Kontillaan
No nyt! Blogini molemmille lukijoille ilouutisena kerrottakoon, että radiohiljaisuudesta huolimatta yhä edelleen hengissä porskutan — on vaan ollut aika paljon kaikenlaista tässä viime päivinä mielen päällä ja muistikirjan sivuilla bulletjournalissa kirjattuna.
Lähettelen maanisia viestejä tekstareina, wotsapilla, sähköisessä postissa ja Fabon kautta keskimäärin aamukuuden ja iltaysin välisenä aikana. Syydän ajatusteni virtaa, ideoin, kauhistelen, tinkaan ja kyselen: kuten tuossa edellispostauksessa tulikin todettua, niin vakuutus- ja pankkipalveluiden hintavertailu säästää tällä tietoa useamman satasen mun omasta taskusta, vaikka se pikkiriikkisen veemäistä muka olikin. Kahvilan laitteistoa hankin parhaan kykyni mukaan käytettynä, liisaan kesäksi ja kyselen lainaksi.
Viime viikonloppuna kaivettiin nuo puiston penkit tuolta hangesta esille: tuossa vasemmalla näkyvä kivipaasi/-aita on konttikahvilani takaseinää merkkaava paikka, sen takana on nurmikkoinen rinne. Mutta että tosiaan tuliko sitä jo mainittua, notta lunta on. Kiitos kysymästä.
Kontin visuaalista ilmettä ja sisustusta suunnittelee kanssani yhteistyössä Yritysamiksen sisustussuunnittelijaopiskelija – melkoista visiointitaitoa vaatii kyllä kuulemma se, että tuohon lumikinokseen näkee sielunsa silmin virkeän kesäkahvilan. Lunta kun tosiaan on edelleen täällä ihan riittämiin, ja konttini saapumiseen melko lailla tasan kuukausi. Mutta in mother nature we trust – ja lisäksi omiin sekä lähipiirin kesäntekolihaksiin. Lapiohommia luvassa taas tänäkin viikonloppuna, kun kyllä se maa sieltä paljastuu jahka vaan jaksaa uskollisesti lunta ympäriinsä viskellä.
Tuossahan se kesäisen kahvilan paikka on, ihan selvästi. Pikkiriikkisen jos noita puiston penkkejä siirrettäisiin esimerkiksi tuohon kivetyksen vastakkaiselle reunalle, niin ihanasti mahtuu puistoilijat, ulkoilijat, turistit ja koiranpissittäjät konttikahville ja -jätskille. Right?
Melkoista temppuilua vaaditaan myös n. 15 m2 kokoisen kontin varustelun kanssa: sinne kun pitäisi aurinkoisten myyjättärien lisäksi mahtua täysikokoiset pakastin- ja jääkaapit, jätskiallas, myyntivitriini, käsienpesupiste, siivouskaappi, kahvinkeitin ja erikoiskahvikone. Kahvikupeista, tarjottimista, pullapelleistä, smoothiekoneista ja vohveliraudasta nyt puhumattakaan. Lisäksi mietityttää se paljonko voimavirtaa on tarpeeksi ja kuka kantaisi kontin sisulmukset paikalleen. Epäilen nimittäin noiden kaappien olevan esimerkiksi yhdelle allekirjoittaneelle pikkiriikkisen too much to carry.
Vuoden väri, eli tuo ’greenery’ miellytti silmää siinä määrin, että tällä väripaletilla lähdetään kahvila Konttia sisustamaan ja somistamaan. Melko järeän sinisillä metalliaihioilla varustettu lasikontti on tarkoituksena tarroin ja rimoin saada sovitettua puistomaisemaan niin, että se oikein kutsuu kahville.
Monenmoista yhteistyökuviota on kesälle ollut tarjolla: taide- ja kulttuuripläjäyksiin, Kainuun Prideen, Linnanvirtaan sun muuhun iloiseen spektaakkeliin lähden häntä suorana ja riemukkaasti kiljahdellen mieluusti mukaan. Yhteistyöstä on jo sovittu myös kesäisen konttijoogan viikoittaisista tunneista, Siivouspäivänä toukokuussa luvassa on vilttikirppistä, kesäkuussa järjestämme lavatanssit ’Rakastu kesäyöhön’ -luonnon teemapäivän kunniaksi. Ja löytyypähän kontista apu myös kaikille urbaaneille kalamiehille: mobiiliopastusta Linnanvirran kalakantaan. kalastusluvista puhumattakaan.
Edelleen ihmetyttää se positiivisen himinän määrä, joka tätä kesäistä yritysviritelmääni kohtaa aina, kun siitä uudelle ihmiselle mainitsen. Vakuutusvirkailija oli jo järjestellyt työporukkansa kesäiset aamukahvihetket torikahvilan sijaan minun kontilleni. Kesätapahtuman suunnittelupalaverissa esittäytymistäni seurasi vilpittömän ihastuneet ja erittäin spontaanit ’ooooooooooo, aivan ihana idea kyllä!’ -huudahtelut. Ja sainpa tuossa ilokseni myös asiakasvessa-asiaa noin kilometrin eteenpäin, naapuriyrittäjän suosiollisella avustuksella. Olisi nimittäin ihana saada yli kuusi asiakaspaikkaa tuohon terassilleni, mikä siis on mahdollista ainoastaan siinä tapauksessa, että minulla on tarjota nenänpuuteroinnin mahdollisuus sellaista mahdollisesti kaipaavalle.
Selkeä kevään merkki, viisi joutsenpariskuntaa honk-honkotti Kynskin sillan edustalla eilisellä. ’Kuu kiurusta kesään ja joutsenesta jätskituuttiin’, vaimitensemeni.
Puhelinmyyjien soittelu jatkuu edelleen: tällä hetkellä kuuminta hottia on nettisivujen, googlenäkyvyyden ja muiden yrityslistausten perässä rimputtelu. Ihan ystävällisesti osaan jo myydä ei-oota ja kiittää mielenkiinnosta, vaikka pikkiriikkisen särähti korvaan erityisesti yksi edullisia kotisivuja kaupannut (mies-)myyjä. Keskustelumme meni jolteensakin näin:
Myyjä: ’Niin olet näemmä oman yrityksen perustanut, onnittelu. Joko olet ehtinyt nettisivuasioita miettiä..’
Kahaviloitsija: ’Juu olen, ja sivut olen itse asiassa jo tehnytkin, odottelen tässä lähinnä nimiasioiden ja sitä myötä domainin varmistumista. Että ensi viikolla varmasti saan ne sitten jo pystyynkin..’
M: ’No ohhhoh, sinäpä se olet jo pitkällä tässä… joku lähipiiristäkö sua sitten on auttanut, kun sanot että sivut on jo valmiina!?’
K: ’Ei. Kun itse asiassa ihan itse tein ne sivut, kiitos kysymästä. Että ei sitä intternettiä kuule sukukalleuksilla ajella, vaan kyllä tytötkin voi siellä osata jotain tehdä. Kiitos soitostasi ja kuulemiin.’
Ahhahhahha.
Viikonlopun agendalla on sisustus- ja rakentajamessut sekä maanista pohjakuvien piirtoa. Elintarvikeviranomaisille pitää ilmoitusta tehdä ja havainnekuvaa lähettää. Noin 58 muusta ’to do’ -listan kohdasta nyt puhumattakaan.
Tätä siis tänne. Maanista ajatuksenvirtaa aamukuudesta alkaen – juuri tuossa ilakoin, että tunnin päästä pääsee jo ihmisten ilmoille, kun joku kauppakin ehkä aukeaa.. Ponnekasta viikonloppua siis, everyone.
[Ja jos kesäkahvilani some-preesens kiinnostaa, niin saa tykätä: facebook.com/kahvilakontti. Kiitos.]
Konttisaagan aiemmat osat täällä: