Ladataan...
The Cashmere Hour

En pidä viime vuosina suosituista aikaan sidotuista haasteista, ne tuntuvat liian ehdottomilta vaikka ovatkin hyvä johdatus ihmisille vaikkapa kasvissyöntiin tai herkkujen vähentämiseen tai hiilijalanjäljen pienentämiseen. Tavallaan olen itse onnistunut monissa ihmiskokeissa: neljätoista vuotta kasvissyöjänä, josta vuosi vegaanina on sujunut kivuttomasti. Raakaruokavaliota jaksoin toteuttaa kolme päivää ylä-asteella. Yritin olla vuoden ostamatta sukkahousuja mutta se ei mennyt kokonaan putkeen. Yhtäkkiä aloin taas lukemaan paljon kirjoja ja todellakin toivon että kaikki tekisivät maailmaa ja itseään parantavia uudenvuodenlupauksia. Innostun plant based-instagramtileistä ja haluan yhtäkkiä jääkaupin täyteen kaksikymmentä kiloa kasviksia.

Vuoden lähestyessä loppua huomaan kuitenkin että olen tahtomattani onnistunut tietynlaisessa haasteessa: alusvaatteita ja sukkatuotteita lukuun ottamatta en ole tänä vuonna ostanut yhtään uutena tuotettua vaatetta tai asustetta. Kaikki tänä vuonna ostamani vaatteet, kengät ja asusteet ovat olleet käytettyjä, lahjoitettuja tai löydettyjä. En ole myöskään ostanut uutena tuotettuja sisustustavaroita tai astioita (paitsi kaksi vaatetankoa ja kynttilöitä) vaikka olen muuttanut kolme kertaa vuoden aikana. Ostin uuden puhelimeni ja kuulokkeet käytettynä. Olen samalla lahjoittanut kämppiksilleni joitain vaatteita, jotka eivät ole päätyneet päälleni. Toivottavasti karmapisteeni ovat nousseet roimasti.

Haaste on ollut erittäin helppo toteuttaa: asun opiskelijabudjetilla Sveitsissä. Sveitsiläiset ovat tunnetusti rikkaita = käytettynä löytyy kaikenlaista paremman väen tavaraa. Valentinon uudet housut kadulta. Alexander Wangin neule lahjoituksena. Hermeksen housut vitosella. Yksitoista Villeroy & Bochin lautasta myös vitosella. Voisin teoriassa jatkaa tätä ihmiskoetta varmaan loppuelämän tai ainakin kymmenen vuotta mutta se sulkisi kaikkien innovatiivisten pienyrittäjien ja nuorten suunnittelijoiden tukemisen, mikä on surullinen ajatus.

Tällä hetkellä vahinkohaasteeni jatkuu vuoden loppuun.

Ihmiskokeeni on vastaus siihen miten nuorilla on nykyisin varaa kaikkeen designerkamaan ja vaikkapa IBE:n Kirpparinarkkari-kappale on mahdollinen: tavara liikkuu ja vaihtuu. Kun oli kolmetoista ja koukutuin lähi-Fidaan käytetyt vaatteet olivat semi-noloja mutta nyt Fida ja UFF ovat nuorison räppikappaleissa jäätä ja vähän vanhemmat ovat koukussa eBayhin ja Vestiaire Collectiven tapaisiin kauppapaikkoihin ja Black Fridaysta tehdään lähinnä paheksuntastatuksia. Kuluttamisen sijaan oikeanlainen kuluttaminen on lyönyt läpi. Mikromuovit pelottavat. 

Välillä tai oikeastaan joka kerta mietin suihkussa olenko paha ihminen kun juuri nyt satun käyttämään muoviin pakattua saksalaista eläintestaamatonta kahden euron ekosuihkugeeliä vielä paremman vaihtoehdon eli palasaippuan sijaan. 

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Cashmere Hour

Ostin Cesare Paciottin korkkarit kuudella dollarilla L Train Vintagesta Brooklynistä ollessani New Yorkissa koska New York ja kuusi dollaria sopi shoppailubudjettiini. Ne muistuttavat Sinkkuelämän Carriesta ja vaikuttavat sellaisilta korkkareilta joissa joku cool carolinebessettekennedyn tyyppinen henkilö on viettänyt New Yorkin seurapiirielämää vuosituhannen vaihteessa.  

Näillä kuitenkin lähdetään korkeintaan omalle parvekkeelle juhlimaan. 

Jos ne mahtuvat kesän helteiden tuoman turvotuksen takia jalkaan.

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Cashmere Hour

Muotibisneksessä kohistaan. Vestojin (aivan paras "kriittinen" muotimedia) päätoimittaja Anja Aronowsky Cronberg haastatteli brittivoguen nyt entistä muotitoimittajaa Lucinda Chambersia. Chambers sai hiljattain 25 vuoden jälkeen yllättäen potkut Vogue UK:n uudelta päätoimittajalta Edward Enninfulta ja avautuu haastattelussa potkuistaan ja muotimaailman yleisestä raadollisuudesta. Kohu nousi kun haastattelu poistettiin päiväksi Vestojin sivuilta, ns. suurempien tahojen paineiden alla. Nyt juttu on onneksi takaisin ja otsikkokin on sopivasti Will I get a ticket? 

Potkut ja skandaalit eivät tietenkään ole tällä alalla mitään uutta, muotimaailma on yksi suuri pyöröovi. Haluaisinkin suositella kesälukemiseksi Joan Juliet Buckin kirjoittamaa muistelmateosta The Price of Illusion jos asiasanat Vogue+potkut kiinnostavat.

Joan Juliet Buck toimi Vogue Parisin päätoimittajana vuosina 1994 - 2001, ennen Carine Roitfeldia, jonka Buck itseasiassa toi Vogue Parisin palkkalistoille. Buck oli ensimmäinen yhdysvaltalainen Vogue Parisin johdossa. Buck sai pestistään potkut ja päätyi myöhemmin epäonnisesti hyväksymään jenkkivoguelta juttutehtävän haastatella Syyrian presidentin Assadin vaimoa Asma al-Assadia joulukuussa 2010. Jos olette ikinä avannut kyseistä lehteä, voitte kuvitella minkälaisen paskamyrskyn ylellinen juttu aiheutti ulos tullessaan alkuvuodesta 2011 samalla kun asiat menivät Syyriassa päin honkia Assadin toimesta. Paskamyrsky kohdistui jutun kirjoittajaan.

Vogue Parisin päätoimittajuus alkaa muistelmien puolivälistä, mistä voi päätellä että Buckin elämä on ollut varsin tapahtumarikas. Kirjaa lukiessa maalautuu kuva Buckin maagisesta lapsuudesta. Maagisesta lapsuudesta, nuoruudesta ja aikuisuudesta siis minulle. Buckin elämä on täynnä elokuvatähtiä ja kuuluisuuksia jotka tulivat Buckin isän ammatin kautta, vanhan ajan tyylikkyyttä ja lapsuusvuosia ympäri paremman väen Eurooppaa yms. unohtamatta kuitenkaan perheongelmia ja universaaleja kokemuksia, kuitenkin niin että bestiksenä on Anjelica Huston ja poikkiksena Brian De Palma.

The Price of Illusion on lukukokemuksena loistava, onhan Buck siis oikea kirjoittaja, eikä pelkkää oikean elämän gossipgirliä.

Vaikka olihan Gossip Girl myöskin kultaa.

Share
Ladataan...

Ladataan...
The Cashmere Hour

...osta espadrilloja. 

Minulla on aina ollut niistä sellainen kuva että ne rähjääntyvät ja alkavat haisemaan heti.

Joten en ole koskaan ostanut espadrilloksia.

Sitten näin kuvassa olevat bränikät vintage-espadrillot Arabianrannan kierrätyskeskuksessa hintaan 3,60 euroa.

Järkeilin että eivät ne voisi täällä melkein välimeren alppikylässä eli Lausannessa, Sveitsissä mennä heti kauhean paskoiksi.

Hitot, kolmantena kävelykertana ne olivat etupohjasta ns. elämää nähneet.

Siksi haluisinkin kysyä, onko kukaan ikinä löytänyt espadrilloja jotka pysyisivät hyvinä viikon tai jopa kuukauden?

Share
Ladataan...

Pages