3kk synnytyksestä

Tällä viikolla tuli 3kk synnytyksestä. Mieli ja keho alkavat olla omilla raiteillaan. On väliarvioinnin aika. 

Raskauskiloja tuli loppuraskauden turvotuksen ansiosta yhteensä 14. Niistä 10kg jäi sairaalaan kolmessa päivässä synnytyksestä ja loput 4kg sulivat ensimmäisen kuukauden aikana. Nyt ollaan lähtöpainoon – 3kg.

Raskausvatsa ei hävinnytkään. Vaikka paino on laskenut, niin pömppä jäi. Se johtuu vatsalihasten erkaumasta, jota vähitellen treenataan umpeen.

Lantionpohjan lihakset ovat löytyneet! Ne löystyivät synnytyksessä ja istukan käsin irrotus lisäsi haastetta sillä alueella. Kohtutulehduksen diagnosoinnissa piti antaa virtsanäyte. Keskipissasta. Muistan kironneeni, että se on täysi mahdottomuus, kun virtsasuihkua ei saa katki. Ei millään. Oli kohtuullisen vinkeä tunne. Mutta treenaamalla olen saanut lihakset kohtuullisen hyvin kuntoon. Enää ei lirahda, kun aivastaa tai kun menee kyykkyyn. Taivaallista! Armollisesti ajatellen lantionpohjan lihakset kuntoutuvat vähitellen. Mikäpä kiire tässä on? Synnytys oli elämäni vaativin urheilusuoritus. Olen suonut keholleni luvan toipua rauhassa ja lempeästi. Se on vähintä, mitä minä voin antaa keholleni takaisin. Helliä sitä kuntoon, pikkuhiljaa. Se antoi minulle ja meille kuitenkin ihan käsittämättömän suuren ja ihanan lahjan. 

Episiotomia parani hyvin. Haava oli kiinni parissa viikossa. Arpi on siisti. Kipuja oli ensimmäiset viikot, satunnaisesti ensimmäisen kuukauden. Muutamia kertoja arpi juili vielä joulukuussa, mutta nyt se on rauhoittunut.

Peräpukamat äityivät viimeisen raskauskuukauden aikana ihan älyttömiksi. Kyllä olin kiitollinen luumusopasta synnärillä ja kotona! Pukamat hävisivät parin viikon sisällä. En koskaan ehtinyt avata peräpukamavoidetta. 

Raskauspahoinvointi alkoi viikolla 5 tai 6 ja jäi synnytyssaliin. Onneksi. Olihan matkakumppani. Sen muistona hampaissa on kiillevaurioita. Reikiä ei. Oksentamisen seurauksena ääni käheytyi, sekin on palannut normaaliksi. 

Rinnat turposivat muutaman kuppikoon imetyksen alkutaipaleella. Mutta koska imetys jäi kahden kuukauden ikään mennessä kokonaan, niin ovat rinnat palautuneet normaaleiksi. 

Hiukset ovat pidemmät ja paksummat kuin ikinä. Ne myös rasvoittuvat harvemmin. Nykyään pesen hiukset kerran viikossa. 

Kynnet kasvavat vielä jollain jälkiboostilla. Niitä saa, olla koko ajan leikkaamassa.

Iho on ollut jälleen oma, kuiva itsensä. Perusrasvalla on pärjätty. 

Raskausdiabetes jäi myös laitokselle. Tosin kontrollissa paastoarvo oli hitusen koholla, muut arvot eivät nousseet edes lähelle rajaa. Siispä keväällä uudestaan rasitukseen.

Lantio leveni. Tai muutti muotoaan. Siitä tuli naisellisempi.

Silmäpussit ovat jäätävät. Ehkä ne kolmen seuraavan vuoden aikana laskevat?

Ryppyjä on tullut lisää. Ehkä muutama harmaa hiuskin. Hauikset ovat kasvaneet vauvan kantamisesta. Niskat ovat kroonisesti jumissa edellä mainitusta syystä. 

Silmät loistavat. Niissä asuu suuri ilo. Minun kehoni, joka niin monta kertaa vuosien aikana petti minut, onnistui tällä kertaa täydellisesti. Se piti meidät molemmat hengissä, sai punnattua vauvan pienellä ulkopuolisella avulla ulos, ruokki vauvaa ensimmäiset kuukaudet ja jaksaa vähän väsyneenäkin hoitaa ihanaa, kasvavaa tyttöstä.

Silmien loiste, ilo niissä ja hymy kasvoilla on oikeastaan kiteytettynä kaikki.

Minä voin hyvin.