Ladataan...
Aisha

Hei taas pitkästä aikaa! Kuva-arkistoa selaillessani tuli vastaan tämä ihana samettinen paita, jonka joitain kuukausia sitten löysin kirpputorilta. Tummanruskea ei yleensä ole minun värini, mutta kankaan hohtava pinta oli niin ihana, että näin tässä kävi. (Ehkä siksi, että jotenkin paita muistuttaa suklaata.)

Täällä blogin puolella on ollut kovin hiljaista, mutta kevään mittaan asia korjaantuu kivojen projektien ja juttujen muodossa! Tänään näiden asukuvien myötä toivottelen oikein rentoa sunnuntai-iltaa.

Dark brown isn't usually my colour but still I fell in love with this velvet shirt. Delicious like chocolote! 

Have a lovely Sunday!

Share

Ladataan...
Aisha

Siitä on jo aikaa, kun viimeksi kävin Suomen pohjoisemmissa kolkissa. Osa perheestäni on asunut Lapissa ja sen myötä itsekin olen viettänyt siellä jonkin verran aikaa. Viime aikoina olen huomannut ikävöiväni matkoja pohjoiseen, aina loputtoman pitkästä juna- tai automatkasta siihen hetkeen, kun sain nukahtaa huskyjen kotoisaan ulvontaan. (Siskollani oli lauma siperianhuskyja, joille auttamattomasti menetin sydämeni.) 

Kysyin jokin aika sitten pohjoisessa asuvalta valokuvaajalta Juha Åmanilta, saisinko jakaa hänen kuviaan täällä blogini puolella. Bongasin Juhan kuvia ensimmäisen kerran Instagramissa, ja jäin niihin aika lailla koukkuun. Jos et talvilomalla pääse nauttimaan pohjoisen kauneudesta, niin tässäpä sitä samaa kuvien muodossa. Vaikka voipi olla, että näitä katsellessa kaipuu pohjoiseen vaan kasvaa. 

Here are some beautiful pictures from northern Finland. All photos are taken by Juha Åman Photography . You can see more of his work on his Instagram account.

Have a great day, everyone!

Aisha

Share
Ladataan...

Ladataan...
Aisha

"Rumat ne vaatteilla koreilee" on ehkä jo vanhentunut sanonta, mutta sen henki tuntuu vaikuttavan vieläkin moneen meistä suomalaisista. Varotaan pukeutumasta liian hienosti, ettei erotuttaisi joukosta (joku saattaisi vaikka kehua!) ja maastoudutaan mielummin vaatteisiin, jotka edustavat enemmän valtavirtaa kuin omaa persoonaa. 

Minä olen pienestä asti tykännyt koreilla vaatteilla ja saanut iloa kanssaihmisten pukeutumisesta. Muistan hyvin erään opettajani ala-asteella, jonka tyyliä (kasarivaikutteista huolimatta tai sen vuoksi) ihailin kovasti. Olen aina inspiroitunut ihmisistä, joilla on jokin oma punainen lanka pukeutumisessa- kävi se sitten yksiin oman vaatemakuni kanssa tai ei. 

Turun linnassa koreilua 50-luvun hengessä. 

Vaikka olen aina rakastanut vaatteita, en suinkaan ole aina nauttinut pukeutumisesta. En ole ollut muiden mielipiteistä piittaamaton rohkelikko, vaan olen ollut hyvinkin taipuvainen imemään toisten paheksuvat katseet tajuntaani. Ja myös kuvittelemaan niitä. Syömishäiriön mukana sain teininä ristikseni vielä tänäkin päivänä taustalla vaikuttavan vartalokompleksin, joka teki pukeutumisesta piinaavaa touhua. Oikeastaan vasta stylistiksi opiskeltuani opin kohtaamaan mielessäni ja vartalossani ne kohdat, jotka aiemmin tekivät vaatekaapin avaamisesta tuskaa. 

Uskon, että aika monet painivat samantyyppisten ongelmien parissa. Haluaisi pukeutua kivasti, korostaa omia piirteitään ja tuoda ilmi omaa persoonaansa. Mutta kun ei tiedä miten. Monien on vaikea katsoa itseään arvostelematta ja tuijottamatta niitä osia, joista ei tykkää. Objektiivinen silmä katoaa sillä sekunnilla, kun astuu peilin eteen- tai sovituskoppiin, minkä seurauksena kaupasta saattaa tarttua mukaan a) ei mitään muuta kuin paha mieli b) vaate, joka sopii sille vartalolle, jonka haluaisit- ei sille, joka sinulla on. 

Vaatteisiin ja pukeutumiseen liittyy väistämättä myös kysymys kulutuksesta. Nykyajan kertakäyttökulttuuri on jotain aivan kammottavaa (enkä suinkaan itsekään ole pyhimys tässäkään asiassa). "Rumat ne vaatteilla koreilee"-sanontaa googlettaessani törmäsin mielenkiintoiseen näkökulmaan, joka antaa vanhalle sanonnalle uuden merkityksen. Jenny Jännäri kirjoittaa näin: 

"Olen alkanut tulkita inhokkisanontaani uudella tavalla. Ruma koreilu tarkoittaa kertakäyttömentaliteettia. Halpavaatteilla on muitakin rumia puolia kuin kaatopaikkaruuhka. Vaateteollisuuden halpatuotanto on pahimmillaan orjatyöhön verrattavaa riistoa.

Ajattelen, että tyylikkyyden pitäisi mennä vielä vaatekertaa syvemmälle. Jos pukeutumista ja vaatteita arvostaa oikein syvällisesti, niihin ei suhtaudu kertakulutushyödykkeinä."

Kaiken kaikkiaan vaatteisiin, niiden hankitaan, materiaaleihin ja alkuperään liittyy paljon pohdittavaa. Lisäksi minusta vaatteiden tulisi myös tuottaa iloa. Pukeutuminen ei ole maailman tärkein asia, mutta se on osa jokapäiväistä elämää ja omasta näkökulmastani myös luovaa puuhaa, jossa on aina tilaa itsetutkiskelulle ja -ilmaisulle. 

Pohdintoja vaatteista, pukeutumisesta, peilikuvasta sun muista heränneistä ajatuksista kuulisin mielelläni kommenttiboksissa! 

Ihanaa viikon jatkoa kaikille!

Aisha

Share

Pages