Ladataan...
87100 Kajaani

Hurahdin viime kesänä lavakaulusviljelyyn, joka sai lopulta melko eeppiset suhdanteet. Useammalla satalapulla hankitut laatikot, siemenet, taimet sun muut typistyivät noin kolmeen minikokoiseen kesäkurpitsaan, kouralliseen perunoita ja pariin hassuun porkkaanaan. TJEU: aiempi postaus aiheesta.

Joku toinen olisi saattanut tästä koettelemuksesta rahanmenosta jotain jo oppiakin. Paitsi mää. Silmät kiiluen tarkkailin siemenpussihyllyköitä koko alkaneen kevään ja haaveilin kesän korkeammista viljelylaatikoista, joista satoa tulee kaksin käsin ja naapureillekin asti. Kylläkyllä.

Sitten tuli tämä pienimuotoinen konttispektaakkeli, joka on melko lailla tehokkaasti vienyt noin suunnilleen 97% kaikesta valveillaoloajasta -- jos ei muuten, niin hervottoman sää-ärsytyksen aiheuttajana. [Meillä näytellään nykyään aika estoitta keskisormea suunnilleen kaikille meteorologeille ja muille ilmoista toitottajille. Voisko tää saatanan jääkausi nyt vaan päättyä, ennen kuin elokuu koittaa. Kiitos.] 

Tästä johtuen omat taimitarhaus jäi meinasi jäädä täysin laittamatta -- kunnes vihdoin noin kaksi viikkoa sitten havahduin puutarhuroinnin iloon, ja laitoin kesäkurpitsansiemenet kasvuun. Niin, kyllä. Noin viime viikolla. Haluaako joku arvata, miten pitkälle herneet ja kesäkurpat näin toukokuun loppupuolen kasvatuksessa ehtii hujahtaa? Että paljonko niistä mahtaa olla iloa a) laatikkoon istuttamisen ja b) sadonkorjuun vaiheessa?

Naurattaisi, jos ei itkettäisi: tässä haisee taas niin karrrmea rahanmeno, kun nyt sitten on pakko hakea puutarhalta valmiit taimet, että edes jonkinasteista satoa voi kuvitella näillä leveyksillä saavansa. Ja missään nimessähän tätä projektia ei nyt vaan voi unohtaa: kyllä sitä omakotiasujalla täytyy joku pieni kasvatusprojekti koko ajan olla käynnillään jossain.. Ja onhan se laatikko nyt vaan niiiiiiin soma, kun se vihertää ja kasvaa ja kaiken ihanasti syö etana jotenkin sen omien kätöstensä jäljen näkee niin selvästi.

Ahhhahhhahaha.

Konttikahvilan viljelylaatikkoon virkeitä taimia on tosiaan lahjoittanut paikallinen puutarhayhdistys, ja niitä olenkin työpaikan pihalla suurella rakkaudella hoivannut ja kastellut. Laatikolle on kaveri jo hankittuna, ja noiden olemassaolevien valkosipuleiden sun muiden lisäksi ajatuksena on laittaa vähän papuja, kesäkurpitsa sekä mahdollisesti ehkä chilikin laatikkoon kahvilassa istuskelijoita ilahduttamaan.

Viime viikolla luvattiin oikein yöpakkasia, joten virittelin laatikon ja kasviensa suojaksi asianmukaisen hallaharson. Ettei pääsisi kylmä puraisemaan kasveja.. 

Päivän toinen arvausleikki liittyykin sitten todennäköisyyteen, jonka mukaan ko. (noin 1 euron arvoinen, toim. huom.) hallaharso vielä aamulla olisi paikallaan, kasveja paleltumiselta suojaamassa...

Niinpä juuri: melko hiljaista oli sen suhteen.

Jollakin tosiaan on ollut niin valtaisa hallaharson tarve elämässään, että on se täytynyt mun kukkasiltani varastaa, ihan käsittämätöntä, en paremmin sano! Ko. kangasta oli myös melkoinen pala, että on mahtanut olla öinen hiippari melkoinen näky harsonsa kanssa kaupungilla heiluessaan. Saatana.

Nimimerkillä ei malta edes odottaa, kuka niitä valmiita tuotoksia siitä laatikosta mukaansa kaivaa. Kuulemma ihan lapioilla on kaupungin kukkaistutuksiakin harvennettu yöaikaan. Koska voi, ja koska orvokit sun muut nyt vaan ovat niin helvetin kalliita, että ei niitä nyt omalla rahalla kukaan kotiinsa ja kukkapenkkiinsä ilmeisesti ostele?

Kaikenlaista paskaa.

Saapa nähdä, mitä tämä kasvien kesä 2017 tuo tullessaan, ja joko meillä päästään visioimieni sadonkorjuujuhlien makuun elokuussa? Helvetin todella paljon halvemmalla sitä pääsisi, kun kävelisi suoraan torille ja hakisi pottunsa sieltä. Mutta todistetusti mitään en ikinä ole oppinut, eli tässä puutarhahommellissa mennään tasan samalla käyrällä.  

Share
Ladataan...

Ladataan...
87100 Kajaani

Seuraa reportaasi kesäkahvilayrittäjän viimeisestä kolmesta viikosta (koska rehellisesti sanottuna aika todella vähän mitään muuta tähän vapun jälkeiseen yöhön on mahtunut. Eli yrittäkää kestää.)

Remppahässäkkää ja yleistä sekoilua kesti viikon verran: putsausta, puunausta, tarroitusta, saatanan painavien asioiden, huonekalujen ja kojeiden sisään- ja uloskantoa, uudelleenjärjestelyä ja asemointia. Vitriinin läpikotainen puhdistus, kahvikoneen sisäänajo ja maksupäätteen parametrien päivitys, jäätelökuorman tilaus, purku ja sitä välittömästi seurannut isojako sukulaisten pakastimiin (joku meistä oli nimittäin saattanut ihan vähän vaan yliarvioida tuollaisen herätealtaan vetokapasiteetin), tätä seurannut kahden (!) ylimääräisen pakastimen hankkiminen ja kuljetus, limsakaapin pakkaus ja purku. Mitänäitänyton, kahvilanaloituspuuhia.

Kaaos oli aika ajoin melkoinen, samoin turnausväsymys.

Mutta, vihdoin (kuten kaikkien aikojen suokkarisarjassani todetaan): vihdoin kaikki on hyvin. Vappuviikonloppuna aurinko pilkisteli satuhäämorsmaikkujen kanssa kilpaa ujostellen, kansa vaelsi konttikahvilaan sankoin joukoin - ja meillä hakattiin kassaa kuin mielipuolet. 

No siis onhan tää nyt ihan oikeasti aika soma tää kahvilani. 

Ja vitriinistä löytyy vaikka mitä vinkeää. Niin kuin nyt esim. noita paakeleita (eli bageleita) ja raakakakkuja ja luomumehuja ja maailman toisiksi parhaita mokkapaloja...

Asiakaspalaute on ollut järisyttävän positiivinen: kajaanilaisille kiitoksena todettakoon, että kehujen ja kiitosten määrä on ollut suorastaan ylitsevuotavainen, ja lähes kaikki ohikulkijat ovat myös ihan kannatuksen vuoksi myös ostaneet jotain. Kun onhan tämä nyt vaan niin ihanaa, että tässä jokirannassa ja puistossa nyt tällainen kahvila on, vallan kuin ulkomailla...

Hästäkillä itte tein ja säästin: pyörittelin vaikka mitä hinnasto-tarraviritelmäideaa monta viikkoa, kunnes tulin siihen lopputulemaan, että 100e pelkistä hintatarroista on melko helvetin monta myytyä kahvikuppia - ja lopulta virittelin vanhana deeseefiksaajana liitutaulutarrat seinään ja tuhersin omin pikku kätösin tekstit sinne. Saa välttää.

Terassikalusteista pulitin ihan helvetisti (liikaa), mutta on ne silti niin ihanaisen värikkäät, että mua vähän naurattaa joka aamu, kun niitä toiveikkaasti tuohon ulos levittelen. 

Halpoja sen puoleen olivat nuo nettonetonnetonnetto-päiviltä viimetingassa hamstratut viltit: siinä on kuulkaa viidelle eurolle tullut vastinetta, kun ne on edelleen joka jeesuksen päivä olleet käytössä. Kainuun kesä on lyhyt, mutta todella runsasluminen. Vaimitensemeni.

Onnea on kuulkaa myös työpaikka, jossa aamulla suunnilleen koko päivän tuoksuu pulla ja tuore kahvi. Ja suklaakeksit, ja croissantit ja erikoiskahvit, ja vaahtosammuttimen kokoisten asiakkaiden pillimehujen törskeet.

Olen onnistuneesti levitellyt pullantuoksua myös ympäröivään puistoon; joka aamu joku reipas lenkkeilijä on ihan vaan hajuaistinsa varassa päättänyt ulkoilut pullakahveihin. Mission accomplished, sanon! 

Ensimmäisen kahvilaviikon jälkeen tilanne ruokakaupassa oli niin kriittinen, että piti ikuistaa ostokset Instagramiin.

Sittemmin ollaan onneksi palattu ihan oikeisiin ruokiin - noiden kypsien kananpalojen ostelussa on jotain perin juurin omituista. Ja kokkina vähän surkeaakin...

...mistä kopsutellaankin sitten vielä viime päivinä viikkoina entien surkua ja vitutusta aiheuttaneeseen ilmiöön. Nimeltään kainuulainen ikirouta.

Olen saattanut ihan vaan muutamaan otteeseen todeta, että melkoinen talvi on täällä takanapäin: lunta on ollut tulvillaan paitsi raikas talvi-, myös kevät-, vappu- ja sittemmin myös äitienpäiväsää. Saatana sentään (enkä edes pahoittele kielenkäyttöäni); jos ei olisi riittänyt eiliseen asti jatkuneet yöpakkaset ja keskimääräinen +4C lämpötila noin suunnilleen viimeisen kuukauden ajan. Valehtelematta täällä on nimittäin maaliskuun lopulta saakka aina ollut +2-4C, kun mittariin tai sääennusteeseen on erehtynyt katsomaan. Aina.

Niin sittenpä kun vihdoin noin viikko sitten koiranpaskakasat paljastuivat lumikinosten alta, ja koko kaupunki huokaisi yhteen ääneen, että lopulta se lumi sitten tänäkin vuonna lähti.. niin eiköpähän mitä. 

Ennustivat äitienpäivälle (täysin oikein!), että lunta tulee taivaan täydeltä koko päivän. Ja niinhän sitä tulikin. Kioskiyrittäjä käänsi perheautonsa nokan kohti Oulua ja oman äitiliinin grillikauden avajaisia, kesärenkaista huolimatta.

Menomatka sujui ihan kivasti, mutta palatessa pyry oli jo ehtinyt kertyä teille, aiheuttaen melkoiset urat. Eikä näky kotiin palattua ihan hirveästi mieltä ylentänyt.

Että onnea vaan ja hyvää äitienpäivää, jumaliste.

Ja kyllä. Vielä on kesää jäljellä ja ainahan sitä voi laittaa hiihtokisat ja talvenkaatajaiset ja lumiveistoskilpailu ja rusettiluistelun pystyyn ja myydä kuumaa mehua/kaakaota/munkkeja/kuumaa makkaraa. Toukokuussa. Kesäkahvilassa. Että kiitos vaan vinkistä, te lukuisat ystävälliset ehdottelijat..

Kun eihän tämä nyt niiiiin vakavaa ole, etteikö vähän voisi välillä hullutella. mutta sillä lailla on kuitenkin oma elinkeino ja palkkatulot tässä kiinni tässä bisnetissä, että ihan oikeasti näkyy tuloksessa ja viivan alla äkkiä se, että kahvila on viikossa alle 15h auki. Eikä niillä sellaisilla myynneillä muuten ihan hulluna palkkoja maksella - eli pardon me, jos ei jaksa naurattaa moiset hyväätarkoittavat heitot. Vähän on nimittäin huumori koetuksella, kun ensi kuun laskut pitäisi kuitenkin pystyä hoitamaan. Ilmojen herrasta huolimatta. 

Mutta jotta ei menisi ihan ulinaksi, niin loppuun vielä lupaus tulevasta kesästä. Kainuun puutarhayhdistys tarttui ilahduttavalla pieteetillä ehdotukseeni julistaa kaupunkiviljelyn ilosanomaa isommallekin yleisölle. Tänään sain nämä ponnekkaat ja kovin vehreät taimet haltuuni, ja loppuviikon ohjelmistossa on niiden istuttelu Kontin nurkille aseteltuihin viljelylaatikoihin.

Että jotain sentään vihertääkin: itsehän havahduin taimenkasvatukseen vasta noin viikko sitten, eli saattaa tie oman viljelylaatikon (koskaan en mitään opi!) suhteen viedä suoraan puutarhan taimitarhaan. Sen verran surkeilta kesäkurpitsanalut tällä hetkellä nimittäin näyttävät

Että kaikille kahdelle lukijalle (joista toinen melko napakkaan äänensävyyn yllätysäitienpäiväreissulla kommentoi blogini päivittymättömyyttä tyyliin 'siellähän vaan sataa lunta, niin miten niin muka ei kahvilassa ehdi päivittää blogia..' Ahhahhahhaha ja isosti terkkuja! *sydän*) ilosanomana kerrottakoon, että hengissä olen ja kaikki melko lailla mukavasti.

Mitä nyt vähän ilmoja pidellyt. Hahaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
87100 Kajaani

Perjantaina hän saapui. Raekuurosta, pakkasesta, ikiroudasta ja väärästä lastaustavasta huolimatta. Läpi tuulen ja tuiskun, avoinaisin ikkunoin ja ovin, kuraa kyljissään** laskeutui noin 2000 kiloa terästä ja lasia jokirantaan.

Joutsenten kevätmuuttoa seuraavien kaupunkilaisten okulaarit suuntautuivat meidän porukoihimme. Tuossa se nyt on. Onko tuo nyt se konttikahvila, mistä lehdessä mainittiin. Ohhoh, onpa siinä kuorma-autolla kokoa.. Joko sitä kahvia saa ja onhan makkaraa kanssa?!

Olo oli ja on edelleen kieltämättä kuin sirkuseläimellä, niiiiiin uteliaita katseita, kännykameroiden linssejä ja ohikulkijoiden hyväätarkoittavia huudahduksia on kuultu, koko viikonloppu. Ja koskapa alkujaan kokolasinen kontti on kuin 15 m2 akvaario, niin melkoisesti on kyllä tosiaan tullut sosialiseerattua ohikulkijoiden kanssa.

Yleinen mielipide tuntuu onneksi olevan kuitenkin se, että kesäkahvila-ajatus on loistokas ja konttini yllättävän hieno -- ilmeisesti useampikin oli salaa pelännyt paikalle hilattavan ruosteisen ja räikeän rähjäkontin, ja näin ollen lasinen olemus on niittänyt kiitosta.

Kiitoksen sana kuuluu myös rakkaalle talkooporukalleni, joka asioikseen lauantaina ajeli Ikean keittiökaluja kasaamaan ja kontin ikkunoita deeseefiksaamaan. Itse nimittäin suihkin pop up -brunssilla sillä välin kun heillä homma eteni pendolinon tavoin: en edelleenkään jaksa ymmärtää, kuinka hienojen ja hyväntahtoisten ihmisten ympäröimä olen.

Ihan älytöntä, miten sutjakasti myyntitiskien kokoaminen ja siirto heiltä sujui, ihanaista työnjohtaja-muruani unohtamatta.

Sähköt meillä on jo, ja jäätelöallas - mikä on sinällään kiva, koska ensimmäinen jätskikuorma saapuu myös huomenissa. Terassikalut on melko lailla kootut, ja tarjouspyyntöihin (get this: mun cateringille on tullut keskimäärin tarjouspyyntö päivässä viimeisen -noh- kolmen päivän aikana.. ihan nolla-markkinoinnilla siis!) vastattu. Hirmeä suhina on siis päällä, ihan kaikilla asianosaisilla.

Vielä on muutama päivä, ja toivoakseni kymmenkunta plussaavaa lämpöastetta lauantaiseen avajaisspektaakkeliin. Kyllä jänskättää kuulkaa. Huhhuh.

Askel kerrallaan; huima on ollut projektin etenemisvauhti perjantaista, vai mitäs tuumit. Huomenna kiinnitellään riteliköt kontin takaseinään ja lastataan limukaappia sekä kylmävitriiniä tuonne kontin sisuksiin. Keskiviikkona kasataan terassi ja harjoitellaan kahvi- ja kassakoneen toimintaperiaatteita, torstaina ladataan hyllyt täyteen myytävää - ja perjantaina vaan fiilistellään Rakkauden ja kahvin kesää 2017. 

Puuuuuh.

Pakko vielä mainita viikon vitsikkäin kohtaaminen erään kontin viereisessä puistossa leikkineen, parivuotiaan pikkumiehen kanssa. Tyyppi ei millään meinannut malttaa leikkiä, kun ihaili meidän ikkunanpesuaineita ja lastaa -- ja kun hän kolmannen kerran asioikseen tuli siivousvälineitä haaveillen tuijottamaan, niin kysyin äidiltään luvan antaa ukkelille oman pesuliinan. Siinä nuorisolainen muutaman minuutin pyyhki ponnekkaasti ovenpieltä, ja lopulta antoi siivousliinansa pois. Äitinsä kysyi pojaltaan jo perinteisen: 'noo, miten sanotaan?', mihin tämä kerrassaan hurmaava talkooapuri totesi hilpeästi: 'saako pesuainetta..!?'

Saihan sitä. Ahhhahhahha.

Äitinsä piteli naurua, samoin kuin meidän tehotiimi: pitänee laittaa tyypille oma pieni siivousämpäri jemmaan seuraavaa puistoilukertaa silmälläpitäen..

** Pienistä lastausteknisistä haasteista johtuen kontin rakenteet oli siis jonnin verran nitkahtaneet, minkä johdosta tuuletusikkuna oli tosiaan sepposen selällään koko matkan Oulusta Kajjjaaniin. Ja samasta syystä putsaushommaa tosiaan sitten on riittänyt. Ristus sentään!

Share
Ladataan...

Pages