Ulkonäkö-teemaviikko: Selfiet ja bikinikuvat netissä – nolouden huipentuma

Ladataan...
Fitness Führer

Selfie, eli itse itsestä otettu valokuva, on päässyt ilmaisuna Oxfordin sanakirjaan. Se ilmiö, että ihmiset räpsivät itsestään otoksia sosiaaliseen mediaan on nyt virallistenkin instituutioiden tunnustama. Sekä useiden tahojen paheksuma: ottaa nyt mahdollisimmat mairitteleva kuva itsestään ja postata se nettiin kehujen ja tykkäysten perässä, miten noloa. Samoilla myötähäpeäasteilla tai ehkä vielä pahempana nähdään sosiaaliseen mediaan postatut bikinikuvat. Tosi noloa, ja vaarallista. Mutta onko ilmiössä kyse mistään muusta kuin uusien teknologioiden mahdollistamasta huvista, jota luddiitit tapoihinsa kuuluen kauhistelevat?

"Mautonta." Kuva Anna-lehdestä 46/13.

Netissä poseeraamista vastustavat tuskin kertovat mielipidettään suoraan omakuvien julkaisijalle tai bikinikeekoilijalle, mutta esimerkiksi keskustelupalstoilla ilmiötä ruoditaan antaumuksella. Nolouden lisäksi kuvat herättävät jo sitä mainittua myötähäpeää, ja jopa sääliä. Anna-lehden selfie-kulttuuria pohtivassa jutussa (Klik, olen kaunis! 46/13, toim. Riina-Maria Metso) lukija pohtii "ihmisten saavan kiksejä siitä, että heidän kuvia peukutetaan" ja ihmettelee "ovatko he niin epävarmoja kehostaan ja omakuvastaan, että on hakemalla haettava hyväksyntää jossain Facebookissa". Äitien keskustelupalstalla joku menee niin pitkälle, että pitää kokovartalokuvan laittamista naamakirjan profiilikuvaksi nolona touhuna. Siksikö, että hyväkroppaisella kyse olisi pätemisestä ja huonokroppaisen tulisi ymmärtää hävetä itseään, en tiedä?

Kaikkien meidän kaveripiiristä löytynee näitä, jotka vaihtavat profiilikuvaansa viikottain, ja pitävät tarkkaan huolta siitä, että jokainen otos on mahdollisimman mairitteleva ja ehkä seksikäskin. Monet heistä todennäköisesti myös lisäävät omakuviaan jatkuvalla syötöllä Instagramiin. Hir-ve-ää, vai onko? Suoraan sanottuna pidän tällaista toimintaa hiukan hupsuna. Itse en vaihtele kuviani jatkuvasti, enkä julkaise pelkästään edustavia kuvia, vaan olen esiintynyt sekä täällä blogissa että Facebookissa meikittömänä, suoraan treeneistä tulleena ja kärpäsiä naamaan liiskaantuneena.

Kas tässä aito ihminen kuvaa itseään metroasemalla, ehdottoman täysissä pukeissa.

Haluan ajatella, että en ole niin kiinnostunut antamastani vaikutelmasta, ja uskon, että pystyn halutessani pätemään muullakin kuin kauniilla potretilla. Mutta onko sillä, että julkaisee vain täyteenkammattuja otoksia itsestään loppujen lopuksi suurta eroa siihen, että julkaisee hikisiä kärpäset naamassa -kuvia? Molemmilla pyritään antamaan viesti ja vaikuttamaan katsojan käsitykseen itsestä. Miksi olisi jotekin tuomittavampaa haluta näyttää kauniilta kuin haluta esiintyä – millaisena sitten haluankin esiintyä. Fiksuna? Rentona? Riippumattomana?

Koska minähän siis olen näitä asioita oikeasti, mutta poseeraaja on meikannut ja poseerannut, eikä näytä samalta sängystä noustuaan? Sekö pännii, että kuvat eivät ole totuudenmukaisia vaan kaunisteltuja? Ehkä. Mutta voi se olen-juuri-näin-meikitön-ja-rennonletkeä-kuvakin olla kaunisteltu, tai ainakin hiukan totuutta taivuttava. Saatan olla oikeasti hirveä nipo (ja valitettavasti olenkin). Mitä jos kuva ei olekaan siloiteltu, vaan sen postaaja on luonnossakin yhtä upea ilmestys? Se nyt ainakin on väärin: Käyttää ulkonäköään tuolla tavalla huomion saamiseksi! Taas säälittää: Ei ole raukalla muita avuja.

Noh, oikeasti pidän kateuskortin heiluttelua niin velttona ajatteluna, että en vedä sitä tosissani tähän. Pienen ajatuksen voisi suoda sille, että katsottavaksi asettuminen vaatii pokkaa, ainakin vanhemmissa ikäluokissa. Ehkä osa arvostelijoista haluaisi myös postata viehkeitä otoksia itsestään, mutta ei kehtaa, ja tämä oma nolostuminen projisoidaan sitten niihin, jotka julkeavat. Minullakin koko tämän postauksen idea lähti siitä, että puntaroin voinko laittaa "Kesä kuvina" -haasteeseen otoksen, jossa makaan rannalla, vai olisiko se tolkuttoman noloa ja typerää.

Vaikka bikinikuvien postaamisen vaarallisuudesta puhutaan paljon, en ole siitä kovin huolissani. Pääasiassa varoitellaan, että kuva voi päätyä pervon ruudulle. Ensinnäkin, voiko se vahingoittaa jos ei siitä tiedä? Toiseksi, miten pervoa oikeastaan on kiinnostua bikiniasuisesta naisesta? Muutenkin pidän suurempana riskinä päätymistä ruotsalaisen peflettipakkauksen kylkeen.

Ja tässä tyrkky feikki-ihminen on lapsensa kuvaamana rannalla, ehdottomasti liian vähissä vaatteissa.

Silti kuvien laittaminen erityisesti blogiin tuntuu usein hankalalta, ja olen varmasti treenibloggaajista vähiten poseeraavien joukossa. Vaikka sisältöni on muualla kuin viikottaisissa otoksissa eri ruumiinosistani, olisi outoa kirjoittaa tällaista blogia niin, että kroppani ei näkyisi lainkaan. Mahdollista se olisi, mutta olen ottanut linjan jossa bikiniotoksetkin ovat ok. Ylläolevaa lukuunottamatta niillä on ollut minun näkökulmastani muu mielekäs funktio kuin pelkkä poseeraaminen, mutta jälleen tullaan siihen kysymykseen, että miksi olisi pahasta haluta laittaa kuva vain siksi, että haluaa esiintyä edukseen? Miksi monet (ja minäkin vähän) pitävät sitä tuomittavana? Osa ehkä kokee, että se on mautonta tai jopa siveetöntä. Luulen kuitenkin, että edelleen kallistutaan samaan syyhyn:  Noloa, ei yoloa. Huomion hakemista ja kehujen kalastelua, tyrkkyä. Mutta onko se haitallista, vaarallista tai väärin? Kertooko nykyinen kuvakulttuurimme narsistisesta ajattelusta ja ulkonäkökeskeisyydestä, ja pönkittääkö se naisen roolia passiivisena katseen kohteena?

Beautiful body -haasteen kohdalla kirjoitin, että mielestäni naisten ei tarvitse asettua (puoli-)alastomina nettiin katsottavaksi voidakseen a.) hyväksyä itsensä, b.) olla hyväksyttyjä. Olen edelleen samaa mieltä. Kirjoitin myös, että en siltikään pidä uikkariotosten postailemista verkkoon mitenkään moraalisesti vääränä, en edes feministisestä näkökulmasta. If I can't dance it's not my revolution, sanoi eräskin Emma Goldman aikoinaan. Olen edelleen tätäkin mieltä. Jokin kuvissa kuitenkin hiertää.

Taidan toivoa, että bikinikuvat tai söpöstelevät selfiet eivät rajoittaisi sitä, mitä naiset ja tytöt kokevat voivansa olla. Jos ajattelemme, että elämässä on hyvin tärkeää olla netissä kaunis, voi jäädä aika paljon muuta tekemättä. Kuvassa viehättävyytensä esitteleminen tuntuu antiikkiselta touhulta, naisilla kun on nykyisin vapautta ja mahdollisuuksia muuhun kuin silmäkarkkina olemiseen. Siltikään ei voida suoralta kädeltä sanoa, että tällainen prinsessaleikin tyyppinen edustaminen sosiaalisessa mediassa olisi typerää, arvotonta tai sisällötöntä.

Muistathan kertoa kaikille että olet lomalla? Ehdottomasti kätevin tapa on postata jonnekin someen kuva jaloistasi.

Nyt-liitteen jutussa (Ankkahuulista tuli arkipäivää 29.7.2013, toim. Marko Ylitalo) informaatio- ja viestintäteknologian sosiaalipsykologian professori Niklas Ravaja ei näe omakuvien ahkeraa ottamista ja niiden levittämistä merkkinä narsistisen käyttäytymisen kasvusta, vaan pitää selfieitä pikemminkin yhtenä itsensä ilmaisemisen muotona, jolla haetaan hyväksyntää. Hyväksynnän hakeminen, sehän on hirveää! Tasapainoisen aikuisen ihmisen ei kuuluisi joutua hakemaan hyväksyntää ulkopuolisilta, saati täysin tuntemattomilta ihmisiltä netissä. Kyllä heissä täytyy joku vajaus olla, jos sellainen on tarpeen!

Ehkä he eivät ole saaneet hyväksyntää, tällaisia kohtaloita on. Onko silloin väärin ottaa sitä sieltä mistä saa? Tai ottaa lisää, vaikka tuntisikin itsensä hyväksytyksi?

Anna-lehden jutussa mediatutkimuksen professori Susanna Paasonen sanoo, että selfieiden suosioon ei edes kannata hakea syvällistä analyysiä. Monelle katsottavana oleminen itsessään on nautinnollista. Esillä oleminen tuottaa iloa. Hänenkään mukaansa omakuvat eivät selity narsismilla, vaan ne ovat paljon monimutkaisempaa oman viehätyksen peilaamista. Identiteetti määrittyy aina toisten kautta. Joo, totta. Mutta nyt alkoi vaivata uudelleen. Ei ole mitään pahaa siinä, että esillä oleminen tuottaa iloa, mutta mikäli esilläolo on pelkkää ulkonäköä, se on melkoisen latistavaa. Puhumattakaan nyt siitä, jos omakuvakulttuuri ohjaa siihen suuntaan, että identiteetti määräytyy sen varaan, miten ihkulta onnistuu somekuvissa näyttämään. 

On toki muistettava myös se, että kaikki eivät halua esiintyä bikineissä netissä, eikä heidän missään nimessä tarvitsekaan haluta. Mietin sitäkin, että onko somessa esiintyminen jo niin normittavaa, että se alkaa ahdistaa heitä, jotka eivät halua katsottavaksi asettua?

Nykyisin minä on viesti, ja omakuva on välittämässä tätä viestiä. Ilmiö ei sinänsä ole uusi, vaan taiteilijat ovat kautta aikojen tehneet kuvia itsestään. Suurempi yleisö ja suurempi tekijäjoukko kuitenkin mutkistavat tätä: kun puhumme massailmiöstä, puhumme väistämättä yhteiskunnan muutoksista. Onko siis siitä, miten käyttäydymme kameran edessä, tullut tärkeämpää kuin siitä, miten käyttäydymme linssinäkymän ulkopuolella?, kysytään Nytin jutussa. Hyvä kysymys.

***

As selfie is the word of the year, posting photos of oneself online has become normal. But doesn't the selfies show what an attention seeker you are? Maybe even narcissistic! How embarrasing, eh? Or is it? Maybe it's just harmless fun made possible by new technologies? After all, everyone wants to be seen...and thinking about painters through time: humans have always made some kind of selfies.

Share

Kommentit

Lotta Katariina
Pumpui

Just luin tänään Spot Me Girlistä artikkelin aiheesta! Top 10 fitness selfies that need to stop oli kyllä ihan hyvä artikkeli :D

FFFifi
Fitness Führer

Hahhahhaa :D Totta!!! Mulla on itselläni aina noita vessassa kuvattuja, ja ne on kyllä kaameita :D Mutta se on ainoa paikka, jossa on tyhjä tausta ja edes kohtuullinen valo....seliseli!

Lotta Katariina
Pumpui

Täytyy tunnustaa että yritän aina välillä ottaa itsestäni sellaisia post-workout-selfieitä, mut niistä ei tuu mitään koska a) en osaa kuvata b) kädet tärisee treenin jälkeen :D

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on samat ongelmat! Sitten vielä se, kun yrittää oikein pinnistää jotain hauista näkösälle, ja se on jo ihan väsy eikä kättä enää jaksa jännittää! Kyllä on hirveän hankalaa elämä nykymaailmanaikaan :D

marjum
Minä, Marjukka

Hyvää pohdintaa. Itse koen tämmöiset selfie-tyyppiset kuvat jokseenkin ahdistaviksi, mutta syy on selvä: niitä tulee joka mediasta niin hevillä syötöllä, ettei niitä oikein pysty käsittelemään. En yksinkertaisesti ymmärrä, mitä niillä halutaan viestiä.

FFFifi
Fitness Führer

Joo, mäkin olen tässä hämmennyksen tilassa. Suhtaudun aika ristiriitaisesti, toisaalta en näe että ne nyt olisivat hirveän paha asia, mutta toisaalta viimeistään jossain pisteessä siitä tulee arveluttavaa. Tämä ilmiö on muuttanut jo sellaistenkin ihmisten käsityksiä, jotka eivät olisi uskoneet että ottavat itsestään kuvia ja pistävät niitä nettiin. En minäkään joitain vuosia sitten olisi laittanut.

Musta tuntuu, että se mitä selfiellä halutaan viestiä riippuu aika paljon viestijästä. Iso osa tuskin ajattelee mitään kovin kummoista. Mutta näin vähän vanhempana ihmisenä, joka ei ole kasvanut sellaisessa maailmassa missä tuo olisi jokapäiväistä, helposti ajattelee että se on huomiohakuista tyrkkyä ja kertoo jostain ongelmista.

Vierailija (Ei varmistettu)

"Toiseksi, miten pervoa oikeastaan on kiinnostua bikiniasuisesta naisesta?" -Ei mitenkään, mutta tässä näemme ettet ilmeisesti ole pervo, koska et ajattele kuin sellainen. ;) Internetin syövereissä on sellaisiakin tyyppejä, jotka tykkäävät runkkailla juurikin näille ns. "harmittomille" tavallisten ihmisten bikinikuville, joita ei ole julkaistu alunperin miksikään runkkumateriaaliksi. Heitä siinä viehättää nöyryytys. Ja se on arveluttavaa… Toki silloin helpottaa ehkä juurikin se, ettet siitä luultavasti koskaan saa tietää.

tiiti
ite puin

Miten ihmisen kuville runkkaus nyt on joku nöyryytys, ei ne henkilön pelivälineet tiedä, mihin tarkoitukseen se kuva on julkaistu? Eiköhän se nyt ole aika normaalia ja tavallista, ainakin jos niissä kuvissa on elävä ihminen, eikä vaikka silitysrauta tai jääkautinen mammutti. Ja jälkimmäisissä tapauksissakaan hommasta nyt tuskin on kenellekään yhtään mitään haittaa.

Tulipa mieleen (Ei varmistettu)

Hmm, monenmoisiahan fantasioita ihmisillä on, joillakuilla myös kohteen alistaminen ja nöyryyttäminen. Mutta ei siitä sen enempää.
Viittaisin pikemminkin aiempaan kommentiini tuossa alla, ei tuntunut eikä tunnu yhtään mukavalta nähdä ja tietää, että oma kuva on runkkaussivustolla. Ymmärrän, että muitakin ajatus voi ahdistaa. Helppohan se on huudella, kun ei tiedä miltä tuntuu olla tahtomattaan cumming -materiaalia.

Miten tämä poikkeaa siitä, että joku sinut livenä nähnyt, tuntematon henkilö fantasioi sinusta ties mitä? Tämä ei ollut kriittinen / kyseenalaistava kommentti juuri sinun kommenttiasi kohtaan - kyllä minuakin olisi ahdistanut tilanteessasi. Enemmänkin halusin vain herättää keskustelua asiasta.

FFFifi
Fitness Führer

Voihan se olla sen ihmisen mielessä, mutta en mä näe sitä haittaa myöskään jos kohde on autuaan tietämätön asiasta.

FFFifi
Fitness Führer

Varmasti sellaisia on. Mutta varmaan on sellaisiakin, jotka innostuu niistä kuvista, missä on vaikka juoksutrikoot tai sellaisia, jotka innostuu jostain hiihtoasusta. Ainoa varma keino välttyä siltä, että päätyy jonkun "innostuksen" kohteeksi on olla laittamatta kuvia nettiin.

Tulipa mieleen (Ei varmistettu)

Hyvää pohdintaa, kiitos!

Tuli tuosta edellisestä kommentista mieleen, että tuntui tosi niljaiselta, kun viime viikolla Flickr -sivustoni tilastoja katsellessani löysin oman kuvani cumming eli juurikin runkkaussivustolta! En ollut bikineissä vaan kesäisessä minimekossa, kasvot näkyi vain osittain ja profiilista, eli en itse pitänyt kuvaani lainkaan tyrkkynä ja silti kävi näin...

FFFifi
Fitness Führer

Kyllä varmasti tuntui. Sehän se on, että jos tällaiselta mahdollisuudelta haluaa täysin suojautua, ei voi laittaa mitään kuvia nettiin. Vaikka itse ajattelisi, että tämä on kaunis kuva ilman mitään tyrkkyilyä, niin silti joku voi sen toisella tavalla kokea.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mun mielestä on ihan fine laittaa se bikinikuva itsestään facebookiin kuhan on siellä rannalla!! Se että laitat talvipakkasella biksut kotona päälle ja otat kuvan eteisen peilin kautta... se tuntuu minusta typerältä.

FFFifi
Fitness Führer

Samaa mieltä, mutta ilmeisesti aika monien mielestä se rantakuvakin on no-no. Ja on se munkin mielestä siinä vaiheessa jos niitä tulee koko ajan tai ne bikinit on perus narubikineitä huomattavasti paljastavammat tms. Aika veteen piirretty viiva tämä mun käsityksissä ainakin on, ei mulla tunnu olevan hirveän loogista linjaa :D

_adele_ (Ei varmistettu)

Minua häiritsee tässä kaikessa kuvaamisessa ehkä eniten se, että monille ihmisille tuntuu olevan hirveän tärkeää miltä itse näyttää ja miltä oma elämä näyttää toisten silmissä. Reissuillakin jatkuvasti kuvataan itseään milloin missäkin ja julkaistaan, jotta muut näkevät, että minä olen täällä. Kun mies ostaa kukan ja tekee ruokaa, siitä otetaan kuva ja näytetään muille miten ihana mies mulla on. Treenin jälkeen otetaan kuva ja kerrotaan mitä tein, treenin jälkeisestä terveellisestä ruoasta otetaan kuva myös. Varmaan treeni teki hyvää ja ruoka maistui, mutta olisiko ne olleet vähemmän, jos niistä ei kukaan tietäisi.

Kysymys siis kuuluu jääkö asioiden kokeminen vähemmälle tämän kaiken näyttämisen, kuvaamisen ja dokumentoimisen keskellä? Miltä vaikkapa bloggarista tai aktiivisesta some- päivittäjästä tuntuu, kun juuri nyt tapahtuu ihania asioita, on oikein kauniin näköisenä ja on aivan erityisen ihanassa paikassa, mutta kamera hajosi ja verkkokin pätkii, joten kukaan (paitsi ehkä mukanaolijat) ei saa tietää kuinka ihanaa mulla on...?

Ja nyt huomaan, etten kirjoittanut juurikaan näistä ulkonäköasioista, mutta sama asia nekin. Jos olen oikein nättinä tai vartalo on oikein timmi tai lihakset erottuu hyvin, pitääkö kaikkien muidenkin se nähdä? Eikö itsestä voi olla ylpeä ja itseen tyytyväinen muuten? Minusta ihmiset voisi välillä keskittyä siihen minkälaisia, ei minkä näköisiä, ovat ja todistaa erinomaisuuttaan teoilla muita kohtaan (enkä nyt tarkoita näitä facebook- päivityksiä, joissa luetellaan mitä kaikkea ovat tehneet). ;)

FFFifi
Fitness Führer

Erinomaisen hyvä kommentti! Kyllä tässä nykyisessä ilmapiirissä tulee hieman sellainen olo, että onko tyyliin edes olemassa, jos ei koko ajan chekaa sisään jonnekin ja merkkaa kenen kanssa on ja kuvaa mitä söi ja miltä näytti...

Mä luulen, että osa tästäkin ilmiöstä on suht viatonta tai haitatonta, sellaista jaettu ilo on suurempi -tyyppistä. Mutta osa on sitten jo pakkomielteenomaista olemassaolonsa erinomaisuuden esittelyä. Ja kyllähän se hassulta tuntuu, kun lukee Facebookista, että Pirjo Päivittäjä on paikassa Huippuhieno ravintola henkilön Aviomies kanssa "Ihana romanttinen illallinen oman kullan kanssa <3". Että miten romanttinen se nyt loppujen lopuksi on, jos kumpikin tahollaan näpyttää kännykkää kertoakseen kaikille, että täällä sitä nyt ollaan..?

Toisaalta aika harvoin mä käyn missään kovin hienossa ravintolassa tai olen oikein innossani saamastani ruoasta, niin onhan se erityisempi hetki myös kiva jakaa. Aika häilyvä on se raja, että kertooko koska on iloinen ja innoissaan, vai onko siellä mukana myös ajatus siitä, että nyt ihmiset ajattelevat että onpas sillä hieno elämä?

Varmasti menee niitä hetkiä myös ohi siinä, että pitää ottaa kuvia tai tehdä päivitys. Siinäkin on toisaalta -puoli: sitten ne muistaa paremmin. Mutta kyllä se on musta hieman rajoittavaakin, että itse tulee nykyisin koko ajan ajateltua, että tästä pitää ottaa kuva, voin tarvita blogissa. Ja puolisoa sieppaa ihan älyttömästi, että se joutuu kuvaamaan mua joka puolella, sen asenne on nimenomaan niin että elämä menee ihan haaskuuseen kuvia ottaessa...

Ja kun muotoilit sen noin, niin kyllähän nykyään on jotenkin sellainen ajatusmalli, että se hyvä, treenattu kroppa menee hukkaan jos sitä ei kukaan näe. Että tavallaan sitä jo kuuluukin esitellä somessa, ja ne jotka eivät niin tee ovat varmastikin ihan plösöjä tai jotain. Ihan sekoa!

Kävin (Ei varmistettu)

Itse olen viime aikoina pannut merkille neljän fb-kaverin kohdalla räjähdysmäisen selfietykityksen, kunkin näistä neljästä erottua parisuhteesta. Aiemmin näistä henkilöistä ei kuulunut tai näkynyt fb:n kautta juuri mitään, mutta nyt pääsee kyllä tiiviisti seuraamaan, miltä näytti herutus, siis poseeraus, minkäkin baarin vessassa, tai vaihtoehtoisesti "hups, ei kai mun treenitopin sisään näy punnertaessa"-saliselfie. Olen miettinyt haetaanko näillä kuvilla uutta miestä, yritetäänkö saada vanha mies katumaan eroa, vai yritetäänkö vain hakea yleistä hyväksyntää ja ehkä itselle parempaa oloa eron jälkeen. Tiedä häntä. Joka tapauksessa tuo raivokas postaus näyttää minun silmääni vain vähän surulliselta. Mutta toivottavasti olen väärässä, ja nämä neitokaiset vain yksinkertaisesti nauttivat pikkujoulukaudesta ja treeneistä. ;)

FFFifi
Fitness Führer

Olen huomannut saman mun kavereissa :D Samoin kuin sen, että jos joku joka ei ole ollut Fb:ssä liittyy, niin hän on joko eronnut tai eroamassa :P Mikä on tietysti ymmärrettävää. Ja selfieiden määrä kyllä kasvaa eron jälkeen. Varmaan kyse on noista kaikista, ja kyllähän se tavallaan surullistakin on, mutta toisaalta ehkä niin toimisi itsekin? Kyllähän sitä haluaa edustavalta näyttää ja erityisesti jos on erossa saanut turpiinsa tai etsii uutta kumppania, niin tuo on aika helppo tapa saada huomiota.

lalla a paris

Kiinnostavaa pohdintaa!

Ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa niin erilaisiin tarkoituksiin, juuri tässä tänään hermostuin parista tuttavastani, jotka pönkittävät ja mielestäni suurentelevat urasaavutuksiaan sen eri kanavilla. Toisaalta oma reaktioni on aika kuvaava, ärsyynnyn koska itselläni ei ole tällä hetkellä mahdollisuutta samaan, toisaalta en sitä tekisikään. Itse taidan vielä kaivata sitä hassuttelu fb:kia, jonne sai laittaa kissavideoita ja heittää hauskaa läpyskää.. ? En tiedä. Ymmärrän adelen kommenttia tuossa yllä aika hyvin. Tuntuu, että kaikille ihmisille ei tunnu tilanne lainkaan todelliselta, ellei sitä ole jaettu myös kaikille 500 lähimmälle ystävälle ja seuraajalle.

Toisaalta somen ja sinne lyötyjen kuvien kautta rakennetaan ja luodaan omaa identiettiä. Itse pidän sosiaalista mediaa ja sen eri kanavia etenkin oman elämäni dokumentointina itselleni sekä kommunikointivälineenä eri ystävieni ja pahamaineisten verkostojen kanssa. :D 

Ja hauska silmiin sattunut aihetta sivuava tältä päivältä: http://www.independent.co.uk/voices/iv-drip/selfie-at-funeral-cameron-squeezes-in-on-obama-snap-at-mandela-memorial-8996099.html 

Taaaas puhetta antava aihe! Totta, niiiin totta. Kaikkia kuvia pitää aina analysoida, sekin ärsyttää. Jos joku laittaa minkätahansa kuvan itsestään, pitää olla epävarma, hakea huomiota, leveillä jne jne. 

Olet pyöreä niin ajatellaan miten kehtaa kun on noin paksu, ja sitten kun on tosi timmi niin siitä rutistaan että miten kehtaa ruveta pullukoille vinkkailemaan. Jotakuinkin tätä rataa :)

Itse varmaan haen huomiota ja jakaa elämääni sillä laitan kuvia niin eri elämäntilanteista sekä kuvia joissa omasta mielestäni, no.. näytän ihan hyvältä :D

Beautiful (Ei varmistettu)

Mun mielestä sellaiset bikinikuvat ovat ok, missä ollaan siellä rannalla tai uima- altaalla, kuva on luonnollisen näköinen ja siinä näkyy mielellään vähän muutakin kuin sinä ja se sinun poseerauksesi esim. istut rantatuolissa tai olet selkeästi uimatouhuissa. Sellaiset bikinikuvat missä selkeästi poseerataan asennoissa esim. haarat levällään on mun mielestä mauttomia, enkä tykkää katsella sellaisia kuvia kenestäkään esim. Facebookissa. Tuosta tulee se tyrkky fiilis. Ei kannata muutenkaan jatkuvalla syötöllä lisäillä omakuvia nettiin, koska niitä tuskin kukaan jatkuvasti odottaa näkevänsä. Maailmassa kun on paljon kauniita ihmisiä, et vain sinä! Kauniita kuvia on toki kiva katsella, mutta on hyvä tiedostaa mikä on liikaa. Rajanveto ei ole kaikille niin helppoa, varsinkaan jos omakuvilla on selkeä tarkoitus/ haluaa hakea niillä jotain esim. suurta ihailua tai itsetunnon kohotusta. Olisi kuitenkin parempi, jos noita asioita voisi saada joillain muilla tavoilla. Ei nuo sosiaaliset mediat kuitenkaan ole siihen se paras mahdollinen paikka.

Kommentoi

Ladataan...