Ladataan...

 

Huomenna alkavat työt. Lapsi aloittaa samana päivänä isompien lasten ryhmässä päiväkodissa. Jännittää, hermostuttaa, pukkaa jopa paniikin poikasta. Sekä oman että lapsen pärjäämisen vuoksi. 

Ohitse ovat välivuodet, opiskelutaipale ja lapsen kanssa kotona vietetty aika, kaikki tyynni.

Edessä on ennalta määrittelemättömän pitkä aika uudenlaista oppimista, työminuuteen kasvamista ja vaaditunkokoisiin saappaisiin astumista. Varmasti rankkaa, ajoittain kuormittavaa ja stressaavaa, mutta toivottavasti myös antoisaa, kasvattavaa ja onnistumisen iloa tuovaa työarkea.

Ja tietysti perhe-elämän, partio- ja liikuntaharrastusten sekä ystävyyssuhteiden ja aviomiehen kanssa vietettävän ajan sovittelemista palettiin.

----

Ja jottei kaikki mullistuisi vähitellen, lempeässä tahdissa, blogikin muuttaa.

Periaatteessa omilleen, mutta kenties kuvioon liittyy aikanaan yhteisö, jonka muodostavat kavereiksi ja ystäviksi muodostuneet tyypit, jotka haluavat kukin tehdä omanlaistaan juttua. 

Itse haluan voida kirjoittaa ajoittain kauniista ja ajoittain raskaista jutuista, ilman eri kerroksien väkeä, pallohämmennystä, ainakin enimmäkseen yhteiskuntavastuuta pohtien, vapaassa tahdissa ja sitä mukaan, kuin uudenlainen arkeni sen sallii. Vahtaamatta kävijälukuja.

Blogi siirtyy sivutoimisesta ansaintatavasta nyt lopullisesti harrastukseksi; Aktiiviseksi ja rakkaaksi sellaiseksi - mutta harrastukseksi yhtä kaikki. Vaikkei se ole aikoihin mitään tuottanut tälläkään hetkellä. Saattaa blogissa toki joskus jokin yhteistyökuvio tai "hyväntekeväisyystyö" olla muiden vinkkien ja suositusten lomassa, mutta varsin harvakseltaan.

----

Mietin tulevaan arkihässäkkään tuijottaessani, lopettaako bloggaamisen kokonaan, mutten osaa. Haluan jättää jäljen elämämme seikkailuista, kriiseistä, kasvusta, iloista, juhlista, onnistumisesta ja kohtaamisista jatkossakin jonnekin.

Ja toisekseen olisi lähes mahdotonta sanoa hyvästit niille, jotka blogia seuraavat uskollisesti. Voin täysin rehellisesti sanoa, että jokainen kommentti, tykkäys ja some-jako on tuonut iloa sekä luonut nähdyksi ja kuulluksi tulemisen tunnetta.

Toivon tosissani, että pysytte linjoilla jatkossakin!
 

----

 
Seuratkaa Norppalan porukkaa siis jatkossa: 


Suoraan blogikodin / wordpressin puolelta: 
http://ilmansinuaolenlyijya.blogikoti.fi
 
FACEBOOKISSA: https://www.facebook.com/Ilmansinuaolenlyijya
 
Instagramissa: https://instagram.com/phocahispida/
 


Kun saan Bloglovin'in ylläpidolta uuden postausvirran toimivan osoitteen, jaan sen sitten blogissa ja facebookissa. Jos seuraat jo blogia sitä kautta, älä huoli, kaikki säilyy seuraajien näkökulmasta ennallaan yhdellä klikkauksella. 

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kuutti: "Tule äiti hetkeksi junani kyytiin."

Norppa: "Odota hetki, pitäisi varmaan laittaa viimein vaatteetkin päälle - ei junaan voi mennä ihan alasti."

Kuutti: "Eikun tämä on sellainen Nakupellen Museojuna; Täällä sinäkin viihdyt."

Norppa: *tyrsk* "Hyvä on..

... "Mutta eihän sinullakaan ole kalsareita!"

Kuutti: "Äh, onko ne pakko taas laittaa."

 

Like mother like son.

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kuistikin on valmis! Kaksi raivokasta sutimispäivää ja erittäin kipeytettyä maalausrannetta myöhemmin. Tämän kesän remontointihommat ovat täten paketissa.

Kenties Malibu Beachilla ehtii viettää vielä muutaman loppukesän tai alkuksyksyn (toivottavasti lämpimän) viikonlopun ihan oleilun merkeissä. Tosin mies katosi jokin aika sitten rantaan lapio mukanaan ja mutisi jostain pihaprojektista, joten...

 

P.S. Pahoittelut kännykkäkuvalaadusta, mutta toivottavasti näistä saa jonkin sortin kuvan remontin lopputuloksesta.

 

Share
Ladataan...

Pages