Häähommia

Kas. Saamani lukijapalautteen mukaan ainakin toista tän viritelmän lukijoista kiinnostelee meidän elokuisten juhlien tämänhetkinen tila ja tola. Täältäpä siis pesee.

Jännä sinällään, aihe kiinnostelee itseänikin melkoisesti edelleen. Sekä ilmeisesti aika montaa tuttua ja tuntemattomampaa ensi kesän morsmaikkua. Olen nimittäin löytänyt intterwebseistä aivan valtaisan vitsikästä vertaistukea Facebookin ja Whatsappin Häät 2018 -ryhmien muodoissa. [Kyllä, luit oikein. Monikossa. Ryhmien. Antakaamunkaikkikestää.]

Katsokaas kun mun ongelmanihan on jo vuosikausia ollut se, että olen järjestänyt työkseni aivan järjettömän päräyttäviä kinkereitä (muidenkin kuin omasta mielestäni siis!) – enkä luonnollisestikaan voi, enkä osaa ajatella omista häistäni yhtään mitään vähemmän spektaakkelinomaista nyt ainakaan. Ja totta kai (kuten kaikki normaalit ihmiset, ehhehe) olen myös erittäin vierasorientoitunut tässä asiassa. Kun taustani Event Organizer Extraordinairena on melko lailla kaikkien kutsuvieraiden tiedossa, niin eihän tässä nyt mihinkään kuluneeseen suutarin lapset ja juhlajärjestäjän susipaskat häät -syndroomaan ole kenelläkään mielenkiintoa. Tai ainakaan minulla.

Armas siippani puolestaan on kovin luottavainen siihen, että asiat järjestyvät omalla painollaan, omassa ajassaan. Eikä hänellä ole niin valtavan suurta halua ylipäätään paistatella valtaisan huomion kohteena, juhlissa tai arjessakaan. Että melkoista kompromissien hakemista on meillä keskustelu ja suunnittelu ollut, etenkin alkuun.

Että tuossa alkuvuodesta ulkopuoliselle vertaistuelle tehtyjen ja tekemättömien asioiden, paikallisten kampaamosuositusten jne. suhteen oli enemmänkin ehkä tarvetta. Mutta nyt voi onneksi sanoa, että häähommat meillä etenee melko lailla vaivatta ja hyvissä fiiliksin.

Neljä kuukautta ja muutama hassu päivä päälle on siis meidän h-hetkeemme aikaa. Hamstrasin alkuvuodesta vanhana tarjoushaukkana niin häähamosen, kengät kuin vihkisormuksenkin melko tukevilla alennuksilla varustettuna, erinäisistä webbikaupoista. [Tällä hetkellä n. kuukausi sitten aloittamamme elämäntaparemontti tosin ihan pikkiriikkisesti uhkaa näiden ostosten järkevyyttä, kun ko. mekko on tällaisenaan jo 2 numeroa liian suuri, enkä sormusta ole oikein uskaltanut edes kokeilla. Mutta ompelija on jo katsottuna ja muokkausten mahdollisuutta selvittelen tässä lähiviikkoina: kaunis mekkoni maksoi siis piirua vajaat 35e kotiintoimitettuna, eli vähän pystyy vielä sijoittamaan korjausompelimoon, noin kustannusnäkökulmasta siis.]

Painotalosta tilatut kutsut meillä on postimerkkejä myöten valmiina, vieraslista viimeisiä silauksia vailla ja kuten taisin mainostaakin, niin omat polttarinikin on jo kertaalleen lusittuina. Vihkiaika maistraattiin on hoidossa ja juhlapaikalla tapahtuvan siunauksen runko rakennetaan yhdessä paikalle lupautuneen papin kanssa. Rukoushetken musiikista vastaa osin veljen avokki ja osin Spotify. Joista jälkimmäinen huolehtii myös vieraiden viihtymisestä koko loppuillan ajan. Hääkakulle on tekijänsä sekä koristeensa, tarjoilijoiksi lupautuneet kaksi luotettavinta tuntemaani tyyppiä, alkumaljaksi soveltuva skumppa on valittu ja hyväksi havaittu. Sekä lennot ja majoitus syyskuussa koittavalle häämatkalle varattu ja maksettu.

Kerrassaan vinkeät ja erittäin rakkaudelliset kekkerit on siis suunnitteilla – ja mikä parasta, niin fiilis juhlista on edelleen se, että niistä on tulossa ihan meidän näköisemme. Ei loputtoman pitkiä pöytiä, ei itseaskarreltuja hääkarkkeja/pöytäständejä/tulitikkuaskeja/whatnot eikä itse asiassa yhtään mitään itse askarreltua. Ei sydämenmuotoisia ajo-opasteita, ei pönötystä, ei mukahauskoja hääleikkejä, eikä itsellemme tuntemattomia vieraita (kaukaisten sukulaisten tai uusien puolisokokelaiden muodossa siis). Ei siis mitään, mitä jonkun ikiaikaisen perinteen ja tapatietouden mukaan häissä ’kuuluu olla’. Vaan ainoastaan sellaisia juttuja, joita me pidämme tärkeinä ja päivän iloista luonnetta korostavina. Puheita ja vapaamuotoista ohjelmaa (toivottavasti) runsain mitoin, notkuva -ja pääosin itsetehty- buffetpöytä sekä ne kuutisenkymmentä meille rakkainta ja läheisintä. Riittävä määrä kuplivaa juomaa, tarvittavan suuri diskoteekki sekä loppuillasta lämpiävä saunaosasto porealtaineen. Ja elokuun kauniiksi yöksi nuotiopaikalle tarpeeksi kylmää olutta sekä hiilloksella paistettavaa makkaraa.

Lisäksi olemme iloinneet myös siitä, että melko lailla lapsettomat ja isoilta osin avecittomat juhlat ovat toistaiseksi herättäneet vain ja ainoastaan positiivista hyrinää vieraidemme parissa, ja hyvä niin. 

Ei tässä mistään lapsi- tai ihmisvihasta meidän puoleltamme ole koskaan ollut kysymys, vaan yksinkertaisesti siitä, että a) meillä itsellämme ei ole lapsia ja b) tällaisenaan vieraat taittavat melkoisen välimatkan juhliimme päästäkseen. Lisäksi yhdistelmä kuplajuomat, muut ruokajuomat sekä lasten läsnäolo on meistä molemmista vain ja ainoastaan huono. Eli summa summarum: tämä kaikki huomioon ottaen, iso osa ystäväpiirimme äideistä vanhemmista on kuulemma vain oikeinkin tyytyväisiä pieneen syyslomaviikonloppuun Kainuussa sillä verukkeella, että kutsun kuoressa on mainittu vain sen meille läheisemmän ystävän nimi.

Näillä siis mennään elokuuta kohti. Siipan vaate- ja sormusasiat on vielä vähän työn alla, samoin esteettömyystodistusten hankinta ja jokunen muu pienempi juttu. Mutta toistaiseksi tosiaan taas aivan valtaisan hyvissä fiiliksissä, ja molemmat kovin luottavaisina siihen, että hyvät ja meidännäköisemme juhlat näistä aikaiseksi vielä saadaan.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *