Naiset haluavat hyvät tulot, eivät hyvätuloista miestä
“Suomessa naiset saattavat etsiä tietyn tulotason miestä – ilman että tulevat ajatelleeksi koko asiaa”, kirjoittaa kolumnisti Kyösti Niemelä Helsingin Sanomissa. Hohhoijakkaa, ajattelen siemaillessani kahvia viimeisenä loma-aamunani Berliinissä, jonne matkustin poikaystäväni kanssa omilla rahoillani. Jälleen yksi mies on päättänyt kertoa, miten minä naisena haluan elää ja ajatella. No, kuunnellaan nyt sitten.
Niemelä kertoo kirjoittaneensa taannoin naistenlehteen jutun deittihistoriastaan. ”Kerroin siinä, kuinka kumppaninetsintä oli muuttunut opiskeluvuosien jälkeen. Naisia oli alkanut kiinnostaa, kuinka paljon mies tienaa. Pienituloisille miehille, kuten minulle, tämä oli iso muutos.” Niemelän mukaan teksti oli saanut paljon palautteita, joissa oltiin kerrottu, että naisia ei itse asiassa kiinnosta miesten palkkataso ihan niin paljoa kuin toimittaja oli omasta henkilöhistoriastaan päätellyt. “Siihen en kyllä usko”, toteaa Niemelä. Ja ta-daa, siinäpä se onkin kolumnin keskeisin ongelma: naisten palautteiden sijaan Niemelä on päättänyt keskittyä omiin kokemuksiinsa deittailusta pienituloisena miehenä. Haiskahtaa markkina-arvohöpsönlööltä ja viiden pennin mies-vailla-tasa-arvoa -teoretisoinnilta. Luen silti tekstin loppuun, onhan kahviakin vielä jäljellä.
“Toivoisin, että kulttuurissamme voitaisiin sanoa se ääneen: monien naisten unelmiin liittyy mies, jolla on rahaa”, jatkaa Niemelä ja olen kulauttaa kahvinloput väärään kurkkuun. Vaikka mietin pääni puhki, en saa mieleeni yhtään kolmikymppistä naista, joka unelmoisi rikkaisiin naimisiin pääsystä. Itse asiassa en tunne yhtään naista, joka unelmoisi naimisiin pääsystä ylipäänsä, vaikka se kolumnistin jokseenkin 50-lukuvaikutteisessa maailmassa kuulostaneekin eriskummaiselta. Sen sijaan tunnen useitakin naisia, jotka tienaavat itse omat rahansa. Ja joita ottaa päähän, että samasta työstä maksetaan miehille ja naisille eri palkkaa. Tuntemani naiset haluavat elää tasa-arvoisessa parisuhteessa, jossa vastuu yhteisistä menoista, lastenhoidosta ja kotitöistä jaetaan puoliksi. Tästä viitekehyksestä on kyllästyttävää lukea miestoimittajan oivallus, jonka mukaan naiset ajattelevat näin: “Olisipa kiva ostaa joskus jonkun ihanan miehen kanssa asunto Etelä-Helsingistä, tehdä kolme lasta ja keskittyä niiden kasvattamiseen.” [Tähän kohtaan sukupuolten palkkakuiluakin syvempi huokaus.]
On totta, että pitkässä parisuhteessa osapuolten tulotasot eivät välttämättä mene koko aikaa tasan. Silloin tällöin toinen saattaa käydä toista useammin kaupassa tai maksaa sähkölaskun kokonaan yksin. Laskujen maksaminen ei kuitenkaan ole sukupuolesta kiinni. Omat rahani itse tienaavana naisena olen kovin hämmentynyt siitä, että joku vielä kuvittelee naisten haluavan “ostella spontaanisti jalokiviä” (jep, näinkin kolumnissa sanottiin) miehen rahoilla. Itse saan parhaat kiksit asioista, joita olen tehnyt tai hankkinut omilla tuloillani. Muun muassa siksi tuntuu täysin absurdilta, että vuonna 2016 on tarpeen kertoa maan suurimman uutismedian toimittajalle, että ei, elätettäväksi joutuminen ei ole naisten toive tai tavoite.
Nyt minä menen maksamaan kahvini. Ihan omilla rahoillani.