Itävallassa – Austria

Itävallan matkan kuulumiset kuulin koiralenkillä juuri äsken. Innsbruck Olympia kaupungissa käyty. Kiivetty hyppytorniinkin. Alpit on vaikuttva näky ja kokemus. Omatoimimatkalle kyllä pääsee. Mucheniin 99€ menopaluu ja sieltä autolla Ski-Amade alueelle Itävaltaan.

Alpeilla huhtikuu on vielä hieno laskukuukausi, kunhan valitset paikan missä rinteet ylettyvät 3000 metriin. Kyläänlaskut ovat huhtikuussa yleensä heikossa hapessa, mutta 2000-3000 m korkeudella lasketaan hyvää laskua. Eli kannattaa katsella paikkaa missä paljon rinteitä yli 2000 m korkeudessa. Hekin olivat käyneet 2000 m korkeudessa. Hengitys oli salvannut.

Rinnekuppiloita on myös mukavasti, kantapaikaksemme muodostui Ladisin alueen laitimmaisen hissin ala-aseman tuntumassa oleva pieni ravinteli, josta sai ripeästi tarjoiltuna gulassit, schnitzelit ym. paikalliset vakiolounaat alta kympin per nenä.
Hiihtokoulutarjontaa löytyy, samaten tekemistä perheen pienimmille. Pari snowparkkia on myös eritasoisine tilpehööreineen, toisessa myös airbag; paippeja ei löydy.

Muu turistiporukka oli kutakuinkin 90-prosenttisesti hollantilaisia, ja muut kielet, saksa mukaanlukien, olivat poikkeus. Suomalaisia lie ollut vain kourallinen ja vain pari kertaa kuuli viikon aikana kotikieltä. Paikalliset osaavat englantia melko kehnosti, joten kannattaa vähän verestää koulusaksantaitojaan ennen reissua.

Kaupat menevät meikäläisittäin katsottuna perin aikaisin kiinni; samaten jotain vaihtoehtoista after-ski -aktiviteettia jäi kaipaamaan. Kävimme 10 km päässä Landeckissa, mutta kovasti kuollut oli sekin kaupunki 18-19 jälkeen.

Pidimme yhden välipäivän, jolloin piipahdimme 40 km päässä Italian puolella Curonissa katsomassa ”kirkkoa järvessä”. Sitten ihan ex tempore otimme ja polkaisimme Arlbergin laaksoon, St. Antoniin ja Lechiin, josta otimme puolipäivälipun. Täällä olikin lunta ihan eri tavalla, samaten suomalaisia. Sää oli toki täälläkin keväisen sohjoinen.

Lumitilannetta majapaikkamme emännälle hämmästeltyäni sain selitykseksi sen, että siinä missä Arlbergin solaan käyvät Atlantin sateiset tuulet, Serfauksen alueen Fernpassiin ne tulevat etelästä. Eli lumi on enemmän kortilla, vaikka ollaan selvästi St.Antonin alueen keskuksia korkeammalla…

Mutta ihan kelpo paikka ja mukavaa tirolilaistunnelmaa kylissä. Voisimme mennä toistekin.

Tiroli on Itävallan osavaltio Alpeilla. Sen pääkaupunki on Innsbruck. Osavaltion pinta-ala on 12 640 km² ja sen väkiluku 728 826. Tiroli on myös laajempi historiallinen alue, joka oli keskiajalta lähtien vuosisatojen ajan yhtenäinen kreivikunta, mutta on nykyisin jaettu Itävallan ja Italian kesken.

Itävallan noin 1,8 miljoonan asukkaan pääkaupunki Wien tunnetaan ennen kaikkea oopperasta, kuuluisista säveltäjistä, Habsburgeista, upeasta arkkitehtuurista sekä sacherkakusta. Wien matkaajia ovat olleet minunkin serkuistani monet.

Linnoja ja kahviloita

Wienin tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Hofburgin, Schönbrunnin ja Belvederen keisarilliset linnat, jotka vievät vierailijat hetkessä aikamatkalle menneisyyteen. Keskellä Wieniä kohoava katedraali Stephansdom on niin ikään näkemisen arvoinen.

Wieniä kiertää kehäkatu Ringstrasse, jonka varrelta löytyvät monet nähtävyydet kuten oopperatalo, useat museot sekä monia puistoja. Erityisesti Mariahilfer Strassen päässä sijaitsevat kulttuurihistoriallinen ja luonnonhistoriallinen museo ovat tärkeitä nähtävyyksiä.

Wienissä riittää nähtävää useiksi päiviksi ja jo pelkästään kaupungilla kävely, kahviloissa istuskelu ja välittömästä tunnelmasta nauttiminen riittävät matkan sisällöksi. Monet kaupungin tärkeimmät nähtävyydet sijaitsevat lyhyen kävelymatkan päässä toisistaan, ja esimerkiksi rautatieasema Westbahnhof, ostoskatu Mariahilfer Strasse, museokeskittymä Museumsquartier sekä Stephansplatz-aukion ympärille levittyvä kävelykatu ja tunnettu Stephansdom-katedraali ovat helposti koettavissa yhden päivän aikana.

Wienissä kannattaa suunnata myös aivan ydinkeskustan ulkopuolelle esimerkiksi Praterin kaupunginosaan, josta löytyy paljon viehättäviä katuja, kahviloita, tori sekä huvipuisto. Praterin kaupunginosan nimeä kantava huvipuisto ja sen edustalla sijaitseva tunnettu maailmanpyörä Riesenrad ovat näkemisen arvoisia. Praterin huvipuiston alueelle ei ole sisäänpääsymaksua, joten rennon tivolitunnelman pääsee kokemaan ilmaiseksi.

Myös Tonavan varrella sijaitseva vihreä Donauinsel-saari sekä eriskummallinen Hundertwasser-talo ovat näkemisen arvoisia.

Kulttuuri Matkat

Pariterapiassa

Kolumni
Yhä naurattaa, kun exäni sanoi ystävälleen: ”Me mennään ensi viikolla pariterapiaan, ja mä aion voittaa sen!”

Me kaikki varmasti tunnemme jonkun, jolla ei ole koskaan mikään hyvin. Jos sinulla menee huonosti, hänellä menee aina huonommin. Voitto se on sekin, kirjoittaa Anna-Leena Härkönen.

Teksti

Anna-Leena Härkönen

Julkaistu 27.5.2023
Apu

Anna_Leena_Ha__rko__nen_30-1-1-square-1x1_milEG.jpg?w=2048&q=75&fit=crop-center

Meidän ei tarvitse voittaa. Kunhan vain kaikki muut häviävät! Kuulin avaruusolion repliikin lasten piirretystä (joita kissani katsoo aamuisin). Ja se oli totta.

Minua on pyydetty monesti Tanssii tähtien kanssa -ohjelmaan. Viimeisellä kerralla sanoin, että älkää pyytäkö enää. En tule. Ensinnäkään en osaa tanssia. Kun käsketään liikuttamaan jalkaa, liikutan koko vartaloani. Olen täysin lahjaton, teatterikoulun tanssinopettajien kauhu. Putoaisin varmasti ensimmäisenä. Mikä nöyryytys.

Kukaan ei halua pudota ensimmäisenä. Mistään. Kilpailuhenkinen ihminen haluaa voittaa kaikessa, myös siinä mitä ei osaa. Parasta olisi voittaa kilpailut osallistumatta niihin ollenkaan.

Voisihan sen tanssikilpailun ajatella leikkinäkin. Mutta se ei ole leikkiä. On kyse elämästä ja kuolemasta. Ja jos ei ole kyse elämästä ja kuolemasta, ei ole kyse mistään.

Minäkin tunnen ystäväni. Hän kävi aviomiehensä kanssa parisuhde terapiassa, ajatuksena oli parantaa suhdetta. Nykyisin pariterapeutit ehdottavat poikkeuksessa eroa aviopareilla. Niin tämäkin terapeutti oli tehnyt. Mies oli uskonut terapauttia, pari oli asunut Lontoossa mies töissä ja vaimo oli  opiskellen Maisteritutkinnon englanniksi ja heillä on nyt kaksi jo aikuisikäisiä tytärtä.  Ero siitä tuli pitkän suhteen jälkeen. Vaimo joutui menemään lähihoitajan töihin vaikka hän on palkittu graafikko. Autoimme häntä ja hänestä tuli järjestömme pj.

Oli mahtavaa, että euroviisuissa toiseksi jäänyt Käärijä myönsi suoraan olevansa hirveän pettynyt. Miksi teeskennellä? Se oli niin lähellä! Ja vaikka hänelle aukeaisi hopeasijasta vaikka minkälainen ura, tappio jää varmasti kirvelemään ikuisiksi ajoiksi.

Toisen voitto ei aina suomalaista mieltä lämmitä. Kuten Danny laulaa hittibiisissään: ”Kun naapureiden elintaso mielenrauhan vei…”

Kilpailkaa keskenänne, Turkka sanoi meille oppilaille Teatterikorkeakoulussa. Varastakaa huomio lavalla. Pelätkää ja vihatkaa toisianne.

Ajatus tuntui kauhealta. Teatteri oli ja on mielestäni yhteisöllisyyttä, ja se on sen paras puoli. Totta kai jokainen haluaa olla mahdollisimman hyvä, mutta että yrittää tuhota vastanäyttelijän työn rynnimällä eteen? Sellaisiakin näyttelijöitä on.

Toisen voitto ei aina suomalaista mieltä lämmitä. Kuten Danny laulaa hittibiisissään: ”Kun naapureiden elintaso mielenrauhan vei…”

Se kertoo kaiken. Minä en koskaan voita arpajaisissa. Jokin aika sitten yritin taas. Designkaupassa jokainen kävijä sai arvan. Myyjän mukaan useimmissa niistä oli voitto ja palkintona puuhelmistä tehtyjä avaimenperiä. Arpani ei voittanut, tietenkään. Toivoin, että myyjä antaisi pelkästä hyvästä sydämestä uuden arvan, mutta ei hän antanut. Ostin silti korvakorut. Teki mieli ehdottaa, että jos ostan ne, saanko uuden arvan.

Vaikka mitä minä olisin sillä rumalla avaimenperällä tehnyt? En mitään, mutta voittamisen kokemuksella paljonkin.

Me kaikki varmasti tunnemme jonkun, jolla ei ole koskaan mikään hyvin. Jos sinulla menee huonosti, hänellä menee aina huonommin. Voitto se on sekin.

Lily Ebert, holokaustista selvinnyt juutalaisnainen, kertoo muistelmissaan, miten Tel Aviviin perustettiin sodan jälkeen tukikeskus natsien vainot kokeneille. Mitä tapahtui? Uhrit alkoivat kilpailla siitä, kuka oli kärsinyt eniten. Syntyi nokkimisjärjestys. Keskitysleirillä olleet eivät esimerkiksi pitäneet ”kätkeytyjiä” minään. Mitä sinä muka voit tietää? Minä olin Auschwitzissa kolme vuotta! Riidat saattoivat yltyä rajuiksikin. Tällaisia me olemme, ihmiset.

Kävin yhden aviomieheni kanssa pariterapiassa. Se ei auttanut. Mutta yhä naurattaa, kun exäni sanoi ystävälleen: ”Me mennään ensi viikolla pariterapiaan, ja mä aion voittaa sen!”

Valitettavasti hän ehti käyttää tuon omassa kirjassaan ennen minua. Tämän kilpailun hävisin.

Suhteet Parisuhde