Ladataan...

 

1. Juo vain hyvää kahvia, osta samppanjaa jos siltä tuntuu, hanki se täydellinen paita (kohta 10). Tee elämästäsi vähän kauniimpaa, jos vain voit. Mutta lue ensin kuitenkin kohdat 3 ja 5.

2. Tee elämäsi isot päätökset itse. Kirjoitin joskus, että elämäni parhaat päätökset ovat olleet ne, joihin kukaan muu ei uskonut. Mutta minä uskoin.

Niinpä, jos haaveilet uudesta urasta, lapsesta (kohta 4), maailmanympärysmatkasta tai vaikka omistusasunnosta (kohta 3), tee kaikkesi toteuttaaksesi unelmasi. Aika kuluu, tiktak (kohta 10), eikä elämän tärkeitä unelmia kannata yleensä jättää toisten ihmisten varaan. 

3. Hoida taloutesi kuntoon: säästä, sijoita, hanki omistusasunto jos vain voit. 

Ostin ensimmäisen asuntoni 11 vuotta sitten (siihen aikaan opiskelijoille myönnettiin asuntolainoja). Kotini oli ihana 19 neliön miniyksiö Lauttasaaressa, siellä oli alkuperäinen 1930-luvun lautalattia johon kävelin piikkikoroillani reikiä ennen kuin lähdin juhlimaan, suihku jota saattoi käyttää vessanpöntön päällä seisten, leveät ikkunalaudat ja katto korkealla. Se maksoi roposia nykyisiin hintoihin verrattuna.

Myöhemmin omistin kaksi asuntoa yhdessä silloisen poikaystäväni kanssa. Viimeinen yhteinen omistusasuntomme oli vähän liian kallis ja ihan liian iso. Otimme hieman ylimääräistä lainaa ja sisustimme sen designkalusteilla (kohta 5). 

Kaksi vuotta myöhemmin asuntomarkkinat olivat hirveässä kuopassa, me erosimme – ja myimme asunnon tappiolla (kohta 5).

Nyt olen asunut vuokralla vähän yli kaksi vuotta. Laskeskelin nopeasti, että olen tänä aikana laittanut vuokraan yli 20 000 euroa. Siitä penniäkään ei ole jäänyt omaan taskuuni. Niinpä aion marssia pankkiin ja kysäistä, saisinko hirvittävän lainan. Teen sen, vaikka täällä on ollut kovin hyvä asua, sillä kahden vuoden päästä olen maksanut vuokraa 40 000 e (siis jollei se nouse). 

Eräs ystäväni sanoi: ei kai sinun nyt kannata ostaa asuntoa, ostat sen sitten jonkun kanssa myöhemmin. 

Toinen erosi ja omisti kuukauden kuluttua siitä asunnon, joka valmistuu vasta ensi vuonna. Hän sanoi: jos tapaan jonkun ihanan tyypin, se tyyppi voi sitten muuttaa uuteen kotiini kanssani. Peukutan. 

Ihan joka tapauksessa omistusasunnossa pitää asua kaksi vuotta. Se on aika lyhyt aika ihmiselämässä, ehkä (kohta 10). Sen jälkeen sen voi myydä tai laittaa vuokralle ja muuttaa vaikka vuokrakämppään sen ihanan tyypin kanssa, jos sellainen on elämään ilmaantunut. Ja sitten ei ole 20 000 euroa köyhempi kuin kaksi vuotta takaperin.

4. Tee lapsi tai älä, mutta anna muiden tehdä tavallaan.

Kun olin pitkässä parisuhteessa ja kolmenkympin korvilla, sain vastata aika moniin vauvauteluihin. 

Minä en aio koskaan udella kenenkään vauvasuunnitelmia, sillä, mitä jos tilanne onkin jokin seuraavista:

...se ei vain onnistu

...lapsettomuushoidot ovat kesken.

...keskenmeno.

...abortti.

...se toinen ei halua.

...itse ei halua.

