Harva tuntee proteiini- ja kuitupitoisen sinilupiinin hyödyt

Makealupiineihin kuuluva ja jalostettu sinilupiini on viljelykasvi, jota viljellään vähäisiä määriä myös Suomessa. Kyseessä ei ole luonnonvarainen, esimerkiksi tienvarsilla ja puutarhoissa nähtävä lupiini, joka ei käy ravinnoksi ihmisille eikä eläimille vaan on myrkyllinen.

TuoreimmatEduskuntavaalitVenäjän hyökkäysSääKotimaaUlkomaatTalous
Kaikki aiheet ja palvelut

Artikkeli on yli 10 vuotta vanha

Kotimaa

Harva tuntee proteiini- ja kuitupitoisen sinilupiinin hyödyt

Makealupiineihin kuuluva ja jalostettu sinilupiini on viljelykasvi, jota viljellään vähäisiä määriä myös Suomessa. Kyseessä ei ole luonnonvarainen, esimerkiksi tienvarsilla ja puutarhoissa nähtävä lupiini, joka ei käy ravinnoksi ihmisille eikä eläimille vaan on myrkyllinen.

Makealupiineihin kuuluvan viljellyn ja jalostetun sinilupiinin Haags Blaue -lajike. Luonnonvarainen lupiini, jota näkee esimerkiksi tienvarsilla ja puutarhoissa, on sen sijaan myrkyllinen, eikä sitä saa syödä. Kuva: Frederick Stoddard

Anne Orjala

4.4.2013 6:44

Jalostettu sinilupiini

• Rehuksi ja ihmisravinnoksi käytettävä viljelty ja jalostettu sinilupiini (Lupinus angustifolius L.) ei ole sama lajike kuin luonnonvarainen lupiini, joka sisältää myrkyllisiä alkaloideja ja jota ei tule syödä
• Typpeä sitova palkokasvi
• Sinilupiinissa on valkuaista melkein yhtä paljon kuin soijapavussa. Se on proteiini- ja kuitupitoinen kasvi. Ihmisravinnoksi käyvät vain viljellyn sinilupiinin siemenet
• Sinilupiini voi aiheuttaa joillekin allergisia reaktioita

Lähteet: Prokantri, ProAgria, Duodecim

Proteiini- ja kuitupitoinen viljelty sinilupiini on Suomessa vielä varsin tuntematon kasvi myös ihmisravintona.

Lupiinijauhoa tuodaan Suomeen ulkomailta ja sitä käytetään esimerkiksi leivonnassa. Makealupiineihin kuuluvista lajikkeista valmistettuja tuotteita voi myös löytää ekokaupoista.

Sinilupiinia viljellään Suomessa vain hyvin vähän lähinnä kokeilumielessä.

Kasvinviljelytieteen tutkija ja dosentti Frederick Stoddard Helsingin yliopistosta arvioi, että syynä vähäiseen ravintokäyttöön tarkoitetun sinilupiinin viljelyyn on se, että kyseessä on Suomessa uusi asia ja tietämystä ei välttämättä ole.

– Tarvitaan ihmisiä, jotka viljelevät lupiinia, mutta myös kuluttajia.

Makealupiineihin kuuluva sinilupiini on Välimereltä peräisin oleva jalostettu viljelykasvi. Ihmisravintoa voi valmistaa vain kasvin siemenistä.

Luonnonvaraiset, esimerkiksi tienvarsilla ja puutarhoissa nähtävät lupiinit ja koristelupiinit eivät sen sijaan sovellu ravinnoksi ihmisille eikä monille eläimille, sillä ne ovat myrkyllisiä eikä niitä tule syödä.

Sinilupiinin viljelemistä rehu- tai muuhun ravintokäyttöön pohtivien kannattaakin varmistaa, että lajike on oikea ja valmistustapa sopiva.

Stoddard arvioi, että jalostettua sinilupiinia viljelee Suomessa kymmenkunta viljelijää ja viljelyala oli viime vuonna vajaa sata hehtaaria.

Lähes kaikki käyttävät sitä eläinrehun valmistukseen, mutta esimerkiksi Lammilla on yrittäjä, joka käyttää ruuantuotannossa Lapualla viljeltyä sinilupiinia.

Viljateknologiaan perehtynyt yliopistonlehtori Tuula Sontag-Strohm Helsingin yliopistosta kertoo, että leipomot ovat huomanneet lupiinin käyttökelpoisuuden.

Stoddard kertoo puolestaan, että esimerkiksi Australiassa lupiinia on lisätty vaaleaan leipään, jotta lapset saisivat terveellisempää ruokaa.

Suomessa tutkitaan käyttöä eläinrehuksi

Eläinrehuksi viljeltyä sinilupiinia valmistetaan muun muassa Australiassa, Saksassa ja Tanskassa.

Kotieläinten ravitsemustieteen professori Aila Vanhatalo Helsingin yliopistosta kertoo, että viljellyn sinilupiinin käyttöä eläinten rehuksi Suomessa tutkitaan ja sitä pidetään potentiaalisena rehuvalkuaisen lähteenä.

Palveluryhmäpäällikkö Sari Peltonen ProAgriasta kertoo, että erikoiskasveissa riskit ovat isot viljelijän kannalta.

Hän huomauttaa, että vähäiseen viljelyyn eläinten ravinnoksi vaikuttaa se, että viljellyssä sinilupiinissa kyse on uudesta kasvista – sen viljelyvarmuudesta ei tiedetä ja viljelystä on vasta vähän osaamista. Myös siementen saatavuutta tulee miettiä.

– Ihmisravinnon kannalta kokeilu on varmasti vielä vähäisempää.

Ihmisravinnon näkökulmasta täytyy miettiä myös myös jatkojalostusta ja kuluttajien kiinnostusta.

Tuula Sontag-Strohm sanoo uutuuden lisäksi vähäiseen viljelyyn vaikuttavan se, että Suomessa ei ole sinilupiinia esikäsitteleviä laitoksia.

– Emme voi palata agraariyhteiskuntaan, jossa kaikki tehtäisiin alusta loppuun itse. Kaikkien ketjun osien pitäisi olla kunnossa. Sinilupiinissa on se hyvä puoli, että se on melko helppo esikäsiteltävä verrattuna vaikkapa härkäpapuun, koska sinilupiinissa ei ole haitta-aineita.

Stoddard kertoo, että muissa maissa sinilupiinin parhaiten kehittyneet markkinat ovat erityisesti märehtijöiden valkuaisvararehuna. Hän arvioi, että realistisesti ajateltuna ihmisravinnoksi sinilupiinia voitaisiin viljellä Suomessa joitakin satoja hehtaareja ja eläinravinnoksi muutamia tuhansia hehtaareja.

Viljelty muutamia vuosia

Stoddardin mukaan sinilupiini sopii viljeltäväksi myös Suomessa. Sinilupiini pitää happamasta ja hiekkaisesta maaperästä, joten se menestyy parhaiten Etelä-Pohjanmaalla ja Satakunnassa.

Vielä viitisen vuotta sitten lajikkeita ei ollut juuri edes tarjolla, mikä on vaikuttanut vähäiseen viljelyyn. Onnistuneesti sinilupiinia on viljelty Suomessa vasta muutamia vuosia.

Sekä Stoddard että Sontag-Strohm uskovat, että sinilupiinin käyttö ja viljely lisääntyvät myös Suomessa.

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008525234.html

Miten suhtautua robottien kanssa elämiseen tulevaisuussa?

Professori Joni Pajarinen uskoo robottien tulevaisuuden potentiaaliin

Julkaistu: 21.4.2021

Tulevaisuudessa robotit työskentelevät ja oppivat itsenäisesti, myös ihmisten kanssa, eivätkä enää pelkästään toteuta ohjelmoituja käskyjä.

Robotiikka ottaa nyt isoja askelia eteenpäin tekoälymenetelmien avulla. Näin uskoo syksyllä sähkötekniikan ja automaation laitoksella työnsä aloittanut professorimme Joni Pajarinen.

Mitä tutkit ja miksi?

Tutkin ja kehitän tekoälymenetelmiä liittyen erityisesti vahvistusoppimiseen, mikä on koneoppimisen muoto. Tutkin myös robotiikkaa ja tekoälyn yhdistämistä robotiikkaan. Uskon, että tulevaisuudessa robotit toimivat itsenäisemmin ja pystyvät toimimaan ympäristöissä, missä aikaisemmin robotteja ei ole ollut. Näistä esimerkkeinä robotit, jotka osaavat itsenäisesti siivota leluja, järjestää esineitä keittiössä, lajitella jätteitä tai nostaa puunrunkoja kuorma-auton lavalle. Imurirobotit ovat jo arkipäivää, mutta tulevaisuudessa robottien toimenkuvat voivat laajentua merkittävästi.

Jotta robotit pystyisivät toimimaan itsenäisesti haastavissa ympäristöissä, pitää robottien oppia suunnittelemaan toimintaansa. Toimintaa varten robotin on kerättävä tarvittava tieto, jotta ne voivat toimia hyvin ja suorittaa niille annettuja tehtäviä. Näin robotti voi toimia myös sellaisessa ympäristössä, mitä ei välttämättä ole suunniteltu etukäteen heitä varten tai ovat heille täysin tuntemattomia. Tutkimani menetelmän avulla robotti voi oppia toimintaa suoraan palautteesta. Robotti voi esimerkiksi oppia selvittämään kietoutuneita esineitä toisistaan pelkästään huomaamalla ja muistamalla, miten esineitä voi ja ei voi liikuttaa.

Olen nähnyt useita robotti elokuvia tulevaisuuden ennustuksiin pohjautuvia.

Olemmeko lähempänä robottien kanssa elämistä nyt kuin koskaan aiemmin?

Tulevaisuudessako näemme entistä vähemmän ihmisten jalan jälkiä.

Roboteille tulevaisuus on mahtava – työpaikoille ei

Massatyöttömyys vai maailman pelastus? Asiantuntijoilla on erilaisia käsityksiä siitä, kuinka koneet korvaavat ihmisen työt tulevaisuudessa. Yksi asia on kuitenkin varma, työt muuttuvat ja eriytyvät. Miten käy oman työsi?

Lainaus:

Janne Soisalon-Soininen
22.8.2014 18:09 | Päivitetty 22.8.2014 22:44

Vuoteen 2029 mennessä robotit ymmärtävät ihmisten kieltä, flirttailevat, kertovat vitsejä, oppivat kokemuksistaan ja päihittävät älykkyydessä ihmiskunnan parhaimmatkin aivot.

Näin arvioi teknologiayhtiö Googlen insinöörejä johtava Ray Kurzweil brittilehti Observerille alkuvuonna.

Useiden tutkimusten ja arvioiden mukaan tekoäly ja robotit korvaavat suuren osan ihmisten työstä seuraavien vuosikymmenien aikana.

Oxfordin yliopiston raportin mukaan Yhdysvalloissa puolet työpaikoista voidaan korvata keinoälyllä 20 vuoden kuluessa. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla puolestaan arvioi alkuvuonna, että tekoäly voisi korvata suomalaisten työpaikoista 36 prosenttia seuraavan 10–20 vuoden aikana.

Muun muassa tavarantarkastajan, puhelinmyyjän, laskentainsinöörin ja vakuutusmyyjän ammattien on ennakoitu kuolevan.

Suurin murros sittenteollisen vallankumouksen

Etlan tutkijoiden Mika Pakarisen ja Petri Rouvisen mukaan on hyvin todennäköistä, että edessä on suurin työhön liittyvä murros sitten 1700-luvulla alkaneen teollisen vallankumouksen.

