Ladataan...
Heikun Keikun

Mietin, että kuinka paljon olen vuosien mittaan antanut muiden määrittää minua ulkoapäin?

Kuinka monta tukahdettua omaa ajatusta olen kätkenyt, että vastaisin mielikuvaa muiden luomasta minästä. Samalla unohdin, mitä itse halusin olla, ja yhtäkkiä oli, ja on yhä vaikea antaa vaan minuuden kummuta sisältäpäin. Joskus tuntuu, että kun muut lakkaavat määrittelemästä minua ja minuuttani ulkoapäin, lakkaan olemasta. On helpompaa antaa muille se valta määrittää sinut, kuin joutua kaivamaan omalta sisältä se perusta, johon itse nojaa. Kaivaa auki niitä rikkinäisyyden ja yksinäisyyden hetkiä, joiden kautta on kivunnut ehjemmäksi. 

 

Ulkomaailman sulkeminen tietoisesti ympäriltä jo hetkeksi auttaa jäsentämään omaa sisäistä minuutta. Omassa kuplassa oman hetken ottaminen sulkee kaikki muut roolit, kaikki odotukset; ne täytetyt ja täyttämättömät. Jää vain paljas minä.

Varsinkin somemaailma on helppo paikka luoda unelmaminä, unelmaelämä ja saada kaikki näkemään sut yli-ihmisenä. Jokainen sekaan heitetty "minäkin olen vain ihminen"-tyyppinen postaus saa sut vaan näyttämään enemmän ja enemmän siltä, mikä on se utopistinen, saavuttamaton, ulkoamääritelty. Somessa minuus on niin helppoa määritellä profiilin mukaan; ihmisestä katoaa kaikki häly taustalta. Juuri se häly, joka näyttäytyy meille ihmisyytenä arjessa. Se häly, joka huutaa ääneti ympärillämme yrittäen ottaa sitä sijaa, joka sille kuuluu. Tuohon hälyyn listaantuu valtavasti asioita, jotka on helppo vaimentaa kuvista tai tekstistä; "Kuka minä olen, mistä olen tänne tullut, mitkä kokemukset tekivät minusta tällaisen, miksi tunnen näin, mitä haluaisin tässä hetkessä...". Hälyn hävittyä taustalle jää usein se täydellinen otos: Lopputulos, johon muut pyrkivät vimmatusti perässä. Harmittavaa, vaikka syyllistyn itsekin moisen some-kuona-aineen kuljettamiseen varsin tehokkaasti.

 

Sulje. Sulje ne, hetkeksi. Viikonlopuksi. Katso itseäsi sisältä. Kuuntele hälyä ympärilläsi, vastaa siitä nouseviin kysymyksiin. Anna itsellesi aikaa. Älä ole mitään, älä tee mitään. Matkusta oman pääsi sisällä oman minuutesi läpi. Toista useita kertoja. Äläkä unohda mitä matkalla näit. Pidä se sydämessäsi, vaalien kuin aarretta. Ja kun palaat tästä hetkestäsi ulkomaailmaan, pidä tuota matkamuistoa ohjenuoranasi, viisastenkivenäsi.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Heikun Keikun

 

 

 

 

Oikeastihan se menee niin, että jokainen kyynel tekee vahvemmaks, siks en niitä pelkää vuodattaa. Salilla se menee niin, että jokainen toisto tekee vahvemmaks, kun vaan päättää tehdä ne. Muualla elämässä se menee niin, että niin kauan tehdään, kun saavutetaan se mitä on haluttu.

Tästä on tulossa postaus, joka liittyy siihen, mitä miellän määrätietoisuudeksi, mielenlujuudeksi ja positiiviseksi jyräämiseksi kaikkien esteiden läpi. Ja vaikka olen sittemmin rajannut blogistani juurikin kuntoilut ja siihen liittyvät projektit, lihasmassan kasvatukset ja muut rakkaat aihealueeseen liittyvät lempilapset niin aion kertoa teille jotain, joka sivuaa myös sitä osa-aluetta.

Nuorena olin hyvin päämäärätietoinen; minulla oli suunnitelma, unelma, mitä elämältä haluan. Elämä eteni, niin kuin pitikin. Tottakai kohtasin vastoinkäymisiä ja matkan varrella oli vaikka mitä, mutta tein asioita päästäkseni kohti sitä mitä halusin olla. Saavutin kaikki, mistä olin haaveillut. Hain opiskelemaan, pääsin, opiskelin, valmistuin, sain töitä, halusimme lapsia, naimisiin, omakotitalon, matkustella, sain työpaikan, jota tavoittelin milloin missäkin vaiheessa. Ei yhtään EITÄ näissä. Vähän päätinkin, että saan ne, ennemmin tai myöhemmin (kun se menisikin niin).

Elämäni muuttui ja hetkeen en löytänyt mitään mistä unelmoida, kaikki unelmat olivat painajaisia tai vaarassa kadota. Menetin elämänhallinnan siinä mittakaavassa kun elämää voi hallita kukaan ja ajatuksistani hävisi punainen lanka, kaikki muuttui suureksi sotkuiseksi lankakeräksi. Syitä erittelemättä olin todella hukassa vuoden. Elämäni tähänastisista vuosista raskain mutta opettavin. Muistan vuodelta hyvin paljon tuskan lisäksi positiivisia käännekohtia. Opin armolliseksi mutta lujaksi pikkuhiljaa. Kasvoin vahvaksi ymmärtäen heikkouteni. Ymmärsin, että ilman apua en olisi täällä enää, kukaan ei pärjää yksin. Sain ilmaisen, joskin raskaan matkan itseeni, ja opin ymmärtämään miksi minä käyttäydyn tai teen asioita tietyllä tavalla, itseäni kunnioittamatta. Jouduin ottamaan vastuun omasta hyvinvoinnista. Jouduin opettelemaan mitä on itsekkyys ja olla pyytämättä sitä anteeksi. Opin sanomaan edes silloin tällöin ei. Opin kiittämään itseäni siitä, mitä olen saavuttanut. Opin olemaan kiitollinen arkea ja elämääni kannattelevasta ympäröivästä ihanasta ihmisjoukosta.

Kun elämä alkoi pikkuhiljaa voittamaan, unelmat olivat pieniä, todella pieniä. Saavutin niitä vauhdilla;tahdon olla päivän ilman ahdistusta,  tahdon uskaltaa mennä kauppaan, tahdon uskaltaa hakea tuota työpaikkaa, tahdon ostaa punaisen paidan. Unelmat kasvoivat, ja minä vahvistuin jälleen niitä saavuttaessa. Eheydyin. 

Löysin pian kuntosalin, vahingossa. Olin saanut kerättyä massaa tuskissani melkein 25-30kg. En vaan pystynyt enää olemaan itselleni armollinen, kun olin siirtynyt lievästi ylipainoisesta ylipainoiseksi. Unelmani oli päästä normaalipainoon. Löysin ohjelman ja toteutin. Äkkiä löysin itsestäni sen nuoremman minän, joka teki eikä yrittänyt. Unelmani saavutettua olin hetken kiitollinen ja nautin. Treenaaminen oli vienyt sydämen ja rupesin haluamaan lisää. Ja ennen en uskaltanut sanoa unelmaani ääneen, kun osan suhtautuminen on ollut, että siinäpä taas yksi fitnesspirkko.

Nyt kun hypätään hetkeksi siitä unelman laatikosta ulkopuolelle, joka liittyy treenaamiseen, voidaan katsoa tuota matkaa ja saavutusta hitusen boksin ulkopuolelta. Lootassa minä treenaan kohti tiettyä (ehkä jonkun mielestä pinnallistakin) tavoitetta kohti. Ulkopuolelta minä näytän aika paljon erilaiselta kuin näytin muutama vuosi sitten. Jaksan paljon paremmin ja tämän voi koko lähipiiri allekirjoittaa. Elämä ei ole suorittamista päivittäin. Olen varmasti monen silmiin itsekäs ajankäyttäjä (jee, tavoite suoritettu). Joku voi ehkä läheltä nähdä, että olen alkanut luottaa itseeni ja kykyihin jälleen. Jokainen toisto ja onnistuminen salilla ja treeneissä, jokainen itsensä ylittäminen saa minut uskomaan kykyihini pikkuhiljaa muuallakin elämässä. Tuosta "treenikuplasta tai laatikosta" leviää kulovalkean tavoin mielenlujuutta, vahvuutta, uskoa omiin kykyihin, päämäärätietoisuutta muihinkin elämän osa-alueisiin. 

Niinpä niin, kun joku kysyy, miksi jaksan tai treenaan tällä tavalla. Miksi haluan elää ehkä jonkun mielestä kurinalaista elämää. Koska tämä kaikki on tuonut takaisin minun elämääni sen varmuuden, jota minulla oli luonnostaan nuorena aikuisena, kun lähdin maailmaan melko mustavalkoisin ja avarakatseisin silmin, uskoen että mitä tahansa on saavutettavissa kun vain uskoo ja jaksaa tehdä töitä. Juuri se tunne on se, mikä palkitsee eniten, myös niinä hetkinä, kun elämä täräyttää paskaa niskaan.

 

Totta on, että kaikki asiat elämässä ei ole päättämisen arvoista tai kaikkien ei tarvitse löytää samoja keinoja ja reittejä päämääriin päästäkseen. Mutta se on varmaa, että itse ainakin olen lopettanut turhan vatvomisen muiden (ja itsenikin) kohdalta: tehkää asioita, jotka vie teitä kohti omia tavoitteita ja nauttikaa matkasta, älkääkä liikaa harmitelko, miltä näytätte muiden silmissä. Pääasia on luottaa itseensä, sillä suurin avain onneen löytyy omasta itsestä.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Heikun Keikun

/SARAKINIKO BEACH

Kun meidän perhe etsii lomakohdetta, sille on tiettyjä toivottuja kriteereitä. Me lähdemme lomalle rentoutumaan, ainakin näille löhölomille. Sitten Suomen kamaralla riittää aktiviteettia muutoin metsäilyn tai muun merkeissä. Näiltä kohteilta usein haetaan iisiä elämää. Kriteereinä on usein; lyhyt ja helppo lentomatka, lämpöä reilusti, paljon rantoja ja mahdollisuus vaan loikoilla rannalla.

/GYROS BANK; PITA GYROS 2,80

/VENETSIALAINEN LINNOITUS PARGAN YLLÄ

Kreikassa olemme käyneet joillakin saarilla, ja joitakin saaria on vielä must see-listalla. Kreikka on lasten kanssa ihana ja helppo kohde, juuri lentomatkojen vuoksi. Lapset huomioidaan ja heille löytyy kaikkea tekemistä helposti. Kreikan rakkaus on tainnut syttyä meihin kaikkiin, koska Ellakin usein toivoo, että näkee unta Kreikasta ja iltarutiineihin kuuluu kuiskaus; "Nähdään sitten yöllä Kreikassa, samassa unessa."

/GREEK SALAD

/SARAKINIKO BEACHIN AALLOT

Parga tuli vastaan vähän puolivahingossa viime lomamatkoja suunnitellessa. Pargahan ei ole saari, vaan mannerkreikkaa, ja olimme tutkimassa enemmän saaria, joille matkustaa. Parga hurmasi heti meidät kuvillaan, ja kun kävimme netistä etsimään tietoa kokemuksista, lähes kaikki olivat positiivisia ja tänne tuntui moni suuntaavan uudestaan ja uudestaan. Blogit, kokemukset ja kuvat vakuuttivat meidät siitä, että Parga olisi meidän kohde, sillä haimme rauhallista pientä paikkaa, jossa nollata perheen kesken.

/VALTOS BEACH MUODOSTUI MEREN MUOVAAMISTA KIVISTÄ

/WATERMELON JÄÄHILEJUOMA HELPOTTAA HELLETTÄ

Harvemminhan sitä on joutunut pettymään lomaansa, mutta täytyy sanoa, että lasten kanssa kohteista Parga meni ykköseksi. Olimme hotellissa Valtos Beachin puolella. Hotellilta näkymä kauniille Valtos Beachille, ja uima-altaalta käveli viisi minuuttia rantaan, josta taas palasi helposti altaille ja hotellihuoneelle. Hotelli oli perheyritys, jossa oli todella hyvä ravintola ja ystävällinen henkilökunta. Ruoka hotellin ravintolassa oli todella hyvää, tähän me olemme joskus joutuneet pettymään. Vaikka usein syömme muualla, joskus illalla lasten uitua koko päivän on vaan helppoa istua hotellin ravintolaan herkuttelemaan. Turisteja ei ollut meidän viikollamme liikaa ja porukka oli melko rauhallista.

/TUOREET HEDELMÄT OLIVAT AINA SAATAVILLA

/PARGAN EDUSTALTA LÄHTEVIÄ RETKEILYVENEITÄ

Pargan kaupungin puolelle piti mennä venetaksilla tai nousta kukkulan yli. Olihan nousu helteellä hikistä hommaa, mutta oikein hyvin me kävelimme sen useana päivänä lastenkin kanssa. Vesipullot vaan reppuun ja jätskiä tarvittaesa matkalta pienille reippailijoille. Pargan kylä on todella kaunis ja venetaksilla kun saapuu Pargan kylään, maisemat ovat ihanat. 

/TYTÖT JA PARGA

Yleisilmeeltään oli ihanaa, että Parga oli pidetty todella siistinä suhteessa moneen saareen, jossa olemme käyneet. Paikalliset keräilivät roskia ihan ohimennen ja viihtyvyys oli jees. Keskeneräisyyttä ei ollut samaan malliin kuin muualla. Parga muodostuu erivärisistä symppiksistä taloista, joiden väleissä kulkee pieniä kujia. Kujilla on niitä turistiputiikkeja, ja paikallisia tuotteita myynnissä. Mutta mitään henkkamaukkoja tai zaroja ei onneksi tarvinnut bongata. Ei ehkä shoppailijan tai yöelämän ykköskohde (Pargassa kuulemma yksi tai kaksi yökerhoa), mutta aivan mainio kohde rentoutumiseen. Illalla oli ihanaa käydä Pargassa syömässä, kun ilta pimeni, ihmiset pukeutuivat mekkoihin ja kynttilät paloivat ympäriinsä.

/JOKAPUOLELLA YKSITYISKOHTIA RÄSYMATTOJA MYÖTEN

/NÄKYMÄ MERELLE PARGAN KYLÄSTÄ

Pargasta pääsee veneretkille vaikka minne, ja auton vuokraamalla kauemmaskin helposti, retkikohteita on niin, että jos palaisimme, saisimme varmasti vielä hyvän loman koostettua. Meillä oli auto vain päivän verran. Ajoimme katsomaan Acheron jokea, jossa tarun mukaan Akilles kastettiin voittamattomaksi. Taru Akilleen kantapäästä sai meidätkin kastautumaan, mutta itse tyydyin kahlaamaan. Nimittäin vesi todella oli niin kylmää, että pohkeita suorastaan pakotti! En ymmärrä vieläkään, kuinka lapset sai uitua siinä vedessä. Suomalaiset.

/KYNTTILÄT SYTYTETTIIN ILLAN HÄMÄRTYESSÄ LUOMAAN TUNNELMAA

/PIENEN POJAN YRITYSTOIMINTA

Ajoimme myös kauniille Sarakiniko Beachille, jonne olikin yllättävän vaikea saada auto. Veneellä tuleminen olisi voinut olla helpompaa, mutta sitten on aikataulujen uhri, kun vene tulee aamulla rannalle ja lähtee tiettyyn aikaan. Ranta oli todella kaunis, ja maisemat hulppeat, aallot kävivät niin rantaan, että lapset jaksoivat lillua lillumistaan ja kikattaa. Itse nautiskelin kirjasta, maisemista ja hyvästä ruuasta lapsia vahtien. 

/PARGAN EDUSTALLA LUOSTARI, JONNE PÄÄSI KAHLAAMALLA. HÄÄPARI TAISI SANOA SIELLÄ TAHDON.

/ACHERON-JOEN VESI PAKOTTI POHKEITA MUTTA TEKI MEISTÄ VOITTAMATTOMIA

 

/RANTAEVÄÄT SARAKINIKO BEACHIN RANTATUOLEILLA

Pargan rannoilla on tarjolla paljon aktiviteetteja, ja jätimme suppauksen viimeisille päiville. Harmikseni tulin kipeäksi viimeisinä päivinä,  ja se jäi välistä. Ehkä aloitan kyseiset treenit aluksi kesällä Suomessa, niin voin mennä sitten myöhemmin Pargaan tai muualle egoilemaan. Ranta-aktiviteetteja on paljon, mutta me keskityimme nauttimaan. 

/UIMAHIRMUT SARAKINIKON AALLOISSA

/PARGAN VÄRIT SAIVAT RIEMASTUMAAN JOKA KERTA

Pargaan lähtisin uudestaan, muutama omatoimiretki jäi tekemättä, kun emme halunneet viikolle liian tiukkaa aikataulua, ja lapset nauttivat vaan eniten siitä, että saivat uida melskata. Parina päivänä lapset olivat ruokataukoa lukuunottamatta altailla ensin 6h putkeen, jonka jälkeen vielä pulahdettiin mereen. Silti illalla odotettiin aamua, että pääse uimaan.

 

 

Share
Ladataan...

Pages