...tai sitten on vielä se viimeinen vaihtoehto, että se tyyppi, jolta kysyit ei oikein tiedä, tai ehkä tietää, että haluaa, sitten joskus...mutta se joskus ei ole nyt, vaikka tiktak.

Erosin pari vuotta sitten, ja sen jälkeen kyselyt loppuivat seinään. Sekin on vähän hassua, sillä lapsen hankkimiseen ei kyllä tarvita parisuhdetta. Tiedän monta naista, jotka ovat tehneet tai yrittävät tehdä lapsen yksin. Käyvät niissä hoidoissa siis.

Se on vaihtoehto, jos sitä täydellistä tyyppiä ei näy ja tahdot ihan varmasti lapsen. Se kannattaa muistaa. 

Vaihtoehtoja on (kohta 6).

5. Ala tarkaksi rahankäyttäjäksi.

Jos onnistun ostamaan huonokuntoisen asunnon, aion remontoida sen ihan kivaksi itse ja halvalla. Ja jos asunto on jo valmiiksi ihan kiva, en aio tehdä sille mitään. Kalusteisiin en ota lainaa enää ikinä. 

Sinä designkalusteiden aikana kuvittelin nimittäin, että kauniit lattiat, integroidut kodinkoneet tai marmoritasot liittyvät jotenkin onnellisuuteeni. No eivät ne liity (kohta 7 ja 8).

Kun myyt asunnon, sinun pitää saada siitä se summa, jonka itse maksoit + remonttiin ja lainalla ostettuihin kalusteisiin menneet rahat + varainsiirtovero jos et ollut ensiasunnonostaja + välittäjän palkkio jos käytät välittäjää. Jos asuntomarkkinat ovat myydessäsi huonolla tolalla (ja muista että saatoit tavata sen ihanan tyypin jonka kanssa haluat muuttaa isompaan kotiin ihan heti nyt tai suhteesi päättyi tai sait uuden työpaikan ulkomailta tai...), saatat mennä tappiolle, jos ostit ylihinnoitellun asunnon tai laitoit sen kaunistamiseen ison summan. Hirveän huonossa tilanteessa sinulle saattaa jopa jäädä velkaa. 

Säästä. Laita joka kuukausi sivuun vaikka ihan pieni summa. 100 euroa kuussa on vuodessa 1200 euroa. Rahastoon sijoitettuna se voi olla paljon enemmän (tai sitten ei, rahastoissa on riskinsä). 

Maksa laskut heti kun palkka tulee. Älä käytä luottokorttejasi.

6. Muista, ettei sinun tarvitse elää elämääsi, niin kuin muut omiaan elävät. 

Tässä maailmassa ei ole pakko hankkia rivitaloa, kahta lasta ja vakituista työpaikkaa. Tässä maailmassa voi vaikka pestautua rahtilaivalle ja lähteä kiertämään maailmaa tai tehdä lapsen yksin tai irtisanoutua vakityöstä joka ei tunnu omalta.

Tai hankkia rivitalon, kaksi lasta ja vakituisen työpaikan.

Tai mitä ikinä.

Sinun elämäsi on sinun.

7. Selvitä, mikä tekee sinut onnelliseksi. 

Tavoittele sitä. 

Ja ihan vain tiedoksi: onni tuskin asuu täydellisessä vaatekaapissa ja hienoissa asunnoissa. Etsisin sitä pikemminkin jostain sisältä – tai ehkä tähtitaivaan alta.

8. Matkusta. 

Kadun monia ostoksia elämässäni. Yksikään niistä ei ole matka. 

Se tunne, kun lentokoneen pyörät irtoavat maasta...

ja muistathan, tästä elämästä ei saa mukaansa lopulta mitään eikä ketään. Ei ainakaan niitä designtuoleja. 

9. Pidä huolta itsestäsi, jotta voit toteuttaa kohdat 1–8. Joogaopettajaystäväni sanoi sen parhaiten: tee niitä asioita, jotka lisäävät elinvoimaasi, älä niitä, jotka vievät sitä ja lyhentävät niin elämääsi. 

Hän tarkoitti, että jos et esimerkiksi nauti kovasta salitreenistä, älä mene salille (äläkä ruoski itseäsi siitä, ettet mene salille). Mene mieluummin vaikka metsään, hyppele puunrunkojen yli, joogaa, venyttele, seiso käsilläsi. Liiku niillä tavoin, joista nautit. Mutta liiku.

Tapaa ihmisiä, joiden seurassa on hyvä.

Syö terveellisesti, mutta älä liian. 

Elä arvojesi mukaan. Nukut paremmin.

Nuku. Nuku. NUKU. Ok? Tajusin unen merkityksen, kun kärsin aika ikävistä uniongelmista lentoemäntäaikoinani. Vaikka nykyisin nukun pääosin ihan hyvin, olen edelleen melkoinen uninatsi. Pyrin nukkumaan kahdeksan tuntia joka yö. Se tarkoittaa, että menen tänäänkin (keskiviikkona) nukkumaan viimeistään klo 23 ja lopetan tämän tekstin kirjoittamisen ihan kohta (kello on 21.35), jottei nukahtaminen vaikeutuisi. 

Ai miksi se on tärkeää? Siksi, että tarvitset palautumisaikaa. Siksi, että liian vähäinen uni vahvistaa negatiivisia tunteita. Siksi, että et pysty tekemään parastasi väsyneenä. Siksi, että hormonituotantosi häiriintyy ja syöt siksi liikaa. Siksi, että et ole terävimmilläsi lyhyiden unien jälkeen.

Siksi, että uni vaikuttaa kohtiin 1–10.

10. Mitä ikinä teetkin, tee se. Älä jahkaile ja odota. Älä todellakaan käytä elämääsi odottamiseen.

Ehkä aikaa on, ehkä ei. Kukaan meistä ei kai voi sitä etukäteen tietää.

 

Ja vielä pari tarkennusta:

- En ole tekemässä lasta yksin, nyt ainakaan. Ihan vain, jottei teidän tarvitsisi arvailla.

- Designkalusteissa ei ole mitään vikaa. Ne ovat ihania. Mutta niihin aikoinaan käyttämäni rahasumma on ihan älytön.

- Salitreeni on hyvä juttu, jos tykkäät siitä.

- Nukuin ihan liian vähän viime yönä, koska kirjoitin kuitenkin liian myöhään. 

- Se ei ole niin vakavaa.

- Asioilla on tapana järjestyä.

 

Pus.

Kuva Hannele Salmi

Share

Ladataan...


 

Seuraan Facebookissa monia eläinoikeus- ja ympäristöjärjestöjä. Siitä taas seuraa, että aamukahvini menee välillä väärään kurkkuun feedini kauhutarinoista.

Niin kävi yhtenä aamuna viime viikolla. Kerron teille tämän nyt, mutten jatka kauheuksilla. Lue siis rauhassa, mutta lue tämä pieni pätkä. Se on tärkeää.

Meinasin tuona aamuna tukehtua kahviini, koska eräällä videolla survottiin elävää kanaa silppuriin. Video kertoi kananmunatuotannosta. Valitettavasti kanojen kohtalo ei ole liioittelua, eikä tätä ei tapahdu vain Kiinassa. Suomi ei ole millään tavalla eläinoikeuksien mallimaa. Meilläkin laitetaan kukonpojat silppuriin:

Käytännössä jokaista kanaa kohden kuoriutuu myös yksi kukko. Näillä kukonpojilla ei kuitenkaan ole käyttöä eläintuotannossa. Siksi munantuotantoa varten haudotut untuvikot lajitellaan sukupuolen perusteella pian kuoriutumisen jälkeen. Kanat päätyvät kasvatuskanaloihin, mutta kukkopoikaset tapetaan lain sallimilla tavoilla kaasulla tai silppurilla noin vuorokauden iässä.

Lainaus on Animalian sivulta, koko tekstin voit lukea täältä.

Olen vegaanitieltä repsahdettuani syönyt silloin tällöin luomumunia. Videon katsottuani päätin siltä istumalta, että tähän kotiin ei enää kananmunia osteta. Se on syyskuun hyvä päätökseni. Ja nyt päästään asiaan. 

Noora & Noora -blogissa on kiva haaste. Noorat päättivät syödä kolme kertaa viikossa lounaalla kasvisruokaa ja haastoivat lukijat mukaan. Kolme kasvislounasta viikossa on aika helppo ja vaivaton uusi tapa, eikö? Jos on tottunut syömään paljon lihaa, olo kevenee ihan varmasti ja samalla tulee tehneeksi pienen hyvän teon eläinten ja ympäristön hyväksi.

Ryöstin Noorien idean ja muokkasin sitä hieman. Teen joka kuukausi pienen hyvän vegeilyteon ja haastan teidät mukaan tekemään samalla jonkin omaan elämään ja ruokavalioon sopivan vegemuutoksen. Se voi olla vaikka lounasvegeily, kasvisruokamaanantai, voit korvata maidon kasvismaidoilla tai voidella joka toisen leivän kasvislevitteellä, esimerkiksi kuvassa olevalla Urtekramin Punajuuri-piparjuurella. (Olen ihan koukussa siihen, maistuu punajuuren ja wasabin sekoitukselta.)

Minun tekoni syyskuussa on siis se, etten enää osta kananmunia kotiin. Voin silti edelleen syödä kodin ulkopuolella ruokia, joissa on käytetty munia. Näin päätöksestä ei tule liian hankalaa.

Luulen nimittäin, että juuri liian isot päätökset ja suuret muutokset ovat ne, joihin moni hyvä asia kaatuu. Minä olen luonteeltani nopeasti innostuva, kaikki tänne heti nyt -tyyppi, mutta itsekurini on olematon. Alkuinnostukseni kantoi vegaanihaastetta 2,5 kuukautta. Sitten itsekuri lopahti.

Kun uusia hyviä juttuja omaksuu elämäänsä pikkuhiljaa ja yksi kerrallaan, muutoksista tulee helpommin pysyviä. Uuden tavan oppii parissa kuukaudessa, ja sitten siitä tulee automaattinen valinta. Kerron teille esimerkin. 

Ennen koiria vihasin aamuliikuntaa, enkä koskaan olisi vapaaehtoisesti lähtenyt aamulenkille. Koirien myötä tapa oli pakko muuttaa.

Jo monta monta vuotta olen rakastanut aamulenkkejä.

Nyt ei ole pakko muuttaa mitään, mutta mahdollista se on. Jos innostuit tästä haasteesta, olisi ihana kuulla siitä!

Kivaa viikkoa, murmelit. 

 

Urtekramin levite saatu testiin blogia varten. 

Share

Ladataan...

 

Se, että Helsingin Vaasankatu on täynnä vegeruokaa. Siellä on muun muassa uudehko vegaaninen kahvila ja joogastudio Roots Helsinki. Ihanaa matchavohvelia ja vegehampparia. 

Se, että olin siellä lounaalla parin kaverini kanssa, jotka ovat alkaneet syödä kasvispainotteisesti. 

Se, että Lidl on luopumassa virikehäkkikanojen munien myynnistä.

 

 

Se, että Yosalta on tullut uusi kreikkalaisen jugurtin tyyppinen kauratuote. En ole vielä ehtinyt maistamaan, mutta pian aion. 

Se, että Lushilla on meneillään kamppis, jossa kolmea tyhjää sampoo- tai hoitoainepulloa vastaan saa kiinteän sampoopalan. 

Se, että maailma muuttuu vähän kerrallaan. 

Se, että Lovia valmistaa kauniita laukkuja kierrätetystä sekä hirven, luomulampaan ja kalan nahasta.

Se, että Doyouyogalla on ilmainen 30 päivän kokeilujakso, jossa saa joka päivä uuden 10 minuutin joogatreenin. Ja ohjaaja on ihana!

Se, että Instagramissa on sellaisia tilejä kuin @pumpkintheraccoon: pelastettu pesukarhu, joka asuu kahden rescuekoiran kanssa, ja naurattaa joka kerta.

 

 

Share

Pages