Ladataan...

 

Ajattelen, että saadakseen elämäänsä jotain uutta, on usein luovuttava jostain vanhasta. Kaikkea ei yleensä voi saada, on tehtävä valintoja ja priorisoitava. 

Opiskelen tällä hetkellä ylempää ammattikorkeakoulututkintoa. Koulu kestää vuoden, ja sen voisi periaatteessa suorittaa täyspäivätyön ohessa. Siis jos on tosi kurinalainen ihminen ja on valmis tinkimään vapaa-ajastaan aika paljon. Minä en ole.

Miettiessäni mistä asioista voisin elämässäni luopua, jotta saisin enemmän aikaa opiskeluun, en keksinyt juuri mitään. Paitsi yhden: RAHA. Voin tinkiä tuloistani, jos se mahdollistaa minulle kivemman elämän vuodeksi ja saan sen vuoden aikana suoritettua tämän tutkinnon. 

Niinpä marssin pomoni puheille ja pyysin lyhennettyä työaikaa. Pomo myöntyi, ja teen nyt ainakin jonkin aikaa nelipäiväistä viikkoa. Onneksi minulla on niin mahtava työnantaja, että tämä oli mahdollista. 

Puolet ajasta olen innoissani näistä uusista kuvioistani: nyt todella ehdin opiskella. Mutta sitten iskee kauhu. Saan jatkossa viidenneksen vähemmän rahaa kuussa, eikä vuokra tippunut samalla. Tiedän, että nelipäiväinen viikko vaatii minulta muutoksia elintapoihini ja kulutustottumuksiini. Tällä palkalla ei ostella kivoja vaatteita, kun niitä vastaan tulee, eikä syödä ulkona harva se päivä. 

Sen sijaan tällä palkalla pystyy kyllä ihan hyvin elämään. Ongelma on se, että olen ehtinyt päästä liian hyvin kiinni kolmikymppisen tulorakenteeseen.

Helpommaksi asian tekee se, etten ole koskaan ollut erityisen hulvaton rahankäyttäjä, vaikka ulkopuolisesta se saattaa siltä näyttääkin. Maksan aina ensin laskut ja laitan tietyn summan säästöön. Mutta loppu palkasta katoaakin sitten tililtäni seuraavaan palkkapäivään mennessä suunnilleen viimeistä ropoa myöten. Nyt joudun alkamaan tarkaksi.

Uskon silti pärjääväni, sillä olen uhrannut unelmieni eteen rahaa ennenkin. Kun vaihdoin ammattia lentoemännästä toimittajaksi, palkkani tippui tonnilla. Hyvin silti selvisin ja ihan itse. Silloinen mieheni ei elättänyt minua, mutta tarjosi toki henkistä turvaa. (Luitteko tämän Saaran tekstin? Lukekaa!).

Tonni kuussa oli tuolloin summa, jonka olin valmis maksamaan unelmani toteutumisesta. Nyt viidennes palkastani on se summa.

Vähän toki jännittää, miten tässä käy ja syönkö ennen palkkapäivää viikon kaurapuuroa. Lupaan kertoa teille ratkaisuistani, kunhan pääsen kunnolla tämän pienimuotoisen nuukailun makuun.

Ja jos alkaa liikaa hirvittää, mietin ystävääni. Hän perusti nuorena yrityksen, eli pari ensimmäistä vuotta ilman palkkaa ja nosti pikavippejä maksaakseen työntekijöilleen. Hän oli hyvin rohkea ja päättäväinen ja tiesi mitä tahtoi. Yrityksestä tuli menestys ja ystävästäni todellinen #girlboss.

Minusta ei moiseen riskinottoon olisi, mutta vähän rahaa uskallan kyllä uhrata tälle haaveelleni.

Unelmien toteuttaminen ei ole aina helppoa. Mutta jos uskoo niihin ja on valmis tekemään oikeasti töitä ja luopumaan jostain niiden eteen, niistä voi hyvinkin tulla totta.

 

Lue myös:

Takaisin kouluun osa 1, eli ajatuksia matkoista ja luopumisesta

Mitä tuli tehtyä?

Ja niin me muutuimme

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Ladataan...

 

Tapailin kerran erästä keittiömestaria. Annosten kaunista asettelua en häneltä selvästikään oppinut, mutta pari muuta asiaa kyllä:

1. Mutteripannukahvit. Myin Chemexin ja nykyään keittelen vain näitä. Ja maito: se kuuluu lämmittää. Aina. Oatlyn Kaffe-kauramaito toimii tosi hyvin. 

2. Tofu paistetaan kuumalla pannulla runsaassa öljyssä. Niin pinnasta tulee rapea. 

3. Kevätsipuli ei ole koskaan väärin. Kokeile tahinin ja avokadon kanssa leivän päälle.

4. Viinietikka tuo ruokiin hapokkuutta. Lorauta kaikkiin pannuruokiin ja pastakastikkeeseen.

5. Ruusukaali. 

6. Avokadot kannattaa säilyttää jääkaapissa. Säästyt hermostumasta, kun eilen raaka hedelmä onkin tänään ylikypsä. Jääkaapissa avokadot kypsyvät hitaammin ja ehdit huomata, milloin ne kannattaa syödä. 

7. Puuro keitetään niin, että kaurahiutaleet kipataan kiehuvaan veteen ja sitten kattila otetaan heti pois liedeltä. Kansi päälle ja odota 20 minuuttia. Se on siinä.

8. Perunoita kannattaa keittää kerralla paljon. Ylimääräiset voi paistaa seuraavina päivinä. 

9. Porkkana kuuluu veistää salaattiin juustohöylällä ohuiksi lastuiksi, ei paloitella veitsellä palasiksi.

10. Hmm. Siinä se, kai. Tyyppi, joka kokkaa työkseen ei välttämättä tahdo kokata vapaa-ajallaan. Ajattelin kertoa, jos joku siellä vaikka haaveilee omasta kotikokista (ei niin, että minulla olisi sellainen agenda ollut...).

Juu, sitten se pyttipannu:

2 annosta

6-8 perunaa

1 paketti Jalotofun marinoitua tofua

20 retiisiä 

pari vartta kevätsipulia

oliiviöljyä

suolaa

1 rkl valkoviinietikkaa

Keitä perunat kypsiksi. Paloittele kypsät perunat, retiisit ja tofu sopiviksi paloiksi. Kuumenna öljy pannulla. Paista tofu rapeaksi molemmilta puolilta. Lisää perunat ja retiisit ja paista, kunnes ovat saaneet vähän väriä. Lisää joukkoon valkoviinietikka. Mausta suolalla ja ripottele päälle kevätsipulia.

 

Lue myös:

10 minuutin Härkis-pasta ja vähän ruokapuhetta

Vähän liikaa, tarpeellinen kirja ja hyvä keitto

Uunibataatit vegaanitäytteellä

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Ladataan...

 

Ostimme ystäväni kanssa samanlaiset asunnot samasta uudiskohteesta. Yhtenä päivänä juttelimme materiaalivalinnoista.

”Muutin vaatehuonetta vähän. Otin toisen vaatetangon ja laatikostoja, jotta vaatteet pysyvät järjestyksessä. Toinen makkarin oviaukoista laitetaan umpeen. Ja eteisen madallettuun kattoon otin ne led-spotit.”

”Ai onko makkarissa kaksi oviaukkoa? Mä joudun tinkimään niistä valaisimista. Mutta mulle tulee Tapwellin messinkihana!”

Kuvat ovat inspiraatiokuviani Pinterestistä. Jotain tällaista sinne tulee, sitten vuoden päästä. Niin, ja se messinkihana.

 

Lue myös:

Kaikin puolin hyvä matto

Kotiuutisia

Makuuhuoneen päivitys

Bloglovin, Facebook, Instagram

Share

Pages