Ladataan...
87100 Kajaani

Oliko siitä puhetta, että on tässä parhaillaan melko lailla monenlaista soosausta ihmispolon agendalla. Maanisen konttivarustelun lisäksi tälle viikolle on nimittäin suunnitteilla mm. yksi kappale viikonlopun rilluttelumatkoja isoolle kirkoolle, eli maalikylille eli hessoihin. Jota on siis tosiaan järjestelty vasta tää koko alkuvuosi, ja jonka aikana suunnitelmissa on paitsi muina himpstereinä istua iltaa BasBasissa, myös tavata n. 25 ihanaa ystävää entisestä elämästä lauantain Amazing Race -katusuunnistelun merkeissä.

Siksipä olikin erittäin vitsikästä aloittaa viikko keuhkoröntgenkuvien ja neljän verinäyteputkilon yhdistelmällä. 

Ääni on nimittäin melko lailla kadonnut, kurkku on kipiä ja siipan arvioiden mukaan en ole koskaan kuulostanut yöllä niin karmealta kuin sunnuntain ja maanantain välisenä yönä **. Marssin oireineni (poikkeuksellisesti samoin tein) paikallisen tk-lääkärin puheille, joka sitten sinisisssä korkkareissaan otti tämän diagnostiikan melkoisen vakavissaan.

Että onko se katupölyä vai joku vinkeä kevätlentsu, mene ja tiedä. Mutta ainakaan keuhkokuume, -kasvain tai -veritulppa ei näitä hinkumisia aiheuta. MOT. Nyt vaan sinkkiä nieluun, finrexiniä napaan ja bonussektorina hevoskuuri c-vitamiinia. Tai sitten menee viikonloppu viittomakielellä sekä erilaisin pantomiimein kuulumisia kertoillessa. Mikäs sen mukavampaa, saatana.

Note to self: älä suunnittele mitään reissuja minnekään. Ikinä.

**) Oli muuten kerrassaan ihanaa, miten tuo puoliskoni yöllä huolehti, silitellen ja lohdutellen sängyssä unenpöppörössä vinkuvaa allekirjoittanutta. Olisin halunnut siirtyä sohvalle nukkumaan, että en häiritsisi toisen unia sen enempää - mutta tämän estettiin 'kun emmää kyllä sitten yhtään pysty nukkumaan ilman sua'. Mikä taas alkoi itkettää mua kahta kovemmin, minkä johdosta henki oli entistä ahtaammalla. Vitsin viirupää olen. Tai ainakin kerrassaan onneton potilas, ja todella tottumaton siihen, että musta pidetään huolta.

Nimimerkillä saatoinhan kerran muutama vuosi takaperin kuumehoureissani tilailla paikallisesta kauppakassista ruokaa kotiinkuljetettuna, kun en kehdannut kavereitani kauppabisneteillä vaivata. Melkoinen yllätys oli, kun kassit kotiovelle kannettiin: olin nimittäin tilannut mm. 9 kiloa (kappaleet, kilot, mitänäitänyton mandariinejä ja 2 kiloa pakastekarjalanpiirakoita (enterovirus kyseessä, eli kaikkea kylmää oli suositeltu syötävän).. Että kyllä nykyään on helppoa tällainen avoelämä. Sairastellessa nyt ainakin. Ahhahhahha.

Share

Ladataan...
87100 Kajaani

No nyt! Blogini molemmille lukijoille ilouutisena kerrottakoon, että radiohiljaisuudesta huolimatta yhä edelleen hengissä porskutan -- on vaan ollut aika paljon kaikenlaista tässä viime päivinä mielen päällä ja muistikirjan sivuilla bulletjournalissa kirjattuna.

Lähettelen maanisia viestejä tekstareina, wotsapilla, sähköisessä postissa ja Fabon kautta keskimäärin aamukuuden ja iltaysin välisenä aikana. Syydän ajatusteni virtaa, ideoin, kauhistelen, tinkaan ja kyselen: kuten tuossa edellispostauksessa tulikin todettua, niin vakuutus- ja pankkipalveluiden hintavertailu säästää tällä tietoa useamman satasen mun omasta taskusta, vaikka se pikkiriikkisen veemäistä muka olikin. Kahvilan laitteistoa hankin parhaan kykyni mukaan käytettynä, liisaan kesäksi ja kyselen lainaksi.

