Ladataan...

 

Vähän toivoisin, että aina voisi olla kesä. Tai ainakin touko-syyskuu. Eläisikö silloin enemmän?

Olen ajatellut tänä kesänä eniten yhtä asiaa. Nimittäin sitä, miten kivaa voi olla, jos ei takerru vääriin asioihin, jos ei koko ajan juokse jonkin perässä, jos ei elä sitten kun, jos ei kaipaa kauheasti lisää materiaa, jos ei jatkuvasti odota.

Sillä tämä elämä on nyt. Ei meillä ole muuta kuin nyt. 

Minulla on nyt kesä, on kaunista valoa jossa kuvata viehkeitä vanhoja taloja ja tienvarren kukkia, on valkoinen mekko ja hapsulaukku ja ihastus bohotyyliin ja murrettuihin lämpimiin väreihin. Joskus kesäkuussa istutin viljelylaatikkooni retiisejä ja vähän muutakin, olin kuukauden myöhässä, mutta retiisejä tuli silti. Joten ehkä se ei ole niin justiinsa.

Nyt teen vielä viikon töitä, sitten lomailen. Kiitän edellisen postauksen kommenteista, luin ne kaikki ja ajattelin niitä. En aio vastata, sillä niitä on paljon, kesä on lyhyt ja jännittävä kirja odottaa. 

Olen vähän holtiton. Enkä edes pahoittele.

Menkää jo, nauttikaa tästä valosta, lämmöstä, hurmasta. Menkää, ja eläkää,

NYT.

Share

Ladataan...

 

Tykkään usein enemmän ketjuliikkeiden vaatteista kuin suomalaisten muotisuunnittelijoiden asuista. Kuvan farkut ovat Leviksen, paita, sandaalit ja laukku Zarasta. (Häpeällistä, tiedän.)

Hipsteri-keitin Chemexillä tulee suodatinkahvia. Ja se maistuu just siltä.

Voitelen leivän Becelillä enkä luomuvoilla, sillä voi on epäterveellistä. Ei varmaan tarvitse mainita kookosrasvaa, eihän?

Uskon siis ennemmin virallisia ravintosuosituksia kuin ravintoguruja. 

Kun Löylyssä soi viikonloppuna ysärihittejä, olin noin sata kertaa enemmän innoissani kuin Sidewaysin uudesta suomiräpistä. 

 

 

Ihminen ei tarvitse niin paljon proteiinia ja salitreeniä kuin väitetään. Olen syönyt yli 10 vuotta kasvisruokaa ja kävin salilla viimeksi vuonna 2006. Silti minulla on hyvä lihaskunto ja korkea hemoglobiini.

Meditointi on tylsää. Sinkkuelämää on paljon parempi rentoutumiskeino. 

Soijajugurtti on pahaa.

Niin ovat mimosatkin. Mehu mehuna ja skumppa skumppana.

J.K. Rowling peittoaa Haruki Murakamin mennen tullen. Tosin Murakamilta voi lainata parempia sitaatteja.

 

 

Epäilen että tiukalla ruokavaliolla on yhteys pahaan mieleen.  

Rakastan paahtoleipää.

Ja hilloa. 

En jaksanut lukea Kon Maria loppuun.

Töihintuloaika ei ole ahkeruuden mittari.

Kuuntelen juuri Ace of Basea, koska inspiroiduin noista ysärihiteistä.

En usko, että yksikään Instagramin ihana ruokakuva on aito. 

Yövyn mieluummin hotellissa kuin jonkun kotona. 

Näytän usein parhaalta selfieissä.

En jaksa olla koko ajan niin helvetin täydellinen, hyvä ja cool.

En jaksa, koska vähempikin riittää. Tai siis: vähemmällä tulee onnellisemmaksi.

Vielä yksi:

Elämän kuuluu olla kivaa.

