Curly girl ilmiönä – sosiaalisesta ja itsensä hyväksymisestä yli kauneusihanteiden

En olisi uskonut palaavani kirjoittamaan tänne, koska on pakko kirjoittaa tämän hetken vallitsevasta hiusilmiöstä eli curly girl-metodista. Ah, niin ihanaa kirjoittaa taas! En aio metodia tässä nyt avata, koska siitä löytyy jo niin paljon tietoa ja muiden kirjoituksia 🙂  Pelkään vähän leimautuvani turhamaiseksi tai pinnalliseksi, sillä kyse on kuitenkin vain ulkonäöllisistä asioista. Mutta ilmiön takana on kuitenkin paljon enemmän. Moni on oppinut arvostamaan kiharaa hiustaan ja samalla myös hyväksymään itseään sellaisena kuin on!

Kahdenkymmenen ikävuoden jälkeen luonnonkiharanani on voimistunut niin, että töissä välillä kysytään miten olen kihartanut hiuksia. Useimmiten huomaan ihmisten katsovan epäsiistiä, pörröistä ja takkuistakin hiusta tai sitten kuvittelen, koska tuntuu epäsiistiltä. Harjaaminenkaan ei usein auta, koska ulkonäöstä tulee vielä epäsiistimpi. Sitten on taas päiviä, jolloin hius on itsestään muotoutunut paljon siistimmin ja on paljon laineita. Sellaista elämä luonnonkiharan kanssa on – sitä on vaikea täysin hallita.

Ikinä en ole hiuksistani juuri pitänyt sellaisena kuin ne ovat eikä se ole ongelma ollut, koska niistä on voinut saada kivat käyttämällä muotoilurautoja. On suositeltu kuinka hiukseni kannattaa ensin suoristaa ja sitten kihartaa, jotta niistä saa selkeät, sileät ja isot kiharat. Vaikka hius on jo itsessään luonnonkihara, niin ajatus on jotenkin kamala, ettei edes tekemällä lisää kiharaa muotoraudalla saa selkeästi erottuvaa ja kiiltävää kiharaa, vaan se on aivan liian epäsiisti edes pohjaksi sellaiselle. On todellakin tuntunut, ettei luonnonkiharalla hiuksella ole ollut tilaa näissä kauneus- ja ulkonäköstandardeissa ja että sitä on pidetty epäsiistinä.

Myönnän vian olleen myös itsessäni. Olen saanut vinkkejä parempaan luonnonkiharan ja karhean hiusten hoitoon, mutta ikinä en ole niihin tarttunut. En tiedä olenko vain pelännyt sen pehkon ja epäsiisteyden korostamista esimerkiksi kiharavoiteilla tai sitten en ole yksinkertaisesti omaksunut sitä, että hiuksistani on tullut iän myötä kiharammat ja siten sivuttanut myös muutokset hiusten hoidossa.

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Silti tuntuu hullulta, että pitää odottaa tällaista boomia hyväksyäkseen itseään enemmän sellaisenaan kuin on ja ymmärtääkseen omaa hiusta paremmin. Hävettää myöntää kuinka pää alaspäin lähdin ensimmäistä kertaa omilla hiuksilla ystävän tupareihin muutama viikko takaperin. Pää aivan painuksissa ja olo oli vähän alaston, koska en ollut käyttänyt mitään muotoilurautoja.  Nyt olen jo alkanut pitämään hiuksistani paljon enemmän ja tämä curly girl-metodi on täydellinen mun hiuksille. Kiharat ovat vahvistuneet ja ne voivat hyvin. Pörröisyyttäkin on vähemmän ja ne ovat siistimmät.

Tällaisissa ilmiöissä kuten curly girlissä omien ajatusten on vaikea pysyä mukana, jos jostakin ei niin tyypillisestä tulee trendikästä tai jollain tavalla sosiaalisesti hyväksyttyäkin. On vaikea suhtautua ja ottaa kehujakin vastaan yleisen suhtautumisen muuttuessa. Näissä luonnonkiharoissa tämä on ollut pientä, koska kukaan ei ole rumasti hiuksistani puhunut, vaan olen ehkä enemmän kokenut itse olevani epäsiisti. Toisin oli normaalia isomman pyllyni kanssa ennen pyllytrendiä. Takamukseni on aina ollut tavallista isompi ja se ei ole sopinut siihen vallinneeseen ”oikeaan ja sopivaan” vartalomalliin. Ennen pyllytrendiä takamuksestani puhuttiin halveksuvasti ja ihmeteltiin miten ihan suomalaisella tytöllä voi olla noin iso pylly. Joku joskus jopa kysyi onko minulla muualla sukujuuria, koska ei suomalaisella kuulemma voi olla tuollaista perberiä. Kiitos kysymästä ajattelin silloin, mutta olen täysin suomalainen ja takamukseni nyt vain sattuu poikkeamaan juuri siitä normaalista standardista ja se on ollut aina sellainen.

Sitten tuli tämä trendi, mun pyllystä tuli yhtäkkiä hyväksytty ja haluttiin isompia pyllyjä! Sosiaalinen hyväksyntä tapahtui niin nopeasti ja halveksunta muuttuikin ihasteluksi. Olin hämilläni, miksi minun oma ja luonnollinen takamus tuli muiden mielestä hyväksytyksi vasta trendin myötä? Se on mun oma pylly ja sen pitäisi olla hyväksytty silti vaikkei se sillä hetkellä olisi muodissa tai olisi ihanteeseen sopiva. En ymmärtänyt miksi haluttiin sellaista, minkä takia itse olin ennen ollut muottiin sopimaton. En enää tiennyt oliko pyllyni nyt sitten ok vai ei muiden mielestä. Sitten tiedän myös niitä, joilla ei ole isoa pyllyä ja kävi toisinpäin. Aikaisemmin he olivat kuuluneet siihen sopivaan hyväksyttyyn muottiin, sitä oltiin ihasteltuja ja boomin myötä heidän vartalomallinsa ei enää ollutkaan hyvä.

Mielestäni boomien ja erilaisten ilmiöiden takana ei ole se, että kaikkien pitää muuttua sen hetkisen ilmiön mukaan, vaan että nostetaan esille erilaisia luonnollisia asioita ja myös niitä ei niin standardeihin sopimattomiakin. Se ei tarkoita muiden asioiden muuttumista vähäpätöisemmiksi, vaikka niitä ei vaan sillä hetkellä nostettaisi esille samalla tavalla Luonnollisuus trendinä on se mistä myös itse pidän paljon. Jokainen on kuin hyvä just sellaisenaan eikä kaikkien pidä olla samanlaisia.

<3:lla Bansku

Ps. mitä ajatuksia tällaiset ilmiöt teissä herättää? 🙂

Muuta luettavaa: 

Olisinpa tiennyt – kirje 17-vuotiaalle Banskulle

Kun kivat jutut alkoivat ahdistaa – opiskelut hetkeksi tauolle

Onko unelmani olleet feikkejä ja muiden keksimiä?

#MeToo – missä vain, milloin vain ja kuka vain, mutta vika ei ole sinun.

Tekeekö ystävät onnellisemmaksi kuin perhesuhteet?

Olenko vahvistanut itsetuntoani suorittamalla?

Pps. Lilyn uudistuksen vuoksi mun blogin päivittely on vielä kesken. Esimerkiksi aikaisempien postauksen linkit eivät toimi 🙂

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *