Huulipunia, ravintoloita ja viiniä – viikon pikatärpit Lontooseen

1: Liikkuminen

Julkinen liikenne on täällä kallista. Yhdensuuntainen Zone 1-lippu maksaa noin neljä puntaa, joten kannattaa ehdottomasti napata viiden punnan Oyster Card jolle on kätevä ladata matkarahaa. Matkarahan lataaminen ja itse kortin ostaminen onnistuu jokaisella tube-asemalla sijaitsevista masiinoista, joiden palvelukielen saa vaihdettua esimerkiksi Swahiliksi. Suomea ei bongattu vielä, ehkä joskus! Tubella on ihanaa liikkua – nopeaa ja helppoa. Bonuksena ihmisbongailun plussat. Mikäli metro nyppii, voi Oyster Cardilla maksaa itsensä sisään myös busseihin – ekstrasuosituksena kaksikerroksisten bussien yläkerran etupenkit. 

Soundtrack tube-viidakkoon: Tennis – Young and Old

+1: Zone 2:n sisältä löytyy myös epäurbaanimpia paikkoja, kuten söpö Chiswick. Yhden lipun hinnalla voi löytää ihania pikkupaikkoja ja jopa melkein maalaisfiilistä. Mikäli kaupunkimaisema kyllästyttää, pääsee pakoon siis halvalla.

2: Aurinko ja puistot

Lontoo on täynnä eri kokoisia puistoja, vihreitä salanurkkia ja aukioita. Kun keskiviikkona paistoi aurinko kaivettiin Ray-Banit kaapista, sujautettiin jalkaan tennarit ja kipaistiin Lincoln’s Inn Fieldsiin (kätevästi kampuksen vieressä, Lontoon isoin julkinen puistoaukio ja aurinkoisella säällä täynnä freesejä yliopisto-opiskelijoita) Fleet River Bakeryn kautta. Mukaan puistoon hyväksyttiin ihanat Fleet Riverin vegaaniciabattat. Nälän kätevästi pois vievä ciabatta (hummusta, aurinkokuivattua tomaattia, avokadoa, salaattia ja hyvät mausteet) oli take awayna pelkästään vajaat neljä puntaa. Aurinkoisen sään tärppinä myös kadun kulmilta löytyvät pienet itsenäiset hedelmäkojut. Mansikkalaatikko maksoi kolme puntaa ja oli ihana päätös freesille puistolounaalle.

Soundtrack puistolounaalle: Girls – Father, Son, Holy Ghost

+1: Ekstra-aurinkoisina päivinä Thamesin varsi, jossa on ihanaa korkata skumppapullo ja syödä kevyt salaattilounas.

3: Sielunruokaa 

Yksi lempipaikoistani Lontoossa on British Museum. Museo on valtava, ilmainen ja ihana. Museota ei ole kai tarkoituskaan ahmia kerrallaan ja myönnettävä on, että osa museon kokoelmasta pelkästään haukotuttaa. Muutama siipi Britishistä on tunkkaista kokolattiamattoa, mutta lempparini antiikin Kreikan patsaat sijaitsevat arvoisissaan suurissa ja valoisissa huoneissa, joissa valkoiseksi kulunut marmori pääsee oikeuksiinsa. Eniten hengitystilaa museossa on arkipäivisin joko aikaisin aamusta tai myöhään illasta. Toinen lempparimuseo joka on myös ilmainen on the National Portrait Gallery. Päänäyttelyt ovat ilmaisia, ekstranäyttely maksavat n. 6-15 puntaa.

Soundtrack Lontoon kulttuurille: Ryuchi Sakamoto – Playing The Piano

+1: Lontoon pienet galleriat, joita kannattaa yrittää bongailla aktiivisesti. Usein mielenkiintoista taidetta, mageita tyyppejä ja hyvä meininki. Erityisesti idässä, mutta muutamat esimerkiksi Sohossa ja Mayfairissa.

4: Kehonruokaa

Lontoon ruokapaikat eivät lopu kesken aivan heti. Mikäli lompakko ja vatsalaukku ovat kummatkin yhtä pohjattomat voi Lontoossa syödä itsensä ähkyyn joka ilta. Keskiviikkoiltana Suomi-duo reissasi Brixtoniin syömään Roosan Lissabonissa tutustumien brittipoitsujen kanssa. Pojat esittelivät Brixtonia ja veivät Brixton Marketiin, joka oli keskiviikkoiltana melko hiljainen, mutta viikonloppuisin kuulemma aivan täynnä. Honestin (erikoissuosittelu, ravintoloita kaksi, toinen Sohossa ja toinen Brixtonissa – Lontoon parhaita hampurilaisia) jonoon lannistuttuamme löytyi nurkan takaa French & Grace joka osoittautui ihanaksi. Mutkaton palvelu, mahtava ruoka ja hauska illallinen kahden valkoviinipullon siivittämänä verotti neljää ihmistä 60 punnan arvosta. Suosittelen Brixtonia yleisesti lämpimästi, Brixton Marketia vielä lämpimämmin. Paikan päälle pällistelemään pääsee esimerkiksi Eustonin juna-asemalta suoraan Victoria Linea vajaassa puolessa tunnissa.

Soundtrack Brixtonille: The Clash – Give ’Em Enough Rope  

+1: Hampurilaisketju Byron – ketjumaisuudesta huolimatta jokainen Byron-ravintola on erityylinen ja usein suhteellisen cool. Vaikkei muuta söisi, kannattaa ehdottomasti pysähtyä juomaan Oreo milkshake (3,90 puntaa) joka on mielestäni maailman paras pirtelö.

5: Parhaat seuraavan aamun päänsäryn aiheuttajat

Rennon yöelämän perässä kannattaa lähteä Itään. Keskustan klubit ja baarit ovat usein övereitä, mutta myös överikalliita. Jos on kuitenkin valmis jonottamaan, mahdollisesti maksamaan parikymmentä puntaa sisäänpääsystä ja 15-30 puntaa drinkistä, ovat omasta mielestäni parhaita paikkoja esimerkiksi Sketch ja The Box. Testauslistalla on myös La Bodega Negra. Rentoa iltaa en kuitenkaan metsästä keskustasta, vaan hyppään mielummin tubeen ja jään pois Old Streetin asemalla, josta on kätevää ottaa bussi ja jatkaa eteenpäin. Esimerkiksi Dalstoniin ei mene metroa ollenkaan, joten bussi tai kävely on kätevin tapa. Jos bussista jää pois Kingsland High Streetillä pääsee hyppäämään kätevästi The Alibiin ja jos meno ei nappaa, on kolmen minuutin kävelymatkan päässä Dalston Superstore. Molemmista saa myös muutakin kuin vodka lemonadea ja tanssimista – Dalston Superstore tarjoaa ruokaa, The Alibi taas maanantaikaraokea ja elokuvakerhoilua. Mikäli ei huvita lähteä kauas Old Streetin asemalta, löytyy lähettyviltä esimerkiksi rauhallinen mutta cool The Book Club, jossa voi juoda superhyviä pitchereitä ja pelata pingistä.

Soundtrack Lontoon yöhön: Kendrick Lamar – good kid, m.A.A.d city

+1: Dream bags Jaguar shoes – taidekollektiivibaari Shoreditchissa. Samalta lafkalta löytyy myös Jaguar Shoesin nurkalla oleva The Old Shoreditch Station. Jaguar Shoesin yhteydessä on myös sisäänkäynti Due Sardiin, josta voi tilata mielestäni Lontoon parhaita pizzoja drinkin tai bissen seuraksi. 

+ Sekalaiset asennevinkit

Vaikka Lontoossa on hurjasti tekemistä ja viikon olisi varmasti voinut aikatauluttaa, oli viikossa ehdottomasti parasta spontaanius – hullut neon-kotibileet Farringdonissa, visiitti kaverin kaverin vanhasta kaupasta asuintaloksi muutetussa kodissa Elephant & Castlessa, livebändikaraoke ja tyhjä salsaklubi Brixtonissa, aurinkopäivän spontaani puistolounas ja hulluna kikattaminen Bootsin hyllyjen välissä (joilta tosiaan ostimme surutta kolmen punnan oranssinpunaisia huulipunia).

Lontoossa ehdottomasti parasta ovat ihmiset ja tapahtumat, joten kannattaa rohkeasti tutustua uuden lempparikahvilan söpöön kassapoikaan, jutella baarin tupakkapaikalla coolin oloisen tyypin kanssa ja koittaa udella vinkkejä ja vaihtaa näkemyksiä. Oman kokemukseni mukaan lontoolaiset ovat ihanaa, avointa ja ystävällistä porukkaa. Aloittamalla keskustelun kenen tahansa kanssa voi lopputulema olla mikä tahansa – ei ikinä tiedä milloin saakin yllätyskutsun juhliin, avajaisiin tai klubille.