Hyvinvointini aakkoset

Olen viime aikoina pohtinut paljon hyvinvointia, tarkemmin omaa hyvinvointiani. Liekö syynä takana möllöttävä loma vai mikä? Joka tapauksessa ajatukset ovat harhailleet paljon sen ympärillä, missä menen nyt itseni ja elämäni kanssa. 

Viime vuosi oli monella saralla raskas. Silloin en kuitenkaan oikein ymmärtänyt, kuinka raskas se oikeastaan olikaan. Pitää lähteä kauas, jotta näkee lähelle? Olen ihmisenä sellainen, että pyrin aina käymään asiat läpi positiivisen kautta. Kun kohtaan vastoinkäymisiä tai soramonttuja elämässäni, keskityn näkemään niiden hyvät ja positiiviset puolet – mitä hyvää elämässäni kuitenkin on ja mitä hyvää ja uutta myös paskasta kasvaa. 

Äitini, äärimmäisen viisas nainen, sen oikeastaan sanoi: ”Huomaatko sä, että sä murehdit koko ajan muita? Sun pitää nyt keskittyä itseesi. Opetella olemaan vähän itsekäs.” No, tältä pohjalta listaan nyt oman hyvinvointini aakkoset. Ja koska alkuturajointiin meni jo rivejä melkoisesti, niin yritän aakkostella tehokkaasti ja tiiviisti – liikaa selittelemättä. Siis yritän, en lupaa. Voipi olla, että aloitan tässä ja jatkan seuraavissa postauksissa. Mutta let’s go:

A – AAMUT

Päivä alkaa aamusta ja se usein määrittää päivän suuntaa. Tärkeintä on herätä jokaiseen päivään sitä odottaen. Pidän erityisesti pitkistä ja hitaista aamuista, mutta toisinaan on mahtavaa herätä kuin tykin suusta ja tehoilla heti aamusta asti. Pidän aamuista, ne ovat lupaus uudesta päivästä ja sen myötä uusista kokemuksista.

B – BANAANI

Bananas are for monkeys. Olen sitten apina, sillä syön ennen tai/ja jälkeen treenin mieluummin vaikka banaanin kuin palkkarin tai jonkin sortin patukan. Iso osa hyvinvointiani on se, että en käytä lisäravinteita – en missään muodossa. Tai no ehkä joskus harvoin lisärautaa ja ihan joskus magnesiumia, jos huomaan suonenvetoa tms. Syön monipuolisesti ja se saa riittää – ja on tähän päivään asti riittänytkin. Keho kyllä kertoo, jos jotain uupuu, enkä äkkiä keksi ravintoaineita, joita ihminen ei monipuolisesta ravinnosta voi saada (jos siis pysytään normaalin rajoissa eikä mennä mihinkään erityistarpeisiin).

C – KUPPI

Juu, ei ole. Enää. Koska imetys. Mies lähetti minulle linkin Janni Hussin kirjoitukseen aiheesta (täällä). Nauroin myöhemmin kotona, että oliko kirjoitus vittuilua vai vertaistukea (siis mieheltä minulle). Kävimme hyvän keskustelun siitä, miten mahtavaa on, että tällä fitness-aikakaudella on vielä olemassa ihmisiä, joille luonnollisuus ja järki ovat tärkeitä. Pohdin kyllä myös sitä, että kenellä on oikeasti aikaa pohtia Jannin (tai yhtään kenenkään) tissejä ja vielä päättää tuoda mielipiteensä netissä julki. Siis oikeasti!? Eli olkoon tämä kohta itsensä ja realiteettien hyväksymistä ja luonnollisuutta.

D – VITAMIINI

Katso B niin kuin BANAANI. Eli samassa kategoriassa. Suomessa on suositeltavaa napsia lisäDeetä talvisin, sillä auringosta sitä ei tuolloin tunnetustikaan juuri saa. Olen tässäkin äärimmäisen huono. Mussutan mieluummin kalaa ja maitotuotteita, kuin appelsiininmakuisia purutabletteja.

E – EPPU

Lapseni ja koko maailmani. Tuo pieni Töpsö tuo elämääni niin paljon onnea, iloa ja sydänjuuriin asti menevää rakkautta, ettei sitä enempää edes viitsi sanoilla pilata. Hyvinvoiva äiti tarkoittaa myös hyvinvoivaa lasta, joten hän on myös tärkein motivaattorini pitämään itsestäni huolta.

F – FIT….FATNESS

Kuten olen blogissani aiemminkin tuonut julki, olen urheillut melkolailla aina. Se on juurtunut osaksi elämääni, enkä osaa nähdä, etteikö se olisi osa elämääni tulevaisuudessakin. Jokseenkin absurdi skenaario, etten liikuttaisi itseäni. Urheilu on stressinhallinnan ja ehkäpä jopa elämänhallinnan palikkani nro 1.

Jos olen onnellinen, liikun. Jos vituttaa, liikun. Jos ahdistaa tai puristaa, liikun. Jos on tarvetta tuulettaa mieltä, liikun. Urheilu on myös asia, jolle löytyy aina aikaa. Toki siitä pystyn myös kiireen tullen hetkellisesti luopumaan ja antamaan tilaa levolle. Liikunnan myötä olen myös hyväksynyt sen, että olen melkoisen hoikka. Ja sellaisena pysyn, mikäli jatkan tätä tahtia rehaamista.

Toisaalta hoikkuuteni tuntuu olevan enemmän ongelma muille kuin minulle. Sitä olen ajoittain joutunut toden teolla pureskelemaan. Toisinaan on ihan sama, mitä muut ajattelevat ja toisinaan saatan kotona ärähtää, että hoikkaa ja urheilullista tuntuu saavan avoimesti arvostella. Olen saanut katkeria kommentteja mm. ”kyllä minäkin nuorena olin hoikka, sinuakin hoikempi, kyllä sinäkin vanhemmiten sitten leviät” Aha, mitä väliä? Ja katseita päästä varpaisiin ”munkin pitäis kyllä alkaa laihduttaa. Sä et selvästikään tiedä laihduttamisesta mitään ku oot tommonen” Ai, millainen mä sitten olen ja mitä sinä oikeastaan minusta tiedät? Kaikenlaista. Ärsyttävää ja kapeakatseista, että joku arvostelee ja tekee johtopäätöksiä ihmisestä ulkonäön perusteella. Ulkonäkö on tässä elämässä loppujen lopuksi todella pieni tekijä yhtään missään, yhtään millään faktorilla, vihon viimeisenä onnellisuudessa. Ugh.

Ja, ettei tästä tule ihan nälkävuotta, niin jatkan aakkosiani huomenna. Ihanaa sunnuntaita!