Ladataan...

Hei muruset! <3

Ajattelin tulla päivittämään blogia tänään, koska loppuviikosta en enää varmaan ehdi, ja sunnuntaina lähdenkin sitten jo työmatkalle. Joka onkin elämäni ihan ihka ensimmäinen, ja josta siksi olen innoissani maininnut täällä blogissakin jo aiemmin. Musta on jotenkin niin hauskaa sanoa lähteväni työmatkalle, koska en ole jotenkin koskaan ajatellut sellaiselle edes pääseväni. Jos olisin pysynyt opettajan työssä, niitä tuskin olisi ihan hirveästi tullut (jos koskaan), enkä jotenkin muutenkaan ole koskaan miettinyt olevani työssä, johon kuuluu matkustamista. Mutta kuten jo sata kertaa tässä blogissa on todettu - elämä on sellaista, se suunnittelee asiat aina paremmin.

Työmatkani ei suuntaudu sen eksoottisempaan paikkaan kuin Ruotsiin - mutta olen silti ihan innoissani. Mä nimittäin satun rakastamaan Ruotsia! Viettäessäni välivuotta 19-vuotiaana vietin siellä pari kuukautta, ja opiskeluaikana olin siellä myös noin kuukauden mittaisella kurssilla. Vaihtoon en valitettavasti koskaan päässyt lähtemään, mutta JOS olisin vaihtoon lähtenyt, olisi kohde todennäköisesti ollut juurikin Ruotsi, ihan vain koska se olisi ollut opintojeni kannalta järkevintä. Voin kuitenkin ottaa tämän työmatkan tällaisena "minivaihtona", koska viivymme Ruotsissa vajaat pari viikkoa ja tulemme käyttämään koko reissun ajan työkielenä (ja muutenkin) Ruotsia. Eiköhän tässä siis opi ruotsin kielestäkin tosi paljon uutta jälleen!

Reissuun lähtemisessä jännittävämpi puoli on se, että en varsinaisesti pidä lentämisestä. Oikeastaan inhoan, kammoan ja pelkään sitä. Edellisestä lennostani on nyt kaksi vuotta aikaa, koska olen kai jossain määrin aktiivisesti taas pyrkinyt välttelemään sitä. Pyrin kuitenkin ajattelemaan positiivisesti - lento on tosi lyhyt, se lennetään hyvällä lentoyhtiöllä, saan matkustaa yhdessä työkaverini kanssa ja reissuun lähtö on muutoin tosi kivaa. Pitää siis tässäkin asiassa keskittyä positiivisiin juttuihin eikä antaa valtaa negatiivisille ajatuksille.

Vaikka olenkin työmatkalle lähdöstä innoissani, tämä Suomen upea sää ja sen myötä upeat puutarha- ja mökkikelit saavat aikaan sen, että toisaalta lähden vähän haikeinkin mielin juuri nyt. Kahdessa viikonlopussa ja viikossa puutarhassa ehtii nimittäin tapahtua ihan hirveästi. Viime viikonloppuna istutimme kasvimaan täyteen siemeniä, ja parissa viikossa ne alkavat puskea esiin, samoin kuin rikkaruohot (heh). Osa kukinnoista ehtii myös päättyä ja osa ehkä jäädä kokonaan näkemättä. Mutta sellaista se on, kun saa jotain, menettää jotain. En ole kuitenkaan aikapäiviin ollut pahemmin missään Suomen rajojen ulkopuolella, saati näin pitkää aikaa pois kotoa. Se tekee varmasti hyvää.

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä nyt reilut kolme vuotta, emmekä ole koskaan olleet erossa toisistamme näin pitkään. Sekin siis vähän mietityttää, tuleeko kova ikävä, heh :) Mutta ikävän tunteesta olen sitä mieltä, että se jos mikä tekee suhteelle hyvää. Toista ikävöidessä konkretisoituu se, miten tärkeä ihminen onkaan kyseessä.

Kaikenkaikkiaan siis erittäin innostunein ja hyvillä mielin odotan siis tulevaa reissua - töiden lisäksi on luvassa kaikkea kivaa, kuten yrityksen oma gaalailta, jossa palkitaan työntekijöitä, ja viikonloppuna meillä on vapaata aikaa tehdä mitä haluamme - saa nähdä mitä päätämme keksiä. Säätiedotukset lupaavat aivan upean lämpimiä säitä, joten matkalaukku on täynnä mekkoja ja hameita.

Koitan kirjoitella reissusta aina välillä tänne blogiinkin, vähän riippuen aikatauluista. Ajantasaista raporttia tulee myös aivan varmasti Instagramiin (ja Storyihin), josta minut löytää nimimerkillä @nettafrancesca.

Ihanaa loppuviikkoa kaikille! <3

-Netta

Ladataan...

Kesälomat tekevät tuloaan ja moni varmaan hioo myös nyt jo kesälomasuunnitelmiaan (ja osa on sen varmaan tehnyt jo ajat sitten). Olen kirjoitellut blogissani moneenkin kertaan, että itse haluan kesäaikaan mieluiten pysyä Suomessa, koska oli kesä sitten lämmin tai kylmä, on se Suomen keskilämpötilaan ja sääoloihin verrattuna kuitenkin aina normaalia lämpimämpää ja miellyttävämpää aikaa. Niinpä meillä onkin tullut harrastettua paljonkin kotimaanmatkailua, niin kesäisin kuin kyllä muutoinkin. Monesta kotimaanreissusta olen vuosien mittaan kirjoitellun tänne blogiinkin, ja päätinkin nyt tässä ennen kesälomasesonkia kaivaa esiin vanhoja kotimaanmatkailupostauksia, jos niistä vaikka olisi vinkkiä kesälomiaan suunitteleville. Suomessa on paljon upeita matkakohteita, jotka ovat tietysti aivan kaikkein parhaimmillaan nyt kesällä. Kotimaanmatkailu on kannattavaa myös siksi, että se on paljon lentämistä ekologisempaa ja se on yksi kätevä tapa tukea suomalaisia yrittäjiä ja työntekijöitä. Pääset lukemaan kulloisenkin postauksen klikkaamalla väliotsikkoa.

- Ahvenanmaa

Kesällä 2015 lähdimme miehen kanssa auto + laiva -yhdistelmällä ensin Ahvenanmaalle ja sitten Tukholmaan. Tässä postauksessa kerron matkastamme Ahvenanmaalla, johon muuten ihastuin aivan totaalisesti. Suloinen ja kompaktin kokoinen saari, joka taipuu moneen menoon. Majapaikkamme Kvärnbo Gästhem on yksi ihanimmista ja mieleenpainuvimmista paikoista, jossa koskaan olen yöpynyt - todella tunnelmallinen vanha majatalo, jossa oli äärettömän hyvä palvelu ja todella hyvä aamiainen. Lisäksi vierailimme Kastelholman linnassa ja sen viereisessä Jan Karlsgården -ulkoilmamuseossa, Strömsö-kokki Michael Börklundin Smakbyn-ravintolassa, Stallhagenin panimossa, Pommern-laivassa, maankuulusssa Bagarstugan-kahvilassa, Maarianhaminan putiikeissa, puutaloalueella ja kalastajasatamassa. Reissu oli mukavan rento ja leppoisa, ja minua kiinnostaa ehdottomastai lähteä Ahvenanmaalle uudestaankin (ja aivan varmasti vielä lähdemmekin). Ahvenanmaa saa siis meiltä tosi isot suositukset!

Ahvenanmaan parhaat: Rento ja leppoisa ilmapiiri sekä kauniit maisemat, Kvärnbo Gästhem, Smakbyn-ravintola, Kastelholman linna, Bagarstugan-kahvila.

-Tampere 1   &  Tampere 2

Tampere on juuri sopivan kokoinen kaupunki. Pieni ja kompakti, mutta silti näkemistä ja tekemistä riittää. Kaupunki on mukavasti "veden saartama", kun Tammerkoski virtaa kaupungin läpi. En tiedä onko Tampere varsinaisesti "kesäkaupunki", mutta ainakin siellä riittää tekemistä kesälomalaisille.

Ensimmäinen Tampere-postaukseni on vuodelta 2015. Menimme tuolloin ystäväni kanssa junalla Tampereelle tapaamaan siellä asuvaa ystäväämme. Aloitimme päivän brunssilla Pella's Caféssa, joka on oikein mukava ja rento kahvila aivan Tampereen keskustassa. Tarkoituksenamme oli myös kiertää Tampereen lukuisia kivoja sisustuskauppoja, mutta valitettavasti ne olivatkin sunnuntaina kiinni. Päätimme sen sijaan suunnata Pyynikille, jossa sijaitsee legendaarinen munkkikahvila ja näköalatorni. Me jätimme ne kuitenkin tällä kertaa väliin, ja menimme harjun alapuoleiselle ulkoilualueelle järven rantaan istuskelemaan. Tampere-reissu huipentui tuolloin Torni-hotellin ylimmässä kerroksessa sijaitsevassa Moro Sky Barissa vierailuun. Sieltä onkin muutenkin upeat näkymät koko Tampereen yli, ja nautimme kaikessa rauhassa virvokkeita baarin terassipuolella.

Toinen Tampere-postaukseni on tältä keväältä. Olimme Tampereella yötä, ja yövyimme upeassa hotelli Tammerissa. Se oli todella tunnelmallinen ja tyylikäs, vanhan ajan henkeä huokuva hotelli, jota suosittelen lämmöllä kaikille. Vierailimme myös kivalla Tallipihan alueella (ihania putiikkeja, eläimiä ja kahvila) ja tällä kertaa pääsin myös koluamaan Tampereen sisustuskauppoja, jotka kyllä ovat myös suosituksen arvoisia.

Tampereen parhaat: Lukuisat kivat sisustusliikkeet, Tallipihan alue, kaupungin läpi virtaava Tammerkoski ja sitä ympäröivät alueet, hotelli Tammer ja sen maukas aamiainen, Moro Sky Barin näkymät, Muumimuseo, Pyynikin näkorni munkkikahviloineen. Kompakti koko ja leppoisuus verrattuna Helsingin hulinaan. Lapsiperheille ja muille hurhapäille löytyy tietysti Särkänniemi, ja Tampereella on kuulemma myös tosi paljon kivoja kirpputoreja.

- Turku

Turku on myös aivan ihana paikka! Siellä on tullut vierailtua monena kesänä ihan vain jo Ruisrockin takia (tai siis ansiosta). Kauniita vanhoja rakennuksia, mukulakivikatuja ja historian havinaa. Kivoja kauppoja ja monen monta Hesburgeria joka kulmalla, heh.  Blogissa julkaistu Turku-postaukseni on vuodelta 2016, jolloin olimme Turussa pääsiäisen minilomalla. Kävimme ihastelemassa jylhää Turun tuomiokirkkoa ja vierailimme mielenkiintoisessa Aboa Vetus & Ars Nova -museossa. Erityisesti maanalainen rauniokortteli oli todella mielenkiintoinen. Tälläkin reissulla kiersimme myös sisustuskauppoja, ja niitä on myös Turussa oikein kiva tarjonta. Lisäksi toki söimme hyvin ja kahvittelimme antaumuksella. Yövyimme Aurajoen rannalla sijaitsevassa Radisson Blu Grand Marina -hotellissa, jonka sijainta oli erinomainen.

Turun parhaat: Rento ilmapiiri, kauniita vanhoja rakennuksia, Aurajoen ympäristö ja sen lukuisat jokilaivat, Aboa Vetus & Ars Nova -museo, Ruissalo ja Ruisrock, Turun linna.

Naantali 1  & Naantali 2

Viime kesän ainoa "reissumme" taisi olla Naantalin-reissu, jonka jouduimme auto-ongelmien takia tekemään Onnibussilla. Meillä oli ollut suunnitelmissa vierailla reissun aikana muun muassa Louhisaaren kartanossa ja Kultarannan puutarhakierroksella, mutta koska emme päässeet matkaan autolla, jouduimme hieman muuttamaan suunnitelmiamme. Ensimmäisen yön vietimme noin 4 km päässä Naantalin keskustasta sijaitsevalla Tammiston tilalla, ja siitä kertookin ensimmäinen Naantali-postaukseni. Tila oli oikein rauhallinen ja mukava paikka, jota suosittelen kaikkein eniten lapsiperheille.

Toisen yön vietimme Naantalin vanhassa kaupungissa sijaitsevassa pienessä hotelli Pusassa, joka oli todella sympaattinen. Naantalin vanha kaupunki ja satama-alue ovat todella kivoja ja täynnä ihania ravintoloita, kahviloita ja putiikkeja. Vierailimme Naantalissa museossa, keskiaikaisessa kivikirkossa ja Jukka Rintalan taidenäyttelyssä. Myös täällä kiertelimme erilaisia putiikkeja.

Naantalin parhaat: Rento kesälomatunnelma, kauniit vanhat rakennukset, kivat pikkuputiikit ja ravintolat, persoonalliset pienet hotellit, Muumimaailma, Väskin seikkailusaari, Kultarannan puutarhakierrokset.

- Porvoo

Porvoo on Itä-Uudenmaan helmi! Upea, elämää kuhiseva vanhakaupunki on täynnä pieniä putiikkeja, kahviloita ja ravintoloita. Oma Porvoo-postaukseni on syksyltä 2017, mutta Porvoo(kin) toimii tietysti kaikista parhaiten kesällä. Porvoo on nykyään meidän mökkireitin varrella ja siksi siellä tulee käytyä ainakin pari kertaa kesässä. Postauksessa listasinkin muutamia paikkoja (putiikkeja, kahviloita, ravintoloita), joista on näiden vierailujen aikana tullut mun omia Porvoo-lemppareita. Porvoon vanhasta kaupungista löytyy myös muutamakin pieni hotelli, joissa voi yöpyä. Lisäksi lähistöllä sijaitsee upea Haikon kartano, jossa on myös kylpyläpuoli. Olimme siellä yötä pari vuotta sitten, ja se oli kyllä aivan ihana ja tunnelmallinen paikka.

Porvoon parhaat: Tunnelmallinen vanhakaupunki, ihanat ravintolat & kahvilat, pienet putiikit, kaunis kivikirkko, Haikon kartano.

Oikeastaanhan tässä oli vain pieni osa Suomen ihanista matkakohteista. Kertokaa te omat lempparinne kommenttiboksissa, niin sekä minä että muut lukijat voimme inspiroitua niistä <3 Meillä on tänä kesänä tarkoitus mennä ainakin Pohjois-Pohjanmaalle Raaheen sukuloimaan, mutta muita suunnitelmia ei vielä ole. Erityisesti kaikki päiväretkikohteet Uudellamaalla kiinnostavat, mutta ihan kaikki muukin.

Aion kirjoittaa myöhemmin vielä erillisen postauksen ihan vain kaikista lempparikesäpaikoistani ja -tekemisistäni täällä Helsingissä, pysykää siis kuulolla, jos kesävinkit kiinnostavat.

Ihanaa iltaa <3

-Netta

Ladataan...

Kevät ja kesä ovat siitä ihan parasta aikaa, että ne tuovat mukanaan myös puutarhakauden. Kuten olenkin jo aiemmin kirjoitellut, ei meidän kesämökkimme sijaitse millään metsäisellä tontilla havupuiden reunustamana, vaan isolla puutarhamaisella tontilla, joka on muokkautunut nykymuotoonsa sen sadan vuoden aikana, jolloin tontilla on ollut asutusta. Puutarhassamme kasvaa paljon perennoja, hedelmäpuita, marjapensaita ja kukkia. 

Puutarhanhoito on kokonaisvaltainen kokemus ja siinä saa virikkeitä jokaiselle aistille - huumaavat tuoksut hellivät hajuaistia, tuntoaisti nauttii kun kädet saa työntää multaan, välillä pääsee maistelemaan oman kasvimaan antimia ja linnut virittävät ilmoille mitä kauniimpia konserttejaan. Myös näköaistille riittää virikkeitä, kun toinen toistaan kauniimmat ja värikkäämmät kukat puskevat vuoron perään esiin. Puutarhassa kauneus ei ulotu pelkästään kasveihin, vaan väriä ja kauneutta sinne tuovat myös perhoset. Mikä ihana tunne onkaan, kun onnistuu huomaamaan kevään ensimmäisen sitruunaperhosen!

Perhosia voi koittaa myös houkutella puutarhaansa lisää, ja tässä auttaa suomalainen Belightful Butterfly Oasis*, eli niin kutsuttu perhoskeidas. Se on suunniteltu houkuttelemaan ja tukemaan perhosia tuomalla niille ruokailupaikkoja uusille alueille. Perhoset eivät ole vain kauniita, vaan myös tärkeitä - ne auttavat pölyttämään kasveja. Valitettavasti Euroopan perhoskannat ovat kokeneet romahduksen, ja Butterfly Oasis -perhosbaari on myös oiva keino auttaa perhoskantoja jälleen kasvamaan.

Ilokseni sain todeta, että Butterfly Oasis on valmistettu 100 % biopohjaisesta ja biohajoavasta materiaalista (upeaa!). Sen sisään valmistetaan pakkauksen mukana tuleva nektari, joka tuoksullaan houkuttelee perhosia luokseen. Perhoset laskeutuvat keitaan päälle ja juovat sen rei'istä nektaria pitkällä imukärsällään. Muotoilunsa, suljetun mallinsa ja pienien reikiensä ansiosta keidas houkuttelee nimenomaan perhosia, eikä muita ei-toivottuja hyönteisiä ja pörriäisiä.

Sain oman perhoskeitaani bloginäkyvyyttä vastaan Belightfullilta. Mielestäni keidas on ihanan näköinen; se muistuttaa kauniisti vesipisaraa. Myös sekä itse keitaan että saamani lisänektaripaketin pahvipakkaukset olivat todella tyylikkäät, ja nämä antaisikin ilomielin myös lahjaksi jollekin toiselle puutarhaharrastelijalle. Päänvaivaa itselleni tuotti lähinnä keitaan värin valitseminen - niitä on saatavana keltaisena, pinkkinä, laventelin värisenä ja valkoisena. Värit on kehitetty yhdessä perhosasiantuntijoiden kanssa, ja ne ovat värejä, jotka luontaisesti houkuttelevat perhosia. Harkitsin ensin minimalistisen tyylikästä valkoista keidasta, mutta päädyin sitten kuitenkin pinkkiin. Totesin, että kotona pitäydyn mielelläni yksinkertaisemmassa tyylissä, mutta pirteän pinkki väri sopii erinomaisesti mökille - siellä on lupa vähän hullutella ja ottaa rennommin. 

Keitaan käytön aloittaminen oli helppoa. Itse keitaan mukana tulee pussillinen nektarijauhetta, joka sekoitettiin veteen. Mökkiolosuhteissa tein seoksen rennosti vesikauhaan ja sekoittelin nektarin kepin avulla - kotioloissa suosittelen ehkä jonkinlaista kannua, koska siitä nektari on vieläkin helpompi kaataa keitaaseen. Keitaan alaosassa on siis tuollainen vaahtomuovisieni, joka ensin kastellaan vedellä kosteaksi, ja lopuksi valmis nektari kaadetaan myös keitaan alaosaan, jossa se imeytyy sieneen. Lopuksi keitaan yläosa kiinnitetään paikoilleen, ja keidas on käyttövalmis, ja nektari odottaa perhosia juomaan. Mukana tuli tietysti myös käyttöohje, joten homma hoitui varsin helposti. 

Ainoa juttu, jota pakkauksessa ei tule mukana, on ripustusnaru. Tämä on siis hyvä ottaa huomioon ja varautua itse jonkinlaisella narulla. Minulla naruna toimii tuollainen juuttinaru, joka mukavasti tuokin sellaista vanhaa tyyliä tuon modernimman keitaan rinnalle. Ripustin keitaan rennosti omenapuun oksaan, mutta sen voi yhtälailla kiinnittää vaikkapa parvekkeelle tai terassille. 

Siellä se pirteän pinkki perhosbaari nyt odottelee asiakkaitaan! Olen ollut sen verran vähän mökillä keitaan ripustamisen jälkeen, että en vielä osaa sanoa, onko se vielä houkutellut perhosia luokseen. Raportoin siis vielä myöhemmin kesällä siitä, houkutteliko perhoskeidas perhosia luokseen vai miten kävi. Mutta vaikka se ei houkuttelisi yhtäkään perhosta, on se aika kaunis ihan noin itsessäänkin (vaikka haluan kyllä silti nähdä myös perhosia!).

Onko perhosbaari teille aikaisemmin tuttu konsepti? Sopisiko tällainen puutarhaasi?

Mikäli kiinnostuit tuotteesta ja haluat hankkia sellaisen itsellesi tai lahjaksi, löydät sen Belightfullin omasta verkkokaupasta.

-Netta

* Perhoskeidas & nektaripakkaus saatu blogin kautta.

Ladataan...

Yhdessä yössä maailma muuttui vähän. Ihmiset kuoriutuivat takeistaan, huiveistaan ja pipoistaan. Kaivoivat esiin kesähameet, aurinkolasit ja -rasvat. Kaivoivat jostain esiin kadoksissa olleen hymyn, naurun ja katseen. 

Eiranranta on täynnä ihmisiä yhdeksän aikaan tiistai-iltana. Kaukana horisontissa lipuu punainen Viking Linen laiva, taivas on värjäytynyt vaaleanpunaiseksi ja on edelleen lähes trooppisen lämmintä. Kaikki on niin epätodellisen ihanaa, että sydän meinaa pakahtua ja yhtä aikaa hymyilyttää ja itkettää. Lapset ja koirat uivat ehkäpä Suomen urbaaneimmalla uimarannalla, ihmiset loikoilevat kallioilla ja jäätelökioskille kiemurtelee jono, vaikka onkin jo ilta. Istun koiran kanssa rantakivellä ja katselen vain. En malttaisi lähteä kotiin, vaikka viimeiset 8 kuukautta olen käyttänyt illat lähinnä kotisohvalla.

Mökkipihalle kantautuu jostain naapuripihalta grilliruoan tuoksu. Kasvimaa on jo puoliksi valmis ja kesäkukkia on hankittu pihan jokaiselle nurkalle. Teen puutarhatöitä niin innolla auringonpaisteessa, että palan käsistä ja niskasta. Otan tauon - hilaan pihatuolin aurinkoon, suljen silmät ja olen vain. Päässä on vuosia sitten Tukholmasta ostettu olkihattu. Mietin sitä onnea, mikä onkaan omistaa ikioma mökki ja puutarha. En haluaisi lähteä kotiin lainkaan, voisin vain asua kasvimaalla seuraavat kuukaudet.

Päivät toimistossa käyvät vähän ahdistaviksi, kun ulkona paistaa aurinko ja käsillä ovat kenties koko kesän lämpimimmät päivät (luoja yksin tietää). Päätän sopia lounastapaamisia, jotta pääsen työpäivänkin aikana edes hetkeksi luikahtamaan aurinkoon. Puen töihin sandaalit ja uuden kesämekon enkä välitä mistään maailman pukukoodeista (eikä meillä sellaisia onneksi oikeastaan olekaan). Istun terassilla syömässä salaattia ja hymyilen vaan. Matkalla takaisin toimistolle ostan vielä jäälaten, "koska se on kesäistä".

Kesä. Yhdessä yössä se tuli. Pidän siitä paniikinomaisesti kiinni ja yritän nauttia "nyt kun sitä on", niin kuin kaikki muutkin suomalaiset. Ehkä juurikin meidän kesämme lyhyys ja ainutlaatuisuus tekee siitä niin katkeransuloisen. Jokaisesta sekunnista haluaa nauttia, niin harvinaista herkkua tämä on. Joka vuosi tähän aikaan iskee tajuntaan myös ajatus: uskomatonta, mutta selvisin tästäkin talvesta. Tästäkin pimestä, harmaasta, kylmästä ja kamalasta, ikuisuudelta tuntuneesta ajanjaksosta selvisin kuitenkin taas jälleen kerran! Nyt vain nautitaan, imetään lämpöä ja valoa koko seuraavan talven varalle (josta ei muuten ole mitään lupaa puhua niin kauan, kun lämpömittari näyttää yli +10 astetta).

Mietin, miten erilainen ihminen olisin, jos saisin elää tällaisessa kesäilmastossa aina. Jaksaisin enemmän, nauraisin enemmän ja saisin aikaan enemmän. Ehkäpä koko yhteiskuntamme olisi erilainen, kun ihmiset eivät voisi piiloutua huppujen ja talvitakkiensa suojaan ottamatta mitään katsekontaktia vastaantulijoihin. Mutta niin katkeransuloista kuin se onkin, kesä ei olisi kesä ilman sen rajallisuutta. Juuri se tekee Suomen kesästä Suomen kesän - sen ainutlaatuisuus. En koskaan halua lähteä ulkomaille kesällä, koska menettäisin niin paljon; vuoden parhaat hetket.

Kesä, kiitos kun tulit. Sinua on odotettu. <3

-Netta

Ladataan...

Viikonloppuna uin ajatuksissani hieman syvissä vesissä. Sydän oli raskas ja kyyneleet polttivat välillä silmissä. Olisin halunnut vetäytyä ihan omiin oloihini ja pysytellä siellä vähintäänkin koko äitienpäivän. Ei mitään uutta tai vakavaa kuitenkaan - ajatukseni vain harhautuivat taas miettimään niitä asioita elämässäni, jotka eivät ole ihan sillä tolalla, kuin millä haluaisin niiden olevan. Olen kuitenkin jo kauan sitten hyväksynyt sen tosiasian, että nämä asiat tulevat nyt olemaan niin kuin ne ovat; eivät niin kuin minä haluaisin. Sellaisia asioita meillä kaikilla on elämässämme, koska niin kuin vanha sanontakin kertoo - kaikkea ei voi saada. Sen sijaan kuitenkin paljon voi.

Usein saatamme olla jostain asiasta kateellisia muille. On tärkeää muistaa, että kukaan ihminen ei saa kaikkea. Kaikilta puuttuu jotain, ja jokaisella on omat ristinsä kannettavinaan. Onnellisuudessa on kuitenkin paljon kyse siitä, miten suhtautuu elämään, menetyksiin ja puutteisiin. Luulen, että onnellisimmat ihmiset ovat niitä, jotka jollain tapaa onnistuvat kääntämään vaikeudet rikkaudeksi ja viisaudeksi ja pääsemään eteenpäin sen sijaan, että jäisivät vellomaan vaikeuksiinsa.

En tiedä, miksi omalla kohdallani on niin usein ollut helpompaa katsoa asioita ja elämää vähän harmaiden lasien takaa. Kiinnittää aina huomiota siihen, mitä ei ole, mitä puuttuu, mikä meni pieleen ja mikä voisi olla paremmin. Varsinkin itseäni ja omia virheitäni kohtaan olen ollut aina tiukka ja armoton, ja varmasti olenkin itse itseni pahin vihollinen. Aina huomaamassa sen, mitä tein väärin, mikä oli noloa tai milloin olin tyhmä. Myös muissa elämän epäonnistumisissa ja puutteissa olen helposti jäänyt möyrimään negatiivisuuteen. Ajatellen, että taas minulla on rankkaa ja taas minulta puuttuu jotain.

Vaikka oikeastaan nyt (vähän jo vanhempana ja viisaana) osaan nähdä isomman kuvan. Juttuhan on nimittäin niin, että elämässä voi saada paljon, mutta kukaan ei voi saada kaikkea. Vaakakuppi painaa yleensä aina saman verran, mutta siinä tasapainottelevat ja vaihtelevat eri asiat. Osan siitä mitä saamme, voimme itse valita ja osaan asioista voimme ihan suoraan vaikuttaakin, ja monet valintamme vaikuttavat suoraan siihen, mitä saamme ja toisaalta siihen, mitä ehkä samalla menetämme. Voimme tehdä paljonkin esimerkiksi uran, asuinpaikan ja harrastustemme eteen, ja siten edistää sitä, mitä meillä on. Mutta sitten on paljon asioita, joille emme itse tai yksin voi niinkään paljon - terveys, perhesuhteet, parisuhde tai elämän odottamattomat sattumat.

Mutta se mihin erityisesti voimme vaikuttaa, on oma asenteemme. Katsommeko harmaiden lasien läpi aina sitä, mitä puuttuu, mitä muilla on enemmän ja paremmin tai mitä vielä haluaisimme. Näin olen itse liian paljon ja liian usein tehnyt. Sen sijaan kannattaisi kuitenkin riisua nuo harmaat lasit päästä ja katsoa vähän tarkemmin. Eikä ole lainkaan pakko laittaa päähän vaaleanpunaisia linssejä, koska ihan paljaalla silmälläkin näen, että mulla on oikeastaan lähes kaikki asiat ihan huippuhyvin juuri nyt. Olen todella onnekas ja etuoikeutettu ihminen. Olen oikeastaan (valitettavasti) vähän niin kuin sivuuttanut koko onnellisuuteni ja hyväosaisuuteni katsellessani lähinnä niitä juttuja, jotka ovat mielestäni elämässäni väärin. Sen sijaan olisin voinut koko senkin ajan keskittyä ihailemaan kaikkea sitä huikeaa, mitä mulla on käsillä juuri nyt: hyvä parisuhde, ihana oma kesämökki, pitkään ja hartaasti odotettu oma koira, ja viimeisimpänä tosi kiva työ. On myös terveyttä, ystäviä, katto pään päällä ja mahdollisuus lähteä toteuttamaan mitä ikinä sitten haluankaan.

Olen lukenut, että yhtä negatiivista kommenttia vastaan ihminen tarvitsee kymmenen hyvää. Ehkä se kertoo jotain meidän mielenlaadustamme - helposti takerrumme huonoon. Minä olen takertunut elämäni epäonnistumisiin ja epäkohtiin ja möyrinyt niissä, vaikka olisin voinut sen sijaan paistatella hyvissä asioissani. Mutta toisaalta on niinkin, että pitkän epäonnisen elämänjakson jälkeen olen varmasti vain tullut varovaiseksi ja vähän pelännytkin olla onnellinen. Pelännyt sitä, että ehkä tämä kaikki hyvä haihtuu savuna ilmaan yhtä nopeasti, kuin se ilmaantuikin. Erehtynyt kuvittelemaan, että kohtaloni on olla jokin epäonninen tyttörukka. Vaikka eihän se niin ole. Ne harmaat linssit siinä vain hämäävät.

Ja nyt olen ihan oikeasti päättänyt, että ne ikävät asiat, joille en mitään voi ja jotka ovat olleet olemassa jo vuosikausia, eivät enää määritä tätä nykyhetkeä. Aion mieluummin nauttia nyt ja pahimmassa tapauksessa sitten vaikka tippua korkealta, mutta en aio elää elämääni peläten, surkutellen ja jossitellen. Ainakin olin sitten onnellinen nyt, ja se todellakin oli sen arvoista.

- Netta

Kuvat: Pexels.com

--

Lue myös:

Ikäkriiseilyä tai ainakin ikäpohdintaa

Elämässä pystyy kaikkeen - vaikka rakentamaan seinän

You can have anything but you can't have everything

En tee 5-vuotissuunnitelmia

Ladataan...

Monet bloggaajat ovat esitelleet silloin tällöin blogissaan omia suosikkiblogejaan, mutta itse en ole tainnut vielä koskaan tehdä sitä. Koska uutta luettavaa on aina kivaa (ja myös yllättävän vaikeaakin!) löytää, päätin minäkin nyt vihdoin jakaa omat blogisuosikkini, jos joku teistä vaikkapa löytäisi tätä kautta uutta luettavaa lukulistalleen tai jakaa vaikkapa rakkauden samaa blogia kohtaan. Tässäpä olisi siis minun henkilökohtaisia blogisuosikkejani (sekalaisessa järjestyksessä). 

- Lilies & Life

Blogia kirjoittaa Porissa asuva ihana Lilli, joka on työskennellyt aiemmin hyvinvointineuvojana, ja hyvinvointi-teema näkyykin blogissa monella tapaa. Blogissa on muun muassa asupostauksia, reseptejä ja luonnonkosmetiikkaesittelyjä. Lisäksi blogissa on myös paljon syvällisempiä teemoja, kuten kirjoituksia Lillin sairastamasta skolioosista, ihmissuhteista ja henkilökohtaisen elämän eri teemojen pohdintaa. Lillin blogi on ihanan aito ja maanläheinen, ja luen erityisen mielenkiinnolla aina hänen syvällisemmät postauksensa, koska saan niistä niin paljon ajateltavan aihetta myös itselleni. Odotan aina innolla Lillin uusia juttuja, ja suosittelenkin ehdottomasti tutustumaan tähän blogiin, jos se ei ole vielä sinulle tuttu.

- Tyhjä Ajatus

Tyhjä Ajatus -blogin Saranda on yksi sympaattisimmista tapaamistani tyypeistä; niin ihanan aurinkoinen ja positiivinen! <3 Samanlainen henki on myös Sarandan blogissa - hyväntuulinen, rento, aito ja lämmin. Saranda kirjoittaa vaihtelevista aiheista, mutta yksi blogin kantavista teemoista voisi olla tiivistetysti hyvä elämä. Blogin aihepiirejä ovat muun muassa luonnonkosmetiikka, vegaaniruoat ja -reseptit, päivän asut, henkilökohtainen elämä, mieli ja liikunta, näin niin kuin tiivistetysti. Tässä blogissa vierailemisesta tulee aina hyvälle mielelle.

- Pieni musta mökki

Tämän blogin löysin vasta hetki sitten, mutta tykästyin siihen heti. Etsin tarkoituksella jotain blogia, jossa omani tavoin kirjoiteltaisiin mökkijutuista, ja tuolloin löysinkin tämän blogin. Nimensä mukaisesti blogissa kirjoitetaan pienestä mustasta mökistä ja kaikesta mökkeilyyn liittyvästä. Blogissa on kauniita kuvia mökiltä ja kaikenmoisia ideoita mökkeilijöille. Suomalaisia mökkiaiheisia blogeja ei loppupeleissä ole ihan hirveän paljon, joten olen iloinen, että löysin tämän.

- Homevialaura

Lauran koti on mustavalkoinen ja pelkistetty, mutta hänen ajatusmaailmansa ei. Pikaisella vilkaisulla saattaisi tietysti vaikuttaa, että blogi käsittelee vain skandinaavisen minimalistista sisustusta ja designia, mutta tarkemmalla tutustumisella selviää, että blogissa on kaikkea muutakin. Laura on erinomainen kirjoittaja ja ottaa teksteissään myös kantaa milloin mihinkin - esimerkiksi naiskuvaan, ekologisiin asioihin ja vaikkapa perhekokoon. Kaikki tämä tulee upean visuaalisessa paketissa kauniin kuvin höystettynä, ja Laura olikin viimeisimmässä Inspiration Blog Awardsissa ehdolla vuoden visuaalisimmaksi, eikä suotta. Olen tavannut Lauran kerran, ja lyhyehkön juttutuokion perusteella voin sanoa, että hän on aivan ihastuttava ihminen myös livenä! Tykkään blogissa erityisesti myös siitä, että Lauralla on mahtava taito itseironiaan :)

- Niittykukkia

Anna oli varmasti yksi ihan ensimmäisistä ihmisistä, joka kommentoi blogiini joskus lähes neljä vuotta sitten. Vuosien varrella meistä on tullut "nettituttuja", joilla on jo tällainen vuosien mittainen yhteinen historia :) Anna on opiskellut valokuvausta, ja sen kyllä huomaa hänen blogissaan, joka on täynnä toistaan kauniimpia kuvia. Lisäksi Anna kirjoittaa ihania pohdintoja ja havaintoja elämästä ja ympäröivästä maailmasta. Annan blogissa on ihanan harmoninen ja rauhallinen tunnelma.

- Isyyspakkaus

Olen lukenut Tommin blogia jo vuosikausia, vaikka olemmekin aina olleet tooosi erilaisissa elämäntilanteissa. Tykkään kuitenkin tosi paljon lukea Tommin juttuja, ja miesnäkökulma perhe-elämään ja elämään yleensäkin tuntuu blogimaailmassa edelleen niin kovin harvinaiselta ja raikkaalta. Ja vaikka olemmekin erilaisia ja erilaisissa elämäntilanteissa, on meillä kyllä samanlaisia kiinnostuksenkohtaitakin, kuten mökkeily, puutarhanhoito, kulttuuri, ruoka ja fine dining. Blogista olen saanut muun muassa lukuisia ravintolavinkkejä. Tällä hetkellä kiinnostaa erityisesti seurailla Tommin juttuja heidän siirtolapuutarhamökiltään, koska projektissa on paljon samaa kuin meidän mökkirempassamme ja puutarhatouhuissamme. Tommin blogi on ihanan maanläheinen ja arkinenkin, tykkään kovasti siitä, että tässä blogissa esitellään sitä ihan tavallista elämää.

- Anna Vihervaarasta

Myös Vihervaaran Annan blogia olen lukenut jo vuosia. Annalla on hyvä visuaalinen silmä ja kaunis koti sekä pukeutumistyyli. Anna elää  omannäköistään elämää ja kirjoittaa ihanan viisaita ajatuksia ja havaintoja maailmasta, kestävästä tyylistä, sisustuksesta ja mistä milloinkin. Blogissa esiintyvät usein myös valloittavat koirat Nessi & Nana. Tykkään Annan blogissa sen harmonisesta, viisaasta, rauhallisesta ja lämpimästä tunnelmasta.

- En pelkäisi mä mitään (pahaa)

AnLottasen blogi on varmasti koskettavin blogi, jota olen koskaan lukenut. Sen äärellä ovat silmät kostuneet ja sydän meinannut pakahtua. Blogi kertoo suuren suuresta halusta ja toiveesta saada lapsi - ja lukuisista, aivan liian monista epäonnistumisista asian tiimoilta. AnLottanen kirjoittaa todella kauniisti ja elämänmakuisesti, enkä koskaan jätä lukematta hänen uusinta postaustaan. Tässä tarinassa lukija todellakin elää mukana ja toivoo näille ihmisille vain ja ainoastaan kaikkea hyvää. Tällä hetkellä AnLottanen on raskaana ja varmasti me kaikki lukijat toivemme sydämemme pohjasta, että tämä lapsi pääsisi vanhempiensa syliin.

- Nørrebro Summers

Suomalainen Marja asuu Kööpenhaminassa tanskalaisen miehensä kanssa, ja kirjoittaa todella mukaansatempaavalla tavalla niin elämästä Tanskasta, ajatuksistaan Suomea kohtaan, ihmissuhdeasioista kuin ihan vain arkipäivän kuulumisistakin. Marjalla on ihana koti ja muutenkin superhyvä tyylisilmä. Mutta parasta tässä blogissa ovat mielestäni juurikin Marjan pohdiskelupostaukset, joihin on aina niin helppoa samaistua.

Oikeastaan tässä oli vain osa blogeista joita luen, ehkäpä pitää jossain vaiheessa tehdä jatko-osa tälle tekstille! Näköjään luen vain suomalaisia blogeja, ja suurin osa lemppareistani sijaitsee täällä Lilyssä :)  Lisäksi suosikkiblogeissani on kaikissa hyvä ja rauhallinen tunnelma, ja niiden lukemisesta tulee hyvä mieli, inpiroituu ja saa usein uutta ajateltavaa.

Itse muuten seuraan blogeja Bloglovin-sivuston kautta, se on mielestäni ehdottomasti helpoin ja kätevin tapa pysyä kärryillä siitä, milloin lempiblogit ovat päivittyneet, ja on myös helppoa lukea kaikkia blogeja saman sivuston kautta. Lisäksi Bloglovin-aplikaatio puhelimessa on tosi kätevä ja tekee blogien lukemisesta erittäin helppoa esimerkiksi bussimatkoilla - suosittelen siis kokeilemaan, jos et vielä ole Bloglovin-käyttäjä. Myös mun blogin löytää Bloglovinista. :) Uusien blogien löytäminen sen sijaan ei mun mielestä ole nykyään yhtä helppoa kuin joskus ennen muinoin Blogilista-aikana, joten on kivaa, että ihmiset jaksavat välillä nostaa esiin omia suosikkiblogejaan.

Toivottavasti tästä listasta oli teille iloa! Olivatko nämä blogit teille jo tuttuja? :)

-Netta

Ps. Kuvat Pexels.com.

Ladataan...

Kun viimeksi kirjoitin kuulumispostauksen, oli sen nimi "Alkukevään kuulumisia". Postaus on julkaistu 7. huhtikuuta, ja sen kuvissa mulla oli vielä talvitakki päällä ja kuvausympäristökin oli täynnä lunta, vaikka aurinko paistoikin. Tuntuu, että tuon kirjoituksen julkaisusta on vain lyhyt hetki aikaa, mutta nyt saankin kirjoitella jo loppukevään kuulumisia, ja niin vaatetuksen paksuudessa kuin ulkona vallitsevassa säätilassakin on tapahtunut aikamoisia muutoksia. Tässä sekalaisia loppukevään kuulumisia.

 - Toukokuussa vietettiin vappua, ja me päätimme tänäkin vuonna viime vuoden tapaan valmistaa kotona simaa. Siitä taitaa kyllä tulla pysyvä perinne, itse tehty sima on vain niin hyvää! Vappu sujui tosi mukavissa merkeissä ystävien kanssa. Vappuaattona meille tuli ystäviä kylään, ja loppuillasta jatkoimme Korjaamolle perinteisiin Vapputansseihin. Vappupäivänä puolestaan menimme toisen ystäväporukan kanssa brunssille.

- Seuraavat kuulumiset liittyvät töihin: uutta työtä on nyt takana sellainen kuukauden päivät, ja olen kyllä viihtynyt erinomaisesti! Nautin niin paljon siitä, että mulla on nyt ihanan lyhyt työmatka. Työpaikkani sijaitsee ihan Helsingin keskustassa, joten myös lukuisat lounaspaikat ovat aivan hollilla, usein iskeekin suorastaan valinnan vaikeus. On kivaa, että välillä voi kesken työpäivääkin käydä kaverin kanssa lounaalla. Työni on myös tosi itsenäistä ja siinä saa paljon vastuuta, mistä tykkään myös. Lisäksi työkaverit ovat olleet tosi mukavia. Olen siis kaikin puolin tyytyväinen n ykytilanteeseen ja iloinen siitä, että olen uskaltanut tehdä töiden suhteen monia vähän uhkarohkeitakin loikkauksia - ne ovat kuljettaneet mut tähän pisteeseen. 

- Työmatka Ruotsiin lähenee myös. Emme olekaan työmatkalla ihan kahta viikkoa, vaan puolitoista. Lähdemme toukokuun lopussa ja palaamme takaisin kesäkuun puolella. Ruotsissa ollessamme työnantajamme järjestää myös työpaikkamme vuosittaiset "Awardsit" eli gaalaillan, jossa palkitaan yrityksen työntekijöitä. Mukaan saa siis pakata myös juhlamekon ja korkokengät, mikä on kyllä kivaa!

- Tällä hetkellä alkanut mökkikausi pitää meidät kiireisinä. Paljon on puutarhahommia, mutta myös remppahommia itse mökin kanssa. Tarkoituksenamme on remontoida lähiaikoina mökin eteinen ja tehdä myös julkisivuremonttia tänä kesänä. Mietteissä siintää myös sauna (sellaista kun meille ei vielä ole lainkaan) ja palju. Saapas nähdä, jäävätkö ne kuitenkin ensi kesän hommiksi, kaikkia kun ei vain mitään ehdi, ainakaan jos itse tekee.

- Myös kaason tehtävät ovat pitäneet minua vähän kiireisenä - en kuitenkaan voi paljastaa niistä kovinkaan paljon mitään, sillä tuleva morsian lukee myös blogiani. Katsotaan, josko kirjoittelisin myöhemmin tänne blogiin esimerkiksi polttareista ja ylipäätään vaikkapa huomioon otettavia juttuja kaasona toimimisesta - tämä on nimittäin jo kolmas kertani kaasona. Olen aiemmin kirjoittanut ystäväni häistä ja edelleen blogiini päädytään usein hakusanalla "kaason puhe". Sellainenkin täytyisi kai taas tässä lähiaikoina väkertää, iik :)

- Kesäsuunnitelmat risteilevät tietysti mielessä myös. Mulla ei ole kuin kaksi (erillistä) viikkoa lomaa kesällä, koska vaihdoin juuri työpaikkaa. Oikeastaan saan olla tyytyväinen, että on tuonkaan vertaa. Tarkoituksena on käydä Pohjois-Suomessa sukuloimassa ja tietysti viettää paljon aikaa mökillä. Lisäksi tiedossa on ainakin ystäväni polttarit, heidän häänsä, festarointia, juhannuksen viettoa kaveriporukassa, uimista, pyöräilyä, puistopiknikkejä ja kaikenmoista ulkonaoloa (jos säät vaan mitenkään sallivat).

Seuraavaksi saankin sitten olla kirjoittamassa alkukesän kuulumisia. Sitä odotellessa. <3

-Netta

Ladataan...

Viime viikonloppuna se vihdoin tapahtui - mökkikausi korkattiin meidän osaltamme! Perjantaina töiden jälkeen auton nokka kääntyi kohti Itä-Uuttamaata ja ajoimme mökille auto täynnä tavaraa. Tämä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna (ja kolmas kerta ikinä), kun olimme mökillämme yötä. Mutta nyt kun kausi on korkattu, tulee mökille suunnattua varmaan melkein joka viikonloppu - ja itseasiassa jo huomenna, koska torstai on vapaapäivä.

Viime viikonloppuna oli upea sää, ja puutarhammekin alkaa jo kovasti vihertää. Aurinko paistoi niin lämpimästi, että pihatöissä tarkeni erinomaisesti pelkällä t-paidalla, ja ensi viikonlopulle on jo lupailtu vieläkin lämpimämpää - en malta odottaa!

Mökkiviikonloppuun kuului monenlaista puhdetta niin sisällä kuin ulkonakin. Sisällä viimeistelimme keittiönurkkauksen kuntoon, ja nyt se onkin ihan kokonaan valmis. Poistimme eteisestä muovimaton ja aloimme raaputtamaan seiniä. Ehdimmepä jo käväistä Loviisan keskustassa katselemassa vähän tapettvaihtoehtojakin (ja samalla poikkesimme tietysti ihanissa putiikeissa ja kahvilla).

Ulkona sen sijaan hommiin kuului haravointia, kompostimullan levittämistä erinäisille pensaille, kesäkukkien ruukkuihin mallailua ja niille paikkojen etsimistä sekä kaikenlaista muuta pientä hommaa. Teinkin hommia niin antaumuksella, että sunnuntaina minut yllätti hirveä hartiajumi ja -kipu.

Mökkikauden lisäksi nyt on korkattu tietysti myös grillikausi ja ulkonasyömiskausi! Vähän oli kyllä ongelmia tulien syttymisen kanssa, ja totesimmekin, että ostoslistallemme menee kaiken muun lisäksi myös uusi grilli. Tuo mökkikauppojen mukana tullut, vuosikymmeniä vanha kapistus kun ei välttämättä ole se kaikista käytännöllisin tai laadukkain, vaikka onkin toki hoitanut hommansa tähän asti ihan kunnolla. Luulen kuitenkin, että panostamme johonkin hieman nykyaikaisempaan versioon tässä kesän aikana.

Myös ruokailuryhmämme tuli mökkikauppojen mukana, ja tuo pöytä on itseasiassa aikamoisen pieni (eivätkä nuo kalusteet muutenkaa silmääni hivele). Tarkoituksena on siis hankkia myös ulkopyötä ja tuolit, tai itseasiassa kaksikin pöytäryhmää. Tähän grillipaikalle isompi, ja jokin kiva pieni aamiaispöytä ja tuolit mökin oven läheisyyteen. Sinne nimittäin paistaa aamu-aurinko, ja aamutakissa ei muutenkaan halua lähteä kahvikupin kanssa kauas hortoilemaan.

Tämä alemmassa kuvassa näkyvä grillialue on muuten myös yhden tulevan pihahomman kohde. Alueella on nyt tuollaiset ikivanhat puulaatat, ja niitäkin on auttamattomasti liian vähän. Tarkoituksena olisi laittaa tuohon paljon laajempi, eli leveämpi ja pidempi, laatoitettu alue. Ja siis nimenomaan kestävistä kivisistä laatoista, ei tuollaisista lahoavista puulaatoista. Alue pitää vain mitata ja sen jälkeen valita kivet, niin homma pääsee käyntiin. Muuten tuo paikka on kyllä ihanan suojaisa, nuo kasvit ovat kasvaneet juuri täydellisesti muodostaen tuollaisen suojaisan "salapaikan" keskelle pihaa, ja tuohon paistaa vielä aurinko kivasti koko päivän aina pitkälle iltaan asti.

Puissa meillä ei vielä viime viikolla ollut lehtiä lainkaan, mutta nurmikko vihertää jo kauniisti ja meillä on myös upea kukkameri lähes koko tontilla. Ja lisää kukkia sen kun puskee esiin, mitä pidemmälle kevät etenee!

Seuraavan mökkireissun puhteena olisi itselläni kasvimaan kääntämistä sekä viereiseltä kauppapuutarhalta mansikantaimien ja pionien ostaminen sekä niiden istuttaminen. Hommat eivät kyllä lopu, mutta onneksi nämä ovat sellaisia hommia, joista tykkään. Ja stressiä ei pidä mistään ottaa, koska näissä hommissa ei myöskään koskaan, ikinä tule valmista.

Tällaisiä mökkikuulumisia tällä kertaa, näitä varmaan sitten riittääkin pitkälle syksyyn asti.

-Netta

Ladataan...

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin lyhyesti siitä, kuinka mulla on ollut nyt peräkkäin kaksi työpaikkaa, joihin mulla oli kumpaankin suhteellisen pitkä työmatka. Toiseen paikkaan meni julkisilla noin 50 minuuttia suuntaansa (se vielä menetteli) ja toiseen paikkaan puolestaan noin puolitoista tuntia suuntaansa (kolme tuntia päivässä bussissa istumista ei enää menetellyt). Nyt mulla on puolestaan todella lyhyt työmatka, pyöräillen alle 10 minuutissa töihin, ja osaan todellakin arvostaa sitä. Joka aamu, kun poljen töihin, hymyilen leveästi miettiessäni, miten onnekas olenkaan, kun olen vihdoinkin taas tässä tilanteessa.

Pitkä työmatka vaikutti itseeni monin tavoin. Aamuisin piti tietysti herätä aikaisemmin, jotta ehtii bussiin. Ja mä olen todella aamu-uninen, joten jokainen aamuisin nukuttu minuutti on mulle kultaakin kalliimpi. Iltaisin piti puolestaan mennä aikaisemmin nukkumaan, jotta ehtisi nukkua tarpeeksi. Bussissa taas ei tullut todellakaan tehtyä mitään kovin järkevää, vaan pääsääntöisesti vain näpräsin puhelinta. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että pelkästään jo bussimatkat tekivät päivääni kolme tuntia istumista ja pelkkää puhelimella somettamista! Ihan aluksi mä kyllä kuuntelin bussissa äänikirjoja, mutta kuuntelin nopeasti kaikki sovelluksen mielenkiintoiset kirjat läpi, ja siitä syystä (ja myös rahan takia) lopetin sovelluksen käytön. Eli vain ja ainostaan näperöin kännykkääni tai tuijotin ikkunasta ulos tuntikaupalla päivässä.

Ylipäätään pitkät matka-ajat tuntuivat mielestäni stressaavilta ja myös "ajanhukalta", ja huomasinkin yhä useammin tuskailevani jo edellisenä iltana tai viikonloppuna sitä, että en jaksa raahautua aamulla kiireessä bussipysäkille ja matkata bussissa. Iltapäivisin mulla puolestaan jäi esimerkiksi joogatunnit kokonaan välistä, koska olin töiden jälkeen kotona vasta niin myöhään, etten ehtinyt tunneille. Huomasin myös jo työpäivän aikana keksiväni kaikkia epätoivoisia "juonia", miten pääsisin edes vähän kätevämmin kotiin - työkaverin kyydissä juna-asemalle, polkupyörä junaan ja osa matkasta sillä, mies vapaapäivänään mua hakemaan... Ei hyvä, vaan ainoastaan lisää stressiä. 

Koska mun fiilikset pitkää työmatkaa kohtaan olivat jotenkin niin vahvoja ja niin selkeän negatiivisia, rupesin miettimään, voiko kyse olla vain ja ainoastaan henkilökohtaisista fiiliksistä, vai löytyisikö aiheesta jotain tutkimustuloksia, joiden mukaan pitkä työmatka oikeasti vaikuttaa ihmisen onnellisuuteen negatiivisella tavalla.

Ja niinpä vain löytyikin; tuoreen saksalaistutkimuksen mukaan pitkää työmatkaa taittavat ihmiset ovat kaikin tavoin onnettomampia, kuin lähellä työpaikkaansa asuvat ihmiset. Tutkimuksessa todettiin, että yli tunnin työmatka rasittaa ihmistä niin paljon, että kompensaatioksi hän tarvitsisi 40 % palkankorotuksen, jotta matkan taittamisessa olisi "järkeä". Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että ihmiset arvioivat etukäteen työmatkojensa raskauden yleensä alakanttiin. Todellisuus siis yllättää rankkuudellaan. Jos työmatka pitenee paremman palkan vuoksi, on tavallista, että suurempaan rahamäärään totutaan, eikä se enää vuoden jälkeen lisää tyytyväisyyttä kuten ennen. Sen sijaan pitkiin työmatkoihin ei totu kukaan, sanoo tutkimus.

Myös Yle on kirjoittanut pitkien työmatkojen vaikutuksista. Artikkelin mukaan pitkään kestävällä työmatkalla on suora vaikutus kohonneeseen verenpaineeseen ja ylipainoon. Pendelöijillä, eli muualla kuin omalla asuinpaikkakunnallan työskentelevillä, matka käy myös useammin psyykkeen päälle (toim. huom: JEP!!). Ylen mukaan tiedetään, että selkäkipu, vatsavaivat ja päänsärky ovat hyvin tuttuja heille, jotka istuvat pitempiä matkoja. Pitkämatkalaiset myös syövät muita epäsäännöllisemmin. Pitkä työmatka onkin osa elämänhallinnan palapeliä, ja artikkelin mukaan monille se ei sovi. Huonoiten heille, joilla on ajanhallintaongelmia. Myöhästymisen pelko on valtava stressinaiheuttaja (toim huom: joka aamu!).

Uskon kuitenkin, että nämäkin asiat ovat paljon persoonasta kiinni. Minua pendelöinti stressasi ja ahdisti, eikä se sopinut minulle lainkaan, ainakaan tuon pidemmän matkan kanssa. Ahdisti ihan vain jo sekin, että työpäivän päätyttyä kesti vielä 1,5 tuntia, kunnes pääsi tekemään omia juttuja. Mutta en usko, että kaikki ihmiset ahdistuvat pitkästä työmatkasta. Esimerkiksi perheellisille työmatkat voivat olla sitä "omaa aikaa", jolloin ehtii ajatella rauhassa ja vaikkapa kuunnella musiikkia tai äänikirjaa. Osa ihmisistä pystyy ehkä nukkumaan bussissa tai junassa, tai tykkää vain katsella maisemia. Toisten on myös mahdollista käyttää matka-ajatkin työntekoon.

Minulle se ei ollut mahdollista, ja vaikka toisessa työssäni sainkin välillä tehdä etätöitä, en kuitenkaan niin usein, että se olisi lievittänyt stressiäni työmatkojen suhteen. Syksyllä mulla alkoivat myös rajut Ibs-vatsaoireet, jotka saattavat osittain johtua siitä, että käytin päivässäni sekä 3 tuntia bussissa istuen että 8 tuntia töissä näyttöpäätteen edessä istuen, ja lisäksi stressailin työmatkaa (ja muita asioita). No, nämä eivät varmasti ole yksiselittäisiä ja selkeitä asioita, mutta ainakin oireiden ja työn alkamisen ajankohdalla on yhteys.

Onko siellä muita, joille pendelöinti on tuttua? Olisi tosi mielenkiintoista kuulla teidän kokemuksianne asiasta, olivatpa ne sitten positiivisia, negatiivisia tai neutraaleja. 

-Netta

Kuvat: Pexels.com

Pages