuitenkaan halua elää sosturvalla. Siispä he omilla voimavaroillaan perustavat yrityksen, elättävät itsensä, maksavat veroja ja tuovat uskomattoman arvokkaan panostuksen yhteiskuntaan, vaikka jäävät yleensä todella pienituloisiksi. Tähän joukkoon kuuluu myös kasvava masentuneiden ja työuupujien yrittäjäjoukko, jonka täytyy saada toteuttaa työelämää omilla ehdoillaan, jos halutaan vaihtoehto sosiaaliturvalle. Tämä on hyvin laaja ja monisyinen joukko ihmisiä, joilla on valtava määrä erilaista ammattitaitoa ja potentiaalia.

5. Nuoret yrittäjät. Yhä useampi nuori haluaa olla yrittäjä. Uudet yrittäjyyden muodot mahdollistavat yrittäjäkokeiluja, innovointia, omien ideoiden testaamista. Usein yrittäjyys lähtee jo opiskeluaikana liikkeelle. Nuoria yrittäjiä motivoi usein rahaa enemmän omien arvojen ja oman potentiaalin toteuttaminen sekä oma ajankäyttö. Työelämässä liikutaan jatkuvasti eri muotojen välillä, palkkatöistä yrittäjyyteen, paljon kokeillaan kevytyrittäjyyttä. Kasvun käsite on useille nuorille jotain aivan muuta, kuin mitä meidän kangistunut talouskasvun ajattelumme tarkoittaa. Ihminen on enemmän kuin eurot. Onko tämä hyvä asia vai ei, siitä voidaan keskustella.

6. Monimuotoisuus on tärkeää. Jos itseäni raastaa tässä ”luova tuho” -keskustelussa jokin eniten, niin kaksinaismoraali. Onko se jokin täydellinen musta aukko aivoissa, joka ei tunnista mikroyrittäjiä ympärillään? Henkilö on tuskin ehtinyt rummuttaa raivokkaasti luovan tuhon puolesta, kun jo ilmoittaa tyytyväisenä miten oma lapsi on menossa kesällä taidekurssille, tai miten on liput hankittu puolison kanssa kulturelliin paikalliskonserttiin, tai käydään ahkerasti puistojumpassa aamuisin. Miten mökkipaikkakunnalle tuli juuri uusi ihana kahvila tai viinibaari, tai kotikulmilta alkoi saada aitoa napolilaista artesaanipizzaa. Jep. En sano enempää. Eikö automarketista löydykään tunnelmaa tarpeeksi?

7. Ja lopuksi. Se pieni mikroyrittäjä, joka palkkaa pari työntekijää. Sanottiin mitä tahansa, työntekijöiden palkkaaminen on Suomessa todella kallista ja myös iso riski pienelle yrittäjälle. Palkatessaan työntekijöitä mikroyrittäjä usein vuosikausiksi tuomitsee itsensä pienituloisuuteen ja maksaa työntekijöilleen paljon enemmän kuin itselleen, etenkin hiljaisina aikoina, koska riski on yrittäjän. Lisäksi siinä joutuu usein tekemään itse tuplatyöt jos työntekijä on sairaana tai poissa, ja töitä saa paiskia lujasti, että saa työntekijöille maksettu palkkaa myös lomilta. En glorifioi yrittäjää, sanon vain niin kuin se on. Näitä palvelualan yrittäjiä on paljon siellä alle parintuhannen euron tienaavissa.

Jos mitään, niin toivoisin, että mikroyrittäjät otettaisiin viimein pois marginaalista. Me elämme Suomessa kuin laput silmillä ja jaamme edelleen yhteiskuntamme menneen maailman lokeroihin: isot työnantajayritykset vs. palkansaajat.

Meillä on Suomessa uskomattoman rikas ja monimuotoinen mikroyrittäjien kenttä ja kulttuuri, joka ei saa juuri huomiota eikä tunnustusta. Unohdettaisiinko siis ”luova tuho” ja mietittäisiin sen sijaan, mitä mahdollisuuksia, myös perinteisen talouskasvun osalta, ketterien pienten mikroyritysten maa voisi tarjota? Ja minkälaisen Suomen me haluamme?