Pois kotoa muuttaneet

Suomessa nuoret naiset lähtevät lapsuudenkodistaan selvästi nuoria miehiä aikaisemmin, eikä sukupuolten välinen ero ole viime vuosina juuri pienentynyt. Nuorten miesten omilleen muuttamista viivästyttää osaltaan varusmies- tai siviilipalvelus. Nuoret naiset voivat sen sijaan jatkaa opintojaan heti koulun päätyttyä ja sen myötä muuttaa pois lapsuuden kodista (Nikander & Pietiläinen 2015; Nikander 2009Siirryt toiseen palveluun.).

Toki nuorten asumisratkaisuihin vaikuttavat myös asuntotarjonta ja asumiskustannusten kohtuullisuus sekä opiskelu- tai työpaikan saaminen, mihin koronapandemiakin osaltaan vaikuttaa. Nuorten toiveissa on muuttaa kotoa jo 18-vuotiaanaSiirryt toiseen palveluun., mutta kaikilla toive ei toteudu, sillä keskimäärin kotoa muutetaan 21,8-vuotiaana.

Vuoden 2019 lopussa 17-vuotiasta tytöistä ja pojista vielä noin 90 prosenttia oli perheessään lapsen asemassa (kuvio 1). Sen sijaan 18-vuotiailla tilanne on jo toinen ja ero sukupuolten välillä tulee esiin. Lapsen asemassa oli 18-vuotiaista naisista 75 prosenttia, mutta miehistä selvästi useampi, 84 prosenttia. (Perheet 2019Siirryt toiseen palveluun..)

Vuonna 2019 italialaisnuoret muuttivat lapsuudenkodistaan keskimäärin 30 vuoden iässä, ja miehet olivat keskimäärin kaksi vuotta vanhempia kuin naiset kotoa muuttaessaan.

Mietipä tätä kulttuuri eroa.

Olen monen ulkomaalaisen ihmetelleen suomalaisten yksinäisyyttä. Moni on varmaan nähnyt italialaisia elokuvia tahi tietää, että italialaisessa ydin perheeseen kuuluu muitakin sukulaisia. Ydinperhe-sana on niin moderni, ettei sille ollut edes selkeää vastinetta ennen 1800-luvun loppua.

Monenlaisia perheitä on ollut aina – niin sanotulla ”ydinperheellä” on vain lyhyt historia.

Äiti, isä ja pari tenavaa. Siinä se sitten on, ydinperhe. Tällaista perheyksikköä pidetään usein ajattomana mallina, eräänlaisena vakioperheenä, johon kaikkia muita – epätavallisia tai peräti ”epänormaaleja” — perhemalleja helposti verrataan.

Ydinperhemallin historia on kuitenkin lyhyt kuin kananlento. Erilaiset tavat muodostaa perhe ovat vaihdelleet suuresti historian saatossa.

”Mitään yhtä tiettyä ydinperhemallia ei ole koskaan ollut. Erilaisia perheitä on ollut aina”, perhemallien historiaa tutkinut Tiina Miettinen Tampereen yliopistosta kertoo.

Yksinhuoltajia on ollut aina

Ydinperhemalli tuli korostetusti muotiin 1800-luvun lopussa. Kuitenkin myös silloin muut perhemuodot kukoistivat ihannoidun mallin rinnalla.

”Esimerkiksi yksinhuoltajia on aina ollut, vaikka 1800-luvun lopulla ja 1900-luvulla aviottomuuteen suhtauduttiin hyvin kielteisesti. Seksuaalisuutta ei ole koskaan saatu pysymään kurissa lakien avulla”, Miettinen pohtii.

”Suurimmassa osassa entisajan perheitä oli sinun lapsiasi, minun lapsiani, meidän lapsiamme sekä toisinaan lapsia, jotka olivat uuden puolison edellisen puolison lapsia”, Miettinen kertoo.

Porvarillinen ihannekuva alkoi murentua 1960-luvulla

Teollistumisen jälkeen syntynyt porvarillinen ihannekuva työssäkäyvästä miehestä ja kotirouvasta alkoi murentua 1960-luvulla. Syitä mallin hajoamiseen oli lukuisia.

”Kaupungistuminen, uskonnon vähentynyt vaikutus, naisten lisääntynyt työssäkäynti sekä avioerot muuttivat sodan jälkeistä perhemallia. Yhteiskunnassa alettiin suhtautua sallivammin keskiluokkaisesta perhe-elämästä poikkeavia perhemalleja kohtaan”, Miettinen kertoo.

Murros on palauttanut perhe-sanalle sen vanhan merkityksen.

”Perheellä tarkoitetaan nykyään erilaisia yhdessä asuvien aikuisten ja lasten muodostamia kotitalouksia”, Miettinen kertoo.

Turhaa nostalgiaa?

Jos kerran yhteiskuntamme on sellainen, ettei ydinperhemalli enää sovi siihen, miksi silti haikailemme ydinperhemallin perään? Miksi ydinperheestä ja sen murroksesta puhuminen nostaa edelleen kuumia tunteita pintaan?

”Ydinperhe käsitetään edelleen ”vanhan hyvän ajan” perhemalliksi. Kuvitellaan, että ennen elettiin yhteisöllistä ydinperhe-elämää maaseudulla ja kaikki oli paremmin kuin nykyään”, Miettinen pohtii.

Nostalgia ei ole noussut pelkästä tuhkasta. Taide- ja populaarikulttuuri ovat olleet omiaan luomaan kaipuuta ydinperhemallia kohtaan.

Idyllinen perhe-elämä oli varakkaiden etuoikeus

”Martta Wendelinin viehättävät kuvitukset sekä ruotsalaisen Carl Larssonin idylliset maalaukset 1900-luvun alusta elävät voimakkaina ihmisten mielikuvissa”, Miettinen kertoo.

Entisaikojen glamour ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua.

”Helposti unohtuu, että idyllinen ja turvallinen elämä oli ennen mahdollista vain varakkaimmille, eikä sekään taannut onnellisuutta. Avioliitot solmittiin järjestettyinä tai ainakin säätysidonnaisesti”, Miettinen sanoo.

Jopa palvelijat kuuluivat perheeseen

Asumismuodot sitoivat ihmisiä suuremmiksi yhteisöiksi kuin nykyään ja siksi myös perhe ymmärrettiin ydinperhettä laajemmaksi ryhmäksi.

”1700-luvulla elänyt ihminen käsitti perhe-sanan eri tavoin kuin me. Hänen perheeseensä kuului sukupiiri ja jopa palvelijat. Ydinperhe-sana on puolestaan niin moderni, ettei sille ole selkeää vastinetta ennen 1800-luvun loppua. Ydinperhettä on tämän vuoksi vaikea sijoittaa menneeseen”, Miettinen sanoo.

Uusperhe on satoja vuosia vanha käsite

Myös elinajanodotukset vaikuttivat perhemallin rakenteeseen.

”Maatalousyhteiskunnassa varhainen kuolema korjasi usein joko isän tai äidin. Jäljelle jäänyt avioitui lähes poikkeuksetta uudelleen”, Miettinen sanoo.

Uusperheellisyys on siis kuulunut jo useita satoja vuosia normaalin perhearkeen.

Maaseuden yksinäiset  miehet, peräkammarin pojat

Lapsuudenkodista muuttaminen on tärkeä askel kohti itsenäistä elämää. Suomalaiset nuoret muuttavat kotoa varsin nuorina useimpien muiden Euroopan maiden nuoriin verrattuna. Maaseudulla nuoret asuvat useammin vanhempiensa kanssa kuin kaupungeissa asuvat nuoret. Kaikkialla Euroopassa naiset lähtevät lapsuudenkodistaan nuorempina kuin miehet.

Opiskelu, yhteen muutto kumppanin kanssa sekä halu tulla toimeen omillaan ja itsenäistyä ovat kyselytutkimusten mukaan nuorille tärkeimpiä kotoa muuttamisen syitä. Omilleen muuttamisen syyt ovat pysyneet samoina ainakin parinkymmenen vuoden ajan, vain painotukset ovat vaihdelleet (vrt. Nikander 1995 ja Ilmonen ym. 2005).

Tilastoissa nuorten kotoa lähtöä kuvataan lapsen asemassa olevien määrän muutoksilla (ks. oheinen tietolaatikko). Kotoa muuton pitkän aikavälin tarkastelua kuitenkin vaikeuttavat lainmuutokset. Ennen vuotta 1994 opiskelijat olivat virallisesti kirjoilla vanhempiensa luona, koska heitä ei hyväksytty opiskelupaikkakuntiensa vakituisiksi asukkaiksi. Uuden kotikuntalain mukaan myös opiskelijoilla on oikeus valita asuinkuntansa, ja osa opiskelijoista käyttää tätä oikeutta.

Pohjois-Euroopassa kotoa muutetaan suhteellisen varhain, kun taas eteläisessä ja itäisessä Euroopassa lapsuudenkodissa viihdytään pitempään. Varhaisen kotoa muuttamisen maita Euroopassa ovat erityisesti Tanska ja Suomi, joissa sekä naiset että miehet muuttavat hyvin usein kotoa jo alle 25-vuotiaina. Toisessa ääripäässä ovat Italia ja Malta, joissa lähestulkoon kaikki alle 25-vuotiaat asuvat vielä vanhempiensa kanssa. Alle kymmenen prosenttia näiden maiden naisista ja miehistä eli itsenäisesti.

Monissa maissa ei ole sosiaaliturvaa, joten sen hoitaa valtion puolesta suku. Pohjoismaissa sukulaisten kanssa ei kavereerata siksi, että ne on sukulaisia vaan ennemminkin siitäkin huolimatta.

Mielipiteitä sukulaisista:

Suvussa on oikein mukavia ihmisiä: tätini, anoppi on kuin toinen äiti jne. Löytyy myös täysin luokattomia juntteja ja loisia joiden kanssa ovat välit menneet poikki -onneksi- ja joita väkisin näkee häissä ja hautajaisissa vilahdukselta.

Moni kaverini on paljon läheisempi kuin nuo jonninjoutavat b-luokan sukulaiset.

Se kumpuaa sosialismista, joka on johtanut yhteisöllisyyden puutteeseen. Kun valtio on ihmisen kaikkein lähin omainen, ja ihmisen saama tuki elämän polulla tulee kasvottomalta taholta, ei opi vastuun kantoa lähimmäisistään tai kiitollisuutta. Tällaiseen ilmapiiriin pyrittiin Neuvostoliitossakin aikanaan; pyrittiin rikkomaan luontaisesti muodostuneiden yhteisöjen siteitä, jotta uskollisuus valtiolle olisi helpompaa. Käytännössä tämä asenne näkyy esimerkiksi seuraavanlaisissa tilanteissa:

– Lapset saa hoidattaa kersansa palkatuilla hoitajilla tai hoitaa täysin itse, ei me isovanhemmat niitä tänne viikonlopuksi viitsitä koskaan ottaa, me ollaan jo omat lapsemme kasvatettu

– Kyllä 18-vuotiaan pitää jo maksaa vuokraa kotona asumisesta

– Jos veljellä on rahat vähissä, niin hakekoon sossusta lisää, ei se minulle kuulu. Jos sisko kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta kotona lasten kanssa, niin eikö neuvolasta jonkun saa siellä käymään

– En viitsi käydä vanhempieni luona liian usein, koska kaikkein tärkeintä maailmassa lopulta on, että olen itsenäinen ja omillani pärjäävä aikuinen

Esimerkkejä on loputtomiin. ”Itsenäisyydestä” on tullut yliarvostettu itseisarvo, vaikka todellisuudessa riippuvuus perheestä ja suvusta on vain vaihtunut riippuvuuteen valtiosta. Entisaikoina ihmiset kokivat olevansa osa laumaa, mutta resursseja auttaa lähimmäisiä oli paljon vähemmän. Toki siitä omasta vähästäkin autettiin aivan toisella asenteella kuin nykyaikana.

Tosiasia on myös Italiassa perhe pyörii perinteisesti äidin – la mamman – ympärillä. Vaikka kotirouvakulttuuri on ollut jo pitkään hiipumassa, alle puolet italialaisista naisista käy töissä. Suomessa luku on 68 prosenttia.