Kaikella on hintansa. Se oli selvää myös vuosi sitten alkaneen ja edelliseen viikonloppuun huipentuneen fitness-projektin kohdalla. Heti alussa päätin, että terveydelläni en ole valmis tätä projektia maksamaan. Mutta sen sijaan paperirahaa piti kyllä povitaskusta poimia, koska ei tähän aivan ilmaiseksi tultu.

Ei mulla oikeastaan ollut suurtakaan hajua siitä, että miten paksu setelinippu sieltä taskun pohjalta tämän projektin rahoittamiseksi pitäisi kaivaa. Tapasin heti fitness-vuoden alussa yhden fitness-valmentajan, joka heitti arvioksi 3000e. Sen verran mulla kuulemma tulisi vuoden mittaiseen kisaprojektiin kulumaan. Koska fitness-elämän kulurakenne todellakin kiinnosti mua kovasti, päätin alusta asti kirjata ylös kaikki menot. Ja hyvä niin. Nyt on tilinpäätöksen aika:

1.kuukausi

Kuntosalikortti 49,90

Valmennus 150e

Vantaa Fitness Cup -pääsylippu 50e

Nordic Fitness Expo -pääsylippu 50e

Kehonkoostumusmittaus 20e

Konan Gym kertamaksu 20e

Kertamaksu kuntosali Ranskassa 20e

Yhteensä:359,90e

2. kuukausi

Valmennus 150e

Kuntosalikortti 49,90e

Yhteensä: 199,90e

3. kuukausi

Valmennus 150e

Kuntosalikortti 49,90e

Yhteensä: 199,90e

4. kuukausi

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Kilpailulisenssi 250e

Yhteensä: 379,90e

5. kuukausi

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Yhteensä: 129,90e

6. kuukausi

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Yhteensä: 129,90e

7. kuukausi

Fitness Classic -pääsylippu 50e

Valmennus 80e

Salikortti 49,90e

Kisakengät 89,90e + toimitusmaksu 6e

NFE Sverige -pääsylippu 20e

Yhteensä: 295,80e

8. kuukausi

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Yhteensä: 129,90e

9. kuukausi

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Ennakkomaksu kisabikineistä 237,50e

Yhteensä: 367,40e

10. kuukausi 

Loppuosa kisabikineistä ja postikulut 260,50e

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Kynnet ja ripset kisoja varten 22e

Yhteensä: 412,40e

11. kuukausi

Valmennus 80e

Kuntosalikortti 49,90e

Poseerausvalmennus 80e

Hotelli Lahdesta kisaviikonloppua varten 191,10e

Bussiliput Porvooseen poseerausvalmennukseen meno-paluu 14,30e

Rusketus 80e

Yhteensä: 495,30e

12. kuukausi

Valmennus 200e

Kuntosalikortti 49,90e

Poseerausvalmennus 70e

Kertakäynti Töölö Gym 8e

Kertakäynti PTV Gym Roihupelto 2x8e

Kertakäynti Loaded Gym Tampere 15e

Kertakäynti PTV Gym Lahti 8e

Kehonrakennuksen SM-kilpailut -pääsylippu 48,50e 

Yhteensä: 415,40e

13.kuukausi

Kehonkoostumusmittaus 19,90e

Kisameikit 37e

Kisakorvikset 39e 

Hiuspinnit kisoihin 16,70e

Kuntosalikortti 49,90e

Poseerausvalmennus 89,10e

Töölö Gym kertamaksu 8e 

Tehokosteuttava seerumi kisoja varten 24e

Huulimeikit, rannekoru, hiussuoja kisoihin 42e

Kilpailumaksu 100e 

Rannekoru kisoihin 18e

PTV Lahti, kertakäynti 8e

Lavakuvat 35e

Rusketus 50e

Yhteensä: 536,60e

Kokonaisuudessaan fitness-vuosi maksoi siis mulle: 4052,20e

Onhan se tosi paljon rahaa. Mutta kun tienaa omat rahansa, niin voi tietysti päättää, mihin ne käyttää. Mä päätin silloin vuosi sitten, että tämä on asia johon mä olen vuoden aikana valmis ajan lisäksi panostamaan myös rahaa. Ja kaikki se, mitä fitness-vuosi mulle antoi, saa mut sanomaan: tämä oli ehdottomasti tuon rahan arvoista.

Tietysti mä aluksi lähdin tähän sillä ajatuksella, että kyseessä on Kerran elämässä -projekti. Mieli muuttui matkan varrella ja viimeistään kisaviikonloppuna ymmärsin, että taidan haluta fitness-lavalle myös jatkossa. Kulinaristin fitness-elämä siis jatkuu ja tämä tyttö toivottavasti nousee kisalavalle tulevaisuudessakin. Onneksi kaikkia kuluja ei tule joka kisakaudella uudestaan, koska esimerkiksi bikinit, kengät ja korut ovat käypää tavaraa myös tulevissa kisoissa. Vaikka tämä vuosi oli siis ehdottomasti rahan arvoinen, jatkossa saatan yrittää selvitä kisakaudesta vähän matalammalla setelipinolla.

Kulinaristin kisadieetin huipennus eli bikini fitneksen SM-kisojen kisakuulumiset löytyy Instagramista @goodmoodfoodfitness

Mä olen saanut tämän fitness-projektin aikana kivoja ja kannustavia kommentteja tutuilta ja tuntemattomilta. Yksi kummasteli, kuinka mä voin näyttää niin onnelliselta, vaikka kisoihin on enää vähän aikaa. Toinen totesi, että onpas ihmeellistä, ettei musta ole kuoriutunut mitään ihmishirviötä edes kalkkiviivoilla. Kolmas kertoi, että mulla on hyvä meininki ja se näkyy ulospäin. Ja sitten on niitä kommentteja, joissa on kehuttu iloiseksi, pirteäksi ja energiseksi. Kaikki nämä kommentit tuntuivat tietysti tosi hyviltä ja saivat mielen kiitolliseksi. Samalla aloin kuitenkin ajatella, etteivät nämä asiat selvästikään ole mitään itsestäänselvyyksiä. Siis se, että kisojen lähestyessä olisi vielä energiaa hymyillä ja heittää kärrynpyöriä. Tai, että jaksaisi vielä pyöriä sosiaalisissa tilanteissa ja olla kiinnostunut muiden asioista. Tai ylipäätään se, että olisi kiva. Ja se, ettei näitä asioita mielletä itsestäänselvyydeksi myös kisakaudella tarkoittaa mun mielestä sitä, että jotain on pahasti pielessä.

Urheilusta ja varsinkin kilpaurheilusta kuulee usein sanottavan, että se on loppujen lopuksi aika itsekästä tekemistä ja vaatii paljon uhrauksia. Fitness-lajeihin liittyy vielä monesti se, että viimeiset kuukaudet painetaan vähillä kaloreilla ja sitä kautta tietysti energiaa on tavallista vähemmän käytettävissä. Näillä seikoilla saatetaan perustella sitä, että kisojen lähestyessä tekee vain mieli eristäytyä muusta maailmasta. Ei käydä enää syntymäpäivillä, illanvietoissa tai tapaamassa kavereita. Kauheimmassa skenaariossa vielä tiuskitaan läheisille ja unohdetaan kysyä niiltä kaikkein tärkeimmiltä, että hei mitäs sulle kuuluu. Odotetaan ehkä, että joku muu hoitaisi kaikki arkiset velvollisuudet, jotta voisi itse rauhassa lillua kisakuplassaan. Kaiken huipuksi aletaan vielä vastata jokaiseen asiaan, että ”katellaan sitten kisojen jälkeen”.

Mä uskon siihen, että kilpa-urheilu vaatii keskittynyttä mieltä, korkeaa motivaatiota ja omistautumista. Mun nähdäkseni tuo edellisessä kappaleessa kuvattu käytös ei kuitenkaan ole mitään näistä. Se on pelkästään kusipäisyyttä. Eikä sillä pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa kilpaurheileeko vai ei.

Kyllä, on totta, että kisojen lähestyessä voi välillä olla vähän nälkä, eikä ihan joka aamu jaksaisi lähteä sinne lenkille tyhjällä vatsalla. Varmaan olisi myös tosi kiva, että kukaan ei kisoihin valmistautumisen lisäksi vaatisi yhtään mitään ja joku hoitaisi muun elämän kuntoon sillä välin, kun itse kyykkää salilla. Mutta ei maailma toimi sillä tavalla. Fitness-lajien harrastaminen on oma valinta ja silloin siitä aiheutuvia seurauksia on ihan turha vyöryttää läheisten päälle. Jos on siinä pisteessä, että tekee niin paljon mieli korvapuustia, ettei kykene muuhun kuin kiukutteluun, niin mun mielestä kannattaisi vaan syödä se korvapuusti. Koska hyvän käytöksen muita kohtaan pitäisi olla itsestäänselvyys. Ei mikään hurskas poikkeus, jota harjoitetaan kisakausien välissä tai silloin kun olosuhteet on muuten optimaaliset.

Mä ajattelen, että aika ja läsnäolo on ainoita asioita, joita meillä oikeasti on toisille ihmisille annettavana. Samaan aikaan ne toiset ihmiset ovat oikeastaan ainoa syy, mikä tekee meidän elämästä millään tavalla mielekästä. Ihminen on laumaeläin. Tänne tullaan ja täältä lähdetään yksin, mutta kaikki se väliin jäävä aika kannattaisi mun mielestä käyttää olemalla yhteydessä muihin ihmisiin. Koska sillä tavalla me opitaan, kasvetaan , iloitaan ja surraan: yhteydessä toisiin.

Tässä valossa ajattelen siis, että ihmissuhteiden uhraaminen kisakauden takia on paitsi tyhmintä ikinä, täysin kohtuutonta niiden kanssaihmisten kannalta ja ennen kaikkea se osoittaa täyttä epäkiitollisuutta. Kuten sanottu: fitness on valinta. Ei kukaan sua pakota kisadieetille. Ja jos kerran sellaisella olet tarkoittaa se sitä, että saat sillä hetkellä tehdä ja toteuttaa jotakin itsellesi tärkeää. Fitness-lajien harrastaminen myös maksaa. Halvimmillaankin kisakausi kustantaa satoja euroja, helposti (ja esimerkiksi omalla kohdallani) summat lasketaan tuhansissa euroissa. Siispä rohkenen väittää, että jokainen joka fitness-lajeja kilpailumielessä harrastaa on etuoikeutettu. Koska ei kaikilla yksinkertaisesti ole varaa laittaa satoja tai tuhansia euroja kisakauteen, vaikka kyseessä kuinka olisi intohimo ja vaikka miten priorisoisi. Jos ihmisellä siis on a) ajallinen mahdollisuus toteuttaa omaa intohimoaan ja b) taloudellinen mahdollisuus kustantaa se, on tällä ihmisellä mun nähdäkseni aika paljon aihetta kiitollisuuteen.

Siksi ajatus siitä, että tämä samainen ihminen sitten olisi jonkin sortin ihmishirviö, ei mun mielestä ole millään tavalla oikeutettu. Kisaaminen on eittämättä kovaa hommaa, mutta ei kenenkään pitäisi elää sellaisissa luuloissa, että se jotenkin oikeuttaa huonon käytöksen muita kohtaan. Ja kyllä, mun mielestä huonoa käytöstä on tottakai kaikenlainen tiuskiminen ja skitsoilu, mutta myös se, ettei pidä läheisiinsä yhteyttä, jättää saapumatta toisille tärkeisiin tilaisuuksiin tai että ei pysähdy välillä kuuntelemaan muidenkin kuulumisia.

Olisi varmaan helppo selitellä tätä kaikkea sillä, että sehän on vaan väliaikaista: kyllä kaikki sitten kisojen jälkeen muuttuu. Mutta ei ihmissuhteet ole mitään Netflix-sarjoja, jotka pistetään pauselle ja jatketaan katsomista, kun on taas aikaa. Ihmissuhteet on meidän elämän perusta ja olemassaolon pohja. Pitää myös muistaa, että kukaan meistä ei ole täällä ikuisesti. Silloin kun aikoo lykätä asioita ”sitten kisojen jälkeiseen aikaan”, kannattaisi ehkä kysyä itseltään, että kuka meille on huomisen luvannut? Elämä on tässä ja nyt ja niin ovat myös ihmissuhteet. Jos niitä laiminlyö kisadieetin kustannuksella on se musta kusipäisyyttä. Mutta kusipäisyyskin kalpenee sen rinnalla, että laiminlyönti saattaa olla lopullista: ei voi aina luottaa siihen, että läheiset ovat odottamassa, kun sinulla on aikaa ”sitten joskus”. Hyvä käytös on mun mielestä ihmisyyden minimivaatimus. Oli kisadieetillä tai ei.

Lisää kulinaristin kisadieetistä Instagramissa @goodmoodfoodfitness