Ladataan...
87100 Kajaani

Once more with feeling.

Koska tän blogin molempia lukijoita se varmasti kiinnostaa, niin kerrottakoon vielä se, mitä meidän kesään noin niinkuin yleisen konttisählingin lisäksi kuului.

In random order.

Suhautin tässä tosiaan pystyyn myös ikioman catering-bisnetin, jonka merkeissä saikin sitten suristella ympäri ämpäri lähialueita, erinäisiä juhlatiloja etsiskelemässä. Nämä päkäpäät tuli vastaan matkalla yhteen hääpaikoista; kaverukset tosiaan tojottivat autotien viereisellä pellolla, ihan muina pässinpäinä, noin sadan metrin päässä omasta aitauksestaan. Bääääääää vaan itse kullekin, toljoteltiin toisiamme tovi ennen kuin jatkettiin matkaa.

[Needless to say, että pakettiauton hankinta on muuten suunnilleen seuraavana to do -listalla: toistaiseksi olen onnistunut ujuttamaan lähes sadan hengen sapuskat kuoharilasikoreineen ja hääkakkuineen erään farkun sisälle. Mutta tiukkaa se tekee, eikä varmastikaan ole pitkässä juoksussa yhtään mikään ratkaisu.]

Hääkeikkojen lisäksi myös Yleinen Kuljailu (YK) on ajeluttanut meitä ympäri ämpäri aina jaksaessamme - kuvassa on Kainuun meri (what?!!??! Mikä meri?! Eitajuu tää merenrantakaupungissa lapsuutensa viettänyt!) Paltaniemen ihastuttavalta uimarannalta katsottuna. Sekoitan Paltaniemen ja Paltamon yhä edelleen iloisesti toisiinsa, mutta mikä parasta tänä kesänä ehdittiin käydä molemmissa. Paltaniemellä voi kurkistella Eino Leinon synnyinkotiin ja kovin kauniiseen (mutta ilmeisesti käytöstä poistettuun) puukirkkoon, Paltamossa puolestaan oli spektaakkelinomainen Kuhakunkku -kalastusviikonloppu, jonka huippusaaliina saatiin tänä kesänä pitää asiakasinfernosta (lue: paikallisen kesäkipsan ehkä ainoa ruuhka, johon ei sitten kuitenkaan oikein ollut osattu varautua..) huolimatta räpylään vain noin puolen tunnin krapulaisen jonottamisen jälkeen saatua pommac-pulloa...

...moisen olotilan saimme kivasti puolestaan hankittua ehkä kesän kauneimpana iltana suoritetulla höyrylaivaristeilyllä. S/S Kouta on Suomen pohjoisin sisävesihöyrylaiva ja se kyyditsee innokasta risteilykansaa heinä-elokuussa pitkin poikin Kajaaninjokea ja Oulujärveä.

Vietettiin aivan loistokkaan iloisa ilta hyvien ystävien ja kauniin auringonpaisteen sekä erittäin edullisen kuohuviinivaraston tyhjentämisen merkeissä tuossa taannoin heinäkuulla. Ei voi kuin suositella satunnaisille Kajaanissa kävijöille (paikallisista puhumattakaan): maisemista nauttii parituntisen joko ulkosalla tai laivan katetussa sisätilassa, tarjoilu pelaa (kuuleman mukaan risteilylle voi etukäteen tilata myös ruokaa) ja höyrylaivassa nyt vaan on ihan oma fiiliksensä. Plussaa todella suhakasti viheltävästä visselistä!

Risteilyn ja ajelemisen lisäksi päästiin onneksi myös mökille, ihan yöksi asti jopa, muutamaankin otteeseen. Siipan suvulla on kerrassaan ihana kesäpaikka suunnilleen 20 minuutin ajomatkan päässä, luonnonhelmassa ja järven rannalla. 

Päästiin uistelemaan (koko kesän kalansaalis oli kolme alamittaista haukea ja yksi valtaisa ahvena), dippailemaan varpaita jääkylmään järveen, saunomaan, savustelemaan erinäisiä lihoja ja kaloja nuotiolla sekä vaan istumaan. Ristikkolehden äärellä, tai ilman.

Meillä ei kotona ole oikein mökkeilyperinnettä (johtuen lähinnä syystä että meillä ei ole omaa mökkiä, ollut koskaan), mutta tuolla honkien huminan ja järven liplatuksen äärellä tällaisen uusmökkeilijänkin sielu lepää. Ihan todella.

Lomareissusta taisi olla puhekin jo aiemmin: varattiin pienissä sangrioissamme edukkaat lennot Malagaan keskelle kauneinta elokuuta - ja hyvä niin. Kolmen mujerin tehotiimimme otti tehokkaasti Aurinkorannikon haltuun: päivät meni uima-altaalla löhötessä lukiessa sangriaa juodessa, ja iltaisiin tehtiin erinäisiä iskuja lähikyliin. Fugessa oli autenttinen Suomimeno lonkerobaareineen, Malagan vuosittainen Feria oli Suomen Tivoli steroideissa (aivan järkyttävän iso tivolialue ja ihan infernaalinen mekkala) ja kuvassa näkyvä Mijas (Vainelämää-koti alkuvuodelta) kerrassaan viehättävä, valkoinen vuoristokylä.

All in all, reissu teki tehtävänsä ja matkanaiset hymisivät tyytyväisyyttä kotiin päästyään. Vaikka räpsähti kiva 200e lisälasku Helsinki-Kajaani -pikataipaleella, ja vaikka loma tosiaan sattui sille ainoalle viikonlopulle, kuin koko kaupunki oli Konttini takapihalla ihan muuten vaan hengailemassa. Että kyllä se loma on ihmisen parasta aikaa, erityisesti silloin kuin koko kesän on painanut pää neljäntenä jalkana melkoisen kehnoissa keleissä. Suosittelen!

..ja suosittelen vahvasti myös perunan istuttamista ennen heinäkuuta. Em. kiireiden johdosta nämä cityviljelijät nimittäin ehtivät viskomaan siemenpotun maahan vasta huomattavan myöhään - mistä johtuen sato näyttää taas tasan tältä. Saatana.

Totta kai appiukon viereisessä penkissä kasvaneista mukuloista on kehittynyt ainakin teekupin kokoisia pottuja, joita yhdessä varressa on vähintäänkin puolenkymmentä kappaletta. Meidän potut ovat taas kokoa fine dining: espressomukiin mahtuu vaivatta parikin söpöä yksilöä - jos siis kahviastiastoa minään mittayksikkönä näissä hommissa ylipäätään kannattaa pitää.

Isäni totesi kuvan nähtyään, että ehdottomasti kannattaa hakea EU:lta tukea haastavaan satokauteen. Tai sitten ottaa viisaammiltaan opiksi ja a) idättää perunat kunnolla sekä b) istuttaa ne välittömästi sen maagisen kesäkuun 10. päivän jälkeen. Mur.

Huomaa kuvassa oleva tikkuaski koko-osviittaa antamassa. Ahhahaha.

Siunattuja on lähikaupat ja marketit mistä me avuttomat kaupunkilaiset ruokamme saamme: jos nimittäin jäisi tästä sadosta tulevan syksyn ruokavalio kiinni, niin nälkä saattaisi tulla. Jo ennen kuun vaihdetta.

Share
Ladataan...

Ladataan...
87100 Kajaani

Niinhän siinä sitten kävi, vaikka kuinka vannoin taistelevani häähulluunnusta vastaan. Tai siis kuvittelin, ettei tälläista aikuisella iällä tapahtuvaa iloluontoista ystävä- ja perhejuhlaa juuri tarvitsisi edes suunnittella, sen kuin vaan tuikkaisi postikortit kustin matkaan ja hakisi tukusta riittävän määrän murua rinnan alle sekä kuperkeikkalimpparia jääkaappiin juhlienalusviikolla. Joku vanha leninki välttää mökkibileissämme mainiosti, sen kun käy hiuksensa jonkun ammattilaisen toimesta kähertämässä, niin jo vain passaa. Kato sillai hyvähelppohalpa -konseptilla. Juu know.

Mitä sitä paskaa.

Työni puolesta olen tosiaan saanut olla mukana kymmenissä ja taas kymmenissä hääjuhlissa, yleensä tosiaan keittiön puolesta vieraiden viihtymisestä huolehtien. Lisäksi olen toimittanut kaason virkaa kolme kertaa ja lisäksi ollut jonkinnäköisessä ohjelmallisessa roolissa vähintään saman verran kertoja. Eli näkemystä juhlajärjestelyistä, asioiden toimivuudesta (sekä eritoten toimimattomuudesta) ja niistä Onnistuneiden Juhlien Konsepteista on kertynyt vähintäänkin parin kansiollisen verran.

Mielestäni olen rationaaliseen ajatteluun kykenevä, läheiseni huomioonottava ja kustannustietoinen keski-ikäinen naisihminen, eli myös tästä näkökulmasta pidin häähöyrähdystä erinomaisen epätodennäköisenä - on tässä nimittäin tullut vähän isommankin mittakaavan bibiksia järjesteltyä (työnantajan toimeksiannosta, -rahoilla ja ajalla) aikanaan. Että hätäkö tässä on ihmisen sukulaiset ja muutama kaveri juhliinsa kutsua. No biggie, kato!

Mitä sitä paskaa, toisenkin kerran.

Meillä on tosiaan juhlapaikaksi varattu läheisen laskettelukeskuksen alarinteiltä löytyvä 350 m2 huvila, jonne aikomamme vierasmäärä (60-70 henkeä) mahtuu vallan mainiosti. Vieraista lähes 2/3 on ulkopaikkakuntalaisia, eli mikä parasta tuolla alueella majapaikkoja löytyy kaikista mahdollisista hintaluokista, huomattavasti meidän juhlavieraitamme suuremmallekin yöpyjämäärälle. Jos on morsiuspari jo varttuneempaan ikään ehtineitä, niin myös vieraslistalla on lähinnä meidän ikäluokkamme (jo omat häänsä tanssanneita) vieraita. Eli periaatteessa kaikki sellainen armoton häähömpötys ja -sekoilu on mielestäni näillä spekseillä minimoitu: on kaikin puolin riittävästi lääniä ja kokemusta ja kyynisyyttä inhorealismia arjen ymmärrystä. Niin meillä kuin muilla.

Ahhahhaha.

Siitä huolimatta (tai sen takia) löydän silti itseni huristelemasta intternetin valtateillä ihan päättömiin kohteisiin.

Amerikkalaiset hääasusivustot, tsek. 
Vihkimusiikki ei kirkko, tsek.
Titaanisormuksen teettäminen, tsek.
Save-the-date etiketti, tsek.
Sateenkaarihäät teema, tsek.
Hääkampaus, tsek.

Aikkauhee. Saatan aika pikaisesti julistaa itselleni yleisen internetinkäyttökiellon - tää lähtee nimittäin (hyvällä tavalla toki) lapasesta ihan kohta

Mutta, but. Todennäköisesti  satavarmasti aiheeseen palataan vielä: pientä epämukavuutta on nimittäin aiheuttanut mm. vieraslistan laatiminen (kyllä, meidän on juhlamme ja saamme kutsua sinne vain ja ainoastaan ne tyypit, jotka haluamme).. muttamutta, voiko ystäviään kutsua ilman aviopuolisoitaan ja lapsiaan (kyllä, näinkin olemme päätyneet tekemään). Aikkauhee sentään.

Me ollaan päädytty juhlimaan häitämme periaatteessa vain aikuisten kesken (tää on niin pitkä juttu, että sitä avaan ehkä myöhemmin!), ainoastaan sisarustemme mukelot poislukien. He siis ovat kutsuttuina juhlien alkupäähän, ja ajatuksena on että heidän loppuillan ohjelmansa on sitten jossain muualla kuin hääjuhlijoiden jaloissa. Pääkaupunkiseudulta lapsiperheiden raahaaminen tänne Kainuun perämetsiin myös kustantaisi pieniä omaisuuksia, eli kätevästi kutsuja on myös lähdössä vain niille äitiystäville; pääsevät flikkaporukassa ruskaretkelle, kun iskämiehet hoitavat jälkeläisiään ko. viikonlopun. Win-win!? *tsk*

On eittämättä ollut perinjuurin erikoista suorittaa moisia linjauksia, ja vaikkei periaatteessa ollakaan kenellekään tilivelvollisia, niin on silti sellainen fiilis, että haluan selittää, miksi näin, ja ettei haluta ketään loukata tai muuta ikävää. Tila vaan on sillä tavoin erikoinen (kolmessa kerroksessa), ettei sinne määräänsä enempää vieraita mahdu; ei aikuisia eikä lapsia. Ja kun itsellemme ei lapsia ole siunaantunut, niin ajatus lapsivapaasta hääillan juhlasta ei tunnu mitenkään radikaalin hankalalta tai pahalta: saavatpahan lapselliset ystävämmekin välillä potkaista korkkarit kattoon ilman huolta.

As said, niin asiaa aiheen tiimoilta varmasti riittäisi vielä muutamaankin postaukseen. Pahoitteluni jo valmiiksi, kaikkea se tällainen keski-ikäinen viirahdus teettää...!!

Share
Ladataan...

Ladataan...
87100 Kajaani

Nonni. Se on kesä lusittu, Kontti tyhjennetty ja paluumatkalle saateltu. Puuuuuuuh, en paremmin sano.

Kesä 2017 ei tainnut jäädä juuri kenenkään mieleen the Kesänä, jolloin aurinko oli kuuma, juomat kylmiä ja kaikilla meillä pohjoisen asukeilla poikkeuksellisen hyvä mieli. Pikemminkin sohjoinen kevätsää jatkui piiiitkälle toukokuuhun, jonka jälkeen siirryttiin suunnilleen suorilta käsin kalseaan elokuuhun. Muutamilla lämpimillä päivillä ryyditettynä, jottei ihan pääsisi totuus siitä auringon olemassaolosta ja paristakymmenestä plusasteesta unohtumaan.

Eli meni tuo kesäkahvilointikesä taivasalla ihan niin kuin suunniteltiinkin, not.

Ahhahhhahaha.

Ei vaan, Konttikesä 2017 oli erinomaisen vitsikäs alku yrittäjänpolullani: kajjjaanilaisten vastaanotto uudelle kesäkahvilalle kerrassaan riehaantunut ja kaikin puolin odotuksen varmasti ylittyivät niin meillä kuin muillakin -- paitsi pankin tädillä ehkäpä? Myyntiä oli lämpiminä päivinä oikein mukavasti ja näitä päiviä onneksi myös riitti, etenkin heinäkuussa. Mutta itse kyllä allekirjoitan Ylenkin uutisoiman 30-40% myynnin alenemisen vallalla olleiden heikkojen kesäsäiden myötä. 

Että ensi kesälle jäi vielä kivasti taskunpohjalle monenlaisia yllätyksiä ja virtaa projektin uudelleen toteuttamiselle. Konttikesä 2.0 lanseerataan vappuna 2018, mikä siis ilouutisena kaikille paikallisille jo kerrottiinkin. Ensi kesänä toivon mukaan bisnesimperiumini myös koostuu jo useammasta eri tulonlähteestä (stay tuned!), eli tuolloin ei ihan jokainen pilvipäivä niin kalva ja sydämestä purista...

Mutta pidemmittä puheitta: Konttikahvilan kesän 2017 huippuhetket:

#7.. Sulaako vai eikö sula!?

Melkoista vääntöä oli kevään tulo tänä vuonna, ja lukuiset äitienpäivään saakka jatkuneet räntäsateet aiheuttivat ainakin kolme harmaata hiusta ja ääretöntä vit*utusta eräälle allekirjoittaneelle.

Lempihetki tuon yläpuolella nähtävän ikiroudan kanssa tolskatessa oli se, kun noin viikko ennen kontin saapumista olin jo kolmatta iltaa naputtelemassa jäälohkareita hampaat irvessä. Harmaapäinen herrasmies nappaskengissään ja villakangastakissaan lähestyi uskaliaasti allekirjoittanutta, antoi asiantuntevia lausuntoja erilaisita kirvehistä sun muista työhön huomattavasti paremmin sopivista jäätyökaluista. Ja totesi ystävällisesti lähtiessään: 'Kyllähän tuo miehen työtä on.. sun pitäisi mies tänne hankkia, ei tuosta muuten kyllä tule valmista..!!' 

Kiitos vaan. Saatana.

#6...Touhua ja tohinaa rantapuistoon, check!

Kesän kyllä kivoimpia juttuja on olleet erinäiset tapahtumat ja tempaukset, joita ollaan yhteistyössä muiden toimijoiden kanssa järkkäilty. Tiistainen puistojooga nyt esimerkiksi oli oikeasti aika vinkeä juttu, ja keräsi kivasti porukkaa rauhoittumaan mm. virtaavan veden ääreen. Lisäksi itseäni ilahdutti myös erityisesti paikallisten lastenohjaajaopiskelijoiden pop-up -nukketeatteriesitykset heinäkuulla.

#5... Oman elämänsä kantojuhta, osa 38

Olen joskus aiemminkin tuskaillut, että aika paljon kouluja on tässä elämässä tullut käytyä, vain päästäkseen roudaamaan erilaisia asioita paikasta toiseen. Opiskeluaikoina kyseessä oli yllättävän usein erinäiset juomakoreihin ja niiden siirtelyihin liittyvät rastit, aiemmassa työelämässä kannettiin sujuvasti kaikkea hupparilaatikoista historiikkiteoksiin. Ja tänä kesänä yritin vedenkannon Kainuun ennätystä, keskimäärin kerran päivässä. Kymmeniä litroja sisään, muutamia ulos.

Siipan auton takatuupparissa oli koko kesän suunnilleen aina myös erinäinen määrä tiskiä, pahvilaatikoita, pakastecroissantteja ja muuta kahvilassa erinomaisen tähdellistä.

#4... Rakastu kesäyöhön -kihlajaistanssiaiset

Buukattiin oikein bändi juhliaksemme kesäkuista Rakastu kesäyöhön -teemapäivää. Perjantai-ilta oli (luonnollisesti) kaunis, lämmin ja auringonpaisteinen. Mutta totta kai lauantaina, eli kesätanssi-iltana vettä satoi kuin aisaa. The Heatwave Band oli kuitenkin roudannut jo kamansa Kontin takapihalle, eikä rankkasateessa päässyt katoksestaan poistumaan. Eli saimme sitten noin tunnin kaatosateen jälkeen ikioman privakeikan aivan loistokasta tanssimusiikkia - ihan parhaat kihlajaistantsut, indeed.

#3 ...koko perheen Sateenkaaripiknik

Kainuu Pride huipentui tänä kesänä Kontin takapihalle, jonne kerääntyi satapäin iloista piknikkansaa. Keli oli kerrankin aurinkoinen, jengi hyvällä mielellä ja lähes sattumalta paikalle osunut helsinkiläinen kuoro Koiton laulu (jonka nimeä ei tämä lahopää kyllä löydä edes etsimällä kuten ystävällinen lukija kommenteissa minua muistutti) esiintyi niiiiin sydänjuuriin käyvästi, että piti ihan pikkiriikkisen salaa itkeskellä asiakkaiden kahvikuppeihin.

Koska suurin niistä on rakkaus.

Ja tokihan, jotta hyvä fiilis ei pääsisi turhan laajasti valloilleen, niin heti seuraavana aamuna herättiin limsanjanoisten rosmoperttusten kolttosiin. Vieläkin vituttaa. Käräjäoikeudelta sain kutsun kuulemaan asiani käsittelyä tuossa marraskuulla, eli jatkoa seuraa tähänkin saagaan.

#2.. Linnanvirtaa ja Malagaa

Meillähän saattoi tuossa vuodenvaihteessa käydä sellainen pikkuisen sangriankäryinen vahinko, että varattiin elokuulle lennot Malagaan. Lähes kahden viikon aurinkolökölomailu innosti useamman kuukauden ajan, kunnes kävi ilmi, että meidän reissu osuu juuri sille viikonlopulle, jolloin suunnilleen koko kaupunki notkuu viikonlopun ajan konttimme takapihalla Rantapuistossa, Linnanvirran puistofestareilla. Aivan mahtavaa! Toki yritettiin siirtää reissua ja jopa pohdittiin sen perumista, mutta lopulta järki voitti. Ja loma.

Perehdytin siis mahtavat kesätyyppini kioskinpidon ihmeellisen maailmaan, hankin heille taustatulitukea niin Oulusta kuin maamme pääkaupungistakin ja hyppäsin Norskin punavalkoisille siiville kohti sangriaa ja karnevaaleja.

Huoli pois, kun Suomen nuorisolaiset hoitaa!

Ko. viikonloppu oli ollut koko lailla spektaakkelimainen: kaverini ja isänsä pyörittämä nakkikoppi (eli Don's Dogs -hodarivaunu) teki koko kesän myyntiennätyksensä. Kahdesti. Ja meidän tuuraajilla oli asiakaspalveluhymy (sekä keskisormi) herkässä. Ahhhahhaha.

[Needless to say, että ensi kesänä sama festari jää taas välistä. Kun pitää olla voimallisesti omissa hääjuhlissaan. I do!]

#1...Ohi on!

Niin hartaudella kuin kesää odotettiin ja suunniteltiinkin, niin tällä hetkellä olo on ensisijaisesti helpottunut. Takataskussa on iso kasa hyviä kontakteja, em. Espanjanloma puolestaan auttoi akkujen lataamisessa. Yrittäjyys tuntuu itselle luonnikkaalta jatkolta työurallani, seuraavat viikot tuovat taas tullessaan melkoisen mielenkiintoisia tuulia. Luulen.

Kontin ovet suljettiin viikko sitten sunnuntaina, ja jo torstaina se oli matkalla talvisäilöön tuohon lähistölle. Meidän autotallista voisi koska tahansa avata vitsikkään pop-up -kahvilan: siellä on niin riteliköt kuin terassikalutkin nätissä kasassa ensi kesää odottelemassa. Vuoden päästä pitää ehkä tehdä jotain päätöksiä niiden loppusijoituksen suhteen, mutta juuri nyt on just hyvä näin. Paljon hyviä juttuja kokeneena, ja melko monesta asiasta myös viisastuneena.

Tähän väliin vielä sydänlämmin kiitos kaikille konttikesään lukuisin eri tavoin osallistuneille; asiakkaille, ystäville, apumiehille, ruuvaajille, kahvinkeittäjille, pullansyöjille, kalamiehille, tutuille ja sukulaisille.

Ilman teitä ei mistään olisi tullut yhtään mitään. 

Share
Ladataan...

Pages