Sensuroimatonta lastenkirjallisuutta
Kun luin Kristaliinan Sensuroitua lastenkirjallisuutta-postauksen, muistin että minunhan oli pitänyt jo pidempään jakaa kanssanne tämä hieno kuva ja siihen liittyvä pieni ajatus...
Kuutti sai Myyrä-palapelikirjan joululahjaksi. Ja mieluinen lahja se on ollutkin. Kirjaa on luettu ja kasattu ahkerasti. Kaikki palatkin ovat pysyneet tallessa - ihme ja kumma. Ensimmäisen kerran kirjaa selatessani meinasin kuitenkin purskauttaa kolani pitkin divaania.
Kirjassa on siis jokaisella aukeamalla palapeli ja sen kuvitukseen liittyvä lyhyt tarinanpätkä pienine lisäkuvineen. Erään palapelin viereltä löytyi sitten tällainen kertomus havainnollistavalla kuvituksella höystettynä.
Mielestäni merkittävää asiassa oli se, että vaikka aikuiselle kuva tuli ehkä hieman yllätyksenä ja pomppasi silmille, lapsi ei ole tähän päivään mennessä joko kiinnittänyt kuvaan sen kummempaa huomiota tai ainakaan se ei ole herättänyt kysymyksiä - ihme kyllä.
Joten voimmeko todeta, että lastenkirjallisuutta ei ehkä tarvitsisikaan tällaisten teemojen osalta välttämättä sensuroida? Jos ei muuta niin ainakin tästä riittää tyrskittävää aikuisille. Ja jos lapsi haluaakin kysellä asiasta, on yllä olevan kuvan kaltainen havainnollistaminen kuitenkin aika lempeä tapa kertoa, mistä niitä (kani)vauvoja oikein tulee.
P.S. Kristaliinan kanssa olen täysin samoilla linjoilla siitä, että aika monista kirjoista löytyy mielestäni vanhentuneita arvoja ja opetuksia, joita koetetaan tuputtaa lapsille tarinoiden kautta. Kaikki meille ostetut ja lainatut kirjat käyvätkin mutsin tiukan seulan läpi. Hommaa tosin helpottaa se, että tiettyjen tekijöiden kirjoja uskaltaa lainata rauhassa ihan säännönmukaisesti ja kasvettuani perheessä, jossa luettiin hurjasti lastenkirjoja, muistan osan kirjoista oman ja veljieni lapsuusajoilta jo ennestään.
Kommentit
Hah, ihana. Ehkä mun pitäisi ostaa tuo Kainille, joka on vahvasti sitä mieltä, että sen pikkusisko/-veli tulee syksyllä ulos mun NAVASTA. Ei usko, vaikka kerroin totuuden.
Hahah navasta, noh, onhan siinäkin oma logiikkansa. Reikä mahassa ja niin edelleen...
Eeeeiiiihhhhhh en kestä! Kuolen!!! :D :D :D
:D :D
Vitsi mä repeilin tälle jo joskus kirjakaupassa vuosia sitten. Ko. Myyrä-kirjassa kerrottiin muistaakseni vielä laajemmin tosta kaninpoikasten synnytyksestä, mutta varmaksi en mene vannomaan, meille asti kun kirja ei silloin kuitenkaan päätynyt.
Tää on kuitenkin vähän kakspiippunen juttu, toisaalta on hyvä, että asioita normalisoidaan, toisaalta jossain se raja ehkä kuitenkin pitäisi vetää. En tiedä, kun en vielä ole oman lapsen kanssa tullut siihen pisteeseen. Meillä on menossa vasta ruumiineritteistä höröttäen puhumisvaihe, jolloin on kehotettu lasta menemään vessaan hoitamaan tyhjänpäiväinen vessasanojen höpöttely. (Oho, eksyin ihan aiheesta..)
Hei eiks just tää ollut se joku kohujuttu jossain vaiheessa...? Mä ainakin hämärästi muistan jokun myyrä-kirja/synnytyskuvakalabaliikin, mutta en koskaan paneutunut siihen edes sen vertaa, että oisin kyseisen kuvan nähnyt. Mutta jos se kohukuva toi oli, niin toihan on ihan kiva! Mun silmään oikein... ...lapsitasoinen.
Tuolla "meille tulee vauva" -kirjallisuudessa meillä on ollut vielä konkreettisempaakin kuvitusta, näkyy täällä: http://www.lily.fi/blogit/puutalobaby/mita-napero-ymmartaa-vauvan-tulosta
Mä en kans tällaista lähtisi mitenkään sensuroimaan enkä edes oikein ymmärrä, että miksi tästä ois mikään kohu noussut... Kyllähän varsinkin pikkusisarusten tullessa just tällainen on ihan hyvää "opetusta"...
Hei ihan sika hyvä, että linkkasit tuon postauksen, koska muistelin, että sulla oli juttua aiheesta, mutta en ollut ihan varma. Siis noista vauva tulee - oletko valmis - kirjoista! :)
Meillä oli tuo kyseinen myyräkirja lainassa kirjastosta, jossa tuo tarina oli ja tosiaan useampikin kuva siellä oli tapahtumasta(: Kyllähän sitä silloin itse vähän oli että "Oho!!", mutta ei jäänyt kirja siksi lukematta (vaan siksi ettei lasta kiinnostanut).
Nää lasten kiinnostuksenkohteet on tosi kummallisia välillä; Lainattiin 3 Pekka Töpöhäntä-kirjaa ja kahta on luettu paljon, mutta kolmatta ei kertaakaan. Ota nyt sitten selvää...
Yks ex-työkaveri ei kyennyt lukemaan kyseistä kirjaa ollenkaan. :D Mutta omakohtaisen kokemuksen kautta muistan, ettei kukaan lapsi ole koskaan kiinnittänyt kyseiseen kohtaan mitään huomiota. Ja tosiaan, en mä ainakaan asiaa lähtis peittelemään, vaikka siitä oman lapsen kanssa tuliskin puhetta. :)
Ihastuttavan vaivattomalta näyttää toi synnyttäminen. Plops, plops kaninpojat vain hyppelevät ulos ja äitikania naurattaa. No, ehkä se on saanut kivunlievitykset ja ilokaasut ajallaan.
Olen itse seurannut vierestä yhden lehmän, kissan ja koiran poikimiset ja ihailtavan rentoa hommaa se on näyttänyt olevan. Ei taida kovinkaan monella lajilla olla näin vaikeasti synnytettäviä jälkeläisiä kuin ihmisillä. :)
Totta! Myös ollaan niin isopäisiä.
No sepä! Mutta eipä noi puput kyllä mitään maailmankirjallisuuden klassikoitakaan rustaa. ;D
Heh, mä en usko että lapset osaa ajatella tuosta kuvasta mitään erikoista. Vaikka aikuista se naurattaakin.
Mä vähän jännitin sitä, että milloin esikoinen keksii kysyä että mistä se vauva tulee ulos. No sit kun se keksi, keskustelu meni näin: "Mistä se vauva sit tulee ulos?" "Täältä." *osoittaa haaroväliään* *lapsi miettii* "Onko siellä reikä?" "On." "Okei." Ei paha :)
Walt Disneyhän oli sensuroinut Bambin melko kiitettävästi. Mutta: lapset 3 ja 4 vee katsoivat sitä ja sitten esitettiin kysymys. Mistä se Bambi oikein tuli? Asia kerrottiin ja reaktio oli luokkaa aha, ja sitten jatkettiin leffan katsomista.
Aika hauskaa, että Bambi on tullut lapsena katsottua tosi useasti enkä koskaan ole pohtinut, että mistä se vasa sinne pelmahti. Tyhmä lapsi vai "a wizard did it"-logiikka? :D
Mutta mitä äitikanilla on päässään? Onko se ruma tukka?
Ehkä sillä on synnytystakku? :D
Noilla naispuoleisilla kaneilla on todellakin tukat... (?!)
Esikoinen, tuolloin 6 vuotta, luki kirjaa varsin järkyttyneenä, "Miksi toi kakkaa vauvoja?!"
Kommentoi