Samoista aalloista, puutarhoista ja unelmista

Olen kauan haaveillut omasta puutarhasta, katsellut siirtolapuutarhamökkejä sillä silmällä ja ajatellut, että vielä joskus.

Siellä puutarhassani sitten istuisin, joisin portviiniä ja lukisin hyvää kirjaa. Ja pitäisin puutarhajuhlia, hoivaisin kasvejani, valvoisin myöhään ja katselisin tähtiä ja kuuta.

Aina välillä olen lausunut unelmani ääneen jollekin, mutten ole oikein saanut vastakaikua. Onhan se kai vähän mummomainen haave, siirtolapuutarhamökki, vanhat omenapuut ja syreeniaita.

Viime viikolla olin kävelyllä ystäväni kanssa, yhden sellaisen, jota en nähnyt vuosiin, mutta nyt taas tapaan aina välillä. Ja arvatkaa, mitä hän sanoi:

Haaveilen omasta siirtolapuutarhamökistä.

Meitä on muitakin!

On jotenkin lohdullista löytää ihmisiä, jotka jakavat samoja haaveita, samankaltaisia ajatuksia. Tulee tunne, ettei ole yksin. Ja tunne, että omat haaveet ovat toteuttamiskelpoisia, koska joku toinenkin aikoo toteuttaa ne tai on jo toteuttanut.

Siksi onkin tärkeää, että löytää ympärilleen oikeita ihmisiä, niitä, joilla on samoja unelmia, samoja arvoja, jotka kulkevat samaan suuntaan, surffaavat samanlaisella aallolla.

Sellaiset ihmiset inspiroivat ja sellaisista ihmisistä saa tukea omalla polullaan. Ja heidän seurassaan tuntee kuuluvansa joukkoon. On arvokasta tuntea, että joku ymmärtää.

Olen viime aikoina miettinyt myös paljon sitä, miten olen saanut elämässä aika lailla sen, mistä olen todella haaveillut. Sen todistaa jo tämäkin hetki: kirjoitan tätä parvekkeellani, kasvien ympäröimänä, vapaana suunnittelemaan itse aikatauluni ja työni. Se oli pitkään isoin unelmani.

Olen myös haaveillut maailman näkemisestä, purjehtimisesta, kauniista kodista ja oikeiden ihmisten löytämisestä. Check, check, check, check.

Elämääni ovat virranneet ne asiat, jotka olen intohimoisesti tiennyt tahtovani. Ne, joihin olen suhtautunut epämääräisemmin, niitä ei ole kuulunut.

Joten, ehkä vielä saan sen puutarhanikin.

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kommentit (1)
  1. Sama haave on minullakin 🙂 Mieheni ei niin innostu puutarhasta ja haluaisi mielummin keskelle metsää järven rannalle (tähän meillä onneksi on mahdollisuus vanhempiemme mökeillä), mutta ajatus siitä, että siirtolapuutarhamökkiä voisi käyttää helposti myös työhuoneena sai hänenkin kiinnostuksensa heräilemään. Minä puolestani unelmoin vanhoista omenapuista, kukista, pienen kasvihuoneen rakentamisesta, maan möyhimisestä, puutarhajuhlista, iltapäivävierailuista omalla puutarhamökillä ja sadonkorjuusta sekä mökin sisustamisesta (ja remontoinnista).

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *