Ladataan...

Taitaapas olla taas pitkästä aikaa ihan tavallisen kuulumispostauksen paikka! Viimeisin kuulumispostaukseni on nimeltään "Loppukevään kuulumisia", ja se on julkaistu toukokuussa, eli jo hyvä tovi sitten. Yleensä olen kirjoitellut kuulumisia tänne vähän useammin, mutta nyt on kesä näköjään tehnyt tepposet. Tässä olisi nyt kuitenkin tällä kertaa kesäisiä kuulumisia kännykkäräpsyin varustettuna.

- Tähän mennessä kesään on kuulunut Sideways-festivaalit työkaverini kanssa, mökkeilyä omalla mökillä ja juhannuksena myös miehen suvun mökillä, Tallinnan-reissu ystävän kanssa, talviturkin heitto meressä, afterworkeja esim Allas Sea Poolilla, Holidayssa, Cafe Birgitassa ja Kappelissa, kirpputoreilla kiertelyä, pyöräilyä ja äänikirjojen kuuntelua. Ja tämä kaikki työnteon ohessa!

-Mulla alkaa perjantaina l o m a ! Tai no, jos sitä nyt lomaksi voi kutsua, kyseessä on nimittäin "huikea" viikon putki, viikonloput mukaan lukien oikeastaan yhdeksän päivää. Sitten olisi välissä neljä päivää töitä, jonka jälkeen olisi vielä kymmenen päivää lomailua. Tuleehan siitä onneksi yhteensä jo aika monta päivää. Koska olen keväällä vaihtanut työpaikkaa, ei ollut lainkaan selvää, olisiko mulla lomaa ollenkaan. Onneksi työnantajan puolelta oltiin joustavia ja saan lomailla, ja vieläpä toivomaani aikaan.

- Kävin jokin aika sitten kampaamossa, jossa tarjoiltiin viiniä! Aivan ihana, täydellinen konsepti. Olin saanut kyseiseen paikkaan lahjakortin valmistujaislahjaksi, ja aika viime tipassa tajusin käyttää sen. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikö vain. Tosi kiva lahjaidea muuten, voisin kuvitella itsekin ilahduttavani jotakuta vastaavalla lahjalla.

- Viime viikonloppuna juhlittiin ystäväni polttareita, ja olipas kyllä kivaa. Morsian vaikutti nauttivan päivästä kovasti, ja meillä muillakin oli tosi mukavaa. Saimme toisen kaason kanssa paljon kiitoksia hyvin sujuneista järjestelyistä ja morsiamen näköisestä päivästä, ja se tuntuu kyllä kivalta. Tätä päivää oltiin suunniteltu kuukausitolkulla ja varsinkin viimeiset pari viikkoa ennen polttareita tuntui koko ajan löytyvän jotain pientä tehtävää päivää varten. Olenkin tosi iloinen, että päivä sujui sitten lopulta niin hyvin ja siitä tuli kyllä ihan morsiamen näköinen ja oloinen. Mulla olisi tarkoitus kirjoitella polttariaiheesta lähiaikoina lisääkin, jos ja kun vain lomailulta ehdin.

- Tällä ensimmäisellä lomaviikolla suuntaamme ensin Pori Jazzeille ja siitä Pohjois-Pohjanmaalle Raaheen sukuloimaan. Sukuloimisen jälkeen olisi tarkoitus viettää loppuviikko omalla mökillä, jonne saamme myös mökkivieraita kylään. Toivotaan, että säät ovat yhtä mahtavat kuin juuri nyt!

- Toisen lomaviikon alussa ovat ystäviemme häät. Siitä tulee varmasti ihana päivä! Meillä on vähän auki, mitä tekisimme toisella lomaviikolla. Jos on tosi hyvät säät, voisimme tietysti esimerkiksi olla mökillämme. Siellä on vain se vaara, että alkaa taas liikaa tehdä kaikenlaisia hommia, ja meille kyllä tekisi hyvää levätä ja ottaa rennosti. Mietimmekin jo, että ainakin jos on huonot kelit, voisimme harkita jotain äkkilähtöä, koska emme ole olleet missään matkalla aikapäiviin. Ennen tämän kevään työmatkaa en ollut edes lentänyt kahteen vuoteen. Mutta mikäli sää Suomessa on hyvä, emme välttämättä lähde mihinkään - pitää vain keksiä, miten ja missä sitä rentoutuisi täällä kotimaassa.

- Blogin synttäriarvonta on käynnissä! Osallistumisaikaa on ensi maanantaihin saakka. Kiitos jo nyt aivan ihanista kommenteista ja postausideoista, joita olette jättäneet. Teidän kommenteista on tullut niiiin hyvä mieli, ja blogisyksystä tulee tosi kiva, kun on tosi paljon hyviä postausideoita takataskussa - kiitos teidän. Ja miten ihanaa, että koette mun blogin muun muassa aitona, rehellisenä, iloisena, aurinkoisena, hyvin kirjoitettuna, monipuolisena ja ihmisläheisenä. Olen todella iloinen ja otettu, jos tuollainen kuva välittyy ruudun sille puolelle! <3

- Ei kuitenkaan puhuta blogisyksystä tai syksystä ylipäänsä yhtään sen enempää, vaan nyt siirrän katseen kohti lomailua. Todennäköisesti blogissa on tässä lomani aikaan tavallista hiljaisempaa, mutta instagram-tilini @nettafrancesca päivittyy lomallakin varmasti aika tavalliseen tapaan. Ota siis Instani seurantaan, jos ei se vielä ole. <3

Ihanaa heinäkuun loppua kaikille, nautitaan tästä lämmöstä jota sitten marraskuussa taas haikaillaan!

-Netta

Ladataan...

Viime lokakuussa Lilyn toimitus lanseerasi #MuhkuraManifesti-kampanjan. Siinä haastettiin kaikki mukaan lopettamaan taistelu selluliittia vastaan. Toimituksen blogissa kirjoitettiin:

Lähes jokaisella naisella on selluliittia. Sitä on vaikea välttää. Ensimmäiset muhkurat voivat ilmestyä jo teini-iässä ihon kollageenimäärän vähentyessä. Selluliittia on lihavilla ja laihoilla, urheilullisilla ja sohvaperunoilla, taviksilla ja huippumalleilla. Silti selluliitti aiheuttaa edelleen hämmästelyä.  Selluliittihäpeä kumpuaa ikivanhoista naisia alistavista valtarakenteista, joissa naisen kehoa tarkastellaan aina kritiikin ja häpeän kautta. Koska muhkuroita on lähes jokaisella ja niistä on vaikea päästä eroon, on ajanhukkaa jäädä vatvomaan asiaa. Kenenkään ei tarvitse rakastaa selluliittiaan, mutta sen vihaaminen ei auta mitenkään.

Tuolloin viime syksynä en itse ottanut osaa kampanjaan. Suoraan sanottuna, jotenkin jopa ajattelin olevani aiheen "yläpuolella". Kuvittelin, että olen sellainen itsevarma nainen, jota ei selluliitti haittaa. Että en olisi sellainen, että elämääni ravistelisivat muhkurat ihollani. Enpä tuolloin edes oikein osannut omaa selluliittitilannettani sanoa, kun oli niin hemmetin pimeää koko ajan, ettei kattolampun kelmeässä valossa mitään nähnyt, ja ei tullut tuohon aikaan kekkuloitua kovin pienessä vaatetuksessa missään. Jotenkin selluliitti ei siis silloin viime lokakuussa ollut itselleni ajankohtainen aihe enkä ollut sitä siihenastisessa elämässäni oikeasti koskaan miettinyt, koska sitä ei varmaan ollut vielä niin merkittävästi ollut.  Niinpä kampanja jäi omalta osaltani silloin vähälle huomiolle ollessani myös kiireinen muun muassa etsimään työpaikkaa ja toimeentuloa jostain.

Vaan toistapa se on nyt. Jo kevään hiipiessä huomasin jonkin omaan kehoon liittyvän kritiikin ja epävarmuuden hiipivän. Päätin esimerkiksi mennä ajoissa ostamaan kokouimapuvun, koska "tätä vartaloa ei voi enää bikineissä rannalla esitellä". Valon määrän lisääntyessä ja vaatekerrosten vähentyessä aloin nähdä omat muhkurani ihan eri valossa (konkreettisesti) kuin silloin viime lokakuussa. Vuosien varrella tähän kroppaan on salakavalasti kertynyt painoa, ja se on aiheuttanut selluliittia, venytysarpia ja ihan vain niitä muhkuroita. Yhtäkkiä kauhistutti. Kehtaako tässä enää rannalle lähteä? Lyhyitä shortseja ei ainakaan näillä reisillä voi käyttää. Ja tässä hameessahan ne selluliitit ainakin näkyvät!! Asiaa ei ainakaan auta se, että muutamia painokommettejakin on tässä viimeisen vuoden aikana tullut (sekä raskausuteluja), niin tutuilta kuin tuntemattomiltakin.

Mutta se, mikä tällaisessa tilanteessa yleensä auttaa, on vierailu uimahalliin (tai kesällä vaikka maauimalaan, kuten Stadikalle). Kun kömpii kaikenkokoisten ja -näköisten naisten keskelle lauteille ja näkee suihkussa ihan tavallisia vartaloita sekä huomaa altaan reunalla, että selluliittia on (ainakin melkein) kaikilla muillakin, samoin kuin raskausarpia. Myös meillä, jotka emme ole koskaan raskaana olleetkaan. Joka kerta näissä tilanteissa mieleen tulee se ajatus, että miksi nämä vartalot ja nämä ihmiset loistavat poissaolollaan tv:ssä, lehtimainoksissa, muotijutuissa ja koko mediassa ylipäätään. Esimerkiksi keväällä MeNaiset-lehdessä oli muotijuttu XL-koon vaatteista, ja jutun malli oli maksimissaan 34-kokoa. Se oli mielestäni järkyttävää ja paasasinkin siitä Ig-storyssani kovaan ääneen. Mediaa käyttäessä oma käsitys naisvartalosta hämärtyy - on vain laihoja, sileitä, muhkarottomia, täydellisen (photoshopattuja?) vartaloita. Siksi sitä omaakin, ihan tavallista ja ihan kivaa, hyvin toimivaa vartaloa alkaa häpeillä ja vieroksua.

Kun olin ollut kylpylässä kesäkuussa, olivat fiilikset ristiriitaiset. Olin nähnyt pukukopeissa monenlaisia vartaloita ja tajusin taas selkeästi, että meitä on joka lähtöön. Pitkiä, lyhyitä, laihoja, pyöreämpiä, leveämpiä, pehmeämpiä, luisevampia, lihaksikkaita, nuoria ja vanhoja, sileitä ja ryppyisiä. Kaikennäköisiä ja kokoisia, kaikki yhtä arvokkaita. Kuitenkin samalla reissulla olin kuullut myös kommentin omasta lihomisestani, ja kotiin mennessä päätin heti, että minun tulisi alkaa laihduttamaan. Tuon yhden kommentin takia! Tajuan kyllä oman ajatteluni typeryyden, mutta en voi reaktiolleni silti mitään. Olen pyöritellyt tuota kommenttia päässäni jo useamman viikon. 

Siksi tämä kirjoitus ei pääty mihinkään valaistumiseen siitä, että meidän pitää hyväksyä omat muhkuramme ja elää niiden kanssa. Tai siis, pitäisi ja kannattaisi ihan ehdottomasti, mutta nyky-yhteiskunnassa, someaikakaudella, se ei todellakaan ole helppoa. En edes pidä itseäni erityisen alttiina vaikutuksille ja minulla on periaatteessa ihan hyvä itsetunto, tiedän että kelpaan puolisolleni juuri tällaisena ja niin edelleen. Ja silti, yksikin kommentti voi kuitenkin vaikuttaa ihmiseen niin, että sitä omaa ulkonäköä alkaa miettiä ja siitä saa ahdistusta. Ei siis ole mikään ihme, että uimapuvussa näyttäytyminen käy hankalaksi, jos ei koe mahtuvansa median luomaan naisen muottiin. Eikä tämä koske vain selluliittia ja muhkuroita vaan ihan mitä tahansa, mitä se kenellekin sitten on. 

Siksi MuhkuraManifesti on edelleen ajankohtainen. Ehkä nyt kesähelteillä ja bikinikeleillä vielä ajankohtaisempi kuin silloin lokakuussa. Juuri nyt lukemattomat naiset (ja varmasti miehetkin) tuskailevat sen kanssa, kehtaavatko he esiintyä uima-asuissaan ja mennä rannalle. Pohtivat, ajatteleeko tai kommentoiko joku ilkeästi. Vertaileeko joku, katsooko pahasti. Erityisen ikävältä se tuntuu minusta itsestäni silloin, jos kommentoija on toinen nainen. Toivoisin, että me naiset pitäisimme yhtä. Että me ymmärtäisimme sen, että kehomme ovat olleet ihan tarpeeksi arvostelun kohteina, ja että se saisi jäädä historiaan. Annettaisiin kaikkien kukkien kukkia. Ja että toisen painoa, tai ulkonäköä muutenkaan, ei tarvitse kommentoida (kuin hyvään sävyyn).

Unelmoin siitä, että jonain päivänä XL-koon muotijutussa mallina on ihan oikeasti  esimerkiksi koon 46/50 edustaja ja bikinimuotijutun mallilla on selluliittia ja venytysarpia. Vielä siihen on matkaa, ja siksi päätän kuitenkin mennä sinne rannalle näissä muhkuroissani, vaikka vähän ensin hävettääkin. Ihan siksi, että rannalla pitää olla tilaa kaikille. 

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Ladataan...

Huh, aika kiitää kovaa vauhtia! Destination: Happines -blogi täyttää tänään neljä vuotta! Ensimmäisen postaukseni nimi oli "Ensimmäinen" ja se julkaistiin 16.7.2014. Tuolloin blogin alkuaikoina kirjoittelin paljon onnellisuudesta ja mindfullnesista ja halusin etsiä keinoja olla onnellisempi. Joitain ihan ensimmäisiä postauksia olen sittemmin poistanut niiden henkilökohtaisuuden vuoksi (koska tuolloin ajattelin, että "eihän mun blogia nyt kukaan lue"), mutta mitään en ole poistanut nolouden takia, vaikka jotkut vanhat postaukset nyt jälkikäteen hieman huvittavatkin. Jo ennen tätä blogia olin aiemminkin kirjoitellut päiväkirjaa, nettipäiväkirjaa ja 19-vuotiaana jopa omaa "muotiblogiani", mutta tämä blogi on tietysti nyt se eniten itseni näköinen ja erittäin tärkeä ja rakas harrastus, joka kulkee mukana ihan siinä jokapäiväisessä elämässäni tavalla ja toisellakin.

Blogi on kyllä kulkenut aikamoisen matkan. Vähän anonyymistä ja salaisestakin "onnellisuusblogista" on tullut ihan julkinen ja avoin, omalla naamalla kulkeva lifestyle-kategorian alle menevä blogi, jolla on paljon enemmän lukijoita kuin olisin koskaan osannut arvatakaan. Olen kirjoittanut jo vuonna 2015 postauksen nimeltään "Miksi kirjoitan blogia", ja syyt bloggaamiselleni ovat yhä vain samat. Suurin syy sille, että mulla on oma blogi, on se että pidän kirjoittamisesta niin paljon

Oikeastaan vasta viime vuonna aloin tehdä tätä hommaa aktiivisemmin ja jotenkin aidommin, ja blogini saikin viime syksynä Lilyn toimitukselta ja lukijoilta "Toimitus tykkää" -leiman, mikä lämmitti tietysti mieltäni ihan superpaljon. Tuntui siltä, että se itsensä avaaminen ja kaikenlainen oman blogin häpeilyn lopettaminen kannatti ihan oikeasti. Kiitos siitä teille.

Lisäksi blogin kautta olen päässyt muutamiin tosi kivoihin tapahtumiin ja saanut tehdä yhteistyötä mielenkiintoisten yritysten kanssa. Olen päässyt tutustumaan tuotteisiin ja palveluihin, jotka sopivat omaan arvomaailmaani ja elämäntyyliini. Ne yhteistyöt, joita olen tehnyt, ovat olleet ihan oikeasti mulle mieluisia ja kyseisiä tuotteita olisin ostanut omilla roposillanikin hyvillä mielin. 

Kaikista parasta blogissa on ihan ehdottomasti kirjoittamisen lisäksi kommunikaatio muitten kanssa. Niin blogin omassa kommenttiboksissa (kiitos upeista kommenteista!) kuin muittenkin blogeissa, oman blogini Facebook-sivulla ja Instagramissa. Olen näiden neljän vuoden aikana onnistunut tähän mennessä saamaan oikeastaan vain yhden kommentin, jonka luen totaaliseksi ilkeilyksi. Toki kirjoituksistani ollaan oltu joskus eri mieltä, mutta nekin kommentit on muotoiltu fiksusti. Ja tuota yhtä ikävää ja turhaa sähköpostiviestiä vastaan olen saanut aivan hirveästi niin ihania, fiksuja ja mielenkiintoisia kommentteja, että ei tosikaan! :) On mahtavaa, kun pääsee keskustelemaan rakentavassa hengessä itseä kiinnostavista aiheista.

Lisäksi olen saanut tutustua täällä nettimaailmassa ja hieman myös oikean maailman puolella blogin ansiosta mitä ihanimpiin ihmisiin, joihin en varmaankaan olisi koskaan tutustunut muussa tapauksessa. Blogi on siis tuonut ihan hirmuisen paljon hyvää, ja on kauhistuttavaa ajatellakaan, mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi luopunut omista epävarmuuksistani ja peloistani, ja alkanut blogata säännöllisemmin ja avoimemmin. Siitä menee kyllä iso kiitos miehelleni, joka minua kovasti siihen kannusti ja rohkaisi luopumaan omista epävarmuuksistani. <3

Päätin listata tähän myös kymmenen blogin kaikkien aikojen luetuinta postausta tähän mennessä. Ne ovat:

  1. Vaaterekki tuli taloon
  2. Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista
  3. Maid of Honor - kaason kunniatehtävässä
  4. Jätin työni - onko se rohkeutta?
  5. Mökkiremontti osa 1: rantasaunan pukuhuone
  6. Parasta sunnuntaissa - brunssit
  7. Miksi en enää osta Kiinakaupoista
  8. Kun ystävyys päättyy
  9. Harrastuksena mökkiremontti
  10. Kun aikuinen haluaisi löytää uusia ystäviä

Lista tiivistää aika hyvin tämän blogin keskeisimmän sisällön: pohdintaa, ystävyyttä & sen kaipuuta, sisustusta, mökkiremonttia ja herkuttelua. Toki kaikkea muutakin, mutta nämä lienevät sellaisia blogin vakioaiheita.

Henkilökohtaisesti tärkeimmiksi postauksiksi nostaisin ainakin Jätin työni - onko se rohkeutta?, Kun ystävyys päättyy, Blogien rahakeskustelu on kapeakatseista ja Kirje yksinäiselle. Itselle tärkeimmät tekstit ovat pääsääntöisesti ehkä sellaisia, joihin on laittanut itsestään jotain henkilökohtaista ja haurastakin, ja kirjoituksen julkaiseminen on vähän pelottanutkin. Ja sitten, aina, te ihanat lukijat olette yllättäneet mut teidän aivan mielettömällä vastaanotolla ja ihanilla kommenteilla. Kaikki se oma pelko ja epävarmuus on osoittautunut turhaksi, ja kommenttikentässä on syntynyt ihan mieletöntä tsemppihenkeä ja kommentointia. Vielä kerran, kiitos siitä <3

Toisella tapaa tärkeitä ovat tietysti kaikki mökkiremontti-postaukset. Ne on tärkeää olla kirjoitettuna ja kuvattuna ylös, jotta itsekin muistaa ja käsittää sen kovan työn, jonka olemme ihan itse tehneet. Olen siitä oikeasti ylpeä, ja siksi julkaisen tosi mielelläni mökkiremonttimme tuloksi täällä. Niihin postauksiin on tosi kiva myös palata välillä muistelemaan ja ihastelemaan omaa kädenjälkeä.

Synttäreiden kunniaksi haluan järjestää teille lukijoille myös synttäriarvonnan. Koska työskentelen nykyään kosmetiikka-alan yrityksessä ja blogissanikin olen kirjoitellut ajoittain luonnonkosmetiikasta, oli kosmetiikka aika luonnollinen palkinto tälle arvonnalle. Arvottavana on tällä kertaa kaksikin erilaista settiä. Ensimmäinen setti sisältää sekä luonnonkosmetiikkaa että tavallista kosmetiikkaa, koska itsekin käytän tällä hetkellä molempia. Toisessa setissä on suomalaista, avainlipulla merkittyä luonnonkosmetiikkaa.

Ensimmäisen palkintopaketin* arvo on noin 60 euroa ja siihen kuuluvat seuraavat tuotteet:

Maria Nila Pure Volume Conditioner  (100 ml) - Vegaaninen & Cruelty free, sulfaatiton ja parabeeniton hoitoaine, jonka pakkauksen hiilijalanjälki on hyvitetty. Suojaa hiuksia UV-säteiltä ja vapailta radikaaleilta. Yksi mun omista hiustuote-suosikeista!

Gaia Bodycare Body Moisturiser  (50 ml) - Ekologinen kosteusvoide, joka sisältää luonnonmukaisia, hoitavia öljyjä.

Sóley Hrein Lotion Cleanser - Ekologinen puhdistusmaito puhdistaa ihon ja tekee siitä virkeän.

Carita Cosmetiikka Hedelmätarha -palasaippua (110 g) - Suomessa valmistettu palasaippua sisältää Himalajan ruususuolaa, oliiviöljyä, kookosöljyä ja risiiniöljyä sekä aloe veraa. Sopii kaikille ihotyypeille, puhdistaa ja desinfioi koko vartalon samalla hellästi kuorien. Sopii myös kasvoille meikin poistamiseen.

Macadamia  Natural Oil Healing Oil Treatment (2 x 10 ml) - Macadamia- ja arganöljyjä sisältävä hiusöljy, joka ravitsee hiuksia tehokkaasti.

Löwengripp Velvet Dream Body Scrub (125 ml) - Kosteuttava vartalokuorinta, jonka kuorivat ainesosat ovat viinirypäleen ja aprikoosin siemenet (ei sisällä mikromuoveja). Tuoksuu appelsiinilta, ruokosokerilta ja vaniljalta.

Löwengripp Feel My Heel Foot Balm (75 ml) - Sheavoita sisältävä jalkavoide, joka tuoksuu mintulta ja verbenalta.

Löwengripp Sensitive Deodorant/Antiperspirant (50 ml) - Tehokas ja hellävarainen deodorantti/antiperspirantti, joka tuoksuu kurjenmiekalta ja santelipuulta. Sopii myös herkälle iholle.

Lyko-kynsiviila - Kynsiviilan ja kiillotusviilan yhdistelmä.

* Osa arvottavista tuotteista saatu työn/blogin kautta.

Toisen palkintosetin sain arvottavakseni blogin kautta ihanalta suomalaiselta luonnonkosmetiikkamerkiltä Choice Finlandilta, josta olen kirjoittanut aiemmin tässä postauksessa. Choice Finlandilla on takanaan jo seitsemän vuotta tuotekehitystä luonnonkosmetiikan saralla ja tuotteet hoitavat ihoa hellästi ja tehokkaasti, mutta ilman kemikaaleja. Sain keväällä testiin heidän kasvoputsarinsa, ja se on ollut itselläni päivittäisessä käytössä siitä lähtien.

Choice Finland -palkintopaketin arvo on 80 euroa ja siihen kuuluvat seuraavat tuotteet:

Choice Finland Serum (30 ml) - Avainlippumerkitty, Cruelty free, vegaaninen ja FI-Natura -sertifioitu luonnonkosmetiikkaseerumi. Kosteuttaa ja vahvistaa ihoa.

Choice Sensitive Silmänympärysvoide (15 ml) - Avainlippumerkitty, Cruelty free, vegaaninen ja FI-Natura -sertifioitu hoitava ja kiinteyttävä silmänympärysvoide herkille silmille ja herkälle silmänympärysiholle.

Näin osallistut arvontaan:

1. Kommentoi tämän postauksen kommenttikenttään, mistä erityisesti tykkäät blogissani tai esitä postaustoive (tai mieluiten molemmat!). 

2. Jätä toimiva sähköpostiosoite sähköpostikenttään. Osoite näkyy vain minulle.

Arvonta-aikaa on viikon, ja arvonta päättyy maanantaina 23.7.2018. Voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. 

Onnea arvontaan!

-Netta

--

Seuraa blogia:

Instagram

Facebook

Bloglovin

Ladataan...

Koska Suomen kesä on mitä on, löytyy aina sellaisia hetkiä, kun on aikaa katsella hyvää sarjaa. Vaan mikä siinä onkin, että hyvän sarjan löytäminen voi välillä olla kiven takana? Omia kestosuosikkejani ovat muun muassa Grace & Frankie, Moderni perhe, Solsidan ja Sinkkuelämää, mutta aina on tilaus ja tarve myös uusille tuttavuuksille. Päätinkin nyt jakaa muutaman Netxlix-vinkin teille, jotka kaipaatte uutta katseltavaa.

Dr. Foster

Määrätietoinen ja lahjakas lääkäri Gemma Foster (Suranne Jones) elää täydellistä elämää. Perheeseen kuuluu rakastava aviomies Simon (Bertie Carvel) ja poika Tom (Tom Taylor). Gemman arki suistuu raiteiltaan, kun hän alkaa epäillä miestään uskottomuudesta. Gemma päättää selvittää totuuden, minkä seurauksena hän ajautuu pakkomielteen pimeälle polulle. (Yle)

Tätä sarjaa Netflix suositteli minulle jokin aika sitten, ja päätin uteliaisuuttani kokeilla, josko se olisi oikeasti minun makuuni. Kiinnostusta herätti se, että kyseessä on BBC-sarja, jossa oli vain viisi jaksoa, eli itseasiassa kyseessä on eräänlainen "minisarja". Blogipostausta tehdessäni kävi ilmi, että myös Yle on esittänyt sarjan, ja siitä onkin olemassa toinenkin viiden jakson tuotantokausi. Jes! Toinen tuotantokausi täytyy katsoa pikapuoliin.

Sarjan ensimmäinen tuotantokausi nimittäin todellakin imi minut mukaansa heti ensimmäisestä jaksosta. Hyvin tehty laatusarja, jonka juoni muuttui jakso jaksolta monisyisemmäksi ja koukuttavammaksi. Mukaan mahtui monenlaisia yllätyksiä. Tykästyin niin paljon, että katsoin kolme viimeistä jaksoa putkeen yhtenä iltana, heh. Päähenkilö Suranne Jones tekee upean roolisuorituksen. Britanniassa sarja on voittanut palkintoja ja herättänyt keskustelua mustasukkaisuudesta, pettämisestä ja perheväkivallasta. Iso suositus!

Bonusperhe

Draamakomedia Bonusperhe kertoo nykyperheen koettelemuksista, joissa bonusäidit ja isäpuolet, ärsyttävät sisarpuolet ja kierot ex-puolisot taistelevat huomiosta. Kaikki haluavat saada lainsäätäjän puolelleen. Mukaan mahtuu myös aimo annos hyvää mieltä. Tapahtumien keskiössä ovat Patrik ja Lisa, jotka löysivät toisensa ja aloittivat alusta. Heillä arki on hektinen palapeli. He asuvat uudessa yhteisessä talossa ja tahti kiihtyy nollasta sataan, koska he hoitavat lapsiaan vuoroviikoin. (Yle)

Myös Bonusperhettä on esitetty Ylellä. Muistan nähneeni aikoinaan jonkin mainoksenkin, mutta silti sarja on mennyt itseltäni ohi. Kun olin keväällä työmatkalla Ruotsissa, tuli puheeksi, että tykkään tosi paljon Solsidanista ja olen nähnyt Solsidan-elokuvankin. Ruotsalainen kollegani kysyi, olenko katsonut Bonusperhettä, koska senkin taustalla vaikuttaa Solsidanista tuttu Felix Herngren. Sarja on kuulemma Ruotsissa tosi suosittu.

Ehdin jo unohtaa koko sarjan, kunnes sekin tuli Netflixiä selaillessa vastaan. Nyt olemme miehen kanssa katsoneet sitä yhdessä, ja tykkään kyllä! Tietysti vaarana on vähän se, että rupeaa vertailemaan sarjaa liikaa Solsidaniin, ja sarjat ovat keskenään kuitenkin aika erilaisia. Sanoisin, että Bonusperhe pyrkii enemmän tietynlaiseen totuudenmukaisuuteen ja on siinä mielessä enemmänkin draamasarja, kun taas Solsidanin kantava voima on huumori ja välillä ihan övereiksikin viedyt kärjistykset, kuten Fredden grillailut ja Mickanin avokaupat. 

Mutta jos mietitään Bonusperhettä ihan irrallisena omana teoksenaan, on se mielestäni oikeasti hyvä. Hyvät näyttelijät, todenmukaisia (ja toki myös vähän vähemmän todenmukaisia) juonenkäänteitä ja sopivasti huumoriakin. Tietysti sarjaan varmasti pystyisi samaistumaan vielä paremmin, jos olisi omia lapsia ja saati sitten siinä tilanteessa, että eläisi "bonusperheessä", kuten Ruotsissa sanotaan. Mutta hyvin sarja toimii tällaiselle lapsettomalle alle kolmekymppisellekin.

Silta

On selvää, että näyttelijä Sofia Helinin Saga tulee jäämään yleisön muistoihin ainutlaatuisena hahmona, joka rikkoi kaikkia mahdollisia mielikuvia naispäähenkilöstä, ja vastaavasti Henrik ja näyttelijä Thure Lindhart oli hänkin jotain ihan muuta kuin tyypillinen miespoliisi. (Hs)

Silta on siinä mielessä erilainen sarja kuin kaksi aiempaa, että sen olen jo itse nähnyt kokonaisuudessaan. Halusin kuitenkin ehdottomasti vinkata siitä teille, jotka ette ole ehkä sarjaa vielä nähneet, tai jotka haluatte katsoa sitä uudestaan. Netflixistä löytyy tällä hetkellä sarjan neljästä kaudesta kolme ensimmäistä. Nimenomaan Netflixin kautta löysin itsekin alunperin Sillan, ja sieltä olen aikoinaan katsonut sarjan kaksi ensimmäistä kautta todella nopeassa tahdissa ahmien, koska ne imivät niin totaalisesti mukanaan. Kolmannen ja neljännen kauden katsoin esitysaikataulun mukaan Yleltä silloin, kun ne julkaistiin. Kun sarja keväällä loppui lopullisesti, jäi jäljelle kieltämättä pieni tyhjiö. Tässä se nyt sitten oli.

Silta on sarjana aika synkkä - siis ihan konkreettisestikin niin, että sarjan värisävyt ovat tosi tummia ja harmaita. Sarjassa kuvatut rikokset ja tapahtumat ovat raakoja ja kamalia, enkä oikeastaan usein katso tämän tyyppisiä ohjelmia ollenkaan. Mutta jokin Sillassa kiehtoo minua ihan hirveästi. Ehkä se, että sieltä kauheuden lomastakin pilkahtaa toivoa, mutta toisaalta sekin, että sarja kuvaa sitä, kuinka elämä ihan oikeasti voi olla epäreilua ja brutaaliakin. Tavallisille ihmisille voi tapahtua kamalia asioita. Oma lukunsa sarjassa ovat sen henkilöhahmot - aivan loistava, sosiaalisesti kömpelö ja töksähtelevä Saga Norén (Sofia Helin), nallekarhumainen, mutta kamaliin asioihin pystyvä Martin (Kim Bodinia) ja menneisyyden haamujen kanssa kamppaileva Henrik (Thure Lindhart). Henkilöhahmot ovat se kantava voima, jonka takia sarjan rankkojakin juttuja pystyy katsomaan. Aikoinaan Kim Bodnian poisjääminen toisen kauden jälkeen oli kova kohu, mutta Thure Lindhart vetää kyllä oman roolinsa hienosti kotiin. En silti voi väittää, ettenkö olisi henkilökohtaisesti kaivannut koko kahden viimeisen kauden ajan myös Martinia sarjaan, niin hyvä oli hänenkin osansa sarjassa. 

Jos et ole vielä Siltaa nähnyt, niin suosittelen ehdottomasti. Itse ajattelen sen olevan jopa sellainen osa "Pohjoismaista kulttuurihistoriaa", koska se on ollut niin uskomattoman suosittu ja puhuttu. Se on ollut ruotsalaisen ja tanskalaisen televisiosarjatuotannon huomattavin kansainvälinen menestys ja sarjan esitysoikeudet on myyty lähes 180 maahan. Netflixin mukaan Silta oli palvelun katsotuin sarja Suomessa vuonna 2017.

Vaikka olen itse nähnyt sarjan jo kertaalleen, ajattelin alkaa pian katsoa sitä uudestaan. Miehen kanssa katsottiin kaudet 3 ja 4 yhdessä, mutta hän ei ole katsonut kahta ensimmäistä tuotantokautta, joten siksikin ne olisi kiva katsoa yhdessä. Lisäksi sarja on niin nopeatempoinen ja tapahtumarikas, että jotain jää aina huomaamatta - seuraavilla katselukerroilla alkaa pikkuhiljaa huomata näitä detaljeja.

--

Olivatko nämä sarjat tuttuja? Ja ennen kaikkea - olisiko suositella jotain uutta kiinnostavaa katseltavaa?

-Netta

Lue myös:

Leffavinkki: Boyhood

Leffavinkki: Amy-dokumentti koskettaa

Ladataan...

Pääsen vihdoin jatkamaan Kesäpaikan remontti -postaussarjaa. Aikaisemmin olen esitellyt koko mökin alkuperäisessä kuosissaan postauksessa Harrastuksena mökkiremontti, lattiremontin puolestaan postauksessa Kesäpaikan remontti: muovimatto vaihtui valkoiseen lautalattiaan ja seinäremontin vaiheet postauksessa Kesäpaikan remontti: seinät saivat tapetin.

Tällä kertaa pääsen esittelemään ennen ja jälkeen -kuvin meidän pienen keittiönurkkauksen muodonmuutoksen. Mökissämmehän on siis vain tupakeittiö ja veranta, joten keittönurkkaus ei ole järin suuri. Silti tuntuu, että sen remontoiminen teki huoneeseen tosi ison muutoksen.

Ennen:

Keittiössä oli siis vaaleansiniset kaapit niin alhaalla kuin ylhäälläkin. Keittiön alakaapit olivat L-kirjaimen muodossa vähän hassusti siten, että jääkaapin alla olevaan kaappitilaan ei päässyt käsiksi. Pöytätaso oli muovipinnoitettua lastulevyä. Jääkaappi oli luonnollisesti myös jo parhaat päivänsä elänyt. Sähköt oli vedetty seinän takaa sähköroikalla, joka sitten keikkui nätisti pöytätason päällä.

Jälkeen:

Keittiöremontti aloitettiin, kun mökin lattia ja seinät oli ensin saatu valmiiksi. Ne antoivat toki jo siistit ja kauniit raamit keittiölle. Koska olemme päättäneet tehdä remonttia pienellä budjetilla ja vanhaa säästäen, käytettiin keittiössä vanhaa, jo keittiössä ollutta alakaapin osaa. Se maalattiin vaaleansinisestä valkoiseksi ja siihen ostettiin uudet vetimet. Jääkaappi oli myös ostettava uusi, ja se sai päätyä keittiötason alle.

Keittiötaso on ostettu Ikeasta. Se mitattiin oikeaan mittaan ja leikattiin sirkkelillä sopivan kokoiseksi. Seinälle en halunnut yläkaappeja, koska ne tekisivät muutenkin pienestä tilasta helposti ahtaan ja tukkoisen oloisen. Lisäksi halusin saada kaikki kauniit astiat esiin. Niinpä ostimme Rakennusapteekista hyllykiinnikkeet, joita olimme jo aikaisemmin käyttäneet sukumökin rantasaunan remontissa.  Kiinnikkeisiin porattiin Biltemasta ostetut liimapuulevyt, jotka maalattiin valkoisiksi.

Sähkömies kävi vielä vetämässä uudet, nykystandardien mukaiset sähköjohdot, vikavirtasuojan ja pistorasiat.

Kaikki astiat ovat tällä hetkellä meidän omia vanhojamme, muutamia olen sittemmin ostanut myös kirpputorilta. Sisustusta tai astioita ei ole siis sen enempää varsinaisesti mietitty, vaan tavarat ovat niitä, jotka ovat kotoa mökille siirtyneet. Ja hyvin ne tuonne kyllä uppoavat! Olen erittäin tyytyväinen avohyllyihin, ne tuovat kauniit tavarat esille ja pitävät tilan ilmavana. Vaikka alakaappeja ei ole paljon, niihin mahtuvat tarpeelliset astiat ja ne kuivatarpeet, joita mökillä ylipäätään säilytämme. Lisäksi meillä on yhden lipaston päällä mikroaaltouuni ja lipaston sisässä kattiloita ja siivousvälineitä.

Keittiöremontin kallein ostos oli jääkaappi, joka maksoi 155 euroa. Hyllykiinnikkeet maksoivat yhteensä 86,50 euroa, hyllylevyt 26 euroa, vetimet 15 euroa ja pöytälevy 129 euroa. Nämä hankinnat maksoivat siis yhteensä 411,50 euroa. Toki pitää huomioida, että osittain keittiöremontin puolelle valuu myös tapettikuluja, maalia ja listoja, samoin kuin sähkömiehen palkkaakin. Mutta joka tapauksessa, keittiöremontiksi tämä oli varsin edullista.

Olisi tosi kiva kuulla teidän mielipiteitänne; mitä tykkäätte?

-Netta

Seuraa blogia:

Instagramissa

Facebookissa

Bloglovissa

Ladataan...

Totesin tuossa jokin aika sitten, että mökiltä puuttuu vielä jonkin verran kaikenlaista tavaraa - niin huonekaluja, astioita, puutarhakalusteita kuin ihan sellaisia arkisiakin varusteita, kuten siivousaineita ja muita. Kaikkea ei todellakaan voi eikä kannatakaan hankkia kerralla, mutta keksin, että voisimme käyttää sunnuntaipäivästä muutaman tunnin remontoimisen sijaan kirpputorikierrokseen Porvoossa, ja sain myös miehen houkuteltua ideaan mukaan. Hän taisi kyllä olla vähän skeptisempi sen suhteen, että löytyisikö mitään - itsehän puolestani olen vanha kunnon kirpputorihaukka, joka penkoo aina kaikki pöydänaluset ja jokaisen rekin, ja tekee parhaimmat löytönsä nimenomaan kirppiksiltä.

Niinpä kävimmekin kahdella eri kirpputorilla Porvoossa - Porvoon Löytöpisteessä ja Kevätkirppiksellä. Molemmat ovat itsepalvelukirpputoreja, ja molemmilta löysimmekin hyvää tavaraa mökille.

Kevätkirppikseltä mukaan tarttui ensinnäkin neljä ihan tavallista skumppalasia hintaan 0,5 e/kpl. Meillä oli mökillä ennestään kaksi kuohuviinilasia, joten nyt on sitten puoli tusinaa kasassa siltä varalta, että tulee joskus kilisteltyä vähän isommallakin porukalla.

Myös muita astioita löytyi kirppiskierrokseltamme. Porvoon Löytöpisteestä löytyivät nämä neljä posliinista purkkia, joissa voi säilyttää keittiön perusjuttuja. Purkkien hinta oli 4 euroa kappale. Ne onkin pesun jälkeen jo otettu heti käyttöön, ja koska ne ovat niin kauniita, raivasin niille tilaa avohyllyltä.

Kevätkirppikseltä bongasimme pöydän, jossa oli todella halvalla myynnissä hyvin vanhoja Arabian astioita. Sellaisia, joissa oli Arabian niin kutsuttu "piippuleima", joka on ollut käytössä vuosina 1932-1949. Astiat olivat ehjiä ja ihan hyväkuntoisia, mutta toki niissä näkyi myös ajan patina ja niiden ikä. Mielestämme ne sopivat niin hyvin meidän 90-vuotiaaseen mökkiimme, että pakkohan niitä oli napata mukaan.

Ensimmäisenä iskin silmäni tähän tarjoilulautaseen, jonka hinta oli "päätä huimaavat" 5 euroa.

Myös toinen, hieman edellistä pienempi tarjoilulautanen lähti mukaan. Sen hinta oli kaksi euroa, ja piippuleimallista Arabiaa siis tämäkin.

Bongasin vielä tarjoiluvadin kanssa samaa sarjaa olevat lautaset, tosin niitä oli harmillisesti vain kolme kappaletta. Toisaalta ajattelen, että mökin astiasto saakin olla suloisesti vähän eriparista ja sekalaista, joten eipä tuo mitään haittaa. Lautasten hinta oli myös kaksi euroa kappale.

Nämä ihanat astiat pääsivätkin kaikki käyttöön, kun söimme miehen kanssa juhannusateriaa mökillä. Aivan ihania ovat, ja juuri sopivan "mix & match" -kattaus syntyi näillä ihan huomaamatta, sen kummemmin suunnittelematta. Kuvassa näkyvän vanhan kattilan olen ostanut kirpputorilta 18-vuotiaana, ennen kuin asuin vielä omassa asunnossakaan. Se on siis kulkenut jo pitkän matkan mukanani, ja nykyään se ilahduttaa mökillä, minne se sopii kyllä aivan täydellisesti.

Sitten vielä viimeiseen kirppislöytöön, eli kahteen vanhaan, jonkun itse nikkaroimaan puutarhtuoliin. Ne olivatkin ihan ensimmäinen löytömme; bongasimme ne samantien, kun astuimme sisään Porvoon Löytöpisteesen. Olimme etsiskelleet juuri tämän tyylisiä tuoleja, mutta uutena ne maksavat noin 100 euroa kappale (vähintään). Mikä tuuri, että nämä tulivat vastaan, ja hintaa oli 14 e per tuoli. Tarkoitus olisi jossain vaiheessa maalata nuo kokonaan valkoisiksi, mutta tuskipa ehdimme tänä kesänä. Siihen asti saavat olla tuollaisia, ja hyvin toimivat nytkin. Näissä on lisäksi ihan oikeasti mukava istua!

Ihan todella onnistunut kirpparikierros siis! On kyllä aina kiva, jos löytää tarvitsemiaan asioita käytettyinä. Kirpparikierrokset ovat parasta mahdollista aarteenetsintää, ja niiden tuloksena säästää niin omaa kukkaroaan kuin luontoakin. Keksin kyllä vielä kaikenlaista muutakin, mitä meiltä puuttuu, joten tulen ihan varmasti tekemään pian uudenkin kierroksen näille kirppareille, ja vielä on itse asiassa useampikin Porvoon kirppis käymättä.

-Netta

Instagram: @nettafrancesca

Ladataan...

Maailma on nykyään täynnä toinen toistaan ihanampia luonnonkosmetiikkatuotteita, jotka ovat hyväksi niin ympäristölle kuin käyttäjälleenkin. Itse aloin käyttää luonnonkosmetiikkaa entistä enemmän viime vuoden lopulla. Aloitin tutustumisen edullisesta markettimerkistä, mutta pikku hiljaa kiinnostus kasvoi vain lisää, ja halu kokeilla uusia tuotteita toki myös kasvoi siinä samassa.

Uusien tuotteiden löytäminen ja kokeileminen on aina siinä mielessä haastavaa, että voi olla tosi vaikeaa tietää etukäteen, mikä tuote sopii itselle tai toimii lainkaan, kuten pakkausselosteessa luvataan. Luonnoskosmetiikan kohdalla ainakin itselläni oli myös se ongelma, ettei kukaan läheinen tuttuni käytä luonnonkosmetiikkaa, joten en saanut vinkkejä heiltäkään. Luonnonkosmetiikka-blogipostauksen kommenteissa sain kyllä teiltä lukijoilta tuotevinkkejä, ja niistä olenkin saanut paljon apua, kiitos.

Luonnonkosmetiikkatuotteisiin tutustumiseen on olemassa myös yksi aika kätevä tapa, nimittäin Jolie box, jonka sain kolmeksi kuukaudeksi testiin blogin kautta. Jolie box on siis kosmetiikkaa sisältävä yllätysboksi, joka sisältää pelkkää luonnonkosmetiikkaa. Eri kosmetiikkafirmojen omat boksit ovat yleistyneet viime aikoina, ja on ihan mahtavaa, että Suomen suurin luonnonkosmetiikkatalo Jolie on lanseerannut oman boksinsa.

Jolie box ilmestyy joka kuukausi, ja se sisältää ajankohtaiseen teemaan liittyvät 4-6 tuotetta. Boksi on aina vähintään kaksi kertaa hintansa arvoinen ja sen mukana tulee kirje, jossa kerrotaan sisällöstä ja käyttötarkoituksista. Tosi kiva idea mielestäni! Sopii hyvin esimerkiksi minunlaiselleni, joka haluaa tutustua tarkemmin luonnonkosmetiikkatuotteisiin, muttei tiedä mistä aloittaisi, tai ihan vain (luonnon)kosmetiikan käyttäjille, jotka tykkäävät testailla uusia tuotteita.

Kesäkuun Jolie boxiin oli kerätty kesäihmisen täsmätuotteita - Pranarôm-porkkanaöljyuute, Frantsilan yrttisavinaamio, Sóley Hrein Lotion Cleanser -puhdistusmaito, Sóley BirkiR Hair & Body Cleanser -shampoo/suihkugeeli, Isla Apotekaryn Blood Orange &Vanilla Moisturising Sugar Body Scrub -sokerikuorinta sekä Hurraw!-huulivoide. Ihania tuotteita siis!

Omiksi suosikeikseni ovat tällä hetkellä nousseet Frantsilan yrttisavinaamio sekä Isla Apotekaryn sokerikuorinta. Otin kyseiset tuotteet mukaani juhannussaunaan, ja molemmat toimivatkin siellä todella hyvin.

Olen iloinen, että mukana oli myös suomalainen tuotemerkki, eli Frantsila. Frantsilahan on valmistanut tuotteitaan jo iät ja ajat, ja mulla tuleekin ihan ensimmäisenä mieleen jotkin heidän yrttitipat, joita mun mummo on aikoinaan käyttänyt. Me ollaan myös joskus perheen kanssa automatkalla pysähdyttä Frantsilan omalla kahvilalla. Ihanaa, että Frantsila on nykyään entistä tunnetumpi ja sitä oli valittu mukaan myös Jolie boxiin! Oli ihanaa istua juhannussaunassa yrttisavinaamio päässä ja muistalla lapsuuden autoreissua heidän kahvilalleen.

Toinen juhannussaunaan mukaan ottamani tuote oli tosiaan Isla Apotekaryn sokerikuorinta. Se tuoksuu j u m a l a i s e l t a ! Niin hyvältä, että sitä tekisi ihan oikeasti mieli syödä. Kirpeän veriappelsiinin ja makean vaniljan tuoksu on yksinketaisesti huumaava. Sokerikuorinta myös kuori tehokkaasti, varsinkin kun oli istuskellut saunassa ennen kuorinnan tekoa. Tätä tulen aivan ehdottomasti käyttämään myös kotosalla, kun haluan hemmotella itsenäni (ja samoin kyllä Frantsilan naamiotakin).

Kun peseytyi järvivedellä ja tiesi myös pesuvesien menevän lopulta luontoon, oli tosi mahtavaa tietää, että nämä tuotteet sisältävät vain luonnonmukaisia ainesosia, jotka eivät ole haitallisia ympäristölle. Erityisesti mökkiympäristössä ekologiset seikat ovat mulle aivan erityisen tärkeitä niin kosmetiikassa kuin kuin muissakin tuotteissa.

Jolie boxin saapuessa olo oli kuin pikkulapsella jouluna. Ja ajatella, että tulen saamaan vielä kaksi boksia lisää! En malta odottaa, mitä kivaa seuraavista bokseista löytyykään.

Onko siellä joku, jolle nämä tuotteet olivat tuttuja tai joka tilaa Jolie boxia?

-Netta

* Jolie box saatu blogin kautta.

Ladataan...

Olen kirjoitellut blogissani aika paljon ystävyydestä. Viime marraskuussa kirjoitin siitä, miten olisi mukava tavata samanhenkisiä ihmisiä ja saada uusia ystäviä, ja siitä, miten hankalaa se voikaan aikuisiällä olla. Kirjoituksesta on jo yli puoli vuotta aikaa, ja täytyy todeta, että sen julkaisun jälkeenkään en voi sanoa saaneeni uusia ystäviä; uusia tuttavuuksia jokusen kylläkin. Se, mitä tuolloin kommenttiboksissa keskustelimme eritoten juuri tällaisen lapsettoman, parisuhteessa elävän aikuisen vaikeudesta löytää uusia sydänystäviä tai ihan kavereitakaan, vaikuttaa ainakin tällä hetkellä tosiaan pitävän paikkaansa.

Aina joskus käy niin, että tapaa mukavan oloisen ihmisen, mutta hommasta ei sitten valitettavasti tulekaan mitään sen ihmeempää. Esimerkiksi, olen tavannut muutaman kivan henkilön, joiden kanssa on synkannut hyvin ja joihin olisin mielelläni tutustunut paremmin, ja ehtinyt jo luullakin, että niin kävisi. Olen ollut ikionnellinen, kun nämä ihmiset ovat ehdottaneet, että viettäisimme aikaa yhdessä ja menisimme esimerkiksi lounaalle. Olemme viestitelleetkin jonkin verran, ja olen muistuttanut tästä suunnittelemastamme tapaamisesta ja pyytänyt kyseistä henkilöä kertomaan minulle, kun hänen kiireensä ovat helpottaneet ja voisimme tavata. No, näistä ihmisistä ei sitten kuitenkaan ole enää kuulunut, ja lounasta ei ole tähän päivään mennessä koskaan tapahtunut. Eikä siinä tietenkään mitään -  sellaistahan elämä on, kaikkeen ei aika riitä. Enkä tietenkään itsekään haluaisi mennä lounaalle jonkun kanssa, joka ei sille oikeasti löydä aikaa tai halua. Tämä ei myöskään suinkaan ollut ensimmäinen (tai viimeinen) kerta, kun joku vilauttelee korttia kahville/lounaalle/terassille menosta ilman, että sitä koskaan tapahtuisi. Olen törmännyt tähän samaan ilmiöön ennenkin, mutta joskus harmittaa ihan erityisen paljon, jos huomaakin lupauksen olleenkin vain ilmaa, eikä pääsekään viettämään aikaa mukavan oloisen tyypin kanssa.

Ärsyttää kyllä, että näitä lounas- ja kahvikutsuja viljellään nykyään Suomessakin sellaisena yleisenä small talkina, jenkkityyliin. Jenkeissähän kysellään jatkuvasti kaikilta, "mitä kuuluu" ja puhutaan lounaalle/kahville menosta, eikä sitä siellä tietenkään kukaan otakaan minkäänlaisena lupauksena mistään. "Mennään joskus lounaalle" on ilmeisen helppoa sujauttaa keskustelun lomaan ilman, että se sitten oikeasti tarkoittaisi mitään. Olen kuitenkin itse vielä sen verran perisuomalaisen rehellinen ja hyväuskoinen hölmö, että ei tulisi mieleenikään jaella ympäriinsä lounas- tai kahvikutsuja, ilman että oikeasti tarkoittaisin ja aikoisin toteuttaa niitä. Ja kun itselleni sanotaan niin, niin silloin todellakin toivon ja uskon ihan tosissani, että se tapahtuu. Ilahdun siitä pyynnöstä kuin pieni lapsi.

Ihmiset, jotka näitä kutsuja viljelevät, eivät varmaankaan tule ajatelleeksi sitä, että toiselle osapuolelle se voi oikeasti olla tosi iso ja tärkeäkin juttu, esimerkiksi jos kärsii yksinäisyydestä tai ihan vain oikeasti haluaisi tutustua siihen toiseen ihmiseen. Siksi kaikenlaisten turhien kutsujen ja lupausten ilmaan heitteleminen on omasta mielestä ajattelematonta eikä tietysti anna siitä ihmisestä mitenkään luotettavaa kuvaa (vaikkakaan hän ei tarkoittaisi tahallaan mitään pahaa). En oikeastaan edes tajua, miksi pitää ehdottaa jotain, jos ei sitten pysty täyttämään ehdotustaan? Ovatko lounaskutsut sellaista kohteliasta jargonia, vain sanahelinää, vai unohtuuko homma sitten oikeasti muiden kiireiden jalkoihin?

Turhanpäiväiseksi osoittautuneiden ja toteutumatta jääneiden kutsujen jälkeen ilmenee tietysti omassa päässä myös kaikenlaisia typeriä ja lapsellisiakin kysymyksiä. Olenko kuitenkin niin tylsää seuraa, ettei hän jaksakaan siksi tavata? Sanoinko tai viestitinkö jotain tyhmää, minkä takia hän ei halunnutkaan nähdä? Ehkä olen vain niin nolo, mitäänsanomaton tai ärsyttävä, ettei hän halunnut löytää aikaa minulle. Ja niin edelleen. Typeriä ajatuksia, joille ei todellakaan pitäisi tai saisi antaa sijaa. 

Tietysti pitää muistaa, että kaikilla ihmisillä on omat elämänsä ja omat kiireensä. Useinkaan syy ei todellakaan ole itsessä, vaan toisen ihmisen omassa elämäntilanteessa. Ehkä hän ei oikeasti nyt ehdi tai jaksa, ja hänen täytyy priorisoida muihin asioihin. Ja toki kyse voi olla myös juuri siitäkin, että tämä ihminen ei alunperinkään varsinaisesti aikonut lähteä kanssasi lounaalle, vaan heitti asian ilmaan lähinnä eräälaisena kohteliaisuutena. Silti ihminen vain on rakennettu niin, että usein syytä lähtee etsimään nimenomaan itsestään ja omista vioistaan, ja siksi olisi tietysti toiselta osapuolelta reilua vaikka infota, että nyt on kiireitä, nyt ei ehdi ja että siirretään tapaamista myöhempään. Silloin varmistaa sen, että toiselle jää hyvä fiilis ja toinen välttyy hölmistyneeltä olotilalta. 

Tietysti, kun maailma jatkuvasti muuttuu ja samoin kommunikointitavat, on kai hyväksyttävä sekin, että tällainen small talk -höpinä on kovaa vauhtia rantautumassa myös Suomeen. Lienee siis fiksua muuttaa omaa suhtautumistakin, ja pitää näitä lounas-letkautuksia sellaisena yleisenä höpötyksenä, johon uskoo sitten kun näkee sen tapahtuvan. Ei tietystikään omien läheisten ja tuttujen kesken, mutta ainakin uusien ihmisten kanssa. Näköjään on valitettavasti mahdotonta tietää, kuka on oikeasti tosissaan lähdössä kanssasi lounaalle ja kuka taas ei.

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Lue myös:

Kun aikuinen haluaisi löytää uusia ystäviä

Kun ystävyys päättyy

Pitääkö ystävyyden olla vastavuoroista?

Ladataan...

Ladataan...

En ole pitkään aikaan kirjoitellut puutarhakuulumisia, vaikka tuntuu että toukokuun alun jälkeen puutarhanhoito on ollut se harrastus, jota olen tehnyt kaikkein eniten. Toukokuussa kirjoitin kyllä perhoskeitaasta ja mökkikauden aloituksesta (ja samassa hieman puutarhasuunnitelmista), mutta muita puutarhajuttuja en ole vielä tänä kesänä jakanut! Nyt on siis ehdottomasti korjattava tilanne, koska puutarha on ihan lempipaikkani tällä hetkellä. Siellä hoidetaan kasvimaata, kastellaan kasveja, ajetaan ruohoa ja käytetään trimmeriä, grillataan ja syödään, pelataan krokettia, istutaan pihakeinussa tai puutarhatuolissa lukemassa ja ihan vain ihastellaan ympärillä vallitsevaa vehreyttä ja kauneutta.

Olen ostanut puutarhaan tänä vuonna hieman uusia kasveja mökkimme vieressä sijaitsevalta kauppapuutarhalta. Yksivuotisiksi kesäkukiksi olen ostanut kuvassa näkyvän pelargonian lisäksi toisen pelargonian sekä krysanteemeja. Lisäksi ostin 15 mansikantaimea ja 3 pionia.

Alla olevassa kuvassa näkyy ikivanha, ruosteinen pihakeinumme, joka on pitkän to do -listamme häntäpäässä. Ripustin keinuun toukokuussa Cilla's-sisustusliikkeestä ostamani ihanan luonnonläheisen tuulikellon ja sittemmin myös vähän valoja. Sitä, mitä et voi peittää, kannattaa joskus korostaa. ;)

Kolme tänä vuonna ostamaani pionintaimea ovat vielä melko pieniä eivätkä luonnollisestikaan kuki vielä tänä kesänä, mutta samassa rivissä niiden kanssa on myös neljä ikivanhaa pionipuskaa. Ne olivat kuvanottohetkellä nupullaan, mutta sittemmin osa nupuista on jo auennutkin, ja juhannuspöydässämme komeilikin ihania oman pihan pioneita. En tiedä, onko mitään toista näin ihanaa kasvia olemassakaan! Lienee lempparini, kun se on tällä hetkellä ainoa monivuotinen perenna, jota olen pihalle ehtinyt ostaa ja istuttaa.

Myös päivänkakkarapelto on täydessä iskussa. Pihallemme nousee todella paljon päivänkakkaraa, ja ikuisuuskysymykseksi muotoutuneekin, paljonko niistä ajetaan ruohonleikkurilla tai trimmerillä pois, ja paljonko niitä jätetään ja mihin kohtaan. Ne tuovat kyllä kivasti väriä, mutta myös kasvavat todella korkeiksi ja ovat vaikeita poistaa jälkikäteen. Tällä kertaa jätettiin muutamia isoja alueita, mutta kuitenkin vähemmän kuin viime vuonna.

Myös vanhaa ruskoliljaa löytyy pihaltamme, sekin kun on varsinainen perinnekasvi. Se kukkii kauniisti jo nyt, mutta myös avautumattomia nuppuja löytyy vielä. Tämä on tosi perinteinen kasvi ja muistan tätä olleen myös mummolani pihassa. Istutin keväällä muutamia liljan sipuleita suoraan maahan, mutta saa nähdä tuleeko niistä koskaan mitään. Nämä liljat ovat kukkineet tällä tontilla varmaan jo pienen ikuisuuden, ja ilman minkäänlaista hoitoa ne kukkivat kauniisti yhä vain.

Viime vuonna kirjoittelin saunattoman kesämökin pelastajasta eli ulkosuihkusta. Suihku kaivettiin pari viikkoa sitten esiin, ja helteisen päivän jälkeen sillä jo suihkuteltiinkin. Kuumana päivänä vesi oli lämmennyt aurinkokennon avulla hyvin, joten saimme miehen kanssa molemmat pestyä remonttipölyt pois itsestämme. (Selvyyden vuoksi - uima-asut päällä, heh). Kuvassa näkyvä paikka ei itse asiassa ole ihan suihkun "oikea" paikka, vaan se laitettiin siihen siksi, että se ehtisi kerätä tarpeeksi auringonvaloa. Tämä on ollut kyllä varsinainen pelastajamme siihen saakka, kunnes saamme joskus saunan.

Kasvimaallekin kuuluu hyvää. Olemme istuttaneet perunaa, sipua, salaattia, rukolaa, basilikaa, hernettä ja kurkkua sekä tietysti ostamani mansikantaimet. Nyt vain odotellaan satoa. Istutin kasvimaan keskelle, omenapuun alle samettikukkia, koska ne toimivat kasvimaalla tuholaisten karkoituskasveina. Ja tietysti ne myös näyttävät aika kivalta tuossa ja tuovat vähän väriä.

Puutarhassa ihanaa on se, että se näyttää erilaiselta koko ajan. Meidän puutarhassamme kasvaa paljon vanhoja perinnekasveja ja perennoja, ja ne kaikki kukkivat eri aikaan. Vähän väliä jostain putkahtaa esiin jotain uutta väriä, enkä vieläkään ole oppinut muistamaan, missä kasvaa mitäkin ja mihin aikaan. Niinpä mökille meno on aina jännittävää, kun pihapiiri muuttaa muotoaan jatkuvasti. Tarkoituksenani on pikkuhiljaa lisätä pihalle myös enemmän omia suosikkikasvejani ja muokata pihaa muutenkin omannäköisemmaksi, mutta kuitenkin vanhaa arvostaen ja pihapiirin historiaa kunnioittaen.

Lisää puutarhakuulumisiani voit seurailla Instagramini puolella, varsinkin Instagram Storyjen puolella olen aika aktiivinen juurikin mökillä.

Ihanaa iltaa <3

-Netta

Pages