Ladataan...

 

Joissain paikoissa tuntee olevansa kotonaan. Vaikka ne ovat maan äärissä, vähän. Tai ainakin kaukana kodista, siitä tutusta.

Lissabonissa on silta, joka on kuin kopio San Franciscon Golden Gatesta. Katsoin sitä ja tunsin huimauksen vatsanpohjassa. En pidä korkeista paikoista.

Silta vie joen yli. Toisella rannalla on Lissabon, toisella samanlainen Kristus-patsas kuin Riossa.

Istuimme sen sillan kupeessa, baarissa jonka katolla välkkyi valosarja ja jonne osui oikukas tuuli. Se puhalsi ensin lempeästi, sitten sai raivarin, sotki hiukset ja puhkui pois karamelleille tuoksuvan kuivasampoon, jolla ne muotoilin hotellissa, josta olin varannut kokonaisen huoneiston vahingossa. Siellä oli kahvinkeitin ja jääkaappi, josta join monta pullollista vettä ennen kuin ymmärsin, että hanastakin saa.

 

 

Siellä me istuimme, sen baarin katolla, joimme skumppaa ja katselimme, kun yö tummui ympärillä, valtasi tilan päivältä, sammutti värit, sytytti valot. Sen sillan juurella tunsin olevani kotona, suunnittelin vuokraavani surffipakun, pakkaavani siihen Helsingissä koirat ja jotain tavaroita, hellemekkoja nyt ainakin. Sitten ajaisin Euroopan läpi tänne. Seuraisin Saaran jalanjäljissä.

Siinä hetkessä se tuntui mahdolliselta.

Enkä oikein tiedä, miksei se olisi mahdollista nytkin.  

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Kirjoitin joskus, että lentokentät ovat kuin portteja toisiin maailmoihin. Täynnä mahdollisuuksia. Oikeasti ne ovat aika tylsiä paikkoja, yritän hoputtaa aikaa eteenpäin.

Käsivarsiani kirvelee, lataan puhelinta ja harkitsen, ostaisinko sipsejä koneeseen. Pari tuntia sitten juomani cappucino ei toimi enää.

Ehkä noin kuuden tunnin kuluttua olen kotona. Avaan oven ja saman tien ikkunat, koska vanhan talon ilma ei vaihdu kesäisin. Vedän verhot eteen ja sujahdan peiton alle. Aion nukkua muutaman tunnin, ajatus maistuu tutulle. Aikoinaan tein näin aina, tulin jostain kaukaa ja nappasin kiinni yöstä, kun aurinko oli jo korkealla taivaalla. Osaan tämän.

 

 

Noin kuusi tuntia sitten istuin after workseilla vaikka työtä en ollut tehnyt. Sieltä näkyi silta, johon rakastuin ja siellä oli valkoiset portaat, joilla joimme pienen pullon vinho verdeä ja söimme puoliksi leivoksen. Päivän toinen leivos ja päivän toinen drinkki.

Aurinkorasva olisi ollut ihan hyvä idea. 

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

 

Mieti, jos olisit täällä vain synnyttämässä lapsia? Jos sinulla ei olisi muuta arvoa, vain se. 

Katson HBO:lta Margaret Atwoodin kirjaan perustuvaa The Handmaid's Tale -sarjaa. Se on samaan aikaan kieroutunut, oksettava ja koukuttava. 

En ole lukenut yhtään Atwoodin kirjaa, sillä olen aina takakannen perusteella päätellyt niiden maailman olevan vähän liian synkkä. Oikeassa olin. Mutta  tämän jälkeen aion kyllä tarttua kirjoihinkin (ei mitään logiikkaa, tiedän). 

The Handmaid's Tale kertoo ajasta jälkeen Tinderin, jossa Amerikkaa hallitsee vanhoillisten miesten johtama sotilasdiktatuuri. Suurin osa maailman ihmisistä on hedelmättömiä. 

Naisten pankkitilit on mitätöity, he eivät saa käydä töissä, eivät pukeutua tahtomallaan tavalla ja naistenlehdet on kaikki poltettu (tärkeä pointti, jos on sellaisessa töissä). Hei eivät tarvitse mitään omaa, edes omia ajatuksia, koska miehet SUOJELEVAT heitä. 

Osa naisista on naimisissa vallanpitäjien kanssa ja elää kotirouvan elämää. Osa palvelee: kokkaa ja siivoaa. Harvat hedelmälliset naiset taas on orjuutettu johtajamiesten orjiksi. Ei edes seksiorjiksi, vaan ainoastaan synnytyskoneiksi.

Tämä sarja sai kiittämään siitä, että maailma on täällä kuitenkin jollain tavalla radallaan: että voin vaikka huomenna mennä jonkun tyypin kanssa deiteille, jos haluan. Jonain toisena aikana tai toisessa maassa en voisi. 

Se sai myös miettimään, miten äärettömän raivostuttavaa on, että täälläkin naisia edelleen määritellään lapsiluvun (tai luvuttomuuden) mukaan. 

Kuten eräs ystäväni sanoi kiukkuisena:

Kun saat lapsia, moni näkee sinut ennen kaikkea äitinä. Olen hirveän paljon muutakin kuin äiti. En tahdo, että minut lokeroidaan sen mukaan, olenko synnyttänyt lapsia.

 

Word.

Kuva netistä.

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages