Se kuuluisa ensimmäinen blogi postaus?!

Tuijottaessani tarpeaksi ja epätoivoissani tätä tyhjää ruutua edessäni päätän sulkea silmät ja yritän keskittyä ja mietin miten tämän aloittaisin. Päässäni virtaavat monet ajatukset ja kymmenittäin ideoita erilaisista aiheista, joista voisin kirjoittaa..mutta.. tämä, ensimmäinen blogini postaus. Miten tämä ”kuuluisi” aloittaa? Miten saisin tästä oman näköiseni? Ehkä juuri tällä aloituksellani 😀 .  (uskon vahvasti, että tulen vielä tälle postaukselleni hymyilemään).

Terve vaan terve kaikille! täällä rustailee ensimmäistä tekstiään vuonna 1989 syntynyt, nuorehko nais ihminen. Olen äiti sekä vaimo ja päiväni vietänkin taaperomme kanssa kotona mieheni käydessä töissä. Olen hyvin tunteikas ihminen joka pohdiskelee paljon asioita. Rakastan lähimmäisiäni ja ystäviäni. Luonteeltani olen lojaali, hieman ujo (uusien ihmisten kanssa) ja myös hieman höppänä. Tykkään nauramisesta ja yksi pienistä suurista unelmistani olisikin saada kehittää itseään positiivisemmaksi ja kaikin puolin paremmaksi ihmiseksi.
Olen aina pitänyt kirjoittamisesta (suokaa anteeksi kirjoitusvirheeni, niitä nimittäin tulee olemaan ja paljon). Nuorena tyttönä kirjoitin päiväkirjaa, ystäväkirjoja ja runoja. Nuorena aikuisena olen harrastanut myös bujoilua (bullet journal).  Pienenä kun minulta kysyttiin että ”mikä sinusta tulee isona?” olin kuulemma vastannut ”kirjailija”. Noh, eipä tullut ei kirjailijaa. Olen myös miettinyt jo pitkän aikaa, että voisinko minä kirjoittaa blogia? Jotenkin aina sitten sivuutin tämän idean ajatellessani, ettei se ole minua varten. Mutta miksi ei olisi? Pitääkö olla tietty ihminen tai tietynlainen, että voisi blogia kirjoittaa? Tuskin. Päätin vihdoin kokeilla. Uskon, että blogini aiheet tulevat vaihtelemaan laidasta laitaan. (liittyen kuitenkin oman elmäni lisäksi mm. mielen hyvinvointiin, elämän arvoihin, eläimiin ja yleensäkin elämään).

Tykkään kirjoittamisesta ja sen tuomasta terapeuttisesta vaikutuksesta. Se on minulle myös yksi tapa viettää aikaa. Tällä tavalla saan lisää mielenrauhaa. Pystyn vihdoin keskittymään vain tähän hetkeen, miettimättä koko ajan menneitä tai tulevaa tai yhtään mitään mitä ympärilläni tapahtuu tai pitäisi tapahtua. Minä istun rauhassa kuulokkeet korvissa, kannettava sylissäni ja uppoudun yhteen asiaan kerrallaan. Ihanaa! Se, että tämä on terapeuttista antaa jo itsessään minulle paljon, mutta ajatus siitä, että ehkä juuri sinä samaistut minun johonkin ajatukseeni, kokemukseeni tai tunteeseeni tai jos vaikka saat jostain minun lauseestani lohtua tai toivoa, se tuo minulle mielihyvää. Suurta, ihanaa iloa sisimpääni, jos minä, tälläinen tavallinen tallaaja voin kirjoituksillani ”auttaa” jotain muuta ihmistä.. Kyllä, minä saan siitä valtavasti voimaa itselleni. Antamisen ilo -paras ilo!

Ainiin, pidän myös eläimistä! Olen omistanut eläimiä hiiristä-koiriin. Tällähetkellä perhettämme täydentää kolme ihanaa kissaa. Eläimistä tulen varmasti  vielä kirjoittamaan! Pidän myös sisustamisesta, taiteista, mietiskelystä, kahvista ja sinusta, lukijani.

Toivottavasti tullaan vielä tutummaksi tulevien tekstieni kautta. Anteeksi tästä ”kökköisestä” ensimmäisestäni postauksestani. Todennäköisesti unohdin mainita kaiken”tärkeän” ja oleellisesn mitä minun piti kirjoittaa. Kaiken sen, jota olin suunnitellut kirjoitttavani. Ideoita olisi päässäni vaikka kuinka, mutta tämän ”kuuluisan ensimmäisen” postauksen kirjoittamisen kohdalla ei tämä minun kirjoittamisen ulosanti oikein nyt toimi niinkuin toivoin. Suuri kiitos juuri sinulle siinä lukija jos jaksoit minun höpötystä lukea loppuun asti. Kiitos. Se todella merkitsee. 

-zara

e0b31347f3d70c5d991d17ac879368a8.jpg

Kuva lainattu googlesta

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *