Whippet juoksukisoissa

https://www.youtube.com/watch?v=ycQzNCBazHU

 

Eilen muisteltiin entisiä koiria. Whippet rotuiseen koira oli perheen isä päätynyt ja koiran pentu oli ostettu Kajaanista saakka sen aikusta rahaa  900 markalla. Koira sai nimekseen Pertrus.

”Petrus” on latinaa ja tarkoitaa kiveä tai kalliota, samoin kuin kreikan kielen sana ”petros”. Nimen voidaan katsoa olevan peräisin Jeesuksen opetuslapselta Simonilta, jota kutsuttiin arameaksi nimellä Kefas l. kallio. Nimen kreikankielinen muoto oli siis Petros.

Perheen isä oli perehtynyt Whippet rotuun historian kautta ja ihastunut Whippetin ulkomuotoon.

Ensimmäiset tunnetut kuvat, joissa näkyy selvä vinttikoiratyyppi, ovat peräisin kuudennelta vuosituhannelta e.Kr. Seuraavien vuosisatojen aikana Keski-Idän taiteessa esiintyi säännöllisesti erilaisia elegantteja, pitkäjalkaisia metsästyskoiria. Jotkut näistä muistuttavat suuresti nykyistä greyhoundia, sileäkarvaista salukia ja faaraokoiraa, mutta ne kaikki näyttävät aika suurilta, ja on joka tapauksessa aivan liian aikaista ajatella niitä ”puhtaina” rotuina.

Vinttikoirilla metsästämistä harrastettiin vielä kauan sen jälkeen kun yhteiskunta oli siirtynyt maanviljelyyn, eivätkä metsästyskoirat olleet enää välttämättöntä ruuan hankkimisessa. Ajojahdin jännitys ja koirien kauneus pitivät vinttikoirajahdit yläluokkien suosimana harrastuksena. 100-luvulla kreikkalainen historioitsija ja filosofi Arrian kirjoitti siitä jopa oppikirjan. Arabian ratsain liikkuvat beduiinit metsästivät salukeillaan, tsaarinajan Venäjän pajarit järjestivät suuria ja vaarallisia susijahteja venäjänvinttikoirillaan ja roomalaiset toivat greyhoundin Brittein saarille, mistä sai alkunsa kelttien hirven- ja sudenmetsästys karkeakarvaisilla vinttikoirilla.

Muinaisessa Egyptissä ja antiikin Roomassa oli ollut myös pienempiä, sileäkarvaisia vinttikoiria – Kleopatralla väitetään olleen niitä useita – ja nämä olivat sekä whippetin että sen pikkuserkun italianvinttikoiran esi-isiä. Koirien välisiin eroavaisuuksiin ei kiinnitetty huomiota, ne olivat vain joko suuria, pieniä tai keskikokoisia vinttikoiria, niitä ei luokiteltu eri nimisiin ja ne saivat lisääntyä keskenään vielä vuosisatoja. Epäilemättä joukkoon mahtui myös täysiä ristisiitoksia, mutta ne eivät olleet suosittuja, sillä ne eivät olleet yhtä käyttökelpoisia metsästykseen eivätkä yhtä kauniita, mikä oli sinänsä tärkeä tekijä antiikin Kreikassa.

Pienempi, whippetin näköinen koira osoittautui erittäin tehokkaaksi jäniksenmetsästäjäksi; se kykeni taipumaan, kääntymään ja ottamaan saaliin kiinni paljon pienemmässä tilassa kuin nopeat, mutta raskaammat greyhoundit. Nämä pienemmät vinttikoirat säilyivät Rooman valtakunnan luhistumisen läpi ja nousivat kukoistukseensa keski- ja renessanssiajalla, jolloin taiteessa esiintyy hyvin usein keski- ja pienikokoisia sileäkarvaisia vinttikoiria, enimmäkseen hyvin ylevien aiheiden yhteydessä. Koirat ovat laadultaan selvästi parempia kuin myöhempien vuosisatojen kuvataiteessa, niinpä nämä whippetit, joiksi voisimme nyt ruveta kutsumaan niitä, olivat varmaankin arvostettuja omana aikakautenaan. Niiden koko vaihtelee pienestä italianvinttikoiran kokoisesta täysikasvuisen greyhoundin kokoiseen; nyt omana aikakautenammekaan meillä ei ole yleistä yhteisymmärrystä siitä, mitkä kokorajat erottavat nämä kolme rotua toisistaan. Yksistään whippetin koko voi vaihdella jopa 12,5 cm siitä, mitä pidetään oikeana joissain osissa Eurooppaa siihen, mikä on ihanne amerikkalaisen rotumääritelmän mukaan. Ei olisi mahdotonta vaihtaa erittäin suuri tai erittäin pieni yksilö toiseen rotuun toisessa maassa – mitä kokoon tulee.

Whippet kisoihin oltiin päädytty ensi kertalaisena ilman minkäänlaista harjoittelua. Whippet koira kisoissa koirat laitetaan lähtöruutuihin ja ovet aukaistaan ja koirat säntää juoksuun

sähköjäniksen perään. Petruksen kanssa kävikin niin, että Petrus ensikertalaisena lähtikin ihan toiseen suuntaan mitä muut koirat. Tämä jäikin ensimmäiseksi ja viimeiseksi kokeilu kerraksi Whippet kisoissa. Aiemmin oli viety Petrus muotovalio koira kisoihin ja siellä kerrottiin Petruksen olevan liian korkea muotovalio yksilöksi, sanottiin ettei enää kannata Petrusta tulla näyttämään uudestaan.

Whippet rodusta

Vinttikoirien pieneen ryhmään, joita Suomessa tunnetaan 13 eri rotua, kuuluu myös WHIPPET, toiseksi pienin vinttikoirarotu. Whippet on keskimäärin kooltaan n. 45-51 cm korkea ja painaa n. 9-15 kg. Se on lyhytkarvainen, hajuton koira, jossa silmää viehättää ensikatsomalta erittäin siro, mutta voimakkaan lihaksikas vartalo, sulava liikunta ja mitä lempein käytös. Vinttikoirat aiheuttavat ihmisten keskuudessa usein ihmettelyä ja ennakkoluuloja sen niin kovin erilaisen ruumiinrakenteen vuoksi. Vinttikoiria ei pidetä nälässä, jotta ne olisivat vinttikoiran näköisiä, ne vain yksinkertaisesti ovat luonnostaan sen mallisia.

Naapurista oltiinkin sitä ennen saatu ihmettelyjä, että eikö Petrus saa riittävästi ruokaa, kun on niin laihan mallinen ja luutkin näkyy.

Kapea, pitkä pää, kapea, lihaksikas vartalo, pitkä, ruoskanomainen häntä ja ”suhteettoman” syvä rintakehä kuuluvat vinttikoiran tyyppiin. Whippetin vartalo on kehitetty valtaviin nopeuksiin (hetkellisesti jopa 60km/h), ketteriin loikkiin ja nopeisiin tilanteisiin. Sen syvän rintakehän on annettava suojaa ja tilaa voimakkaalle sydämelle ja keuhkoille. Sen hyvin muodostuneet lihakset takaavat voiman ja kestävyyden. Useimmat tuntevat whippetin nimenomaan kilpaa juoksevana koirana. Tämä harrastus asettaa koiran kunnolle aivan erityisiä vaatimuksia.

Whippet rakastaa retkeilyä luonnossa perheen parissa ja jos sen opettaa jo pennusta asti olemaan irti ja tulemaan luokse kutsuttaessa, se on näöllä metsästävänä rotuna suhteellisen helppo irtipidettävä. Whippet lähtee irti ollessaan mieluusti juoksentelemaan – varsinkin aukeilla paikoilla – myös riistan (esim. jänis) perään, mutta usein nämä ajopyrähdykset päättyvät jahdattavan kadottua näköpiiristä muutaman minuutin jälkeen. Whippetin kontaktihakuisuutta kannattaa koulutuksessa hyödyntää alusta alkaen. Kun whippet on saanut ulkoilla irti pennusta lähtien, irtiolo menettää ikään kuin merkityksensä, eikä koira lähde niin helposti omille teilleen.

Vastoin yleistä luuloa whippetiä ei tarvitse lenkkeilyttää kymmeniä kilometrejä päivässä. Whippet tyytyy monen muun koirarodun tavoin normaaliin, perinteiseen lenkkeilyyn. Puolitoista-pari tuntia päivässä jaettuna kahteen – kolmeen lenkkiin riittää useimmille. Lisäksi whippetiä tulisi juoksuttaa irti aina mahdollisuuksien mukaan, kuitenkin viikottain. Kaupunkialueella whippetiä pitää helpoiten irti koirapuistossa, mutta myös erilaiset niityt, hiekkakentät, nurmialueet ja puistikot tarjoavat sille mieluisen juoksuhetken silloin kun ajotietä ei ole lähettyvillä ja muukin ”liikenne” alueella on minimissä. Mikäli koiraa aiotaan kilpailuttaa radalla tai halutaan sen menestyvän näyttelykehissä on lenkkeilyt suunniteltava sen mukaisesti.

 

Vaikka whippet on rotuna erittäin kiltti, se ei suinkaan tarkoita sitä, että se olisi luonteeton. Sen toinen minä on erittäin rohkea ja terhakka ja se tulee erinomaisesti toimeen toisten koirien ja ihmisten kanssa.

Aivan oma lukunsa on rodun hyvä terveys, joka on varteenotettava asia tämän päivän monien sairaiden rotujen keskellä. Lonkkavika, krooniset silmä- ja korvasairaudet ovat suhteellisen tuntemattomia whippeteille. Samoin luonnevika, aggressiiviset yksilöt ovat rodussa harvinaisuus. Jonkin verran yleistyneestä eroahdistuksesta on yhdistyksen sivuilla laaja-alainen artikkeli. Nykytietämyksen mukaan ihmisen pystyessä tarjoamaan koiralleen rodunomaisia aktiviteetteja, runsaasti liikuntaa ja virikkeitä, vältetään koiran turhautumista joka ilmenee mm. kotona tapahtuvana ”tihutyönä”. Johdonmukaisella kasvatuksella ja sopivalla suhteella rajoja & rakkautta saavutetaan yleensä tasapainoinen, hyvinvoiva koira.

Harrastuskaverina whippet on monien mahdollisuuksien koira. Se on loistava rotuvalinta sellaiselle, joka ei tyydy pelkästään lenkkeilyyn, vaan haluaa harrastaa muutakin. ”Köyhän miehen vinttikoiralla” on pienestä koostaan huolimatta suuren koiran ominaisuudet. Sen kanssa voi harrastaa mm. agilitya, jäljestystä, etsintää -ja eipä whippet ole enää tottelevaisuuskentilläkään outo näky. Myös näyttelyistä kiinnostuneelle whippet sopii mainiosti. Sen linjakas ulkonäkö, vauhdikkaat liikkeet ja hieno käytös ihastuttavat yhtä hyvin kehässä kuin kehän reunoillakin olevia. Whippet oppii suhteellisen helposti, on kontaktihakuinen, herkkä ja tunteellinen eläin, jota harvoin tarvitsee kovistella ja jolle tarvitsisi korottaa ääntään.

TERVEYS

Whippet-Harrastajat pyrkii motivoimaan ja valistamaan rodun kasvattajia ja harrastajia ylläpitämään rodun hyvää terveydentilaa. Muut jalostuksen kannalta oleelliset seikat, kuten luonne, käyttöominaisuudet ja ulkonäkö, eivät ole minkään arvoisia jos terveydentilasta tingitään. Whippet on edelleen yleisesti ottaen erittäin terve ja yksi pitkäikäisimmistä roduista. Rodussa vallitsee nykyään hyvä avoimuuden kulttuuri, ja koirien viralliset terveystutkimukset sekä terveystietojen vapaaehtoinen ilmoittaminen julkiseen terveystietokantaan nähdään pääosin erittäin positiivisena asiana.

Terveyskartoitusten ja terveystietolistan perusteella whippeteillä tiedetään esiintyvän sydänsairauksia, silmäsairauksia, epilepsiaa, immuniteetin ongelmia, varvasvauriotaipumus, ylikuumenemista (EIH) sekä voimakas taipumus muodostaa hammaskiveä. Tapaturma-alttius on Suomen tilastojen mukaan whippeteille melko suuri hyvinvointiongelma.

Eräänä aamuna Petrus löydettiin olohuoneesta lattialta makaamasta. Petrus oli vain 3 vuotias, mutta

nyt se makasi elottomana olohuoneen lattialla. Se oli Petruksen tarina loppu. Ei ole tietoa mihin Petrus kuoli.