Ladataan...
Heikun Keikun

Instagramin puolella seuraavat jo ovatkin nähneet muutosta tämän pojan huoneen osalta, mutta päätin vielä laittaa muutamia kuvia tänne blogiinkin. Asukas oli itse mukana valitsemassa tapettia, joka on Elloksen valikoimasta. Alunperin pyydettiin täysin mustaa seinää, mutta siihen en ihan lähtenyt mukaan. Kenties maalaillaan vielä ovia liitutaulumaalilla, saa nähdä.

Tapetointiurakan piti olla helppo kodinhoitohuoneen tapetoinnin jälkeen. Kodarissa piti mittailla tosi tarkkaan, ja tämähän oli vain suoraa seinää. Onnistuttiin vielä ostamaan kaksi vikaa rullaa Ellokselta joten mokaamisen varaa ei ollut.

Tietäähän sen, että kun joku on helppoa. Kyllä, ekan vuodan jälkeen kaksi tokaa vuotaa missattiin jotenkin ihan eriskummallisesti ja mokaamisen varaa ei jäänyt. Päätettiin herne nenässä jatkaa tapetointia seuraavana päivänä. Tapetti oli vielä todella herkkä, siinä näkyi jokainen liisterinkosketus, ja musta väri värjäsi valkoisia kohtia, jos hipaisikaan. Eli tällä kertaa en ollut enää niin tyytyväinen laatuun.

Aamulla kuitenkin sujui paremmin ja päätettiin vaan että seinään se on lyötävä, tapetoidaan sitten loppuseinä jollain muulla, jos menee pieleen ;) Jatkettiin hommaa napsimalla pikkuisen reilummin ylipitkiä vuotia, ettei enää mittavirheille jäisi tilaa. Vanha tapetti jäi alle, joten vähän uutta sai hinkuttaa pinnalla, että se jäi nätisti. Tai sanoisinko mahdollisimman nätisti.

Yhtä kaikki, tapetti saatiin seinään. Ei valitettavasti ihan kymppisuoritus, mutta kuvion ollessa aika psykedeelinen, se hämää varmasti arvostelijoita, varsinkaan, kun en aio julkisesti myöntää täällä blogissa, että ongelmia olisi ollut. Seinällä olen tapetista pitänyt, mutta muutaman taulun kehyksineen vaatii varmasti "pintaa rikkomaan" ettei tule migreeneitä asukkaalle.

Arvatkaas, miten kävi erään lupauksen. Meillä oli vähän sovittu, että kun kämppä laitetaan uudestaan kuntoon ja muokkaillaan pikkuhiljaa isomman pojan huoneeksi, niin siitä pidetään parempaa huolta.

Ehkä kaksi viikkoa. Aika hyvin. Ei se enää niin paha ole ollut kuin pahimmillaan kaikessa sekasorrossaan, mutta ei kyllä ihan pysy mielessä mokomat lupaukset. Taitaa olla aika varma tuo jätkä siitä, että tuskin ne repii tapettia enää poiskaan.

Tapetti oli Elloksella alessa, ja koko muutokselle tuli hintaa 40-50e. Muutti kuitenkin koko huoneen olemuksen, joten kyllä se vaan on niin, että seinäpintoja uusimalla saa ihmeitä aikaan.

 

Kelpaa taas katsella, kunnes kyllästyy!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Heikun Keikun

Kävin äsken muistelemaan tätä kesää ja mietin, että onpa kurjaa, että en ole jaksanut tallentaa kamerankaan kautta mitään arkisia hetkiä. Kuvaaminen on jäänyt todella vähäiselle huomiolle lähiaikoina, mutta siihen on nyt alkavan syksyn matkassa saatava muutos. Koneellani on aina kuukausittaisia kansioita, ja vuoden 2017 heinäkuu uupuu kokonaan. Kännykän kameran kautta on vähäiset räpsyt otettu. Harmittaa. Niinkuin sekin, etten voi selata nyt arkea blogista taaksepäin, ennen jaksoin tallettaa. Nyt rupean taas kulkemaan kamera kaulassa.

Olen viimeeksi päivittänyt blogiakin huhtikuussa Ellan synttäreiden tiimoilta. Toukokuussa tartuin haasteeseen liikunnan osalta, ja ylimenevä aika on pitkälti mennyt sen parissa. Väitän kuitenkin, että olen puhtaasti vaan levännyt enemmän, joka ei välttämättä ole huono asia sekään. Nyt taas kaipaan vähän vanhoihin rutiineihin, joten ehkä tästä vaan hyppään taas messiin. 

Tunnelmakuvina tähän paluu blogiin -postaukseen tarjoan meidän yhteisen kesäisen vaellusreissun kuvia. Olimme lasten kanssa kaksi yötä vaeltamassa; Nuuksiossa yhden yön ja Repovedellä toisen. Lapset jaksoivat kävellä 18km. Sää suosi reissaajia, ja tämä on ollut reissu, jota on yhdessä muisteltu useaan otteeseen. Kun ehtisimme vielä kerran yhdessä yöpymään teltassa! Kuvia on paljon, mutta niiden myötä suosittelen tätä viiden tähden majoitusta kaikille perheille; ei loppuviimein kallista, jos ei tarvitse ajaa metsän ja maisemien perässä kauhean pitkälle (toki retkeilyvälineet kustantaa, mutta vähemmälläkin pääsee alkuun). Hermo lepää ja arkiset askareet eivät tunnu yhtään niin kamalilta kuin himassa.

 

Ja todella, I AM BACK! Pidetäänhän nyt tahtia yllä, jos saisin kodinkin muutoksia kuvattua, ja myös tulevan matkan haluan ehdottomasti sitten blogin puolellakin jakaa, mutta siitä lisää myöhemmin!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Heikun Keikun

 

Instan puolella meidän elämä on päivittynyt tiuhemmin arjen hetkistä, mutta blogi tuntuu jäävän taas vähän hiljaiselolle. Mulla on koneella vielä meidän nuoren herrankin kaverisynttärikuvat, jotka olisin voinut blogata. Hän halusi muutaman ystävän synttäreille, ja maaliskuussa meillä pidettiin yönyli juhlat, johon kuului muutama ystävä ja leffaa, pizzaa sekä räväkkää räkätystä. Noita kuvia en kuitenkaan useita viitsi julkaista, koska kaikissa näkyvät ystävät. Neidin synttärit oli perinteisemmät pippalot, ja näistä tuli näpsittyä muutama kuva ennen juhlien alkua, jotka voin jakaa teidän kanssanne.

Tilasin suurimman osan kattauksen koristeista Kärkkäiseltä, koska kaikki kertakäyttöastiat ym. olivat siellä halpoja. Lisäksi tilasin sieltä neidille lahjaksi ratsastuskypärän. niin tulivat kätevästi samaan aikaan. Kärkkäiseltä netistä tilatessa ei voinut valita pilkullisista popkornlootista tai muffinssivuokasista esimerkiksi värejä vaan sieltä tuli sattumalajitelma. Meidän toiveet toteutui, kun vaan haluttiin mahdollisimman värikästä, ei luonnonsävyjä. Kuusivuotias halusi lisäksi bileisiin kettuteemaa, joten sitä askarreltiin sitten itse tulosteista liimamalla mukeihin ketut ja tekemällä coktail-tikuista kettukoristeita.

Meillä pidettiin kaverisynttärit poikkeuksellisesti arki-iltana. Osasyynä oli tietysti se, että pääsin itse ajoissa kotiin nyt ja ehdimme laittaa vähän huushollia juhlia varten. Lisäksi meillä ja varmasti monella muullakin on viikonloput niin täynnä, että kaipasimme osittain sinne rauhallista yhdessäoloa nyt vapaina oleviin hetkiin. Onhan tietenkin meillä vielä sukulaissynttärit viikonlopulle tulossa.

Kaverisynttäreistä en enää nykyisin itse ota juurikaan stressiä, kun tarjottavat ovat melko helppoja ostaa valmiina. Meillä pöytään toivottiin juurikin itseleivottuina vain suklaamuffinsseja. Kaupan ehdoton toive oli kakuksi mutakakku (meidän neidin lemppari). Sopii arki-illaksi mainiosti! Lisäksi tarjolla oli poppareita, keksejä, sipsejä, karkkia ja suloisia Pirkan pikkudonitseja.

En edes valmistellut mitään ohjelmaa juurikaan, olimme varanneet värityskuvia ja muuta pientä. Tytöt keksivät tekemistä itsekseenkin. Varmaan synttärisankarin lemppariohjelma oli lahjojen avaus pullonpyörityksellä. Sitten ruokailtiin, leikittiin. Kunnes alkoi bileet ja neidit lauloivat kuorossa Ellinooraa, Robinia ja Antti Tuiskua. Aika ihanaa seurattavaa! Ja nopeasti se kaksituntinen näin kuluikin.

Sukulaissynttäreille mulla on muutama leipomus mitä haluisinkin ihan kokeilla ja koska bileet on sunnuntaina, on lauantaina hyvää aikaa leipoa. En siltikään aio suurta huolta kantaa tarjoiluista, vaan koska olen synttäreille saakka keskenään lasten kanssa, niin teemme mitä ehdimme. Aina ne juhlat on kelvanneet vieraille vähemmälläkin hössötyksellä. Lapsille kaveripippalot ovat nousseet jo melkein tärkeimmäksi ja niihin halutaan usein ennemminkin se teema ja kavereita odotetaan hartaasti ennen synttäreitä.

Olen joka vuosi synttäreiden lähistöllä tai sitten päivänä, jona juhlimme, kirjottanut facebookiin päivityksen. Tänä vuonna se kuului meidän rakkaasta näin:

"Kuinka voi mikään tuntua niin syvällä kuin tuntuu hänen onnensa, hänen naurunsa, hänen rakkautensa.

Kuinka mikään ikinä voisi voittaa tuota kosketusta, tuota hymyä, kikatusta, silmien loistetta ja maailman suloisimpia sanamuunnoksia.

Onnen löytää, kun katsoo lapsiaan silmiin. Viime viikolla juhlittiin Ellan 6v. Synttäreitä. Tänään Ella juhlisti ystäviensä kanssa ja kaupasta valitsi juhlapöytään tulppaanit.

Kuusi vuotta hän on tehnyt elämästämme kirkkaamman, värikkäämmän ja täydemmän!"

 

Ajatelkaa, minun pieni vauvani on jo KUUSIVUOTIAS! 

 

Share
Ladataan...

Pages