Aloitetaanpa alusta. Tai sitten ei.

Mä kävin tänään salilla. Se ei ole mikään uutinen siinä mielessä, että mun on tarkoitus mennä alle vuoden päästä bikini fitness -kisoihin. Mutta se, että edellisestä kuntosalikerrasta oli kulunut 20 päivää oli aika katastrofaalinen uutinen. Juuri sen vuoksi, että mun pitäisi alle vuoden päästä nousta bikini fitness -lavalle. Nopeasti ohi meneväksi syysflunssaksi luultu tauti kaatoi mut kolmeksi viikoksi sängyn pohjalle. Ja jotta ei olisi ollut tarpeeksi kivaa, niin edellisestäkin sairastumisesta oli alle kuukausi aikaa. Silloin sängyn pohjalla meni puolitoista viikkoa.

Kun mä tänään lähdin salille, olin mä ihan varma, että homma alkaisi alusta. Olin täysin vakuuttunut siitä, että kaikki tehty työ on sulanut sairasvuoteelle ja tänään lähtötaso olisi nolla. Mutta mä yllätyin. Kaikki ei tänään jatkunut siitä, mihin ne silloin 20 päivää sitten jäi. Mutta mikään ei myöskään alkanut alusta. Askelkyykyssä askel ei ollut ihan yhtä kepeä kuin ennen ja jalkaprässissä piti tyytyä tekemään kaikki neljä sarjaa 50 kilon painolla, vaikka edellisellä kerralla vikaan sarjaan oli saanut ladata 70 kiloa rautaa. Mutta useimmat liikkeet mä jaksoin tehdä ihan samoilla painoilla kuin silloin viimeisimmällä salikerralla. Ja sitten ihan täysin yllättäen, mun arkkivihollinen, sumomaastaveto, sujui tänään ihan leikiten. Mä olen monta kertaa vääntänyt itkua ja pidätellyt oksennusta kyseisen liikkeen kohdalla. Silloin tangon päihin lisätyt viiden kilon painot ovat tuntuneet maailmanlopulta. Tänään tankoon ladattiin parhaimmillaan 30 kiloa. Ja niin vaan se tanko nousi maasta.

Mua harmitti sairastamisen aikana aivan vietävästi. Tuntui, että mä olin juuri saanut hyvän tekemisen temmon päälle ja sitten tulee kipeäksi. Kotona maatesssa pyörittelin jo päässä kaikkia kauhukuvia. Että entä, jos sairastumisia tuleekin vuoden aikana useampia. Miten joka kerta jaksaa aloittaa homman ihan alusta?

Nyt mä tiedän, että ei mun tarvitse tämän vuoden aikana aloittaa enää kertaakaan alusta. Tämä projekti alkoi syyskuussa, eikä mitään muita alkuja ole edessä. Vuoden aikana ehtii tapahtua paljon. Tietysti haluaisin uskoa, että nämä sairastelut olivat nyt tässä, mutta ei niin välttämättä ole. Sängynpohjalle saatetaan päätyä tämän vuoden aikana vielä uudemman kerran. Mutta nyt kun mä tiedän, ettei se tarkoita mitään absoluuttista alusta aloittamista, on takaiskuihin paljon helpompi suhtautua.

Tänään mulle tuli ylpeä ja onnistunut olo. Minä ja mun valmentaja ollaan selvästi saatu rakennettua mulle sellaista hyvää peruspohjaa, joka ei yhden flunssakierteen aikana romahda. Ollaan siis tehty oikeita asioita ja mitä ilmeisemmin mulle on alkanut jonkinlaiset muskelit kehittymään. Oli tärkeää huomata, ettei tauosta huolimatta aikaisempi työ ollut mennyt hukkaan. Tänään mä tavallaan sain korjata sen aiemman työn hedelmiä. Kun mä silloin syyskuussa oikeasti aloitin tämän projektin, tuntui musta ensimmäisellä kuntosalikerralla siltä, että mä en jaksa. Kun mä tänään treenasin pitkän tauon jälkeen, tuntui musta siltä, että kyllä mä jaksan. Jotain kehitystä on siis tapahtunut.

 

Lisää kulinaristin kisamatkasta Instagramissa @goodmoodfoodfitness

hyvinvointi ajattelin-tanaan terveys liikunta
Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *