Ladataan...

Kaikki on niin kaunista ja niin vihreää, etten malta olla sisällä lainkaan. Kävelemme koirien kanssa pitkiä lenkkejä, pysähtelemme ihastelemaan vähän kaikenlaista, koirat tonkivat maata ja syövät multaa, kaivan kameran repusta ja kuvaan kahdennenkymmennentoisen kuvan kukkivasta tuomesta. 

Olen niitä ihmisiä, jotka ihan rehellisesti tulevat onnelliseksi kukista. Siksi kai kotikin muistuttaa viidakkoa, ja hankintalistallani on vaikka mitä uusia kasveja. 

Tällä hetkellä makuuhuone tarvitsisi niitä lisää. Siellä on vain kituva palmu (en ymmärrä, mitä teen väärin, koska olohuoneen samanlaisella menee lujaa) ja pari kaktuksentapaista. Ajattelen isoja orkideoja ikkanalaudalle ja ehkä jotain jännää päätyseinälle. 

Lakanoissa kasvaa lehtiä, mutta muuten huone on liian valkoinen, vähän tylsä. Enkä usko olevani tylsä, paljon muuta voin olla, mutta sitä tuskin. Siksi ei kotinikaan kuulu olla. Mietin, maalaisinko hennon vihreällä, tummanvihreällä vai repäisisinkö ja elvyttäisin rakkauteni tapetteihin. Niihin sellaisiin vähän romanttisiin, vanhoihin taloihin sopiviin, mutta miksei uuteenkin. Mielessäni on William Morris ja Designer's Guild, ehkä Boråstapeterkin.

Juon joka päivä viherpirtelön, onnistuin viimein tekemään siitä tavan. Se valmistuu parissa minuutissa, ei siitä tavasta muuten mitään tulisi. Näin se syntyy:

1 banaani

iso kourallinen jotain salaattia

1 mitallinen Foodinin viherjauhetta *

Jos oikein innostun, lisään puolikkaan avokadon

Ja tietenkin vettä.

 

 

*saatu, kiitos!

 

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Ladataan...

Olen istunut lukemattomia tunteja parvekkeella, nauttinut lämmöstä, katsellut lakastuvia kirsikankukkia ja miettinyt kaiken väliaikaisuutta, kävellyt koirien kanssa varjoisia metsäpolkuja, haistellut merta, kukkivia tuomia ja kuuman maan tuoksua. Se tuoksuu ihan omanlaiselleen, kesäinen metsä, oletteko huomanneet?

Mennyt huhti-toukokuu on ollut kiireisempi kuin mikään hetki pitkiin aikoihin. Vielä viimeinen kouluraportti, ja sitten se olisi siinä. Sitten ei tarvitse enää joka hetki kantaa sitä painoa hartioillaan, sitä joka tulee kaikista niistä asioista, jotka pitäisi tehdä. Ehkä sitten saan taas luovuuteni takaisin, se on ollut hukassa. Olisi ihana kirjoittaa taas tarinoita, olisi ihana, jos päähän virtaisi kirkkaita ajatuksia, jotain pakottamatonta.

Haastattelin amerikkalaista onnellisuusgurua. Hän meditoi joka päivä. Seuraavana aamuna latasin Headspacen – taas. Josko se nyt pääsisi pysyväksi osaksi elämääni.

Ehkä joogakin auttaa. Yritän lisätä sitä taas elämääni. Olen liian pitkään mennyt vain yhdellä viikkotunnilla, se on liian vähän. Hartioita kiristää, ja päätäkin. Kävin BohOm-joogasalilla, keskityin juurtumaan maahan ja kasvattamaan siivet selkääni. Muistin taas, miten hengitetään syvään. 

Joka toinen päivä tekee mieli vihreää, salaatteja ja smoothiekulhoja. Seuraavana tahdon kuohuvaa ja suolaista ruokaa. Well, sellaista on kesä, ja elämä. Muuttuvaista.

 

PS. Meillä on Nanan kanssa uusi harrastus: viikoittainen peiliselfie.

 

Ylempi kuva: huppari H&M, farkut Bik Bok

Alempi kuva: Kimono Free People, farkut Levi’s.

Share

Ladataan...

Mitä vanhemmaksi tulen, sitä paremmin tahdon suojata ihoni auringolta. Aloitan aurinkosuojavoiteen käyttämisen huhtikuussa ja jatkan pitkälle syksyyn. 

Olen luonnostaan aika tumma. Isäni paahtuu kesäisin kreikkalaisen näköiseksi, ja olen perinyt osan hänen geeneistään. Palan siis harvoin ja rusketun kohtalaisen hyvin. En olekaan kovin huolissani auringon terveyshaitoista. Olen pinnallinen. Suojaan ihoni, jotten rypistyisi ennen aikojani. 

Kenellekään ei varmaan tarvitse kertoa, että aurinko ihan oikeasti vanhentaa ihoa. Se kannattaa tiedostaa mahdollisimman nuorena. Sillä vaikka parikymppisenä tekisi mieli priorisoida rusketus, kolmikymppisenä lyhytnäköisyyttään saattaa katua.

Olen kohdannut viimeisen vuoden aikana enemmän iho-ongelmia (lue: finnejä) kuin ehkä ikinä aiemmin. Lisäksi ennen niin tasaiseen ihooni on viime kesien aikana muodostunut pigmenttiläiskä. En halua yhtään uutta ihokriisiä, joten senkin takia suojaan ihoni mahdollisimman hyvin.  

Käytän tällä hetkellä joka päivä kolmea aurinkosuojatuotetta. 

Ensimmäiseksi levitän La Roche-Posayn Pigmentclar (sk 30) Even Skin Tone Daily Moisturiserin. Pääsin huhtikuussa käymään La Roche-Posayn terveyslähteellä ja tehtaalla Ranskassa ja ihastuin sarjaan entistä enemmän. Tämä kasvovoide sopii herkälle iholle ja on parabeeniton. Sen jälkeen, kun ihoni räjähti joulukuussa, olen suosinut herkän ihon tuotteita. Käytän muutenkin lähinnä luonnon- ja apteekkikosmetiikkaa. La Roche-Posay kuuluu jälkimmäisiin. Tämä voide lupaa myös häivyttää pigmenttiläiskiä. Olen käyttänyt sitä vasta hetken, joten en osaa sanoa, toimiiko siihen. Toivon niin. 

Koska haluan olla varma, en luota pelkkään päivävoiteeseen, vaan levitän sen päälle Hynt Beautyn Sun Prep -primerin (sk 30). Se on käytössäni jo toista kesää, ja olen testannut sen kahdesti Lissabonin auringossa. Toimii ja tuoksuu ihan superhyvälle. Tuote jättää ihon mattapinataiseksi ja sopii meikin alle. Ihan mahtava juttu!

Vartalon suojaan Alga Mariksen Spray Solaire -suihkeella (sk 30). Myös Alga Maris on vanha tuttu, sen olen testannut Portugalin lisäksi toissa kesän kolmen viikon purjehduksella. En palanut kertaakaan. Tuoksu tuo mieleen aurinkorannat, ehkä siinä on vähän kookosta.

Miten te suhtaudutte aurinkoon? Hyvis vai pahis vai sekä että?

 

Tuotteet saatu, kiitos! <3

BLOGLOVINFACEBOOKINSTAGRAM

Share

Pages