– Valkokaulustyöläiset eivät ole murroksessa mitenkään turvassa. Ekonomille turvallisimmat työt ovat varmaankin koulutus- ja kehitystyö, tai henkilöstöasiat. Lainajohtajia ei välttämättä taas ole tulevaisuudessa, Rouvinen arvioi Taloussanomille.

Hän kuitenkin muistuttaa, että muutoksessa on enemmän kyse muuttuvista ammateista, kuin häviävistä ammateista. Samalla linjalla on myös Aalto-yliopistossa älykkään robotiikan tutkija, professori Ville Kyrki.

– Työt muuttuvat koko ajan. Tietokoneistuminen ei niinkään uhkaa työpaikkoja, se lähinnä muuttaa työnkuvia, Kyrki toteaa.

Hänestä kehittyvä tekoäly tarjoaa lähinnä uusia työkaluja ihmisille, eikä suoraan korvaa ihmistä.

– Ihmisille on tulossa runsaasti uusia työkaluja. Kehitys saattaa jonkun verran vähentää työpaikkoja, mutta työ joka vaatii suurinta asiantuntemusta säilyy. En näkisi tätä poikkeuksellisina kehityksenä verrattuna aiempaan.

Palvelut ovat seuraavana listalla

50 viime vuoden aikana Suomessa on syntynyt noin 1,2 miljoonaa uutta työpaikkaa ja kadonnut noin 900 000 työpaikkaa. Eniten työpaikkoja on kadonnut teollisuudesta ja maataloudesta.

Suomessa katoavien töiden paine kohdistuu Etlan mukaan eniten matalapalkkaisiin, vähemmän koulutettuihin, yksityisellä sektorilla työskenteleviin ja teollisuuden työntekijöihin.

Palvelusektori on jo muutoksessa. Rahat nostetaan pankkiautomaateista, laskut ja ostokset hoidetaan verkossa, ja kaupoissa alkaa näkyä itsepalvelukassoja.

– Monet palvelut on varsin helppoa automatisoida. Itsepalvelukulttuurin lisääntyminen on ollut viime vuosina selvä trendi, Kyrki toteaa.

Robotiikan puolella automaatioastetta on varaa nostaa liikenteessä ja logistiikassa, jotka ovat vähittäiskaupan ohella merkittävimmät muutosalat.

Etlan Rouvisen mukaan paras suoja murroksen vaikutuksia vastaan on koko elämän jatkuva koulutus ja oppiminen. Koodaustaito nousee nykyistäkin suurempaan arvoon.

Massatyöttömyyttävai hyvinvointia?

Vanha viisaus on, että työttömyys ei johdu potentiaalisen työn puutteesta, vaan järjestelmän kyvyttömyydestä tuoda työ ja tekijä yhteen. Nopeassa murroksessa yhteiskunnan kyky sopeutua muuttuviin työnkuviin on koetuksella.

Rouvisen mukaan kehitys mahdollistaa globaalisti jaettavissa olevan kakun kasvattamisen, mutta samalla eriarvoistuminen voi kiihtyä.

Saman vaaran tunnistaa myös Kyrki. Työn ja pääoman suhde muuttuu tulevaisuudessa yhä radikaalimmin. Maailman johtavalla tekoälyn kehittäjällä on valttikortit kädessään. Google on panostanut kehitykseen ostamalla hiljattain useita robottifirmoja.

– Työn suhteellinen arvo laskee robotisoinnin ja tietokoneistumisen seurauksena. Rahalla tehdään enemmän rahaa, sillä tuotantoon ei tarvita enää työtä, vaan pelkästään pääomaa, Kyrki kertoo.

Suomalainen työkonesektori voi olla myös vahva vientivaltti. Sandvik tekee automaattisia kaivostyökoneita ja Cargotec valmistelee itsenäisesti toimivia konttinostureita. Hyvä esimerkki on myös suomalainen ZenRobotics, jonka uudet jätteenkäsittelyrobotit ovat ensimmäisiä laatuaan.