Ladataan...

Kirjoitin jo kesäkuussa viettäneeni valmistujaisjuhlia. Nyt seuraa paljastus - en ollut ihan virallisesti valmis vielä silloin. Juhlapäivää valittaessa luulin kyllä, että olisin, mutta yliopisto on niin hirveän jähmeä laitos, etten tajunnut tällaisten asioiden tapahtuvan hiiiitaaaasti. Koska vaikka olinkin palauttanut graduni jo aikoja sitten, täytyi tietysti odottaa, että se arvosteltaisiin ja arvosana ilmestyisi rekisteriin. Sen jälkeen piti vielä pyytää tiettyjen opintojen sitomista kokonaisuuksiksi, ja kun tämä oli tehty, piti täyttää e-lomake valmistumista varten. Näissä kaikissa asioissa tietysti kesti oma aikansa, mutta sittenkin, kun kaikki nämä kommervenkit olivat jo takana, odoteltiin asiaa joka tuntuu ihan kivikautiselta - todistuksia allerkirjoittavat henkilöt olivat viettämässä pitkää kesälomaansa ja sain odotella, että he suvaitsevat tulla allekirjoittamaan todistukseni. No, VIHDOIN tällä viikolla sain todistuksen käteeni, jee! Nyt voin sitten huudella pitkin kyliä olevani maisterin papereilla varustettu tyttö.

Eipä tuo toisaalta mitään haittaa, että juhlia vietettiin jo kesäkuussa - asuimme silloin tarpeeksi isossa asunnossa, jotta pystyin pitämään juhlat kotona, ja olinhan jo silloin tehnyt kaikki pakolliset opinnot ja gradukin oli jo ollut palautettuna hyvän tovin. Ja onneksi juhlin, sillä todistuksen hakeminen yliopiston toimistolta oli varsin korutonta. Nykyään kun (ilmeisesti säästösyistä) ei mitään publiikkeja enää ole, vaan todistus haettiin toimistosta vuoronumerolla, jossa virkailija sen ojensi ja kohteliaasti tiskin takaa onnitteli. Siinä sitä sitten vähän hämmentyneenä todistus kädessä sai todeta, että tässä se nyt sitten oli.

Valmistumiseen liittyy monenlaisia tunteita. Tavallaan en ole edes täysin vielä ymmärtänyt, että se kaikki on nyt ohi. Ei enää tenttejä, esseitä, kotitehtäviä, harjoitteluja, kandeja, tutkielmia, gradua.. Kaikki se tuntui välillä valtavan työläältä, kun kävi koko opiskeluajan myös töissä tienatakseen rahaa vuokraan ja muuhun elämiseen. Tavallaan tuntuu aivan ihanalta ja helpottavalta, mutta kyllä ilmassa on kaihoakin. Taakse jäävät nyt lopullisesti opiskelijabileet (keskellä viikkoakin), lounaat opiskelijakavereiden kanssa, juorutuokiot kaikista höperöistä professoreista ja luennoitsijoista, aamuluentojen skippaaminen ja opiskelijahaalareiden käyttäminen vappuna. Opiskelija-ajasta voisi kai sanoa, että se oli yhtä aikaa kamalaa ja ihanaa. Ja voi luoja, miten hauskaa se myös välillä olikaan!

Kauhulla olen lukenut uudistuksista, joita opiskelijoiden toimeentuloon ja tukiin on viime aikoina tehty. Juuri yhtenä päivänä totesin, että olen erittäin onnekas, että ehdin suorittaa opinnot loppuun ilman, että kyseiset uudistukset olisivat vaikuttaneet elämääni. Koska olin itse opiskelija monen monta vuotta, tulen aina olemaan opiskelijoiden puolella enkä voi mitenkään ymmärtää sitä, että tulevaisuuden veronmaksajilta viedään etuja pois. Näen asian niin, että tukien leikkaaminen pakottaa vain käymään entistä enemmän töissä ja lykkää siten valmistumista. Kävin itsekin koko opiskelija-ajan töissä usen kerran viikossa enkä olisi mitenkään pärjännyt pelkkien tukien varassa, mutta jos tuet olisivat olleet pienemmät, olisin käynyt töissä vielä enemmän, enkä varmaan olisi valmistunut vieläkään. Pistää vihaksi tuollainen lyhytnäköisyys, mutta minkäs teet. Itselläni on suunnitelmissa mahdollisesti opiskella joskus tulevaisuudessa jotain lisää, mutta sekin on tehny hankalaksi siten, että joutuisin hakemaan opintoihin jostain pikkukiintiöstä, koska olen jo kertaalleen opiskellut.

Mahdolliset seuraavat opinnot eivät kuitenkaan ole ajankohtainen asia juuri nyt, vaan aion kyllä ainakin hetken aikaa nauttia siitä, että opiskeleminen on nyt takanapäin ja vapaa-ajalla saa hyvällä omatunnolla lukea muutakin kuin tenttikirjoja, tehdä tietokoneella muutakin kuin gradua ja viikonloppuisin saa vain hölläillä. Mutta, never say never.

Kuvat on otettu juhlapäivänäni kesäkuussa. Sain ihania kukkia, lahjoja ja oli vain niin kivaa. Mulla oli Tiger of Swedenin mekko ja vähän pörröinen tukka (näköjään). Nyt kun paperit on oikeasti kourassa, aion juhlia vielä vähän menemällä sukulaisten kanssa syömään, nuo juhlat kun olivat vain kavereille. Kyllähän sitä nyt vähän lisää juhlia pitää, kun jotain aihetta on.

-Netta

Share

Ladataan...

Niinhän sitä sanotaan, että elämässä onnenaiheet kannattaisi löytää niistä tavallisista, arkisista asioista. Ja joskus juurikin ne tuottavat sitä kaikinta suurinta iloa tai suorastaan nostavat elämänlaatua. Yksi pieni, mutta iso asia joka on saanut hymyn huulilleni viime viikkoina, on ollut pyöräily.

Muutama vuosi sitten olin varsinainen jopotyttö. Minne meninkin, taittuivat matkani paikasta A paikkaan B turkoosilla jopollani. Uskollinen menopelini kuljetti minut niin töihin, yliopistolle kuin iltarientoihin (kyllä, jopa baariin tuli joskus ennenmuinoin mentyä pyörällä). Helsingin keskustassa pyörä lieneekin kaikken nopein kulkuväline, sillä ratikat ovat tunnetusti varsinaisia matelijoita, autoillakin jumittuu liikenneruuhkiin ja -valoihin ja käveleminen nyt vaan on yksinkertaisesti tylsempää (ja hitaampaa) kuin polkeminen.

Pari vuotta sitten kävi kuitenkin niin, että pyöräni kumi puhkesi, ja samoihin aikoin muutin yhteen miehen kanssa, jolla on auto. Voitte arvata kuinka kävi - pyörän kumin korjaaminen viivästyi ja viivästyi, ja yhä lyhyemmät matkat alkoivat taittua autolla. Lisäksi opiskelut sitten pikkuhiljaa loppuivat ja siirryin työpaikkaan, jonne piti kulkea bussilla, joten mahdollisuudet pyöräillä myös vähenivät. Mutta tänä kesänä kun muutimme ja minulla oli myös pitkä, usean viikon kesäloma, huomasin minulla taas olevan tarvetta toimivalle pyörälle. Niinpä vihdoin ja viimein, hävettävän pitkän ajan päästä, pyöräni kumi korjattiin ja olen taas tehnyt paluun satulan selkään.

Ja voi hitsi, miten ihanan helppoa ja näppärää tämä pyöräily onkaan! Saan nukkua aamuisin pidempään ihan vain siksi, etten kulje julkisilla tai kävellen, vaan huristan pyörällä. Ja olen iloinen siitäkin, että pyöräni on ihan oma eikä keltainen kaupunkipyörä. Tällä saa ajaa juuri mistä haluaa ja juuri minne haluaa, juuri niin kauan kuin haluaa eikä tämä maksa mitään (ja on todellakin maksanut ostohintansa takaisin ajat sitten). Olen ajanut nyt muutamia kertoja Baanalla, ja vau miten upea, jalankulkijoille ja pyöräilijöille varattu reitti se onkaan. Koko kaupunki tuntuu nyt taas paljon pienemmältä ja saavutettavammalta, kuin voin suhata ympäri kantakaupunkia useaan kertaan päivän aikana.

Mulla on ollut usein tapana kutsua itseäni crazy catladyksi, mutta en tajunnut, että oon jo pitkään ollut myös crazy bicycle lady. Hetken se rooli oli tauolla, mutta nyt se on taas palannut rytinällä. Kotoa lähteminenkin tuntuu nyt jotenkin helpommalta, kun ei tarvitse selvittää reittioppaasta, miten jonnekin pääsee tai varata hirveästi aikaa kävelyyn. Ja tässä on vielä sekin hyvä puoli, että pyöräily on erinomaista hyötyliikuntaa! Sanoinko jo tarpeeksi selvästi, että yksi mun elämään onnellisuutta tuova tekijä on tuo kaksirenkainen, korilla varustettu vempain?

Toivottavasti ruudun silläkin puolen on löydetty pyöräilyn ilo. Suosittelen kokeilemaan!

-Netta

Share

Ladataan...

Kirjoitin viime postauksessa, että pääsimme vihdoinkin yöpymään omalla mökillämme, yli vuosi mökin oston jälkeen. Sen verran hitaasti olemme remonttia tehneet, ja nytkin yöpymisemme tapahtui aikamoisissa retkiolosuhteissa. Remontin lisäksi yksi ongelmallinen asia yöpymisten (ainakin useamman päivän mittaisten) suhteen on ollut peseytymismahdollisuuksien puute.

Tontillemme tulee nimittäin kyllä tällä hetkellä kunnallisvesi, mutta se tulee vesipostiin, josta sitä sitten kannetaan sisälle mökkiin tarpeen tullen ja johon voi myös liittää kasteluletkun kasvien kastelua varten. Vesi ei siis tule sisälle mökkiin tai jonkinlaiseen saunarakennukseen. Itse asiassa, koko tontillamme ei vielä ole lainkaan saunaa eikä luonnollisestikaan myöskään suihkua. Edellinen omistaja kertoi käyneensä "puskapesulla", eli ilmeisesti tehneensä pesuvettä vatiin ja sitten pessyt pahimmat liat pois.

Me olemme vähän päivitelleet tätä pesutilojen puutetta, koska emme tällä hetkellä ole ehtineet tai edes ehtimässä saunaremonttiin ihan heti. Meillä on kyllä toki tulevaisuudessa aikeena rakentaa sauna ja hankkia myös palju, mutta siihen menee vielä hetki aikaa, koska mökillä on muita vieläkin akuutimpia remonttikohteita. Onneksi meidän kaksikin eri ystävää vinkkasi kesällä ulkosuihkusta, ja loppukesästä päädyimme tutkimaan asiaa tarkemmin.

Ulkosuihkuja on monenlaisia. Paljon on suihkuja, joihin vain liitetään puutarhaletku ja sitten peseydytään letkun antamassa (jääkylmässä!) vedessä. Tällaisia suihkuja oli yllättävän tyylikkäänkin näköisiä, muun muassa kromin värisenä. Itse en vilukissana Suomen kylmässä kesässä kuitenkaan ehkä tällaisesta suihkusta pitäisi. Meillä kävikin huippuhyvä tuuri. Satuimme löytämään netistä aurinkokennolla lämpenevän ulkosuihkun. Löytämämme suihkun hinta oli kuitenkin lähemmäs 200 euroa, mikä on melko paljon tuollaiselle ulkona säiden armoilla seisovalle väkerrykselle, joka on kuitenkin vain väliaikainen. Tarpeeksi nettiä tutkittuamme huomasimme, että eräässä liikkeessä Keravalla oli myynnissä tasan yksi kappale kyseisiä suihkuja, poistohintaan 39 euroa. Ei muuta kuin hippulat vinkuen nokka kohti Keravaa ja suihkua hakemaan, ja nyt suihku on meidän!

Edellisessä postauksessa kirjoitin myös, että "meillä on suihku josta tulee vain jääkylmää vettä". Onneksi se ei pidäkään paikkaansa! Tuolloin olimme nimittäin kasanneet suihkun päivän aikana ja menimme sitten illalla kokeilemaan sitä. Vesi ei ollut ehtinyt päivän aikana lämmetä tarpeeksi ja se oli vielä aivan jäistä, mutta seuraavina päivinä kokeilimme suihkua jo auringonpaisteen aikana, ja vesi tosiaankin oli paljon lämpimämpää kuin puutarhaletkusta tuleva jääkylmä vesi! Ehdin hyvin pestä hiukset ja vartalon, eikä lämmin vesi loppunut kesken. Ja ihmettelijoille muuten tiedoksi, että tässä suihkussa peseydytään uima-asussa :D

Suihkussa on siis 9 litran vesisäiliö, jossa se lämmittää vettä auringon paistaessa. Suihkun aikana se sekoittaa lämmittämänsä veden vesiletkusta tulevaan kylmään veteen. Koska kuuman veden määrä on kuitenkin aika pieni, kannattanee suihku sulkea saippuoinnin ajaksi eikä suihkussa muutenkaan kannata kamalasti kuhnailla, vaan aika tehokas saa olla. Mutta kyllä tämä vaan on suuri kohennus meidän mökin fasiliteetteihin!

Tämän suihkun miinuksia tietysti on se, että siitä on hyötyä vain aurinkoisilla säillä ja vain kesäaikana. Mutta silloinhan sitä yleensä mökillä pidempiä aikoja oleillaankin. Päivän tai pari pärjää hyvin ilman suihkuakin tai vaikkapa kosteuspyyhkeiden avulla.

Olen bongaillut Pinterestistä kivoja ideoita suihkun tuunaamiseen. Sen ympärille voisi esimerkiksi rakentaa sermit, jolloin suihkuttelusta tulisi yksityisempää ja kaikki saippuat ja shampoot saisi nätisti esille. Meillä ne majailevat tällä hetkellä vanhassa emaliastiassa jakkaran päällä. Meidän tonttimme on kyllä aika suojainen, mutta yksi naapuri on juuri sillälailla aika lähellä, etten kyllä viitsisi ilman bikinejä suihkutella. Voisin siis periaatteessa harkitakin niiden sermien rakentamista. Tuo suihku on muuten siitäkin kätevä, että tuleva paljun paikka on todennäköisesti tuossa vieressä, ja silloin ulkosuihkussa voi kätevästi kastautua ennen paljuun pulahtamista.

Kiitos kavereille tästä vinkistä ja auringolle suihkuvetemme lämmittämisestä. Kyllä nyt kelpaa!

-Netta

Share

Ladataan...

Kesäpaikan remontti -postaussarja saa jatkoa. Vuorossa on siis taas huonolaatuisia remonttikuvia ja pitkäpiimäistä remppahöpinää, olkaapas hyvät! Viimeksi kirjoittelin lattiaremontista ja nyt vuorossa olisi sitten seinät, katto ja vähän muutakin pintojen uudistusta.

Ostaessamme mökin, olivat seinät melko huonossa kunnossa. Osassa seinistä oli vanhaa tapettia, osasta taas edellinen omistaja oli jo ehtinyt repiä tapetit pois, mutta työ oli sittemmin jäänyt puolitiehen. Osittain seinistä oli esillä valkoisella maalattu kerros. Tässä siis alkutilanne:

Yllä olevassa kuvassa näkyy huonokuntoiset laattojen saumaukset, jotka myös kunnostettiin remontissa. Vanhan tapetin kuvio ja väri erottuu myös tässä kuvassa aika hyvin. Sähkölieden takana oleva "laatta" ei ole oikeaa laattaa, vaan jonkinlaista muovilevyä. Alapuolella olevassa kuvassa puolestaan on huonokuntoinen ilmanvaihtoluukku.

Alapuolella olevassa kuvassa näkyy huonokuntoinen, lohkeillut palomuuri ja siinä oleva poistoilmaluukku.

Katosta oli myös rapissut maalia ja valkoinen sävy oli paikoittain erittäin likainen.

Remontti:

Remontti aloitettiin purkamalla keittiö pois tieltä, jonka jälkeen vanhat tapetit revittiin kokonaan irti. Palomuurista rapsutettiin lohkeillut maali irti ja sitä kittailtiin kuntoon. Lopuksi se maalattiin uudelleen valkoiseksi.

Allaolevassa kuvassa näkyy vähän sittemmin hylättyä kokeilua - testasimme maalata seinää kananmunista, puuöljystä ja väriaineesta itse tehdyllä munatemperamaalilla (perinnerakentajia kun olemme). Tarkoitus olisi siis ollut pohjamaalata seinät tällä maalilla ennen tapetointia, mutta se ei sitten ollutkaan se kaikkein toimivin konsti, koska maalin peittävyys ei ollut tarpeeksi vahva ja maalin valmistamisessa oli aika kova homma.

Allaolevassa kuvassa näkyy vielä munatemperamaalilla "maalattu" seinä oikealla (surkea peittävyys) ja vasemmalla puolestaan edellisten omistajien jo valmiiksi maalaama kohta. Lopulta päätimme luopua pohjamaalaamisesta kokonaan, vain puukuitulevyjen saumat maalattiin ja naulankannat saumattiin, jotta ne eivät näkyisi läpi.

Kattokin käsiteltiin ennen tapetointia, jota hommasta ei syntyisi sotkua uusiin tapetteihin. Se pestiin, hiottiin hieman pintaa esille, kitattiin vanhan sähköjohdon ura piiloon ja lopuksi katto maalattiin valkoisella, hengittävällä öljymaalilla. Katosta tuli selkeästi valkoisempi ja kirkkaampi.

Allaolevassa kuvassa näkyy lieden laatoitus uusittuna. Laatat pestiin, vanhat saumaukset irrotettiin ja lopuksi laitettiin uudet tilalle. Näyttääpä paljon siistimmältä!

Sitten vielä takaisin itse tapetointiin. Luovuimme siis pohjamaalista, ja sen sijaan ennen varsinaista tapettia seinään laitettiin hengittävä makulatuuripaperitapetti tasoittamaan puukuitulevyssä olevia epätasaisuuksia. Näin päällystapetista tulee sileä ja siistin näköinen. Tapetointia helpottamaan hankimme pahvisen tapetointipöydän, joka osoittautuikin erittäin käteväksi ja oli edullinen hankinta.

Tapettipohdinnoista ja -vaihtoehdoista kirjoitinkin jo aiemmin täällä. Ja kyllä vain, tuo silloin kaavailemamme tapetti oli myös lopullinen valintamme, ja sillä päädyimme siis tapetoimaan koko tuvan. Se on siis ruotsalaisen merkin valmistama ja jäljittelee 1800- ja 1900-lukujen taitteen tyyliä, samaa aikakautta jolta mökkimmekin on. Kaikista mieluiten olisimme tietysti käyttäneet kotimaista paperitapettia, mutta emme löytäneet sellaista, joka olisi miellyttänyt silmää. Niinpä päädyimme ruotsalaiseen kuitutapettiin, joka ajaa kyllä hyvin asiansa. Kirjoitin jo aiemmin, että tämä tapetti on hyvin tyyristä verrattuna esimerkiksi rautakauppojen vinyylitapetteihin. Vaikka tapetti oli tarjouksessa, tuli koko 20 m2 tuvan tapettien hinnaksi tuli n. 550 e, jonka päälle tulee vielä makulatuuripaperitapettien (60 e), tapetointipöydän (15 e) ja liisterien (20 e) hinnat. Toisaalta tapettivalintamme on laadukas, hengittävä ja ajaton, joten tarvetta uudelle tapetille tuskin tulee aikapäiviin.

Tämä tapetti on siitä kiva, että läheltä katsottuna kuvio erottuu hyvin, mutta kaukaa se on lähes huomaamaton ja siksi se ei ole pienehkössä tilassa lainkaan liian hallitseva tai ärsyttävä, eikä se pienennä huonetta. Riippuu myös hieman valosta, millaistelta tapetti näyttää. Nyt kun sekä katto, lattia että seinät ovat valkoiset, tuntuu tila todella paljon suuremmalta kuin aiemmin! Kolmesta ikkunasta tulee valoa eri suunnista ja tila suorastaan kylpee auringossa.

Allaolevassa kuvassa näkyy oikeassa laidassa maalattu palomuuri. Sekin on nyt ihan viimeisen päälle, en vain tajunnut ottaa siitä kunnon kuvaa. Juuri nyt tuvasta ei puutukaan kuin jalkalistat, pienet kattolistat ja keittiön paikoilleen asennus. Toisaalta, remonttia onkin nyt tehty jo vuosi, mutta hiljaa hyvä tulee ja tätä hommaa tehdään täysin harrastuspohjalta, joten emme halua ottaa mitään liikaa stressiä tai aikatauluja tämän projektin takia.

Ja tiedättekö mitä! Kirjoittelen tätä postausta juurikin täältä mökiltä. Olemme nyt olleet täällä ihan ensimmäistä kertaa yötä, itse asiassa kaksi yötä jo. Olemme nukkuneet ilmapatjalla, meillä ei ole keittiötä ja meillä on vain suihku, josta tulee jääkylmää vettä. Mutta kivaa on! Vähän tällaista retkeilyelämää. Puutarhan sato on herkullista, polttelemme iltaisin kynttilöitä, kuuntelemme radiota ja grillaamme harva se päivä. Kyllä kelpaa. Kumpa syksy ei tulisi ihan vielä, niin pääsisimme tänne viikonloppuisinkin. Mutta onneksi on vielä tämäkin viikko aikaa puuhastella täällä :)

Mukavaa viikon jatkoa!<3

-Netta

Share

Ladataan...

Eilisessä postauksessa ehdin kertoa Naantalin-visiittimme ensimmäisestä majapaikasta, eli Tammisten tilasta. Tilalta suuntasimme matkan loppuajaksi Naantalin keskustaan. Olimme molemmat käyneet siellä viimeksi lähemmäs kymmenen vuotta sitten, joten paikka oli sopivalla tavalla vieras ja meille riittikin kivasti nähtävää.

Parasta antia Naantalissa on sataman alue lukuisine kahviloineen ja ravintolaineen sekä pienine putikkeineen. Lapsiperheitä ilahduttavat tietysti eniten Muumimaailma ja Väskin seikkalusaari, mutta paljon kiinnostavaa löytyi myös aikuisille matkailijoille.

Säätila oli vähän vaihteleva, mutta ihan mukavasti saatiin aurinkoakin. Me rakastamme vanhoja puutaloja, ja niitä riittikin Naantalissa ihasteltaviksi. Haavekuvissani voisin kuvitella jopa joskus asuvani tuolla, niin ihastuttava paikka mukalavikikatuineen ja suojaisine pihoineen! Toisaalta harmitti, että kauniiden vanhojen puutalojen sekaan on joskus 60- ja 70 -luvulla rakennettu ties minkälaista sekalaista rakennuskantaa, jotka vähän "pilaavat" näiden kauniiden puutalojen miljöötä. Onneksi nykyään ollaan taas hieman tarkempia siitä, minkälaisia taloja saa rakentaa ja minne.

Meidän aktiviteetteihimme Naantalissa kuului Naantalin museossa, vanhassa keskiaikasessa kirkossa sekä Jukka Rintalan taidenäyttelyssä vieraileminen. Lisäksi söimme hyvin ja kahvittelimme, useampaan kertaan tietysti. Teimme myös ostoksia erinäisissä pienissä putiikeissa, suosikiksemme nousi ihana sisustusliike Living Deauville. Lisäksi ihan vain loikoilimme, luimme kirjoja ja nautimme lomailusta.

Naantalin keskustassa yövyimme suloisessa Hotelli Pusassa, joka sijaitsi erinomaisella paikalla Museon, pikkuputiikkien ja sataman läheisyydessä. Paikka oli erittäin siisti ja rauhallinen. Meillä oli aivan ihana huone omalla parvekkeella, ja täällä sai todellakin nukkua yönsä rauhassa ilman minkäänlaista melua. Palvelu pelasi hyvin, ainoastaan aamiaiselta olisimme voineet toivoa vielä vähän jotain lisää.

En tietenkään tajunnut ottaa kuvaa huoneestamme, mutta yleisistä tiloista nappasin sentään pari. Huoneemme oli aika samaan tyyliin sisustettu, tosin huoneen sisustuksessa oli käytetty lähes 100 % Ikeaa. Siisti ja söpö se oli kyllä silti, vaikka tämänkin vanhan talon tyyliin olisi sopinut vielä paremmin vanhojen kalusteiden käyttö.

Mukava ja rentouttava loma kaikenkaikkiaan! Harmi kuitenkin, että emme päässeet autolla liikenteeseen, sillä jouduimme nyt tiputtamaan sen takia muutaman retkikohteen kokonaan pois. Tarkoituksemme olisi ollut mennä ensimmäisenä päivänä käymään Louhisaaren kartanossa opastetulla kierroksella ja toisena päivänä taas Kultarantaan kierrokselle, mutta auto-ongelmien takia nämä kohteet jäivät nyt näkemättä. Ehkäpä sitten ensi kesänä, jollemme keksi jotain ihan muita kohteita tai päädy silloin sinne Hankoon (jos olemme kerrankin ajoissa varaamassa). Mutta hyvin tämä loma sujui näinkin ja toisaalta on vain kiva, että tuli otettua enemmän rennosti ja hypittyä vähemmän paikasta toiseen.

-Netta

Share

Ladataan...

Tämä kesä on ollut aika kiireinen. On ollut paljon töitä, muuttoa ja remonttia. Tuntuu, että varsinkaan kesäkuussa ei tullut tarpeeksi tehtyä mitään "kivaa", ja niinpä tuumasimme, että jotain pientä reissua pitäisi keksiä.

Kuulun niihin ihmisiin, joiden mielestä Suomen kesä on jotain niin ihanaa ja ainutlaatuista, että silloin on ihan höpsöä lähteä ulkomaille. Mielummin istun siellä rantapalmun alla sitten, kun Suomessa on marraskuun loskakelit ja pimeää kuin säkissä. Vaikka tänä kesänä kelit ovat olleetkin aika viileät ja epävakaiset, olen silti edelleen sitä mieltä, että Suomen säiden mittakaavassa tämä n. +20 astetta ja vain ajoittaista sadetta sekä paljon valoa on niin hyvä suoritus, että säästän sen etelänreissun mielummin syksyyn tai talveen. Niinpä meillä onkin ollut tapana matkailla kesäisin lähialueilla, mieluiten Suomessa tai sitten korkeintaan muissa Pohjoismaissa tai Virossa. Pari vuotta sitten esimerkiksi olimme Ahvenanmaalla ja Tukholman lähistöllä.

Tälle kesälle haaveilin vähän reissusta Hankoon ja yöpymisestä rannan pitsihuviloissa, mutta olimme sen verran myöhään liikenteessä, että tarjolla oli lähinnä ei-oota. Niinpä jotenkin netin syövereistä silmieni eteen ilmestyi Naantali, ja tämänvuotinen kesäreissumme suuntautuikin sinne.

Ensimmäisen yön yövyimme tässä upeassa vanhassa rakennuksessa nimeltään Tammiston tila. Se sijaitsee noin 3 kilometrin päässä Naantalin keskustasta. Me olimme tällä kertaa liikenteessä Onnibussilla ja otimmekin Naantalin keskustasta taksin (11 e) tilalle. Omalla autolla saapuvalle löytyi myös paljon paljon parkkipaikkoja, ja jos on vain pienten kantamusten kanssa liikenteessä, voisi tuon matkan toki kävelläkin.

Tila sijaitsi vähän hassusti asutusalueen keskellä, mutta sen oma tontti oli niin iso, että paikka tuntui kyllä rauhalliselta. Maalaistunnelmaa toivat myös ihanat pihalla majailleet kolme kesyä lammasta, joita mekin kävimme ruokkimassa monta kertaa. Pihalla oli pöytäryhmiä istuskelua varten, ja olipa siellä myös grilli asiakkaiden käyttöön.

Me rakastamme vanhoja puutaloja ja vanhaa sisustustyyliä, joten Tammiston tila oli siinä mielessä kyllä ihan meidän makuumme. Tila on tyylikkäästi remontoitu ja sisustettu vanhoilla huonekaluilla. Oikeastaan kaikki huonekalut olivat antiikkia, lukuunottamatta aamiaissalin pöytiä ja tuoleja.

Yläkerrassa asukkaiden käytössä oli tällainen iso sali, jossa oli myös jääkaappi, keittolevy, kahvinkeitin ja vedenkeitin sekä mikro. Me emme tehneet omia ruokia tilalla, mutta säilytimme kyllä jääkaapissa hieman joitakin juomia ja smoothieita, eli ihan kätevä se kyllä oli. Tilalla vaikutti olevan majoittumassa paljon lapsiperheitä ja heidän käyttöönsä tuo keittiö vaikutti olevan erittäin hyödyllinen, lapset saivat iltapalansa kodinomaisessa ympäristössä ja kaikessa rauhassa. Tilalla oli muutenkin huomioitu lapsiperheet hyvin, oli leluja sekä ulkona että sisällä.

Meille, lapsettomalle pariskunnalle, tila jätti hieman myös toivomisen varaa. Vanhan talon äänieritykset eivät ole ne parhaimmat mahdolliset, ja viereisessä huoneissa yöpyneiden lasten äänet pitivät meidät hereillä jo aamuyöstä alkaen. Huvitti välillä sekin, että metelöivien lasten lisäksi heidän vanhempansa olivat varsin kovaäänisiä.

Olisimme myös toivoneet, että tilalla olisi ollut enemmäkin jonkinlaista palvelua. Illalla kello kahdeksan jälkeen paikalla ei yllätykseksemme ollut enää ketään työntekijää, eikä tilalla ollut minkäänlaista omaa ravintolaa tai kahvilaa. Koska meillä ei ollut autoa käytössämme, emme viitsineet lähteä enää illalla taksilla Naantalin keskustaan, joten tyydyimme syömään omia eväitämme. Tietysti tällainen rauhallinen paikka ilman turhia ärsykkeitä tekee myös nykyihmiselle hyvää, ja itse sainkin luettua kirjaa monenmonta sivua eteenpäin. Tuli kuitenkin mieleen juuri tuo toissakesäinen vierailumme Kvärnbo Gästhemissa Ahvenanmaalla, jossa asiakkaat huomioitiin erinomaisesti vuorokauden ympäri. Meille lämmitettiin maksutta ihana puusauna ja illalla tilasimme syötäväksi juustoja ja viiniä. Pelasimme lautapelejä tilan salissa ja nautimme. Lisää tällaista olisimme kaivanneet myös Tammiston tilalle, mutta ehkäpä se on enemmän lapsiperheisiin panostava kohde.

Kaunis ja mukava paikka joka tapauksessa, ja saimme viettää aikaa luonnon helmassa vailla turhia ärsykkeitä. Seuraavassa postauksessa kerron, mihin matkamme täältä jatkui.

-Netta

Share

Pages