Uudessa kodissa on kirkkaansininen kotiovi ja pitkä eteiskäytävä, kotioven vieressä corner shopeja ja vastapäätä asuntoja joiden ikkunoista näkee kaiken iltaisin. Boileri pitää ihmeellistä ääntä myöhään illalla ja öisin pelkään, että joku murtautuu sisään, vaikka ovessa on kaksi lukkoa. Joskus kotikadulla on levotonta ja ystävä ehdotti pesäpallomailan säilyttämistä ulko-oven takana jos joku yrittää tunkea samalla ovenavauksella sisään.

Vastapäätä kotia on kreikkalainen räätäli, portugalilainen kahvila ja Mekong-joen mukaan nimetty ravintola. Alakerran corner shopin omistajien kanssa jutellaan niin viinien laaduista kuin kikherneiden terveellisyydestä. Välillä väitellään lihansyönnin tarpeellisuudesta broken englishillä ja jokainen keskustelu päättyy Take care -toivotukseen. Kämppis oli saanut tervetuliaslahjaksi pussillisen karkkia ja kehoituksen napata mukaan irtohedelmiä.

Salaiselta ikiomalta kattoterassilta katsottuna oman huoneen ikkuna näyttää pieneltä ja vähän pariisilaiselta. Kattoterassilla pitää kulkea hieman varoen, ettei astu alakerran kaupan kattoikkunoiden päälle. Keittiötä kuormittavat kämppiksen Bombay Sapphire -pullot ja alakerran corner shopin halvat taatelit.

Kun koti-ikävä yllättää, selailen laiskasti Edith Södergranin runoja ja katselen salaa Katri Helenan musiikkivideoita (ehdottomiin lemppareihin lukeutuu esimerkiksi Katson Sineen Taivaan ja hangessa kompuroivat taustalaulajat susiturkiksissaan). Lenkkimaastot ovat vaihtuneet raikkaista metsistä tunkkaisiin katuihin, mutta uudet suloiset Niket pehmittävät asfalttipolkuja.

Henkisestä jet lagista kärsivänä olen katsellut kotikulmia lähinnä Angelin Waitrosessa käymällä ja juoksemalla stressijuoksua ympäri Islingtonia. Sen kuitenkin tiedän, että 70 metrin päästä löytyy Gagosian, jonne järjestetään juuri uutta näyttelyä.

Jossain Gagosianin vieressä kulkee junarata, jonka äänet eivät kuitenkaan mystisesti kuulu asunnolle asti, vaikka avaisi talon jokaisen ikkunan.