Pari ajatusta lihavuudesta, mielenterveysongelmista ja syyllistämisestä

Fitness Führer

Tänään olen ollut aivan tolkuttoman laiska. Niin laiska, että en jaksanut lähteä jo ostamalleni makkaranhaku-tankotanssikoulussapiipahdus-Tallinnanmatkalle, voitteko kuvitella. Jatkan samaa löysäilyä täälläkin siinä mielessä, että tyydyn postaamaan vaan pari linkkiä. Mutta ne linkit ovatkin sitten täyttä asiaa: asenteistamme, ja siitä mikä niissä on vialla.

Heti aamusta ilahdutti Opiskelijoiden Liikuntaliitto – OLL:in ja Syömishäiriöliitto – SYLI ry.:n kannanotto ulkonäön ja estetiikan korostumisesta urheilun ja liikunnan piirissä. Alla pari nostoa, joista en voisi olla enempää samaa mieltä.

"OLL ja Syömishäiriöliitto pitävät huolestuttavana trendiä, jossa laihuus symboloi älyä, elämänhallintataitoja ja kurinalaisuutta, kun taas lihavuus nähdään laiskuutena, tyhmyytenä ja jopa koomisuutena. - - Liikkumattomuus ja fyysinen inaktiivisuus ovat suurimpia kansanterveydellisiä riskejämme, ei lihavuus itsessään. - -

Asiakeskeisissäkin medioissa lihavuudesta ja lihavista ihmisistä puhutaan usein alentavasti. Helposti annetaan ymmärtää, että lihavat ihmiset ovat itsessään terveysriski ja on kaikkien yhteinen velvollisuus saada nämä laihtumaan. - -

“Fyysinen inaktiivisuus on taistelu, johon yhteiskuntamme tulisi laittaa enemmän paukkuja. Laihdutuskulttuurin korostaminen ei ole ratkaisu kansanterveydellisiin ongelmiin. Se pikemminkin vieraannuttaa meidät kehostamme”, jatkaa Opiskelijoiden Liikuntaliiton varapuheenjohtaja Joonas Kinnunen."

Nimenomaan näin! Lihavuus ei ole terveellistä, mutta syyllistämisessä ei ole järkeä, eikä siitä ole hyötyä. Sama koskee sekopäistä veuhkaamista ihmisten koosta ja muodosta sekä neuroottista suhtautumista syömiseen. Toinen asia, jossa olisi syytä luopua syyllistämisestä, ja jossa asenteet kaipaavat tuuletusta ovat mielenterveysongelmat.

Illalla ilahdutti tämä sarjakuva siitä, jos kaikista sairauksista ajateltaisiin kuten mielenterveysongelmista:

Kuva nyysitty Riemurasiasta, tekijää en tiedä.

Varsin osuva, vai mitä? On toki vaikeaa asettua toisen asemaan silloin, kun mitään varsinaista vikaa ei näy, ja itse ei ole kokenut samaa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että sairautta tai ongelmaa ei ole olemassa.

Olin viikonloppuna PT-koulutuksessa. Sieltä jäi mieleen lause suhtautumisesta asiakkaaseen ja tämän tilanteeseen: Älä oleta. Sama on hyvä pitää mielessä ylipäätään kun kohtaa muita ihmisiä, olivat nämä sitten lihavia tai laihoja, tai terveitä tai vähemmän terveitä.

***

Just some links today, but I found these very spot-on.

Share

Kommentit

Eksyksissä elämässä

Sarjakuvasta tuli mieleen ystäväni neuvo kun vuosia sitten kärsin lievästä masennuksesta, jonka hän näki vain teiniangstina: "Sä oot kauheen negatiivinen nykyään! Ei sun seurassa oo enää niin kivaa. Sun pitäis olla enemmän ilonen!" Auttoiko se masennukseen? No ei todellakaan. Teki vaan olosta pahemman. Mutta sen seurauksena opin hyvin näyttelemään iloista, joka sitten on johtanut jatkuviin väärinkäsityksiin mielentiloistani. Toivon todella, etten ole koskaan tullut tekeneeksi moisia oletuksia muista.

FFFifi
Fitness Führer

Musta on ihan käsittämätöntä se, että toisten tunnetiloja tai pidempiaikaisia oloja kyseenalaistetaan. Ehkä se on jossain määrin itsesuojeluakin, kun olisi ahdistavaa ajatella, että toisella on ihan oikeasti hirveän paha olla, on helpompi ajatella, että hän teeskentelee/ liioittelee/ hakee huomiota tms. Ja onhan se toki vaikea asettua toisen asemaan jos ei tiedä millaisesta ongelmasta on kyse. Eihän sitä helpolla pysty tekemään fyysistenkään sairauksien suhteen, mutta ne kun usein näkyvät ulos niin ovat siinä mielessä konkreettisempia.

maryjane
freestylemeikit

Todella hyviä huomioita.
Yleensä etenkin lehtien keskustelupalstoilla ihmiset tuntuu kovasti olevan sitä mieltä, että meidän talous ja kansaterveys romahtaa, koska ihmiset on lihavia, rumia ja tyhmiä. Etenkin lihavia. Toisaalta useat näistä ihmisistä suhtautuu vaikka alkoholiin  ja tupakointiin sellaisena "Kyllä mä saan päättää itse mitä kehooni pistän!" -asiana. Onhan se niinkin, mutta jos lihava käy Mäkkärissä, niin se on ihan hirveä ihminen. Vaikka se kävis siellä Mäkkärissä ensimmäistä kertaa puoleen vuoteen.

Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka laihtuu helposti, ja niitä jotka ei laihdu vaikka kuinka yrittävät.
On myös niitä ihmisiä, jotka voivat syödä mitä ja miten paljon vain, eivätkä liho. Sitten on niitä, jotka lihovat 10kg pelkästä suklaapatukan näkemisestä.

Mutta jos laihtuminen olis helppoa, niin maailmassa ei olisi ylipainoisia ihmisiä.

FFFifi
Fitness Führer

Joo tämä on mennyt ihan sekopäiseksi lihavuuden suhteen. Onhan se toki lisääntynyt, ja on se ihan faktuaalisesti ongelma, mutta se että syyllistetään ylipainoisia ja liitetään heihin kaikenlaisia käsityksiä on ihan järjetöntä touhua.

Ylipainoon on todella paljon muitakin syitä ja vaikuttavia tekijöitä kuin se, että yksilö olisi ahne ja laiska. Jos asiaan halutaan vaikuttaa ja sitä pidetään yhteiskunnallisena ongelmana, silloin siihen on puututtava nimenomaan yhteiskunnan tasolla eikä niin, että stigmatisoidaan yksilöitä. Onhan tämä ihan naurettavaa nykyään, että kaupoissa on puolen kilometrin pituiset karkkihyllyt täynnä puolen kilon painoisia karkkipusseja. Ja sokerivero on aivan fiasko: karkkeja verotetaan rankemmin mutta keksejä ei, niin eiköhän siellä ole keksihylly täynnä joka namusesta tehtyä keksiversiota... Tietysti voi sanoa, että mikä pakko niitä on ostaa, mutta ei kaikkea vastuuta voi yksilölle asettaa, eikä myöskään tehdä johtopäätöksiä sillä perustein, että jos itse pystyy vastustamaan kaikkia houkutuksia, muidenkin pitäisi pystyä.

maryjane
freestylemeikit

Niinpä. Lihavuus on ongelma, mutta ei se parane sillä syyllistämisellä, eikä leiman lyönnillä. Jokainen lihava ei ole laiska, liikkumaton mässäilijä, kuten ei jokainen suomalainen ole alkoholisti tai ulkomaalainen rikollinen. Tutkimuksissa on osoitettu, että esimerkiksi työhaastatteluissa paikka menee isolla todennäköisyydellä haastattelijan silmää miellyttävälle henkilölle, vaikka vähemmän viehättävällä saattaisi olla hieman parempi CV.

Esimerkiksi light-siiderissä on suunnilleen 140-150 kaloria, kaljassa vähän päälle 200. Jos illan aikana vetelee mäyräkoirallisen keskiolutta, niin kaloreita tulee noin 2500. Kuitenkin siihen suhtaudutaan enempi semmosena "Heh heh, olitko vähän lärvit perjantaina, onks pää kipee, heh heh?" -juttuna, kuin siihen, että ruvettaisiin moralisoimaan miten paljon siitä kaljamäärästä lihoo ja kyllä nyt olisi syytä lähteä lenkille polttamaan kalorit.

Jos lihava ihminen ostaa perjantaina karkkipussin, missä on 1000 kaloria ja hakee lauantaina pizzan, niin se on ihan järkyttävä sotanorsu ja lihoo joku tuhat kiloa, eikä yhtään aattele itseään tai kansakunnan kärsimyksiä. Jos toinen on vetänyt perjantaina 2500 kalorin edestä kaljaa ja hakee seuraavana päivänä pizzan, niin se on ihan normaalia, koska heheh darra

Tai oikeastaan ehkä jopa niin, että jos laihtuminen olisi helppoa, ylipaino voisi olla uusi statussymboli. Niinhän se nimittäin käsittääkseni on ollut, kun ruokaa ei ole ollut paljon tarjolla.

FFFifi
Fitness Führer

Näinhän se on ollut.

Mun mielestä tässä lihavuusveuhkaamisessa on tosi olennaista tajuta se, että me liitetään näitä moraalisia käsityksiä lihavuuteen ja vatvotaan siitä hullun lailla juuri siksi, että me eletään kulttuurissa, jossa me kirjaimellisesti kuollaan ylensyömiseen. Koska ruokaa on (meillä täällä lännessä) loputtomasti tarjolla ja suunnilleen ilmaiseksikin vielä, me ajatellaan että siitä kieltäytyminen ja pidättymään pystyminen on osoitus korkeammasta moraalista ja henkisistä kyvyistä.

Se vaan, että me ruvetaan ottamaan näitä käsityksiä annettuina. Tuntuu, että monet eivät enää viitsi kyseenalaistaa sitä, onko todella niin, että lihava ihminen on ahne, laiska, hallinnan menettänyt ja kaikin puolin kyvytön huolehtimaan itsestään ja asioistaan?

Kay (Ei varmistettu)

Aamen. Ei mulla muuta.

Mahdoton Nainen

Mä olen ollut tuplahuono ihminen, kun menin ensin masentumaan ja sitten sen seurauksena vielä lihomaan. Masennus on nyt onneksi takanapäin mutta sen mukana tulleista kiloista ei sitten olekaan ihan helppo päästä eroon. Yritän olla itselleni armollinen, mutten osaa täysin vältellä laihuudenihannointikulttuurin vaikutuksia.

Masennuksesta eroonpääsemisessä mua eivät auttaneet mukahyväntahtoiset "kävisit lenkillä" ja "ottaisit itseäsi niskasta kiinni" -neuvot, vaan ystävien tuki ja kolmivuotinen terapia. Samat neuvot eivät myöskään auta mua laihduttamaan, vaan toivon että ravitsemusterapeutilta saamani hyväksyntä (oli ihan normaalia ottaa masennuksen aikana elopainoa, ja nytkin teet asioita pääsääntöisesti oikein) ja sellaisten asioiden esiin tuominen, joita en itse osannut edes ajatella, voisivat todellakin laittaa kilot vihdoin liikkeelle.

Torey
Näissä neliöissä

Itse masennuksesta kärsineenä ja ahdistuneisuushäiriötä sairastavana INHOAN yli kaiken näitä jotka pätee juurikin keskustelupalstoilla, että "Se on asenteesta kiinni. Oma elämäki on menny päin persettä ja silti olen ilman lääkkeitä ja terapiaa selvinnyt!" Tai just näitä "Ota ittees niskasta kiinni ja ryhdistäydy! Masennus on vaan muotia."

 

En itse todellakaan olisi halunnut käydä masennusta läpi ja olen onnellinen kun alle vuoden terapialla sain itseni kuntoon! Olen äiti ja vaimo sekä käyn töissä ja ottaa päähän kun olen törmännyt masentuneiden blogeissa kommentteihin ettei mielisairaitten pitäis edea saada hankkia lapsia jne. 

Kyllä, masennus on sairaus, mutta siitä voi parantua. En huomaa tyttäressämme mitään merkkejä minun sairasajaltani, eikä ihme koska ympärillä oli paljon aikuisia, ystäviä ja sukulaisia. 

 

FFFifi
Fitness Führer

Joo tommoinen on kyllä rasittavaa. Se on jotenkin niin vaikeaa tajuta, että asiat eivät tunnu samalta kaikista ihmisistä, eivätkä edes samalta eri aikoina samalla ihmisellä. Ja vaikuttaahan noissa kaiken maailman kemialliset tasapainot persoonallisuuden ja henkilökohtaisen historian sekä olosuhteiden lisäksi. Järjetöntä lähteä yleistämään siltä pohjalta miten itsellä ovat asiat olleet.

Mun on ylipäätään vaikea ymmärtää sitä, miksi jonkun toisen kokemusta pitää vähätellä ei sulla oikeasti mitään ole. Silloin jos on joku tuttu kyseessä, niin ymmärrän, että se on suojamekanismi, mutta että tuntemattomille?

Tosi hyvä että sulla on ollut tukea :)

FFFifi
Fitness Führer

Tuollaisessa tilanteessa voi olla, että masennusta pahentaa se, että ei pysty olemaan sen kokoinen tai näköinen mitä "pitäisi" olla. Mua ärsyttää, että sille pitäisi olla joku selitys, jos ei täytä ulkonäköihanteita, mutta silti musta olisi hyvä kaikkien ymmärtää, että näille asioille todellakin voi olla "selitys". Että kyse on hyvin harvoin jos koskaan siitä, että ihminen syö liikaa joko huvikseen, tyhmyyttään tai siksi, että on jotenkin holtiton.

Mä toivon, että nuo neuvot ovat oikeasti hyvää tarkoittavia. Monet eivät varmaan vaan pysty käsittämään esimerkiksi masennusta, ja onhan se fakta että liikkuminen voisi auttaa, vaikkakaan se ei yksinään riitä. Se, että onko mitenkään realistista odottaa masennuspotilaan kykenevän käymään lenkillä, on ihan eri juttu. (Vähän veikkaan myös, että monet näistä neuvojista eivät ole valmiita mahdollistamaan sitä lenkillä käymistä auttamalla ja tukemalla, vaan tyytyvät vaan neuvomaan....)

Toimitus
Toimitus

Hyvin puhuttu! Noteerasimme postauksen Lilyn Facebookissa.

FFFifi
Fitness Führer

Kiitos :)

Pilvikeinu

Alkuperäinen Robot Hugsin sarjakuva tässä: http://www.robot-hugs.com/helpful-advice/ , kuka lie kääntänyt.

FFFifi
Fitness Führer

Aa, hyvä tietää! Mä mietinkin, että tuo on käännös, kun flunssa ja vatsatauti olivat väärin päin :)

Kommentoi