Korona näyttää, miten tärkeä luonto on meille

Olen viettänyt viime viikkoina aikaa lähinnä luonnossa – ja niin on aika moni muukin pääkaupunkiseutulainen. Kaikki lähimetsät ja kansallispuistot ovat tällä hetkellä aivan täynnä ihmisiä. Metsä tuo monelle rauhaa ja lohtua, kun maailma ympärillä on seisahtunut ja tuntuu turvattomalta.

Ajattelin jo ennen tätä pandemiaa, että ulkoilun suosio on kasvanut paljon. Nuuksion ja Sipoonkorven parkkipaikat ovat kauniina viikonloppuina täpötäynnä, eikä tilannetta varmaankaan paranna se, että Luukin parkkipaikat on muutettu maksullisiksi.

Samaan aikaan pääkaupunkiseudun metsät ovat jatkuvassa vaarassa jäädä rakentamisen alle. Niitä lohkotaan pala palalta, ja niin ne melkein huomaamatta pienenevät. Vaan tarvitaanko kaikkea sitä lisärakentamista todella? Tarvitaanko pääkaupunkiseudulle lisää taloja, raiteita ja teitä? Vai tarvittaisiinko pikemminkin lisää viheralueita, luonnonsuojelualueita ja kansallispuistoja?

Korona tulee muuttamaan maailmaan varmasti aika isosti. Yksi asia, jota se saattaa muuttaa, on työmatkaliikenne. Jos etätöistä tulee tämän kriisin myötä uusi normi ja hyväksyttyä sellaisissakin yrityksissä, joissa sitä on ennen katsottu karsaasti, ihmisten ei enää tarvitse matkustaa joka päivä työpaikalle tai asua lähellä työpaikkaa. He voivat tehdä työtään mistä tahansa, minä ainakin voin jo nyt. Periaatteessa voisin ihan hyvin työskennellä vaikka Balilta, työhöni ei tarvita muuta kuin läppäri, puhelin ja netti.

Jos ihmiset tekisivät enemmän töitä kotoa ja työmatkustus vähenisi, siitä kiittäisivät ilmasto ja ympäristö. Meillä on nimittäin käsillä toinen paljon koronaa isompi kriisi: ilmastokriisi ja luonnon monimuotoisuuden väheneminen. Metsät auttavat myös tämän kriisin selättämisessä: ne ovat hiilinieluja, maapallon keuhkot ja niissä elää valtava määrä eliölajeja, joiden elinympäristön liika rakentaminen ja hakkuut tuhoavat.

Lisäksi hakkuut ja rakentaminen tuhoavat ulkoilumahdollisuutemme.

Ehkä tämä tilanne auttaakin yhä useampia näkemään, miten tärkeä lähiluontomme on meille. Suomessa on ehkä paljon metsää, mutta Uudellamaalla ei ole. Sen ymmärtää, kun kävelee jonossa Haltialan pitkospuita tai yrittää ujuttaa autoa johonkin koloon Nuuksion parkkipaikalla.

Ehkä tänne ei tarvita lisää taloja, ainakaan metsän päälle rakennettuna. Pikemminkin tarvittaisiin toimivat bussiyhteydet Helsingin keskustasta kansallispuistoihin ja muille retkeilyalueille. Monet näistä isommista metsistä on nimittäin hankala saavuttaa, jos ei omista autoa. Silloin on vielä enemmän pienten lähimetsien ja Keskuspuiston varassa, juuri niiden alueiden, jotka ovat vaarassa jäädä uusien kaavojen alle.

Luonnon merkitys unohtuu helposti kiireisessä arjessa, kun on työt, ravintolat, kahvilat, joogat sun muut. Mutta mihin menemme, kun nämä suljetaan ja kaipaamme mielenrauhaa ja virkistystä? Metsään. Niin mekin nyt, voikaa hyvin ja muistakaa: maailma on käynnistymässä uudelleen, ja se voi lopulta johtaa moneen hyvään asiaan.

Kuva: Mika

BLOGLOVIN, INSTAGRAM

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *