Ranskan malli
Ranskassa perhe on kiinteä yksikkö. Paitsi, että kolmen ruokalajin illalliset syödään yhdessä ja vapaa-aikakin vietetään omassa porukassa, myös rahat ovat useissa perheissä yhteisiä. Käytäntöä tukee se, että Ranskassa on käytössä perheverotus. Etelä-Ranskassa asuva toimittaja Helena Liikanen-Renger tapasi ranskalaisia naisia ja kysyi, mitä he ajattelevat perheen sisäisestä rahanjaosta.
Perheverotus tarkoittaa sitä, että sen jälkeen kun ihminen menee naimisiin tai virallistaa parisuhteensa, hänen tulonsa lasketaan verotuksessa puolison tulojen kanssa yhteen. Myös perheen koko vaikuttaa veron määrään. Yksinkertaistetusti voi sanoa, että mitä useampi jäsen perheessä on, sitä vähemmän on maksettavia veroja. Viisihenkinen perhe pääsee vähemmällä kuin kaksihenkinen.
Toki myös perheen tulojen suuruus vaikuttaa laskelmissa. Eniten järjestelmästä hyötyvät suhteessa pienituloiset perheet.
– Yksinäinen ihminen joutuu maksamaan paljon enemmän veroja kuin henkilö, jolla on perhe. Periaate on, että yksinäisellä on paljon enemmän rahaa, joten hän joutuu jakamaan myös muille. Perheellisellä taas ajatellaan olevan enemmän kuluja, joten veroja pitää maksaa vähemmän, perheenäiti ja yrittäjä Séverine Gambardella kertoo.
Esimerkiksi henkilö, joka tienasi viime vuonna 60 000 euroa joutui maksamaan tuloveroa 12 355 euroa. Sen sijaan nelihenkinen perhe maksoi samasta summasta veroja vain 4326 euroa.
– Minusta on hyvä, että meillä on perheverotus. Kun perustetaan perhe ja hankitaan lapsia, päätetään yleensä myös elämän ja omaisuuden jakamisesta toisen kanssa, Séverine perustelee.
Yhteinen verotus tasapainottaa parisuhdetta
Perheverotus kirjattiin Ranskassa lakiin vuonna 1945. Aloitteen uudistuksesta teki poliitikko ja ekonomisti Adolpe Landry. Hänen mottonaan oli ”tasa-arvoinen elintaso, tasa-arvoinen verotus”. Antibesilaisen Eve Raynalin mielestä perheverotusmalli on hyvä nimenomaan tasa-arvon kannalta.– Yhteinen verotus tasapainottaa parisuhdetta, jos esimerkiksi nainen tienaa vähemmän kuin mies.
Vaikka Even perheessä perheen vanhemmilla on yhteisen tilin lisäksi omat tilit, kaikki perheeseen tulevat rahat ovat yhteisiä.
– Meidän perheessä ei lasketa erikseen rahoja. Kun lähdemme lomalle, ei siellä lasketa, että puolet on toisen maksamaa ja puolet toisen.
Yhteen ei kannata mennä, jos ei halua jakaa kaikkea
Vuosi 2015 oli Ranskassa juhlavuosi. Oli tullut kuluneeksi viisikymmentä vuotta siitä, kun naiset saivat oikeuden avata oman pankkitilin ilman puolison lupaa. Vuosikymmenet ovat muutenkin muuttaneet ranskalaista naista aikaisempaa itsenäisemmäksi. Jo pelkästään kotiäitien määrä on laskenut nopeasti. Siinä missä heitä oli vuonna 1991 vielä 3,5 miljoonaa, vuonna 2013 heitä oli enää enää 2,1 miljoonaa.
– Naisilla on nykyään pankkitilit ja heidän on käytävä töissä. Elämä on liian kallista, eteläranskalaisessa ravintolassa työskentelevä Nadine sanoo.
Hän on leskinainen, mutta tiukkasanainen siinä, mitä tulee parisuhteisiin. Ennen, kun roolijako oli selvempi, asiat olivat hänestä paremmin.
– Kun eletään parisuhteessa, on parempi olla yhdessä ja jakaa kaikki. Se on loogista, muuten ei kannata edes mennä yhteen.
Stéphanie Rubino, perheenäiti ja yrittäjä ymmärtää Nadinen näkemyksen ja kuittaa, että se on Ranskassa yhä hyvin yleinen. Hänelle itselleen tietty itsenäisyys, kuten työ ja pankkitili ovat kuitenkin tärkeitä.
– Periaatteessa yhteiset rahat on hyvä asia, mutta henkilökohtaisesti olen joutunut elämässäni kerran pettymään enkä halua enää kokea sitä uudelleen.
Helena Liikanen-Renger, Antibes, Ranska
Lisää ohjelmasta