Viime viikonloppuna kaivettiin nuo puiston penkit tuolta hangesta esille: tuossa vasemmalla näkyvä kivipaasi/-aita on konttikahvilani takaseinää merkkaava paikka, sen takana on nurmikkoinen rinne. Mutta että tosiaan tuliko sitä jo mainittua, notta lunta on. Kiitos kysymästä.

Kontin visuaalista ilmettä ja sisustusta suunnittelee kanssani yhteistyössä Yritysamiksen sisustussuunnittelijaopiskelija - melkoista visiointitaitoa vaatii kyllä kuulemma se, että tuohon lumikinokseen näkee sielunsa silmin virkeän kesäkahvilan. Lunta kun tosiaan on edelleen täällä ihan riittämiin, ja konttini saapumiseen melko lailla tasan kuukausi. Mutta in mother nature we trust - ja lisäksi omiin sekä lähipiirin kesäntekolihaksiin. Lapiohommia luvassa taas tänäkin viikonloppuna, kun kyllä se maa sieltä paljastuu jahka vaan jaksaa uskollisesti lunta ympäriinsä viskellä.

Tuossahan se kesäisen kahvilan paikka on, ihan selvästi. Pikkiriikkisen jos noita puiston penkkejä siirrettäisiin esimerkiksi tuohon kivetyksen vastakkaiselle reunalle, niin ihanasti mahtuu puistoilijat, ulkoilijat, turistit ja koiranpissittäjät konttikahville ja -jätskille. Right?

Melkoista temppuilua vaaditaan myös n. 15 m2 kokoisen kontin varustelun kanssa: sinne kun pitäisi aurinkoisten myyjättärien lisäksi mahtua täysikokoiset pakastin- ja jääkaapit, jätskiallas, myyntivitriini, käsienpesupiste, siivouskaappi, kahvinkeitin ja erikoiskahvikone. Kahvikupeista, tarjottimista, pullapelleistä, smoothiekoneista ja vohveliraudasta nyt puhumattakaan. Lisäksi mietityttää se paljonko voimavirtaa on tarpeeksi ja kuka kantaisi kontin sisulmukset paikalleen. Epäilen nimittäin noiden kaappien olevan esimerkiksi yhdelle allekirjoittaneelle pikkiriikkisen too much to carry.

Vuoden väri, eli tuo 'greenery' miellytti silmää siinä määrin, että tällä väripaletilla lähdetään kahvila Konttia sisustamaan ja somistamaan. Melko järeän sinisillä metalliaihioilla varustettu lasikontti on tarkoituksena tarroin ja rimoin saada sovitettua puistomaisemaan niin, että se oikein kutsuu kahville. 

Monenmoista yhteistyökuviota on kesälle ollut tarjolla: taide- ja kulttuuripläjäyksiin, Kainuun Prideen, Linnanvirtaan sun muuhun iloiseen spektaakkeliin lähden häntä suorana ja riemukkaasti kiljahdellen mieluusti mukaan. Yhteistyöstä on jo sovittu myös kesäisen konttijoogan viikoittaisista tunneista, Siivouspäivänä toukokuussa luvassa on vilttikirppistä, kesäkuussa järjestämme lavatanssit 'Rakastu kesäyöhön' -luonnon teemapäivän kunniaksi. Ja löytyypähän kontista apu myös kaikille urbaaneille kalamiehille: mobiiliopastusta Linnanvirran kalakantaan. kalastusluvista puhumattakaan.

Edelleen ihmetyttää se positiivisen himinän määrä, joka tätä kesäistä yritysviritelmääni kohtaa aina, kun siitä uudelle ihmiselle mainitsen. Vakuutusvirkailija oli jo järjestellyt työporukkansa kesäiset aamukahvihetket torikahvilan sijaan minun kontilleni. Kesätapahtuman suunnittelupalaverissa esittäytymistäni seurasi vilpittömän ihastuneet ja erittäin spontaanit 'ooooooooooo, aivan ihana idea kyllä!' -huudahtelut. Ja sainpa tuossa ilokseni myös asiakasvessa-asiaa noin kilometrin eteenpäin, naapuriyrittäjän suosiollisella avustuksella. Olisi nimittäin ihana saada yli kuusi asiakaspaikkaa tuohon terassilleni, mikä siis on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että minulla on tarjota nenänpuuteroinnin mahdollisuus sellaista mahdollisesti kaipaavalle. 

Selkeä kevään merkki, viisi joutsenpariskuntaa honk-honkotti Kynskin sillan edustalla eilisellä. 'Kuu kiurusta kesään ja joutsenesta jätskituuttiin', vaimitensemeni.

Puhelinmyyjien soittelu jatkuu edelleen: tällä hetkellä kuuminta hottia on nettisivujen, googlenäkyvyyden ja muiden yrityslistausten perässä rimputtelu. Ihan ystävällisesti osaan jo myydä ei-oota ja kiittää mielenkiinnosta, vaikka pikkiriikkisen särähti korvaan erityisesti yksi edullisia kotisivuja kaupannut (mies-)myyjä. Keskustelumme meni jolteensakin näin:

Myyjä: 'Niin olet näemmä oman yrityksen perustanut, onnittelu. Joko olet ehtinyt nettisivuasioita miettiä..'
Kahaviloitsija: 'Juu olen, ja sivut olen itse asiassa jo tehnytkin, odottelen tässä lähinnä nimiasioiden ja sitä myötä domainin varmistumista. Että ensi viikolla varmasti saan ne sitten jo pystyynkin..'
M: 'No ohhhoh, sinäpä se olet jo pitkällä tässä... joku lähipiiristäkö sua sitten on auttanut, kun sanot että sivut on jo valmiina!?'
K: 'Ei. Kun itse asiassa ihan itse tein ne sivut, kiitos kysymästä. Että ei sitä intternettiä kuule sukukalleuksilla ajella, vaan kyllä tytötkin voi siellä osata jotain tehdä. Kiitos soitostasi ja kuulemiin.'

Ahhahhahha. 

Viikonlopun agendalla on sisustus- ja rakentajamessut sekä maanista pohjakuvien piirtoa. Elintarvikeviranomaisille pitää ilmoitusta tehdä ja havainnekuvaa lähettää. Noin 58 muusta 'to do' -listan kohdasta nyt puhumattakaan.

Tätä siis tänne. Maanista ajatuksenvirtaa aamukuudesta alkaen - juuri tuossa ilakoin, että tunnin päästä pääsee jo ihmisten ilmoille, kun joku kauppakin ehkä aukeaa.. Ponnekasta viikonloppua siis, everyone.

[Ja jos kesäkahvilani some-preesens kiinnostaa, niin saa tykätä: facebook.com/kahvilakontti. Kiitos.]

Konttisaagan aiemmat osat täällä:

osa 1, osa 2, osa 3

Share

Ladataan...
87100 Kajaani

On muuten puhelin soinut kuin ilotalossa tässä viimeiset kaksi päivää. Ilmeisesti pankeilla ja vakuutusyhtiöillä on aamukahvipöydässä jokapäiväinen Kauppalehden kyttäruutu, josta bongaillaan yrityksen perustaneiden yhteystietoja. Mystisesti on nimittäin tullut yhteydenottoa niin puhelimeen kuin sähköpostiinkin - ehkä enemmän kuin koko alkuvuonna yhteensä.

Melkoisen vitsikästä.

Puhelinvastaajana toimimisen lisäksi onnistuin tänään tuusaamaan itselleni firmalleni kohtuullisen päheät nettisivut. Hästäkillä ittetein. Varmasti jonkun satalappusen ammattimaisen markkinointi- ja koodarihenkilön kouraan lyömällä olisi saanut vielä uskomattomamman preesensin nettiin. Mutta these will have to do: on muuten hakukoneoptimoitu enemmän kuin laki sallii. Copyhommista sun muista puhumattakaan.

Onnistuin myös kertaalleen kääntämään tuon koko näkymän kokonaisuudessaan ympäri, vimmaisesti epähuomiossa ctrl+alttia ja nuolinäppäimiä hakatessani. Kakkihalvaukselta tällä erää vältyttiin, kun juurikin aiheesta männä viikolla jossain feissarimokaryhmässä oli puhetta. Pikkiriikkisen olisi saattanut tulla pää ja niska kipiäksi, jos 90 asteen kenossa olisi webbiprojekti pitänyt loppuun saakka viedä.

Huomenna on treffit kahdessa pankissa, yhdessä teippaustoimistossa ja yhden festivaalikomitean merkeissä. Tää konttikahvilamopo alkaa ilmeisen lupaavalla tavalla tässä kiihtyä keulia: eihän tässä ole kuin muutama hassu viikko (no, onneksi ainakin viis!) ja alle puoli metriä hävitettävää lumikinosta, ennen kuin kipsa Oulusta tuohon meidän jokirantaan saapuu. Aikkauhea, miten jännää!

Antakaa mun kaikki kestää. Puuuuuuuuuuuuuuuh.

Share

Pages