Ladataan...

...millaiset vanhemmat lapsi valitsisi itselleen?

Uskon että lapsen kannalta tärkeintä on vanhempien läsnäolo, johdonmukaisuus, luotettavuus, turvallisuus ja aito kiinnostus lasta kohtaan. Arjen pyörittäminen, perheen taloudesta huolehtiminen ja lapsen perustarpeiden tyydyttäminen kuuluvat luonnollisesti pakettiin. Mutta mitä sitten kun arjen asioiden hoitaminen ei enää sujukaan, vanhemman tekemiseen ja olemiseen ei voi enää luottaa, lapsi kokee olonsa turvattomaksi ja aikuinen käyttäytyy arvaamattomasti?

A-klinikkasäätiön uusin video The Orphanage eli Orpokoti jatkaa paljon kansainvälistäkin mediahuomiota saaneen Hirviöt-videon jalanjäljissä. Monen verkkokalvoille iskostutta ja alkoholiongelmaisen vanhemman pelottavuutta esille tuonutta videota seuraavassa tarinassa esiintyvät lapset pääsevät kurkistamaan erilaisia vanhempia heidän elinympäristöissään.

Siinä missä orpokodeissa vierailevat vanhemmat ovat saaneet ainakin joskus, ja saavat jossain päin maailmaa kenties edelleen (en ole riittävän perehtynyt prosessiin sanoakseni mitään varmaa) valita adoptoitavan lapsen itselleen, on roolit käännetty videolla päälaelleen. Paitsi että lapset eivät lopulta saakaan valita vaan heille osoitetaan vanhemmat, jotka he saavat mukaansa: Joiden kanssa heidän täytyy elää arkista elämäänsä päivästä toiseen.

Osallistuin taannoisilla varhaiskasvatusmessuilla Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimusprofessorin Marja Holmilan luennolle aiheesta alkoholinkäyttö lapsiperheissä. Puheenvuorossa käsiteltiin muun muassa suomalaisten alkoholinkäyttöä yleisesti ja todettiin alkoholin käytön lisääntyneen merkittävästi kuluneina muutamina vuorikymmeninä, naisilla enemmän kuin miehillä ja juomatapojen muuttuneen siinä mielessä, että nykyään tyypillisin juomisympäristö on yksityiskoti. Seurana toimii usein oma puoliso. Puheenvuorossa pohdittiin, miten lisääntynyt alkoholinkulutus sekä kotiympäristön muuttuminen alkoholin nauttimisen paikaksi vaikuttaa lasten tilanteeseen.

Puheenvuorossa todettiin pienten lasten päihdeongelmaisilla vanhemmilla olevan usein moninaisia ongelmia esimerkiksi mielenterveyden ja talouden hoitamisen saroilla ja päihdevanhemmilla olevan myös merkittävä riski kuolla ennen kuin lapsi täysi-ikäistyy. Lastensuojelun mahdollisuuksia avustaa päihdeongelman kanssa painiskelevia perheitä pohdittiin ja todettiin, ettei peruspalveluissa usein ole voimavaroja tukea oireilevia lapsia, mikä viivästyttää osaltaan varhaisen tuen palveluiden toteutumista - olkoonkin, että uudessa lastensuojelulaissa edellytetään ehkäisevää lastensuojelua.

Ongelma on todellinen ja koskettaa lukemattomia lapsia Suomessa; Luennolla esiteltiin päihdeongelmaisten vanhempien lapsilta kerätyistä kertomuksista nousseita kokemuksia ja toiveita. Lapset olivat toivoneet muun muassa apua vanhempien juomisesta seuraavaan kiusaamiseen, turvallista nukkumispaikkaa, apua pienemmille sisaruksilleen, joiden hyvinvoinnista he kantavat huolta sekä paikkaa, johon he voisivat lähteä kotoa silloin kun vanhempien juominen karkaa käsistä. Lasten esittämät toiveet kertoivat ilmiasuaan monisanaisemmin siitä, millaista arkea heidän perheessään eletään. Enkä toivoisi sellaista lapsuutta yhdellekään lapselle.

Millaisia ajatuksia video herättää teissä? Miten olette kokeneet vanhempienne alkoholinkäytön lapsena ja miten olette ratkaisseet alkoholin käyttöön liittyvät asiat omassa perheessänne, jos perheeseenne kuuluu lapsia? 



Kuva on otettu mekkoiltamista, jossa pulloja tyhjensi lauma naisia. Yhtään lasta ei vahingoitettu prosessissa, koska seurueen raskaana oleva jäsen vältteli kumoamisprosessiin osallistumista ja muutoin lapset olivat lähipiirin hyvässä hoidossa.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lasipalatsin yläkerrasta löytyi muutama viikko sitten kätketty aarre: Kaupunkiverstas. Raahauduin kyseiseen paikkaan opiskelukaverini aloitteesta, Varhaiskasvatusmessujen informaatiotulvan ryydyttämänä ja pysähdyin pitkäksi aikaa pyörimään akselini ympäri puhtaan innon suomalla liike-energialla. Hitto mikä paikka!

En ole vähään aikaan ollut mistään yhtä innoissani, joten ajattelin esitellä teille paikan mahdollisuuksia: Kaupunkiverstas on jokaisen Helsingin keskustaan eksyvän ulottuvissa, viiden minuutin kävelymatkan päässä päärautatieasemalta. Kehyskunnissa asuville tai Helsigissä toisinaan vieraileville, työskenteleville tai asioiville Lasipalatsissa pyörähtäminen on hyvinkin helppoa.

Kaupunkiverstasta voi käyttää omana keskustatoimistonaan; Vetäytyä kaupungin vilskeen keskiöön, mutta silti omaan rauhaansa; Napata kahvin sekä läppärin mukaan ja ruveta hommiin. Kaupunkiverstaan aulassa sijaitsevassa Urban Office kaupunkitoimistossa on sermein eristettyjä työskentelypisteitä, joissa voi työskennellä tai pitää kokouksia.

Lisäksi musiikin kuunteluun, rennosti ottamiseen tai lyhyempiaikaiseen rauhalliseen työskentelyyn, kuten blogikommentteihin vastailuun löytyy omakohtaisesti mukavaksi todettuja "munatuoleja", joissa pääsee tehokkaasti eroon ympäristön ärsykkeistä. Hieman keskittymishäiriöinen multitaskaajanorppa kiittää!

Erilaisia multimedian työstämiseen liittyviä palveluita löytyy myös liuta: Miltä kuulostavat kannettavien ongelmissa auttava läppäritohtori, Kaupunkiverstaan palveluissa opastava media-assistentti ja asianmukainen wlan-verkko?

Grafiikkatyöpisteellä voi piirtää, 3D-mallintaa, tehdä sarjakuvia, käsitellä kuvia, animoida... Mitä luovaa digitaalista tekemistä ikinä keksiikään. Tarkemmat tiedot ohjelmistoista, laitteista ja käytön edellytyksistä kuten varauksista löytyvät täältä.

Kaupunkiverstaalta löytyy useita skannereita sekä mahdollisuus filmi-, dia- ja valokuvaskannaukseen. Vanhoille VHS-kaseteille tallennetut kotivideoaarteet tai korvaamattomat lapsuuden tv-sarjamuistot voi kopioida DVD-levyille. Työasemilta löytyvät kuvankäsittely- ja julkaisuohjelmat, joilla voi käsitellä valokuvia, taittaa painotuotteita tai suunnitella melkein mitä vain.

Videokameran saa lainattua kahdeksi viikoksi kirjastokortilla ja videoprojektejaan voi myös editoida Kaupunkiverstaalla. Videoeditointipisteen ohjelmistoineen voi varata vaikka koko päiväksi - ja oheen myös opastuksen.

Kaupunkiverstaalta löytyy paljon mahdollisuuksia omien käsityöprojektien toteuttamiseen sellaisille, joille harrastus on satunnainen tai tilaa ja rahallisia mahdollisuuksia välineistön hankkimiseen kotikäyttöön ei ole: Ompelukoneen tai saumurin voi varata käyttöönsä tai leikata vinyyliä kangaspainatuksiin ja painaa kuviot prässillä luonnonkuitukankaalle. Vinyylikeikkurilla voi myös leikata tarroja. Kelpaisivatko vaikkapa omatekoiset printtipaidat tai itse tehdyt sisustustarrat? Niinpä!

Koska en ole käsityöihminen henkeen ja vereen, mutta tykkään toisinaan hifistellä, otin eniten kierroksia kuullessani, että Kaupunkiverstaalta löytyy myös mahdollisuus 3D-tulostaa. Tulostimella voi kokeilla tulostaa pieniä kolmiulotteisia esineitä valmiista mallista tai pyytää henkilökuntaa auttamaan mallin etsimisessä tai mallinnuksessa. 3D-tuloste maksaa saman verran kuin paperituloste, eli 40 senttiä kappale. 

3D-skanneri skannaa fyysisiä kappaleita digitaaliseen kolmiulotteiseen muotoon. Useimmiten skannattu tiedosto vaatii enemmän tai vähemmän käsittelyä 3D-mallinnusohjelmalla ennen tulostusta. Pienin skannattava kappale on 5x5cm, suurin 20x20cm. Kun malli on valmis, tulostin sulattaa muovikaapelia ohueksi nauhaksi ja suihkuttaa nauhan haluttuun muotoon. Tulostettava esine rakentuu kerros kerrokselta. Tulostimessa käytetty materiaali on biohajoavaa PLA-muovia. Läpimitaltaan noin viiden sentin kokoisen esineen tulostukseen kuluu aikaa suunnilleen 30 minuuttia.

Kohtaamispaikan 3D-tulostimella voi tulostaa omia mallinnuksia tai valita haluamansa mallin valmiista lähteestä. Valmiita malleja löytyy esimerkiksi ThingiVerse-sivustolta. Kohtaamispaikan tulostin on tarkoitettu kokeiluun ja prototyyppien tekoon ja se soveltuu mainiosti erilaisten pienten hyöty- ja harraste-esineiden valmistamiseen: Miltä kuulostaisi vaikkapa korvakorujen, teippirullatelineenkuulokesuojan, kynistä koottavan hauskan miniseinähyllyn kiinnikkeiden, tiskirättitelineen, nukkekodin designkalusteiden, tai timanttikulmaisten lautasliinarenkaiden tulostaminen?

Ihan huikea mahdollisuus päästä itse testaamaan uutta teknologiaa! Ja kyllä, tiedostan tämän kuulostavan melkoiselta nörttihehkutukselta, joten liitettäköön vielä The Big Bang Theory-pätkä aiheesta tähän loppukaneetiksi:


Ei tuolta ehkä ihan jokaiselle löydy jotain, mutta voihan vaikkapa koira-, jalkapallo- tai ryyppäysharrastustaan laajentaa tekemällä siihen liittyvät verkkosivut, videon tai tissutteluporukalleen samanlaiset paidat. 

P.S. Arvon Unicefin ja Globe Hopen yhteistyön tulokset eli ihanat pikkuasusteet ylihuomenna, kipin kapin siis osallistumaan arvontaan!
 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Luvassa on jälleen hieman erikoisempaa asusettiä, tovi sitten julkaistun maya-henkisen asun kaveriksi; Kaverin ja tämän seurustelukumppanin synttäreillä oli Lady Gaga-teema ja täytyyhän teemajuhliin aina pukeutua asianmukaisesti, eikös? 

Koska olen seurannnut Lady Gagan uraa lähinnä sen alkuvaiheissa, ammensin asuinspiraatiota Pokerfacen musiikkivideon mustasta korkeakiiltoisesta asusta sekä mieleeni iskostuneesta asukokonaisuudesta, jossa ladylla oli yllään pelkkä body, korkeat korot sekä tyköistuva bleiseri.

Lisäksi vähän kreisiasusteita wanhojentanssihanskojeni ja megakorun muodossa sekä lastenosastolta löytynellä naamiolla. Tukkaakin pöyhin tavallista isommaksi, kuten osa instagram-seuraajista ehti jo noteerata. Olin itse asuun ihan tyytyväinen, mutta mitäs te sanotte: Tuleeko asusta Lady Gaga-mielleyhtymiä?

Housut ja kaulakoru: Lindex / Bleiseri, naamio ja body: H&M / Iltapukuhanskat: Stockmann / Korkokengät: Ikivanha ostos Lontoon kivijalkakaupasta
 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Otsikko ei viittaa itseeni, vaikka eilisissä bileissä sainkin naispuoleisilta ystäviltäni ilahduttavasti hyvää palautetta asustani (josta lisää myöhemmin). Eilen oli syystä tai toisesta muutenkin sellainen sopivalla tavalla härski ja levoton olo; Oli ehkä ihan hyvä raahautua kotiin pikkutuntien alkupuolella, etten olisi heittäytynyt turhan vapaamieliseksi. Näin voinee todeta varsinkin saatuani jälkikäteen kuittia kohtuullisen estottomasta tujottamisesta, krhm. Tosiasiassa riehaantumisestani ei ole pelkoa, mutta aina voi hetken kuvitella olevansa arvaamattomampi kuin onkaan. Ihan hetkisen. 

Aamulla hyvinkin arkinen ja kotikutoinen totuus palasi rymisten kimalteen ja tekonahan sekä korkeiden korkojen tilalle, kun kiskoin päälleni neuleen, kuoripuvun ja kumisaappaat. Suuntasin sukulaisvierailulle ja sienestämään HSL-alueen ulkopuolelle (voitteko kuvitella). Rämmin maastossa sangen vähän aikaa ja silti tuloksena oli sangollinen suppilovahveroita. Aikamoinen saalis siis!

Sienten täytyy jäädä nyt jääkaappiin odottamaan siivottuina jälkikäsittelyään, sillä seuraava yö tulee kulumaan opiskeluhommissa. Varsinaista päätoimista päiväopiskelua, etten sanoisi. Vai kuinka moni opiskelupaikka edellyttää viikonloppuöiden viettämistä opiskeluihin oikeasti kuuluvien hankkeiden tai projektien (ei siis opiskelijarientojen) toteutusten parissa? Suuntaan tästä siis yövuoroon, viettäkää te viikonloppua vapaammissa merkeissä!

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Meidän lastenhuoneemme on sisustettu valkoisella, mustalla ja kirkkaalla peruspunaisella; Pitkälti huoneen todella pienestä koosta johtuen olen pyrkinyt rauhoittamaan huoneen värimaailman pariin pääväriin ja satunnaisiin muihin väreihin tauluissa ja pienesineissä.

Olen silti fiilistellyt värikkäämpiä ja pehmeämpiä lastenhuoneita niin lehtien kuvissa, blogeissa kuin elokuvissakin: What Maisie knew-elokuvan lastenhuone oli hyvä esimerkki ihanasta söpöyttä, herkkyyttä ja runotyttöfiilistä yhdistelevästä tyylistä.

Myös Asuntomessuilta on löytynyt useampana vuonna omaa silmääni miellyttäviä, mintunvihreällä, murretulla roosalla ja sinapinkeltaisella sekä harmaaseen taittuvilla sävyillä sisustettuja lastenhuoneita. Suurin osa niistä on ollut pohjakalusteiltaan ja pintamateriaareiltaan kiitettävän unisex-tyyppisiä. Vain pikkutavarat ja lelut ovat antaneet ymmärtää huoneen kuuluvan mahdollisesti joko tytölle tai pojalle.

Ehkä hieman viime vuosituhannelle jämähtäneenä en kuitenkaan laittaisi pojan huoneeseen vaikkapa monikerroksisia tylliverhoja, pinkkejä pikkukukkakoreja tai kultaisilla paljeteilla kuorrutettuja sydäntyynyjä...

Suurimman osan ajasta olen täysin tyytyväinen reippaanraikkaaseen lastenhuoneeseemme, mutta näiden kuvien huoneiden kaltaiset söpöyspläjäykset iskevät toisinaan romanttisesta rimpsutyylistä pitävään, jakautuneeseen ja vetäytyvään sisustuspersoonani kuin hiustenkuivaaja kylpyammeessa kelluvaan ihmispoloon.

Niin söpöä että melkein ällöttää. Mutta silti aika ihanaa!
Eihän kellään olisi sattumalta tytön huoneen sisustusprojektia työn alla? Sellaista, johon pääsisin työntämään sisustusnenääni ovenrakoon?

// Kaikki kuvat: H&M

Share
Ladataan...

Ladataan...

Tänään olisi vuorossa vaihtelun vuoksi klassisia asukuvia. Olen luistanut alkuviikolla muutamilta luennoilta saadakseni kasan kirjallisia töitä pakettiin. Nyt niistä suurin osa on palautettu ja voin keskittyä jälleen tentteihin lukemiseen.

Motivaatio kirjoitushommien ja tenttikirjojen parista irtautumiselle on ollut vähän hukassa, kun luennoille ei ole pakko osallistua, mutta tehtävät on palautettava ja tenteistä selvittävä saadakseen opintopisteitä. Loppuviikosta olen tsempannut itseäni koululle lähtemiseen pukeutumalla koulutyttöfiilistä kohottavilla asuilla.

Linja jatkui myös tänään, kuten blogin instagramtiliä seuraavat ehkä huomasivatkin. (Instagramista löytyy tästäkin asusta pari lisäkuvaa.) Lempparimekkoni sai eilen kaverikseen sinistä ja valkoista: bleiserin, jonka laukun hihna veti toiselta olalta melkoiseen ruttuun kuvia otettaessa sekä uutuuttaan hohtavat tennarit.

Jos takkisählinkiä ei lasketa, niin mitäs sanotte: Annetaanko tästä hyväksytty asusuoritus vai siirretäänkö hylättyjen yritysten mappiin?

Mekko: Lindex / Sukkahousut, kaulahuivi bleiseri ja laukku: H&M / Tennarit: Ellos

P.S. Täytyy sanoa, että olen tällä hetkellä yllättävän tyytyväinen hiusteni väritykseen vaikka ne onkin värjätty viimeksi kuukausia sitten enkä ole lätrännyt niihin edes kevytvärjäävää hoitoainetta aikoihin. Väritön on uusi lempiväri?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Parissa olkalaukussani killuu jo heijastin ja niistä, joita käytän harvemmin, pitäisi siirtää nykyisiin suosikkilaukkuihini muutamia. Ulkona kun on pimeää koko ajan pidempään aamuisin ja aikaisemmin iltaisin. Pian edes koulumatkani eivät osu valoisaan aikaan, ilta-aikojen harrastuksista puhumattakaan.

Olen tilannut heijastimia lahjaksi kavereilleni sekä vähintään kerran vuodessa heijastimensa hukkaavalle miehelle heijastimen jos toisenkin. Jonkin tilauksen yhteydessä antamaani sähköpostiosoitteeseen kilahti uutiskirje ja päädyin selaamaan Heijastinkaupan uutuuskategoriaa. Ainakin riikinkukko- ja jäätelö- sekä maatuskaheijastimet alkoivat houkuttaa kaikessa värikkyydessään, vaikka olenkin tähän asti pitäytynyt mustavalkoisissa heijastimissa.

Ja koska perheemme aikuisista onnettomuusalttiimmalta löytyy sekä vähemmän vakuutuksia että heikommin huomiokykyä, voisin pistää taas muutaman heijastimen tilaukseen. Ainakin edellä mainitun kaupan valikoimissa heijastimen sai viidellä eurolla ja perinteisiä, kovamuovisia mainosheijastimia saa ilmaiseksikin. Joten kyseessä on varsin halpa turvaväline.

Myös laki velvoittaa käyttämään heijastinta ja pimeässä jalkakäytävältä ajoväylälle astuessa on edes vähän turvallisempi olo, kun tietää autoilijalle jäävän yli tuplaten - jopa kolminkertaisesti enemmän jarrutusmatkaa. Päivän pakollinen infoisku olkoot tässä:

Muistattehan hankkia ja laittaa heijastimet muillekin perheenjäsenillenne, niin aikuisille kuin lapsille. Ja eläimille myös!

 

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Lapsen kanssa reissaamisessa on se hyvä puoli, että asioihin saa moneen kertaan uuden näkökulman. Sammakkoperspektiivin, lattiatasonäkymän, pöytien alaiset maailmat, pensasaitojen alla kiemurtelevat tunnelit ja näköalatasanteiden alalaidan kurkistusaukot.

Reippailijahemuli saakin usein kaverikseen Liiskamiisan, joka tutkii kuono maata viistäen pieniä ötököitä, sieniä tai jalkakäytävän rakosista kasvavia kukkia. Hauskaa matkaseuraa kaiken kaikkiaan; Joutuu itsekin hidastamaan ja ihmettelemään. Kaksivuotias - mindfullness- ja downshifting-kouluttaja vailla vertaa.

P.S. Muut Lilyn puolelle jo siirtyneet 52 viikkoa-projektin kuvat löydät tästä linkistä.

 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Viime viikoilla oli taas kasapäin sellaisia öitä. Pari arkiviikkoa kaksin lapsen kanssa, koko opiskeluajan tiukin tenttiputki, lemmikkien hoitaminen ja pakolliset harrastusmenot. Ja siihen päälle lapsen flunssa, joka sai tämän heräilemään yskimään ja kitisemään monta kertaa yössä. Tyynyillä sängyn pään korottamista, nenän niistämistä, sekavana heräämistä ja lastenhuoneen sängyn reunalle seuraksi raahautumista. Lievää ärsytystä nukkumaan mennessä, kun tietää joutuvansa heräävän taas kesken unien.

Yhtenä aamuna lapsi kiipesi aikuisten sänkyyn, mutta huoneessamme oli ilmeisesti liian valoisaa, joten lapsi palasi omaan sänkyynsä ja seilasi edestakaisin huoneiden väliä vielä pariin otteeseen. Ehdin nukkua nelisen tuntia pätkissä ennen kuin lapsi aloitti kunniakierroksensa. Olin juuri ehtinyt ehtiä syvän unen vaiheeseen, todennäköisesti sen yön ensimmäiseen, enkä olisi millään jaksanut nousta. Lapsi oli kiukkuinen ja karjui mennessään. Mietin että hitto mikä hullujenhuone.

Siinä kolmen tunnin ajan univelan ja pahuksen vihaisen lapsen kanssa tapellessani mietin, että mikä ihme saa ihmisen hankkimaan toisen lapsen. Kun sairasteluviikko voi olla perusterveen kaksivuotiaankin kanssa ihan anaalista, millaista se olisi jos kuviossa roikkuisi vielä pieni vauva. Joka meidän tuurillamme olisi esikoisen tavoin vauva-aikanaan itkuinen, vatsakipuinen ja pienenpienissä pätkissä yönsä ja päivänsä nukkuva.

Ehkä minusta puuttuu joku palanen, joka aiheuttaisi vauvakuumeen tai saisi unohtamaan, miten turhauttavaa vauva-aika oli. Taaperoikäisen ja kovaa vauhtia leikki-ikäiseksi kasvavan lapsen kanssa on oikeasti mukavaa leikkiä, matkustaa ja elää arkea. Vastaan tulee jo reippaasti enemmän onnistumisen kokemuksia ja antoisia vuorovaikutustilanteita, jotka auttavat jaksamaan ja uskomaan omaan tekemiseen. Toki on uhmajaksojakin - ja kehityksen takapakkeja, jotka ottavat päähän, mutta samanlaista väsymystä, avuttomuutta ja jatkuvaa alakuloisuutta kuin vauvavuotena... ei yksittäisistä katastrofipäivistä pitäisi puhua sen suon kanssa samassa lauseessakaan.

Olen jo aika varhaisessa vaiheessa tiennyt haluavani lapsen tai useampia lapsia, biologisia tai adoptoituja, omia tai hetkeksi lainattuja. Mutta että vauvoja, niistä en ole koskaan oikein välittänyt. En ole koskaan tajunnut, mikä vauvoissa oikein viehättää. Ne ovat avuttomia, ärtyisiä, itkuisia, itsensä likaavia, jatkuvasti tarvitsevia, ruttuisia, usein hieman karmivan näköisiä pikkuihmisiä. Joista toki kasvaa omia persooniaan hauskoine juttuineen ja yksilöllisine kiinnostuksenkohteineen. Silti ihmisvauvan näkeminen saa uskoni evoluutioon horjumaan ja kompastelemaan. Ei noin surkeiden otusten tulisi minkään järjen mukaan selvitä.

Kun mietin, miten mahdollinen toinen lapsi, sitten joskus, opiskelujen päättymisen ja työelämään sisään sujahtamisen jälkeen pistäisi koko pakan uusiksi. Sotkisi kehon sekä suhteen toiseen lapseen ja puolisoon. Katkaisi työkuviot, täyttäisi asunnon oksennusroiskeilla ja mielen mustuudella. Vaikeuttaisi matkustamista, lapsenhoidon järjestämistä vanhempien harrastusten ajaksi ja romahduttaisi talouden... Miksi siihen oikein pitäisi ryhtyä?

Tämän jutun työotsikkona oli: Millainen kaistapää hankkii lisää lapsia? Otsikossa oli sanaa lisää siksi, että luulisin valinnan tekemisen pohjautuvan suurella todennäköisyydellä vahvemmalle, omakohtaiselle tiedolle siitä, mihin on ryhtymässä, jos itsellä on jo yksi lapsi.

Vaikka kysymys ei ole ajankohtainen enkä suinkaan ole varma siitä, haluanko koskaan enää yhtään lasta... En varmasti ainakaan nyt, mietin tuttavapiirissä joka toisen lisääntymisikäisen ollessa joko raskaana tai uunituoreen vauvan vanhempi, mikä siihen saa ryhtymään. Lähtemään leikkiin uudestaan.

Vai onko kaikilla muilla vaan ollut superhelppoja ja tyytyväisiä vauvoja, jotka viihtyvät kun sinne päin välillä vilkaisee. Tuskinpa. Ja vaikuttaako vaikea raskaus, synnytys tai vauva-aika siihen, että enimmäkseen ne, joilla kaikki on mennyt tuurilla viimeisen päälle hienosti, ottavat ja lisääntyvät uudemman kerran?

Joten joukkoistan ja kysyn: Mikä sai hankkimaan enemmän kuin yhden lapsen tai minkä vuoksi päädyitte yksilapsiseksi perheeksi?

 

Share
Ladataan...

Ladataan...


Yritän epätoivoisesti opiskella. Tuolla taustalla häämöttävä kasa koostuu tenttikirjoistani, opintojaksokuvauksista ja oppimispäiväkirjan pohjaksi keräämistäni messumateriaaleista sekä artikkelitehtävää varten kerätyistä lehtijutuista. Nenän edessä on läppäri, jonka Word meinaa kaikessa naurettavassa raskaudessaan kyykyttää jatkuvasti.

Teepannu on kuumana ja viikonlopun mässäilyjä tasoitellaan tässä samalla kiskomalla pannukaupalla teetä ja pullotolkulla vettä. On nimittäin kohtuullisen turvonnut olo. 

Puitteet ovat siis muutoin varsin hyvät opiskelulle, varsinkin kun motivaatio kohenee kohisten sitä mukaa kun palautettavien töiden määräpäivät ja tentit alkavat lähestyä vääjäämättä kuun huristaessa kohti loppuaan. Mies on hommissaan ja lapsi hoidossa ja nyt käytössäni olisi muutamia kullanarvoisia tunteja uppoutua kirjoittamiseen ja lukemiseen.

Ensin pitäisi vaan keksiä, miten saisin nuo kaksi epäterveen innokasta assistenttia häädettyä kimpustani. Keittiössämme kun ei ole ovea... Ruokakulho parvekkeelle ja ovi perässä kiinni?

Mainiota viikon alkua itse kullekin, koetan palata nyt hommien pariin!
 

Share
Ladataan...

Ladataan...

Kävimme vanhempieni, veljieni ja Kuutin kanssa Suomen luontokeskus Haltiassa. Reippailimme ensin Haltiaa ympäröivässä maastossa. Päädyimme kuitenkin sumussa tarpoessamme eri reitille kuin aioimme ja palasimme lopulta omia jälkiämme pitkin takaisin. Kuuttikin jaksoi hyvin taapertaa mukana, mitä nyt matkasi muutaman pätkän veljeni kyydissä Tulassa. 

Sitten tutustuimme  luontokeskukseen, josta löytyi muun muassa rakenteellisesti hieno sotkan muna-rakennelma taideteoksineen, luminen talvimaailma, tietoa Suomen luonnosta sekä Hannu Hautalan luontokuvanäyttely ja karhun pesä. Siis sellainen paikka, jonne möngittiin pimeää, pehmeää tunnelia pitkin ja lopulta periltä pesäluolasta löytyi hyvinkin elävän oloinen, raskaasti hengittävä sekä ajoittain murahteleva karhu. Kuutti uskalsi ensin mennä karhun lähelle ja kokeilla jopa sen turkkia, mutta äkkiä karhu murahti ja sittemmin lapsi pysytteli kohteliaamman välimatkan päässä. 

Ehdottomasti positiivisin yllätys reissussa oli Haltian ravintolan pitopöytä, jonka pelkän alkuruokapöydän voimin olisin pärjännyt lopun päivän. Alkuruokapöytään kuului erilaisia salaatteja kuten metsäsienisalaattia ja savulammas-maalaissalaattia, monen sortin kalaherkkuja, muun muassa savulohiterriiniä, tervasilakkaa ja savumuikkumoussea sekä muuta pientä syötävää. riistapateeta, punajuuriterriiniä sekä paistettuja juureksia ja muita vihannesherkkuja.

Pitopöytään kuului myös keitto ja pääruoassakin riitti valinnan varaa päivittäin vaihtuvan ruokalistan mukaisesti. Tänään tarjolla oli metsäsieni-pastavuokaa, kermaperunoita, porsaan ulkofilettä sinappikastikkeessa ja vielä paria muutakin sorttia ruokaa. Kuudentoista euron hinta runsaasta alkuruoka- ja pääruokapöydästä, keitosta, jälkiruokapöydästä sekä kahvista ja teestä ei ollut järisyttävä, varsinkaan kun pienemmät lapset saivat syödä paikassa ilmaiseksi. 

Voisin joskus tehdä uuden retken Nuuksioon pidemmän päiväretken merkeissä ja piipahtaa sitten viikonloppulounaalle ravintolaan, sen verran hyvä maku visiitistä jäi suuhun...

Päivän biisinä toimii, tietenkin, tämä.

P.S. Muistattehan osallistua kauniiden ja eettisten pienten asusteiden arvontaan täällä.

 

 

Share
Ladataan...

Pages