Ladataan...

Alkukesä (tai ehkä oikeastaan loppukevät, mutta mielessäni olen jo pitkällä kesässä) on ollut minulle muuttoshow'n, kesäreissujen ja työkiireiden sävyttämää kirjavaa aikaa - niistä kerron tarkemmin ensi viikolla. Tänään kuitenkin vinkkaan kaiken hulinan keskellä tulevasta keikastani. Helsinkiläiset, olette lämpimästi tervetulleita istumaan perjantai-iltaa Esplanadin puistoon Espan lavalle, jossa esiinnyn jokakesäisen perinteen mukaisesti tänäkin vuonna. Tapahtuma on ilmainen ja alkaa klo 19 - ei muuta kuin piknik-eväät mukaan ja kaveri messiin! :) Toivotaan hyvää ilmaa, mutta sitä varten pitää ehkä suorittaa vielä joku aurinkotanssi tässä huomenissa.. Aikaisemmat Espan lavan keikkani ovat olleet huikeita muun muassa juuri ihanan sään vuoksi, tämänhetkiset ennusteet näyttävät kuitenkin vielä pilvenhattaraa ainakin toistaiseksi..

Lämpimästi tervetuloa mukaan!

Muut tulevat tapahtumat ja lyhyemmät kuulumiseni löydät tuttuun tapaan Facebookista, nettisivuiltani ja YouTubesta.

Kuva: Jesse Mäläskä.

Share

Ladataan...
40 hours and counting

Tänään aamulla olin ryystää aamukahvit väärään kurkkuun. Entiset opiskelukaverit jakoivat kilvan musiikkitieteen aineryhmän professori Eero Tarastin päivitystä, jonka mukaan yliopiston säästöpaineet olivat johtaneet kahden klassisen musiikin opettajan irtisanomiseen - ja näin ollen koko lehtoraatin lopettamiseen.

Väitän ymmärtäväni, että YT-neuvottelut ovat arkipäivää monelle firmalle ja itsekin joudun jatkuvasti töissäni säästämään rahahanojen tyrehtyessä, mutta miksi juuri tämä tehtävä?

Kyseessä on siis lehtoraatti, joka on perustettu Helsingin yliopistoon vuonna 1640, ja sitä ovat pitäneet hallussaan muun muassa Fredrick Pacius, Ilmari Krohn, Robert Kajanus, Jean Sibelius, Leevi Madetoja, Erkki Salmenhaara ja Kalevi Aho. Tällä hetkellä lehtoraattia hoitivat yhdessä säveltäjät Harri Vuori ja Harri Suilamo. On vaikea ymmärtää, millainen ihminen kokee oikeudekseen kuopata suomalaista sivistystä tekemällä tällaisen päätöksen.

Yksi syy minulle valita juuri musiikkitiede, oli - ja on edelleen - oppiaineen lähes 400-vuotinen historia yliopistolla. Olen aina ollut äärimmäisen ylpeä musiikkitieteilijä ja kannatan hautaan asti humanistisia arvoja. Mutta on musertavaa katsoa vierestä tieteenalani järjestelmällistä alasajoa, ja samalla menee roskikseen suuri osa opettajieni ja kollegoideni elämäntyöstä musiikintutkimuksen parissa.

Ajattelin osallistua seuraavaan oman tiedekuntani promootioon. Täytyy toivoa, että yliopistollamme on tällöin halua (tai rahaa säästössä melko suuren ylijäämän vuoksi), jotta se voi tilata säveltäjältä vaikkapa kantaatin juhlistamaan tilaisuutta vai joudummeko mahdollisesti bailaamaan vaikkapa Cheekin tahtiin? Onneksi en enää vietä akateemista vappua – ei nimittäin olisi minkäänlaisia fiiliksiä siihen.

Tästäkin vaahtoamisesta huolimatta toivotan astetta parempaa perjantaita kaikille ruudun toisella puolella!

Share

Ladataan...

Olen Isa, 26-vuotias turkulainen, joka ei ikinä unohda mainita olevansa turkulainen. Olen käynyt peruskoulun Kaarinassa (Turun naapurissa) ja lukion media-linjalla Turussa. Lukion jälkeen kävin Turun Kauppakorkeakoulun. Olen asunut Helsingissä vakituisesti vuodesta 2013, jolloin muutin tänne töiden perässä valmistuttuani. 

Lapsuudessani minulla ei ollut mitään tiettyä haaveammattia. Suurin unelmani lapsena oli päästä aamu-tv:seen leipomaan ja aika pitkään kyllä unelmoinkin kondiittorin urasta. Isäni toimi pitkään yrittäjänä ollessani lapsi, ja muistan myös nauttineeni aina, kun sain puuhailla mukana myymässä milloin mitäkin tai seisomassa tiskin takana. 

Kaupallisuus on aina kiehtonut minua jollakin kierolla tavalla, ja ehkä siksi olikin luontevaa hakeutua kauppakorkeakouluun opiskelemaan ekonomiksi, vaikka itse olenkin huomattavan käytännönläheinen ja välillä teoria-painotteinen opetus tuskastutti. Kauppakorkean pääsykokeisiin kuuluu viiden vuosittain vaihtuvan kirjan opiskelu, joista tehdään pääsykokeissa monivalintatehtäviä. Omana hakuvuotenani kirjojen aiheet olivat johtaminen, markkinointi, kansantaloustiede, taloustieteen kvantitatiiviseet menetelmät (matikkaa) sekä kirjanpito. 

Opiskelin Turun Kauppakorkeakoulussa vuosina 2009-2013. Pääaineenani luin toimitusketjujen johtamista (eng. Supply Chain Management), josta tykkäsin ihan hurjasti sen käytännönläheisen otteen ansiosta – minusta tuntui että opin asioita joita voisin oikeasti hyödyntää työelämässä pelkkien teorioitten pyörittelyn sijaan. Sivuaineinani luin tietojärjestelmätietoa ja kansainvälistä liiketoimintaa. Näin jälkikäteen mietittynä en olisi tehnyt mitään toisin; tällä pää- ja sivuainecombolla on ollut todella hyvin kysyntää. Varsinkin tietojärjestelmätieteen opintoni ovat olleet minulle hyödyksi urallani liikkeenjohdon konsulttina. 

Parasta opiskeluajassa oli ehdottomasti uudet ystävät, joista useita näen edelleen säännöllisesti. Olin myös mukana ainejärjestössä ja mukana järjestämässä Contact Expo -rekrytointimessuja ja excursiota Aasiaan, mitkä olivat myös ikimuistoisia tapahtumia opiskeluaikoina. Kannattaa olla aktiivinen opiskeluaikana, koska monista asioista saa hyvän mielen lisäksi kokemusta cv:een laitettavaksi.

Sain kandityöni purkkiin toisen vuoden keväällä (2011), jolloin pääsin ensimmäisiin oman alan kesätöihin. Muutin kesäksi Helsinkiin, jossa työskentelin Accenturella interninä. Syksy menikin vaihdossa, ja seuraavana keväänä (2012) minua pyydettiin tulemaan takaisin Accenturelle. Tein töitä osa-aikaisesti koulun ohella kevään, kesäksi muutin jälleen Helsinkiin, syksyn tein jälleen osa-aikaisesti etänä. Kevään 2013 käytin tehden graduani toimeksiantona Accenturelle. Toukokuussa kun gradu oli saatu kansiin, muutin pysyvästi Helsinkiin ja aloitin kokopäivätyöt liikkeenjohdon konsulttina Accenturen julkisen sektorin toimialalla, jossa olin työskennellyt ensimmäisestä kesästäni lähtien. Loppuvuonna 2015 siirryin Gartnerin julkisen sektorin konsultiksi ja sillä tiellä olen edelleen. 

Konsultti-termi on yleensä hiukan harhaanjohtava, koska se on niin laaja. Kärjistäen voidaan varmaan sanoa, että konsultti on juuri sitä mitä asiakas haluaa hänen olevan. Monesti asiakas ostaa konsultointipalveluita koska heiltä itseltään puuttuu tiettyä ammattitaitoa, mutta on myös tilanteita, jolloin konsultteja ostetaan käsipareiksi asiakkaalle, jonka omat työntekijät eivät ehdi tehdä kyseistä työtä. Tyypillisiä tilanteita, joissa asiakas ostaa konsultointipalveluita on tietojärjestelmien uusiminen tai ostaminen; harvoin asiakkaan työntekijöillä itsellään on kokemusta tietojärjestelmien koodailusta, jolloin on helpompaa ja turvallisempaa kutsua paikalle konsultit, jotka tekevät tätä päivätyökseen, kuin alkaa kouluttaa omia työntekijöitä nollasta. 

Työskenneltyäni liikkeenjohdon konsuttina 5 vuotta, voin todeta, että tietojärjestelmiä ei taida nykyään enää karkuun juuri missään. Oma vahva suositukseni on, että vaikka koodailu ei niin kiinnostaisikaan, kannattaa suorittaa ainakin tietojärjestelmätieteen perusopinnot, sillä tätä todella arvostetaan työelämässä. Ekonomi-taustaisena konsulttina pääsen usein toimimaan usein asiakkaan ja koodarin välissä tulkkina, eli välitän asiakkaan toivomuksia koodarille, ja kerron koodarin terveiset takaisin asiakkaalle selkokielellä. 

Konsulttina työskenteleminen on siitä jännittävää, että yhtenä päivänä olet roolissa x ja seuraavana roolissa y. Konsultilta vaaditaankin erittäin nopeaa oppimiskykyä, paineensietokykyä ja stressinhallintaa. Toisaalta, tässä ammatissa on juuri tämän takia myös mahdollista oppia hyvin paljon lyhyessä ajassa. Itse koen pelkästään positiiviseksi, että pääsen työskentelemään projekteissa eri asiakkailla, eri toimialoilla ja eri rooleissa – tuntuu kuin saisin pikakelauksella tutustua moniin työpaikkoihin. Oppimiskäyrä on varsinkin uran alkuvaiheessa erittäin jyrkkä, kun jokaisessa projektissa oppii uutta. Myös verkostot kasvavat kohisten, kun sekä kollegoiden että asiakkaiden kanssa tulee vietettyä paljon aikaa. Monet tuntemani ihmiset ovatkin siirtyneet seuraaviin tehtäviin juurikin näitä verkostojaan pitkin. Siirtyminen pöydän toiselle puolelle, eli asiakkaalle, ei myöskään ole harvinaista.

Jos liikkeenjohdon konsultointi ekonomi-taustalla kiinnostaa, vinkkaan sinulle seuraavaa: 
1) lue tietojärjestelmätiedettä ja strategista johtamista
2) kehitä esiintymistaitojasi ja
3) verkostoidu ja tutustu yrityksiin jo opiskeluaikana – käytännössä kaikki isot konsulttifirmat tekevät kouluyhteistyötä ja yrittävät löytää parhaat osaajat jo ennen kuin he valmistujat! 

Konsultointi avaa ovet käytännössä kaikille toimialoille ja koko maailmaan. Itse olen erittäin tyytyväinen, että aloitin urani konsulttina, koska olen päässyt tutustumaan työelämään aitiopaikalta, minua on koulutettu jatkuvasti ja olen päässyt tutustumaan mielettömän inspiroiviin ihmisiin matkan varrella! 

Share

Ladataan...
40 hours and counting

Influenssa, yäk! Olen sairastanut aikuisikäni sitkeimmän taudin viimeisen parin viikon aikana, ja voin varmuudella kertoa, ettei sitä tule ikävä. Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että olen viimeinkin noussut takaisin ihmisten ilmoille ja töihin. Viimeiseen kahteen viikkooni ei kuitenkaan ole mahtunut nenäsumutteen, parasetamolin ja teekupposten lisäksi muuta kuin tuhteja päikkäreitä untuvapeiton alla, joten huomioitakoon tämä jo otsikossa. 

Kuten aina, sairastaminen sotki pahasti lähiaikojen aikatauluni, joten parantumisen riemua ja keväistä auringonpaistetta varjostaa hieman oma kiukkuni siitä, kuinka JÄLJESSÄ olenkaan to do -listani kanssa. Argh ja mur. Suuret sympatiani siis kaikille muille kevätflunssailijoille siellä ruudun toisella puolen, ymmärrän yskän - kirjaimellisesti (pahoittelut, kova kuume sulatti huumorintajuni viimeisetkin rippeet). Mutta kiukuttelu ei auta nyt, sillä on toiminnan aika! Alankin kirimään tahtia uudestaan kootun terveyteni voimin ja toivottavasti voin esitellä täällä bloginkin puolella pian uutta, omaa musiikkiani livevideoiden muodossa!

Sillä aikaa voinkin jakaa jälleen muutaman lempparicoverini syksyiseltä Joni Mitchell -tribuutilta, ensimmäisenä tunnelmallinen A Case of You ja sen perässä menevämpi klassikko Big Yellow Taxi. Näiden myötä toivottelen kaikille aurinkoista viikkoa ja rautaista vastustuskykyä! <3

Share

Ladataan...
40 hours and counting

Tänään oli ensimmäinen aamu pitkään aikaan, jolloin sain herätä ilman herätyskelloa. Maaliskuu on ollut tähtitieteellisen kiireinen töiden suhteen, enkä oikeastaan osaa edes sanoa, milloin minulla on ollut viimeksi vapaapäivä. Vaikka kiirettä onkin ollut enemmän kuin tarpeeksi, olen nauttinut kyllä joka hetkestä, onnistumisista, viinistä ja skumpasta ja kaikista tapaamistani tyypeistä. Ajattelinkin nyt päivitellä tänne, mitä oikein onkaan tullut tehtyä ja missä oikein olen ollut mukana.

Alkuvuodesta päädyin koulukaverini suosittelemana (kiitos!) mukaan Big Muuv -hankkeeseen, jonka tarkoitus on kannustaa 11-16-vuotiaita nuoria liikkumaan ja suunnitella harraste- ja välituntisisältöjä kouluihin yhdessä nuorten kanssa. Mukana valtakunnallisessa projektissa ovat muun muassa Suomen Kansallisbaletti, Sirkuksen tiedotuskeskus ja Liikkuva koulu-ohjelma. Hanke lanseerattiin näyttävästi Kansallisoopperan lämpiössä viikko sitten. Päivä onnistui hienosti ja pian selviää, millaisia askeleita tämän jälkeen otetaan.

Työni lastenteatterikentällä koki myös jonkinlaisen huipennuksen tässä kuussa, sillä 13.-20. maaliskuuta järjestettiin Bravo!-lastenteatterifestivaali pääkaupunkiseudulla. Itse en ollut vastuussa festivaalijärjestelyistä tänä vuonna, mutta edustin järjestömme puheenjohtajan kanssa Suomea lastenteatterijärjestöjen Nordic-Baltic-kokouksessa useamman päivän ajan. Oli todella kiinnostavaa tietää, miten lastenteatteria tehdään muissa Pohjoismaissa ja Baltiassa – toki selväähän jo oli, että Suomessa panostus juuri tähän lajiin on ihan naurettavan pieni, kun vertailukohtana ovat vaikkapa Ruotsi tai Tanska.

Kuva

Sain myös olla mukana jakamassa Kansainvälisenä lastenteatteripäivänä ensimmäistä Suomen Assitej –palkintoa, joka annettiin elämäntyöstä Nukketeatteri Sampon perustaja Maija Baricille. Mikäli Nukketeatteri Sampo ei heti soita kelloja, lastenohjelmien Tohelo ja Torvelo –nuket muistaa varmasti moni.

Pääsiäisloman ajattelin ottaa levon kannalta ja mahdollisesti gradua naputellen. Ihanaa pääsiäistä kaikille!

Share

Ladataan...

Olen Maria, 29-vuotias viestinnän ammattilainen Helsingistä. Olen viihtynyt jo kymmenen vuotta merellisessä Lauttasaaressa, vaikka henkinen kotini taitaakin edelleen olla Kouvolassa, missä vietin lähes koko elämäni ylioppilaaksi kirjoittamiseen saakka.  

Lapsuudessa toiveammatit vaihtuivat tiuhaan tahtiin. Ensimmäinen toiveammattini alle kouluikäisenä oli kaupan myyjä, sillä he saivat käyttää minua suuresti kiehtonutta laitetta, joka sanoi piip, kun ostoksen veti laitteen vierestä. Sen jälkeen olen halunnut olla ainakin kanttori ja kirjailija. Toiveammattini yläasteikäisenä oli ulkomaankirjeenvaihtaja, ja se vaikuttikin lopulta siihen, mille uralle päädyin, vaikkei minusta ulkomaankirjeenvaihtajaa tullutkaan.  

Opiskelin Helsingin yliopiston Valtiotieteellisessä tiedekunnassa pääaineena sosiaalipolitiikkaa ja sivuaineina viestintää, saksaa, ranskaa ja johtamista. Vietin myös yhden vuoden vaihdossa Bambergissa, piparkakkutalokaupungilta näyttävässä baijerilaiskaupungissa Saksassa. Valmistuin keväällä 2011 kuuden vuoden opiskelun jälkeen.  

Kun seiskaluokalla keksin, että haluaisin ehkä isona ulkomaankirjeenvaihtajaksi, selvitin, minkälaisesta koulutuksesta voisi olla alalla hyötyä. Löysin Valtiotieteellisen tiedekunnan, ja vaikka urahaave sittemmin jäikin, tiedekunta kiinnosti edelleen. Viisi vuotta myöhemmin istuin Helsingin yliopiston päärakennuksessa satojen muiden toiveikkaiden kanssa pääsykokeessa, ja kaksi kuukautta myöhemmin postilaatikkoon tipahti paksu kirje yliopistosta, joka kertoi, että olin saanut opiskelupaikan. Olin alun perin suunnitellut valtio-opin opintoja, mutta viime hetkillä päädyin kuitenkin minua enemmän kiinnostaneeseen sosiaalipolitiikkaan.  

Valmistauduin pääsykokeisiin jälkikäteen ajateltuna aivan liian huonosti. En voi sanoa lukeneeni erityisen ahkerasti, ja minulle tulikin vähän yllätyksenä, miten vaikea pääsykoe oli ja millaisia asioita se testasi. Olin opetellut teoriat ja mallit, mutta en sitä, kuka kyseisen teorian oli kehittänyt. Hyvät lähtöpisteet yo-kokeista auttoivat minut kuitenkin onneksi sisälle tiedekuntaan, joten myös ylioppilaskirjoitukset itsessään olivat valmistautumista pääsykokeita varten.

Parasta, ja toisaalta myös hankalinta opiskeluajassani oli vapaus. Opetusta oli moneen muuhun tiedekuntaan verrattuna hyvin vähän, ja suuri osa opiskelusta oli itsenäistä lukemista tentteihin. Se tuntui alkuun vaikealta, sillä opintojen etenemisestä oli vastuussa itse, eikä ollut mitään helppoa, koulumaista opintoputkea, joka olisi vienyt eteenpäin. Toisaalta lukujärjestyksen sai laatia itse, sivuaineita ja mielenkiintoisia kursseja pystyi valitsemaan todella vapaasti, ja myös opiskelijajärjestötoiminnalle jäi paljon aikaa. Myöhäisiksi venyneet illat ja myöhäisiksi venyneet aamut eivät olleet ongelma, kun opetusta saattoi olla vasta neljältä iltapäivällä. Parasta opiskelussa oli myös opiskelijajärjestötoiminta: toimin paljon yliopiston osakunnissa, mikä oli paitsi todella mielekästä, myös hyödyllistä työelämää ajatellen: osakuntavirat olivat hyvä lisä CV:ssä kesätöitä etsiessä, ja opettivat myös käytännön työelämän taitoja kuten palaverikäytäntöjä ja esiintymistä.

Alallani voi hakeutua todella laajasti erilaisiin töihin. Viestinnän alalla voi työskennellä esimerkiksi toimittajana, konsulttina tai tiedottajana yksityisellä tai julkisella sektorilla tai järjestöissä. Opiskelukaverini Valtsikasta ovat suuntautuneet muun muassa viestintään, henkilöstöhallintoon, tutkijoiksi, toimittajiksi, vakuutusyhtiöihin, poliittiselle uralle ja asiantuntijoiksi erilaisiin järjestöihin. Omat pää- ja sivuainevalinnat vaikuttavat varmasti työllistymiseen, mutta viestinnän pääaine ei ole edellytys työskentelyyn viestintäalalla. Kollegoistani lopulta aika harva on opiskellut juuri pääaineena viestintää, ja kaikkein suurin merkitys omalla urallani on ollut työkokemuksella.

Ensimmäinen viestintäalan kesätyöpaikkani oli sosiaalialan järjestössä toisena opiskelukesänäni. Seuraavana kesänä olin kesätiedottajana Ajoneuvohallintokeskuksessa, ja sen jälkeen vietin kesän Ilmatieteen laitoksen viestinnässä. Viimeistään siinä vaiheessa tiesin, että olen oikealla alalla: pidin vaihtelevista päivistä, kirjoittamisesta, sisällöntuottamisesta, toimittajien kanssa työskentelystä ja organisaation sisäisenä viestintävalmentajana toimimisesta. Aivan opintojen loppuvaiheessa pääsin näkemään uuden puolen viestintämaailmassa, kun sain harjoittelupaikan viestintätoimistosta. Ensimmäinen vakituinen työni valmistumisen jälkeen olikin viestintäkonsultin työ viestintätoimistossa, jossa pääsin työskentelemään monipuolisesti viestinnän eri osa-alueilla yritysviestinnästä, B2B-viestinnästä ja kriisiviestinnästä kuluttajatuotteiden markkinointiviestintään.

Kuva: Saara Autere

Nykyään työskentelen kuluttajatuotteiden markkinointiviestinnän parissa Berner Oy:ssä osastolla, joka valmistaa ja maahantuo muun muassa kosmetiikkatuotteita, elintarvikkeita ja lastentarvikkeita. Vastaan muun muassa Bernerin omien brändien Herbinan, LV:n ja XZ:n viestinnästä osana markkinointi-viestinnän tiimiä. Työ on vaihtelevaa ja jokainen päivä on erilainen; työhöni kuuluvat muun muassa viestinnän suunnittelu, erilaisten projektien johtaminen, lehdistöviestintä, verkkoviestintä, sosiaalinen media ja sisällöntuotanto eri kanaviin. Työskentelen myös lukuisien sidosryhmien kanssa toimittajista ja bloggaajista mainos- ja mediatoimistojen yhteistyökumppaneihin ja päämiehiin ulkomailla.  

Kolme neuvoa alalleni suuntaaville:

  1. Lue ja kirjoita paljon. Opettele hyväksi kirjoittajaksi – saat ihan luvan kanssa olla pilkunviilaaja kielioppisäännöissä :) Useimmiten alalla odotetaan sujuvaa tekstintuotantoa myös englanniksi.

  2. Hakeudu alalle esimerkiksi kesätöihin mahdollisimman aikaisin opiskelujen aikana. Käytännön työtä ei opi luentosaleissa. Hakeudu ennakkoluulottomasti erilaisiin organisaatioihin: viestinnän lainalaisuudet ovat samankaltaiset, olitpa viestimässä yrityskaupoista, helleaalloista tai kosmetiikkatuotteista.

  3. Pysy mukana teknologian kehityksessä. Viestintä muuttuu koko ajan digitaalisemmaksi, ja tulevaisuuden viestijöille voi olla paljon hyötyä esimerkiksi ohjelmoinnin perusteiden hallitsemisesta. Uusimmista sosiaalisen median kanavista ja digitaalisen viestinnän mahdollisuuksista kannattaa olla edes vähän perillä. :)

Työn lisäksi tykkään matkustella, lukea, käydä elokuvissa, nähdä kavereita ja lenkkeillä Lauttasaaren merimaisemissa. Notkun myös vapaa-ajalla aika paljon tietokoneella ja luen blogeja ja selailen somekanavia, joten välillä työ ja vapaa-aika menevät aika sekaisin. Olen myös innokas pubivisailija ja penkkiurheilija – mikään ei rentouta kiireisen työviikon jälkeen yhtä hyvin kuin intensiivinen keskittyminen KooKoon peliin tai formuloihin!

Toivon, että tulevaisuudessa pystyn kehittämään jatkuvasti ammattitaitoani ja pysymään mukana viestintäalan muutoksessa. Kymmenen vuotta sitten sosiaalinen media oli vasta yleistyvä termi – on jännittävää nähdä, mistä kymmenen vuoden kuluttua puhutaan!

Share

Pages