 

 

Tuleeko siitä kivaa, jos on cooli kahvinkeitin, coolia musiikkia, coolit vaatteet ja coolit mielipiteet? Tuleeko siitä kivaa, jos uuvuttaa itsensä liian suuren työmäärän alle, jos tarkkailee syömisiään ja jos kehittää itseään paremmaksi silloinkin, kun tekisi mieli vain katsoa sitä Sinkkuelämää?

Enpä usko. 

Hyvässä, kivassa elämässäni ostan joskus halpismekkoja, koska tykkään niistä. En tunne huonoa omatuntoa, sillä se on loputon suo. Sen sijaan hankin nahkaa hyvin harvoin, tuen luonnon- ja eläinsuojelutyötä, syön pääosin kasvisruokaa, en omista autoa, asun kerrostalossa, avaan ovia mummoille ja juttelen koiria rapsuttaville vanhoille sedille. 

Hyvässä, kivassa elämässäni on paljon ystäviä ja hauskoja päiviä, joina ei tehdä yhtään mitään tuottavaa. On myös vapaapäiviä, joina siivoan, joogaan ja kirjoitan blogia. Ehkä pesen ikkunatkin. Siinä rakastan naisellisia vaatteita ja kotiani, joka ei näytä hyvältä Instassa. Luen uskomuksista ja odininlapsista, pyöräilen paljon ja aina siihen sopimattomissa vaatteissa, ja kun liikaa väsyttää, otan taksin, en Uberia. Siinä opin juuri keittämään kahvia mutteripannulla ja vaikka se on hyvää, olen vähän laiska ja juon aamulla pikaespressoa.

Joten, mitä jos ei tarvitsisi olla cool, täydellinen ja aina hyvä. Voisiko elämä olla aika kivaa,

mitä luulette? 

PS Kiitti otsikkoideasta Trendi! Pus.

Share

Ladataan...

 

Joskus sitä kohtaa asioita, joista tietää heti, että ne ovat oikeita. Ihmisiä, työpaikkoja, ajatuksia...mekkoja. Ehkä jotkin jutut vain sopivat meille paremmin, toiset huonommin. 

Mistä se johtuu, on kyllä melkoinen mysteeri.

Mutta väitän, että sitä tunnetta kannattaa seurata.

 

 

Tiedätte varmaan ne vaatekappaleet, jotka näyttävät täydellisiltä henkarissa ja jonkun toisen päällä, mutta jotka ovat silti jollain tavalla vääriä. Ne ostaa hetken huumassa, niiden merkkiin ihastuu, ne ovat alessa ja vääränkokoisia, mutta mitä siitä että ne eivät ihan istu, ovathan ne laadukkaita.

Kai ne ostaessaan yrittää samalla ostaa jotain muuta, ajattelee ehkä, että ne tekevät elämästä paremman, minusta paremman.

Kotona niitä hypistelee, pukee päälleen ja katselee peilistä.

Yrittää hirveästi tykätä. 

Nyt seuraa tunnustus: pahimmat virheostokseni ovat olleet kalliita ja laadukkaita merkkivaatteita. Jep, juuri niitä, joiden varaan vaatekaappi pitäisi perustaa.

Mutta jos jostain ei tykkää, ei auta, että se jokin on kallis ja laadukas ja hyvännäköinen ja sopisi suunnitelmiin ja elämään.

Jos ei vain tykkää. 

 

 

Ja sitten tulee se mintunvihreä halpismekko, joka ei mitenkään kuulunut suunnitelmaan. Ja sitä mekkoa sitten pitää vuodesta toiseen, ja siinä on aina hyvä.

On tämä elämä outoa.

Joten ei ehkä kannattaisi liikaa yrittää.

Eikä ainakaan väkisin tykätä. 

(Pätee muuhunkin kuin mekkoihin.)

 

Kuvat Hannele Salmi, mekko H&M, farkkutakki ikivanha jostain, rannekoru Sidai Designs.

Share

Pages