#MeToo – missä vain, milloin vain ja kuka vain, mutta vika ei ole sinun.
Vuosi sitten alkoi Mee Too-kampanja ja aihe on puhuttanut paljon vuoden aikana. Luin äsken vuosi sitten kirjoittamani tekstin ja haluan nyt jakaa sen uudelleen, koska mielestäni näitä asioita on hyvä välillä painaa mieleen uudelleen.
”Hän sanoo usena päivänä kuinka hän odottaa minua takaovella, niin sitten voidaan ”hommailla”.
Ihmiset eivät yllä alahyllylle, vaan siihen pyydetään apua. Muutaman kerran innokas neiti ne sieltä nostaa. Myöhemmin hän kuitenkin tajuaa, ettei apua oikeasti tarvittu, vaan haluttiin tulla lähelle, katsella ja kommentoida neidin pyllyä.
Baarissa tuttu, jonka ei todellakaan pitäisi kähmiä takamusta hipelee aika varmoin ottein ja jatkaa, vaikka huomaa itsekin rajan ylittyneen ja toiselle osapuolelle tämän olevan aivan liikaa.
Ravintolassa eläkeläinen alkaa tulla vähän liian lähelle. Tyttö kohteliaasti yrittää näyttää, että nyt mennään liikaa henkilökohtaiselle reviirille ja se ei ole hyväksyttävää. Kohteliaisuus ja ystävälliset sanat eivät riitä, vaan hän nappaa kaulasta kiinni ja alkaa pussailla poskelle väkisin.
Toinen vaihto-oppilas yrittää tunkeutua toisen vaihto-oppilaan hameen alle ja päästä pikkuhousuihin keskellä tanssilattiaa kerhohuoneessa. Toinen vaihto-oppilas rimpuilee ja yrittää päästä hänestä eroon, muttei onnistu toisen vahvempien voimien vuoksi. Neidin humalatila voi myös vaikeuttaa siihen, ettei hän pysty laittamaan täysiä vastaan tai työntämään häntä pois. Toiset vaihtokaverit huomaavat epätyypillisen tilanteen, koska vaihto-oppilas, jonka kimpussa toinen on elää parisuhteessa eikä olisi kenenkään kanssa niin lähekkäin. Siksi heillä herätyskellot soivat ja he puuttuvat tilanteeseen repimällä hänet toisen vaihto-oppilaan kimpusta. Samalla vaihto-oppilaan hamekin repeää.
Koulussa vieruskaveri ottaa tytön kirjan päältä vaseliinin, jota tyttö käyttää talvipakkasilla huuliinsa. Vieruskaveri nostelee kulmakarvojaan ja kertoo ällöttävällä äänensävyllä, kuinka he voisivat sitä yhdessä käyttää. Yök.
Kun sosiaalisessa mediassa levinnyt #MeToo-kampanja seksuaalisesta häirinnistä osui silmiini, niin ajattelin ensin, etten ole kokenut minkäänlaista häirintää. Sitä ajattelee aina pahempia ja järkyttävimpiä asioita. Myös kaikkea sitä hirvittävää, johon seksuaalinen häirintä voi pahimmillaan johtaa.
Ylläolevat ovat tapahtuneet elämässäni. Ne eivät ole niitä pahmpia, mutta ymmärsin, että voin kuitenkin sanoa kokeneeni seksuaalista häirintää. Se riittää, että olen kokenut oloni epämukavaksi ja inhottavaksi näissä tilanteissa. Henkilökohtaiselle reviirilleni on astuttu epäkunnnioittavasti ja käyttäydytty täysin epätoivotusti. Kaikki sellainen on aiheuttanut ällötystä, inhoa ja vihaakin.
Elämässäni seksuaalista häirintää on tapahtanut niin töissä, koulussa kuin ravintolassakin. Iällä tai sillä onko häiritsijä ollut tuttu vai tuntematon, ei ole ollut merkitystä. Kampanja on nostanut esiin naisiin kohdistuneen seksuaalisen ahdistelun, mutta täytyy muistaa, että se voi myös olla miehiin kohdistuvaa. Se ei valitettavasti ole mihinkään tiettyyn tekijään tai paikkaan sidottua, niinkuin kokemuksenikin näyttävät.
Halusin kirjoittaa omista kokemuksistani täällä, koska joskus olen ajatellut minuun kohdistuvaan käytöksen johtuvan osittain itsestäni. Olen erittäin avoin ihmisten kohtaamisissa. Kun on toisille mukava ja iloinen ekstrovertti, niin ihmiset saattavat tulkita sen aivan väärin – kiinnostukseksi tai että liian lähelle minua saisi tulla. Vaikka ystäväpiirissänikin vitsiä on heitetty, kuinka se bansku räkättää tuota ”miehiä kutsuvaa” nauruaan, niin se iloisuus ja rempseys ovat osa minua. Se ei todellakaan tarkoita, että henkilökohtaiselle reviirilleni voisi tulla tai minua kohtaan voisi käyttäytyä epätoivoitusti ällöttävällä tavalla. Ekstrovertilläkin on omat henkilökohtaisen reviirin ja seksuaalisuuden rajat.
Jatkossa minäkin yritän muistaa, että vika ei ole minun ja voin huoletta olla oma itseni. Muistakaa tekin, jooko? <3
<3:lla Bansku
Kuva: Pixabay”