Ladataan...

Lähestyvä kesä tarkoitta luonnollisesti myös mökkiremontin jatkumista, ja pian päästäänkin suunnittelemisesta itse tekemiseen. Olen jo aiemmin kirjoitellutkin, että mökin sisällä ehdittiin viime kesänä jo poistaa vanha muovimatto ja asentaa tilalle puulattia. Lattia pitää vielä maalata valkoiseksi, muuten se on täysin valmis. Seuraava vaihe (ennen lattian maalausta) on kuitenkin seinien tapetointi.

Nyt olemmekin sitten aloittaneet sopivan tapetin metsästyksen. Mökkimme on rakennettu 1930-luvulla ja olemme päättäneet kunnioittaa remontoinnissa perinnerakentamisen periaatteita ja käyttää mahdollisimman paljon mökin aikakauteen sopivia materiaaleja ja tyyliä. Siksi tapettivalikoima on tietysti hieman rajoitettu, koska esimerkiksi isoissa rautakaupoissa tai sisustustaloissa myytävät tapetit ovat materaaliltaan ja tyyliltään sopimattomia (esimerkiksi mitään kiiltoa emme tapettiin halua). Tapetin tulee nimittäin olla hengittävä, ja hyväksymme materiaaleiksi vain paperitapetit tai kuitutapetit (ei vinyylitapetteja).

Pari viikkoa sitten kävimme eräässä helsinkiläisessä erikoisliikkeessä, josta löytyi paljon klassisia ja vanhan tyylisiä tapetteja. Olisimme mielellään tukeneet jotain suomalaista valmistajaa, mutta valikoimaa ei ihan hirveästi ollut. Pihlgren ja Ritola on tietysti legendaarinen suomalainen tapettitehdas (joiden tapetit ovat paperia), mutta heidän tapettivalikoimansa on noin yleisesti ottaen meidän makuumme hieman liian värikäs ja isokuvioinen. Heiltä tilasimme nyt netin kautta kaksi näytettä kaikkein vaaleimmista malleista, katsotaan siis pian millaisia ne ovat. Ruotsalaisilla tapettitaloilla sen sijaan on valikoimissaan enemmän vanhaan tyyliin sopivia tapetteja, ja tapettimyymälästä matkaamme lähtikin neljä näytepalaa, joita kävimmekin jo mökillä mallailemassa.

Allaoleva tapetti oli toinen ennakkosuosikkini, koska siinä on ihanaa kullan sävyä. Perillä totesimme kuitenkin, että kuvio on liian hallitseva, kun koko 20 m2 mökki on tarkoitus tapetoida samalla tapetilla. Kokonaisuudesta tulisi liian sekava ja lisäksi huonetta voisi olla hankala sisustaa.

Seuraavan tapetin kanssa ongelmaksi osoittautui se, että kaukaa katsottuna tuo pieni kuvio näyttääkin jotenkin epämääräisen likaiselta ja värikään ei kaukaa katsottuna näyttänyt enää vaalealta, vaan enemmänkin hieman vaaleansiniseltä tai harmaalta.

Seuraavan tapetin kohdalla huomasimme perillä, että siinä on ehkä liikaa kiiltoa vanhahtava tyyli huomioon ottaen ja muutenkin se näytti ehkä hieman liian modernilta, vaikka tosi nätti tapetti onkin.

Niinpä suosikiksemme muodostui tämä allaoleva tapetti, jossa on juuri tyyliin sopiva kuvio, joka on tarpeeksi haalea, jolloin siitä ei tule liian hallitseva. Kaukaa katsottuna kuvio ei itse asiassa erotu juuri lainkaan, mutta läheltä katsottuna se näkyy juuri sopivasti.

Ylläoleva tapetti on siis tällä erää lempparimme. Vielä katsomme ne pari Pihlgren & Ritolan mallia, ja sitten varmaan teemme pian lopullisen valinnan. Se huono puoli näissä perinnetapeteissa on, että hinnat ovat huomattavasti korkeampia kuin esimerkiksi vinyylitapeteissa. Tämän meidän suosikkimallimme hinta on 86,00 e per rulla, kun vinyylitapettien hinnat ovat usein 30-40 euroa per rulla. Kun tarkoitus on tapetoida koko mökki samalla tapetilla, nousee hinta näillä tapeteilla aika korkeaksi, koska rullia kyllä kuluu monta. Toisaalta, hengittävällä materiaalilla tapetointiin kannattaa vanhoissa taloissa ehdottomasti satsata, koska näin vältytään mahdollisilta kosteus- ja homeongelmilta.

Tapettivalintamme lyödään lukkoon ihan lähiaikoina ja toukokuussa varmasti päästäänkin sitten tositoimiin tapetoinnin suhteen. Harmi, että säät ovat tänä vuonna olleet niin kovin kylmiä koko kevään, muutenhan tämäkin homma olisi voitu aloittaa jo aiemmin. Mutta tälläkin hetkellä ulkona pyryttää räntää ja lämpöasteitakin on huikeat neljä. Juuri tuossa mietimme, että suomalainen mökkikausi on kyllä aivan auttamattomasti liian lyhyt. Tai ainakin vielä nyt, kun sisällä mökissä ei ole lämpöjä. Nyt sitä aurinkoa tänne, kiitos!

-Netta

Share

Ladataan...

Pääsiäinen on nyt ohi, ja miten nopeasti se kiitikään! Loma tuli kyllä tarpeeseen ja olisikin puolestani saanut jatkua vielä muutaman päivän ajan. No, onneksi kohta on jo vappu, eikä kesälomaankaan ole kuin reilu kuukausi aikaa. Toukokuussa on paljon kaikkea kivaa tiedossa, joten eipä tuota loman loppumista kannata sen enempää surra.

Kirjoittelin viimeksi pääsiäiskoristeista. En sitten päätynyt hankkimaan sen kummemmin lisää uusia koristeita, silitin vain olohuoneen pöytään kaitaliinan (josta ei kyllä silittämisestä huolimatta tullut sileä) ja ostin pöytään nipun tulppaaneja. Ne ja värikkäät pääsiäiskarkit toivat juuri sopivan hillitysti vähän pääsiäisen värejä kotiin.

Pääsiäinen sujui rennosti sukulaisten kanssa. Isäni tuli meille torstaina kahdeksi yöksi ja myös miehen veli kävi kyläilemässä. Tuli syötyä hyvin, kahviteltua, ulkoiltua koiran kanssa ja tutkittua taas asuntojuttuja. Lauantai-iltana menimme illalliselle kahden ystäväpariskunnan ja kummipoikani kanssa. Olipa hauskaa nähdä tuollalailla isommalla porukalla illallisen merkeissä. Illallistimme Pjazzassa, jossa oli mukava ja rento tunnelma sekä hyvää ruokaa. Kummipoika vanhempineen lähti aiemmin kotiin, kun me ja toinen kaveripariskuntamme menimme vielä yksille drinkeille Liberty or Deathtiin.

Sunnuntaina lähdimme aamulla mökillemme mallailemaan tapettimalleja. Tarkoitus oli mahdollisesti myös tehdä pihatöitä ja haravoida, mutta ilma oli aivan liian kylmä siihen touhuun. Päädyimme kiinnittämään tapettimallit seinään ja vertailemaan niitä, mutta pian tämän jälkeen oli pakko lähteä kotiin, koska mökissäkään ei ole tällä hetkellä vielä lämpöjä. Tärkeintä on kuitenkin se, että sopiva tapetti taisi nyt löytyä ja pian päästäänkin sitten tositoimiin tapetoimisen kanssa, kunhan vain säät aavistuksen tästä lämpenevät.

Mökiltä suuntasimme tällä kertaa Lahteen sukuloimaan. Jälleen tuli kyllä syötyä, kahviteltua, syötyä ja sitten taas kahviteltua..

Kun on koko loman sukuloinut ja sosialisoinut, voisi tarvita vielä yhden päivän ihan vain yksinoloon ja rauhoittumiseen. Tällä kertaa se jäi nyt kuitenkin välistä, koska tulimme kotiin vasta maanantai-iltapäivänä. Ihanaa oli kyllä nähdä sukulaisia ja ehtiä kerrankin viettää aikaa vähän enemmän yhdessä. Onneksi kohta on kesä ja silloin tulee taas mökkeiltyä ja muuten vietettyä paljon aikaa porukalla.

Tämä työviikko onkin nelipäiväinen ja kohta ollaan taas viikonlopussa. Täällä jatkuu asunnnon metsästys, mökin remontin suunnitteleminen ja myös puutarhasuunnitelmien laatiminen. Ilmat saisivat kyllä vähän lämmetä, niin pääsisi puutarhahommissakin vähän eteenpäin.

Mukavaa viikkoa kaikille!<3

-Netta

Share

Ladataan...

Ehdin jo maaliskuun lopussa kirjoittaa huhtikuun ja kevään tuloa hehkuttavan postauksen, mutta täytyy sanoa, että vähän hataraa on vielä tähän mennessä ollut tuo kevään saapuminen. Aurinkoisia päiviä ei vielä täällä Helsingissä ole paljonkaan ollut. Onneksi kevättä voi itse tuoda ainakin kodin sisustukseen. Ostin tuollaisen keväisen narsissin, ja kylläpäs tuo keltainen väri osaakin piristää! Jos sisustus on muuten neutraalin värinen, niin pienikin värikäs yksityiskohta voi tehdä todella paljon.

Luulin omistavani yhä joitain pääsiäiskoristeita, mutta ilmeisesti olen vuosien saatossa laittanut ne kiertoon. Ainoa löytämäni pääsiäiskoriste oli tuo alemmassa kuvassa näkyvä pieni lasimuna, jonka olen joskus saanut äidiltäni. No, toki voidaan ylipäätään kyseenalaistaa, onko lainkaan tarpeellista koristella kotia pääsiäisasuun. Vielä minun lapsuudenkodissani pääsiäiseen valmistauduttiin vaihtamalla verhot ja pöytäliinat, kasvattamalla rairuohot ja levittelemällä ympäriinsä erilaisia koristeita, ja ihan niin innokas pääsiäissisustaja en kyllä itse olekaan. Silti tuntuu nyt, että mielelläni laittaisin kotiin ripauksen pääsiäistä ja kevättä. Täytyy katsoa, keksinkö jotain kivaa tuon yhden narsissin seuraksi. Nyt taidetaan muutenkin elää vielä vähän sisustuksen "välikautta", koska mieli kaipaa kevättä, mutta auringon paisteen puutteessa olen edelleen poltellut myös kynttilöitä.

Viimeksi, kun esittelin tämän uuden kattokruunumme, puuttui siitä vielä nuo kynttilät. Sopivan kokoisten kynttilöiden löytäminen oli hieman haasteellista, mutta onnistuin kuin onnistuinkin sellaiset viimein löytämään. Mielestäni kruunu näyttää nyt vielä jotenkin arvokkaammalta, kuin ilman kynttilöitä. Vielä hankintalistalla ovat muutamat puuttuvat kristallit.

Kirjoittelin loppuvuodesta asunnonostoprojektistamme. Pidimme alkuvuodesta pientä taukoa asuntojen etsinnästä, mutta nyt olemme taas hieman aktivoituneet asian suhteen. Täytyy kuitenkin sanoa, että sopivan asunnon löytyminen Helsingistä näyttää olevan varsinainen ikuisuusprojekti. Aikaa ja kärsivällisyyttä pitää varata runsaasti, sillä huomioitavia asioita on erittäin paljon ja asunnon suhteen on pakko olla valmis tekemään kompromisseja jossakin seuraavista asioista: hinta, sijainti, koko, varustelu, kunto, julkiset liikenneyhteydet... Katsotaan siis, kuinka kauan tässä menee, ennen kuin sopiva asunto löytyy. Toisaalta, nykyinen asuntomme on kyllä täydellinen (että sikäli ei ole mikään kiire pois tästä), mutta näin suuren vuokran maksaminen ei vain pidemmällä tähtäimellä ole se kaikkein fiksuin juttu. Jatkamme siis asuntonäytöillä ravaamista ja Oikotien kyttäämistä. Pidetään sormet ristissä ja peukut pystyssä, että jossain vaiheessa tärppäisi.

-Netta

Share

Ladataan...

Tänään pysähdyin ajatukseen, että minun olisi syytä kehua itseäni. Aika kiittää itseäni siitä kaikesta, mitä olen saanut aikaan ja mitä olen kestänyt. Tajusin, että talven lumien ja jäiden mukana on sulanut paljon pois siitä viime kuukausien ahdistuksesta ja riittämättömyyden tunteesta, jossa olen kieriskellyt. Yhtäkkiä huomaan olevani rennompi, vapaampi ja elämäniloisempi. Voisin kiivetä kukkulalle ja huutaa koko maailmalle "selvisin tästäkin!" Sillä viime vuosina on ollut paljon hankaluutta, ja niin on ollut myös viimeisen vuoden aikana. On ollut paljon hetkiä, kun kaikki on ollut harmaata ja sumeaa. Kaikki on tuntunut tahmealta ja hankalalta. Olen monta kertaa epäillyt omaa riittävyyttäni. Mutta en silti kertaakaan ole luovuttanut. Hammasta purren olen jatkanut sitkeästi eteenpäin, ja nyt näin jälkikäteen en voi kuin ihailla itseäni. Ja se on tärkeää. Koska kukaan muu tässä maailmassa ei tiedä millaista on olla minä ja kohdata minun haasteeni. Kukaan muu ei siksi voi oikealla tavalla kehua tai kiittää.  Siksi on äärimmäisen tärkeää tehdä se itse. Antaa kiitosta silloin, kun siihen on aihetta.

Tänään hymyilen itselleni ja taputan itseäni olkapäälle. Ehkä halaankin. Olen vahva kuin kelohonka, joka ehkä taipuu tuulessa, muttei koskaan kaadu. Olen kallio, joka ei koskaan murru, vaikka vähän elääkin. Tietysti olen samaan aikaan myös jotain pientä ja haurasta, joka voi särkyä, ja jota tulee kohdella varoen ja hellästi. Mutta nyt huomaan, että en ole mennyt rikki, vaikka niin pelkäsinkin. Olen ihan ehjä ja käyttökelpoinen edelleenkin.

Ajattelen nyt, että vaikka usein toivoisin elämääni vain paletin kirkkaita sävyjä, on rikkaus saada nähdä kaikki värit. Silloin ymmärtää, että harmaassakin on tuhansia eri nyansseja ja valkoinen näyttää puhtaammalta, kun on joskus nähnyt mustaa. Silti toivon nyt, että saisin hetken lillua vaaleissa väreissä. Kuvassa on liian kauan ollut harmaat reunukset.

Tänään ajattelen Eeva Kilven sanoja:

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen, kehun:
Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Share

Ladataan...

Viikon päästä on jo huhtikuu. Se kuulostaa jo niin ihanan keväiseltä! Muistan, että aikoinaan kun vielä asuin kotona vanhempieni luona, oli huhtikuun alku aina se aika, kun sai vihdoin kaivaa skootterin autotallin perukoilta esiin ja teini-ikäisen elämä tuntui taas yhtäkkiä niin paljon helpommalta, kun pääsi liikkumaan vapaasti. Vaikka enäää en skootterilla ajakaan, on edelleen mielessäni huhtikuu sellainen kevään rajapyykki.

Nyt maaliskuun lopussa minuun iski joku inhottava flunssa, ja monta päivää kului peiton alla maaten. Tuntuupa ihanalta, kun pikkuhiljaa jaksaa taas muutakin kuin nukkua, niistää ja köhiä. Innolla odotan kevään etenemistä ja kevään merkkejä luonnossa.

Siinä missä maaliskuu häilyy vielä jossain talven ja kevään rajamailla, on huhtikuu ehdottomasti jo virallinen kevätkuukausi. Itselläni katse kääntyykin nyt kovasti mökkiremontin suuntaan. Syksyllähän ehdimme saada juuri uuden lattian asennettua, kun sitten pakkaset jo saapuivat hieman odotettua aiemmin. Remontin tekeminen jäi silloin siihen, ja nyt säiden lämmetessä olisi tarkoitus mahdollisimman pian jatkaa siitä mihin jäätiin. Mökin sisällä seinät olisi nyt tarkoitus tapetoida ja sen jälkeen lattia maalataan vielä kiiltävällä valkoisella. Tämän jälkeen pitäisi kunnostaa keittiönurkkaus, ja sitten ollaankin jo aikalailla valmiita tuvan kanssa! Luulen, että kesällä keskitytään sitten ulkopintoihin (ja ainakin eteisen kunnostus saa jäädä myöhempään). Ainakin mökin eteläpuolen ulkolaudoitus on pakko uusia kokonaan, sillä se on ikivanha ja auringon sekä muiden sääilmiöiden haalistama ja haperoittama. Lisäksi koko mökki olisi tarkoitus maalata uudelleen. Väri pysyy samana itse mökissä, mutta ikkunananpuitteet ja muut osat, jotka ovat nyt keltaisia, saavat vaihtaa värinsä valkoiseen. Näin saadaan mielestäni kivaa raikastusta aikaan. Todennäiköisesti myös mökin katolle tehdään jotain, koska siitäkin on väri rapissut osittain pois.

Odotan myös kovasti jo alkavaa puutarhakautta! Viime kesänähän pääsimme tosi helpolla - saimme nauttia sadosta ilman, että meidän piti itse kasvattaa mitään. Teimme mökkikaupat heinäkuussa, ja mökin edellinen omistaja oli ystävällisesti kylvänyt kaikkea mahdollista perunoista papuihin. Tänä vuonna saamme kuitenkin kasvattaa satomme itse, ja olenkin jo hieman ryhtynyt suunnittelemaan, mitä kasvattaisimme. Perunoita totta kai tänäkin vuonna, ja varmasti myös yrttejä, porkkainoita, salaattia, herneitä, kurkkua.. Mielelläni kasvattaisin myös tomaattia ja chilejä, mutta ne vaativat vähän tarkempaa hoitoa, enkä ole vielä varma, miten pitkiä ajanjaksoja kerrallaan oleilemme mökillä. Ehkäpä aloitamme tänä vuonna helppohoitoisista kasveista ja pikkuhiljaa siirrymme sitten vaativampiin. Lisäksi pihassa kasvaa tietysti paljon hedelmäpuita, marjapensaita ja raparperia.

Edellinen omistaja kertoi, että mökkimme pihaan nousee keväisin huikea määrä sipulikukkia, ja näin kevään korvalla saakin alkaa jännäämään, koska se tapahtuu. Erityisen jännää siitä tekee tietenkin se, ettemme tällä hetkellä käy mökillä kovinkaan usein ja pelkään, että kyseinen näky menee minulta ohi. Viimeistään pääsiäisenä on taas pakko päästä käymään mökillä tarkistamassa tilusten kunto ja kurkkimaan, josko sipulikukat jo kukkisivat.

Lisättyäni tähän postaukseen kesäisiä kuvia, tuli jo tosi malttamaton olo. Tulisi jo se kesä sieltä ja äkkiä! Haluan päästä möyrimään tuonne kasvimaalleni, ja perennoitakin olisi tarkoitus hankkia lisää, ja terassikin pitäisi jonnekin saada.. Oikeastaan ideoita ja suunnitelmia on loputtomasti. No, ei tässä onneksi enää kauaa mene, kun sen aika on.

Ihanaa maaliskuun viimeistä viikkoa muruset!<3

-Netta

Share

Ladataan...

Kirjoittaessani tammikuussa makuuhuoneen uusista pallovaloista tajusin, etten ollut aiemmin tainnut julkaista pahemmin mitään kuvia makuuhuoneestamme täällä blogissa. Olohuoneesta kuvia on kyllä näkynyt blogissa paljonkin, tosin sitäkään huonetta en ole koskaan tainnut esitellä ihan kokonaisuudessaan. Pallovalopostauksessa lupailin esitellä makuuhuoneemme paremmin, ja vihdoin tänä viikonloppuna löysin aikaa kuvata makuuhuonetta päiväsaikaan. Harmi kyllä aurinko ei tänäkään viikonloppuna täällä Helsingissä näyttäytynyt lainkaan, mutta luonnonvaloa riittää onneksi näin kevään korvilla myös pilvisinä päivinä ihan hyvin kuvaamiseen.

Asumme viidennessä kerroksessa, joten asunto on mukavan valoisa. Aikaisemmin sänky oli toisella seinällä ja siinä oli sängynpääty, mutta Pinterestiä selaillessani tykästyin ajatukseen sängystä tuon leveän ikkunan edessä, ja niinpä noin vuosi sitten poistimme sängystä päädyn ja siirsimme sängyn ikkunan eteen. Vaikka makuuhuone on kadun puolelle, olemme saaneet nukuttua hyvin ja tottuneet siihen pieneen liikenteen meluun, mitä tuolta kadulta toisinaan kuuluu.

Sänkymme, yöpöydät ja yöpöytien lamput ovat Ikeasta. Hauska juttu on se, että tavatessamme mieheni kanssa meillä oli molemmilla yksi tuollainen yöpöytä. No, nyt niitä on sitten kaksi :) Päiväpeitto on Gantin, sängyn päällä olevista tyynyistä kaksi on Ikeasta, kaksi Senaatintorin laidalla olevasta Piirongista ja tuo Hampton-tyyny on ostettu pari kesää sitten Ahvenanmaalta. Olen tosin sittemmin joskus nähnyt ihan samanlaisia tyynyjä myös Boknäsillä.

Makuuhuoneessa on kahdet pariovet. Tässä kuvassa vasemmalla oleva oviaukko johtaa olohuoneeseen ja toinen oviaukko puolestaan halliin. Pariovet ovat sellainen juttu, joista monet haaveilevat, ja niin minäkin joskus aikoinaan, ja on niissä kyllä vain sitä jotain omaa tunnelmaansa.

Meillä on makuuhuoneessa televisio, mutta täytyy todeta, että sitä on tullut katsottua todella harvoin. Lähinnä silloin, kun on ollut kuumeessa vuoteen omana eikä ole kyennyt tekemään muutakaan. Huone on kuitenkin sen verran iso, että televisio mahtuu tuohon hyvin ja koska tuolle mahalipastollekaan ei ole tällä hetkellä muuta käyttöä, niin toistaiseksi se saa toimittaa tv-pöydän virkaa. Sitten, kun joskus muutamme toiseen asuntoon, en usko että enää laitamme makuuhuoneeseen lainkaan televisiota.

Mahalipasto on löytö huutokaupasta ja tuo seinällä oleva taulu on ostettu aikoinaan Vallilan makasiinien kirpputorilta kahden euron hintaan.

Pallovalot, Adele-taulun ja miehen isovanhempien vanhan lipaston esittelinkin jo tammikuussa. Tykkään tuosta sommitelmasta kovin, mielestäni nuo kaikki esineet sopivat hyvin yhteen. Tällä halliin vievällä seinustalla on myös kaksi vaatekaappia - tämä kuvassa näkyvä ja lisäksi kuvasta pois jäävä, oikealla sijaitseva pienempi saman sarjan vaatekaappi. Meillä ei muuten ole tällä hetkellä makuuhuoneessa ollenkaan mattoa, sillä tuo koiraneitimme onnistui tuhoamaan maton pentuaikanaan, enkä ole vieläkään uskaltanut ostaa uutta. Ehkäpä pikkuhiljaa voisi luottaa siihen, että Frida osaa käyttäytyä mattojen kanssa. Matto nimittäin toisi kyllä lisää pehmeyttä ja tunnelmaa tähänkin tilaan.

Ikkunalaudalla on kokoelma sekalaisia tavaroita; Tukholmasta ostettu Hayn käsi, Design House Stockholmin Block-valo, huonekasveja ja ranskalaiselta ystävältä saatu minikokoinen Eiffelin torni.

Kattokruununkin olen tainnut joskus jo blogissa esitellä, se olen saanut isältäni ja se on aikoinaan asustellut lapsuudenkodissani. Nuorena vannoin, että minun kotiinihan ei sitten mitään antiikkia tai kattokruunuja tule, vaan kuinkas sitten kävikään. Omena ei kauas puusta putoa sisustusasioissakaan, vaikka kuinka koittaisi hangoitella vastaan. Nythän meillä on jo kaksi kattokruunua ja en yhtään ihmettele, vaikka niitä tulisi lisääkin. Ja sitä antiikkiakin löytyy totta kai.

Kun muutimme tähän asuntoon, tuntui pitkään ettei makuuhuone oikein löytänyt muotoaan ja aluksi jopa nukuin jotenkin huonosti tuossa tilassa. Ehkäpä jotkin feng shuit eivät vain olleet kohdallaan? Nyt, kun tila on muokkautunut nykyiseen muotoonsa, olen ollut sisustukseen tyytyväinen ja unikin maistuu taas. Matto on vielä hankintalistalla, mutta ainahan sitä jotain keskeneräistä projektia pitää olla työn alla, tai muuten käy tylsäksi.

-Netta

Share

Pages