VAALI-ENCORE sekä raamatullinen kaneetti

Kaverini totesi Facebookin vaalivalvojaisisissa, että tänään saattaisi olla hyvä päivä ottaa Ei näin-merkki uusintakierrokselle. (Muistattehan Ei näin-merkin?) Naureskelin ajatukselle ensin, mutta vakavoiduin sitten yön pimeinä tunteina miettimään montaakin asiaa.

Ensinnäkin sitä, onko demokratian puolestapuhujalla oikeasti varaa valittaa vaalituloksesta? Voiko todeta kansan päättäneen, mutta tihkuen samalla ylenkatseista ironiaa? Onko kellään oikeutta sanoa, että väärin äänestivät? Eivät osanneet ajatella oikein, prioriteetit vinksallaan ja niin edelleen. Omasta kuplastaan käsin on aina hyvä huudella, mutta toisaalta kulloinenkin vaalitulos herättää aina pohtimaan sitä, miten yksi- tai moniarvoisessa yhteiskunnassa elämme.

En voi olettaa, että kaikkia äänestäjiä kiinnostaisivat äärimmäisen uhanalaisten saimaannorppien suojelu, transalain uudistus, kestävämpien energiamuotojen kehittäminen ja tuottaminen, hoito- ja koulutuspalveluiden laadun turvaaminen, julkisen liikenteen verkoston vahvistaminen tai sosiaali- ja terveyspalveluiden "yhden luukun periaatteen" soveltaminen enenevissä määrin kuntien ja muiden palvelualueiden käyttöön.

Kaikki eivät avaudu miehelleen shampookasa päälaellaan keikkuen siitä, miten valtio saisi pitää veronpalautukset, jos ne laitettaisiin veronmaksajan valitsemaan käyttökohteeseen, vaikkapa mielenterveyspalveluihin. Osa saattaa hyvinkin olla sitä mieltä, että enempi omaan taskuun jäävä raha parempi raha. Eikä minulla ole oikeutta sanoa että EI noin tai näin.

Mutta mitä sitten voin sanoa? Voin sanoa, että uskon peruspalveluihin kaadettujen veroeurojen olevan varmempi ja parempi sijoitus lapseni tulevaisuuteen kuin yksikään etelänmatka, jääkiekkomaila tai merkkitennari tulisi olemaan.

Jos ympäröivä yhteiskunta epätasa-arvoistuu entisestään, se lisää turvattomuutta, vastakkainasettelua, väliinputoajuutta ja moninaisia sosiaalisia ongelmia. Vuosien tai vuosikymmenien ajan häthätää pahimmista rei'istään tilkitty paatti uppoaa varmemmin kuin kerralla huolella kunnostettu vene. Sama pätee muuten yhteiskunnan lisäksi esimerkiksi koulurakennuksiin ja varuskuntiin.

Toivotankin tehtäviinsä valituille kansanedustajille yhteistyökykyä yli rajojen, avoimuutta, ennakkoluulottomuutta, ammattitaitoa, pitkää pinnaa, asiantuntevia virkamiesneuvonantajia ja taitavia avustajia, epäitsekkyyttä, kauaskatseisuutta, tasa-arvoista perustaa päätöksille ja inhimillisyyden lähi- ja kaukonäköä parantavia silmälaseja. 

Koska Raamatulla päähän lyömistä on esiintynyt kotimaisessa politiikassa aina ja iänkaikkisesti sekä koti-uskonto-isänmaa-henkiset puolueet keränneet opetuslapsia näissä vaaleissa, siirryn lukemaan kyseistä opusta kuin piru itse ja siteeraan 2. Korinttilaiskirjettä:

"Minä annan vain neuvon tässä asiassa; sillä se on hyödyksi teille, jotka jo viime vuonna olitte ensimmäiset, ette ainoastaan tekemässä, vaan myös tahtomassa. Täyttäkää nyt siis tekonne, niin että, yhtä alttiisti kuin olitte sen päättäneet, sen myös täyttäisitte, varojenne mukaan. Sillä jos on alttiutta, niin se on otollinen sen mukaan, kuin on varoja, eikä sen mukaan, kuin niitä ei ole.

Sillä ei ole tarkoitus, että muilla olisi huojennus, teillä rasitus, vaan tasauksen vuoksi tulkoon tätä nykyä teidän yltäkylläisyytenne heidän puutteensa hyväksi, että heidänkin yltäkylläisyytensä tulisi teidän puutteenne hyväksi, niin että syntyisi tasaus, niinkuin kirjoitettu on:  

´Joka oli paljon koonnut, sille ei jäänyt liikaa, ja joka oli koonnut vähän, siltä ei mitään puuttunut.´"
     

 

Share

Kommentit

Mun mielestä vaalien tulosta voi kristisoida vaikka se demokratian tulos onkin. Esko Valtaojan artikkelissa esitettiin mun mielestä ihan arvokas kysymys siitä, että onko kaikki äänet yhtä arvokkaita. Onko sellaisen ihmisen ääni, joka päättää lonkalta matkalla äänestyspaikalle ketä äänestää - yhtä arvokas kuin sellaisen joka on tutustunut puoluepolitiikkaan, vaaliohjelmiin jne. ( valitettavasti mulla ei ole artikkeliin linkkiä...) Itse uskon, että valitettavan vähän äänestäjät tutustuu laajempaan kuvaan , ja luottaa niihin sloganeihin, mitä telkkarissa heitellään ilmoille.

phocahispida

Luin kanssa tuon Valtaojan kolumnin (oletettavasti sama teksti) ja siinä oli hyviä pointteja aiheesta!

Jotenkin kokisin, että tässä vaalituloskauhistelussa olisikin pitänyt apua-huutamisen sijaan enemmän keskittyä siihen, miksi ihmiset äänestävät mitäkin ja miten hyvillä perusteilla - kuinka paljon on kyse mutu-tuntumasta, sloganeista, populismista ja kuinka paljon oikeasti ymmärretään poliittista päätöksentekoa ja seurataan ehdokkaiden / puolueiden toimintaan.

"Olisiko sellainen demokratia mahdollinen, jossa täytyy tietää, ennen kuin on valta päättää?"

JonnaJ (Ei varmistettu)

Minä olen jokaisten vaalien yhteydessä tehnyt tarkkaa ajatustyötä ja harkintaa siitä, millaisia arvoja edustava puolue saa minulta äänen.En silti pidä ajatuksesta, että jonkun ääni olisi vähemmän arvokas kuin jonkun toisen. Nuorempana kannatin vihreitä, lähinä siitä syystä, että suurin osa tuttavapiiristänikin teki niin. Nyt äitinä ja aikuisena olen kaksien viime vaalien aikana äänestänyt Perussuomalaisia.

phocahispida

"Minä olen jokaisten vaalien yhteydessä tehnyt tarkkaa ajatustyötä ja harkintaa siitä, millaisia arvoja edustava puolue saa minulta äänen."

Tässä maassa on varmaan yhtä monta arvopohja-näkemys-ajatus-rakennelmaa kun on kansalaisiakin eikä kenenkään ääni ole vähemmän arvokas kuin toisen - mutta kommenttisi alussa näkyi hyvin se, että olet tehnyt harkitun ja informoidun äänestyspäätöksen ja sitä ehkä toivoisin enenevässä määrin tapahtuvan - puolueet toisivat kantansa selvemmin esille ja mediassakin käsiteltäisiin puolueiden eroja selkeämmin eikä keskityttäisi henkilönpalvontaan :)

Mia K.
Voi taivas

Jokaisen totuus on omansa. 

Toinen ei voi sitä tietää eikä nähdä. 

Aura
Hyvä yritys

Asiaa! Itse näkisin, että demokratian heikkous on toki se, että kaikki saavat tasavertaisen mahdollisuuden äänestää, vaikka kaikki eivät ensinnäkään ole tasavertaisen kiinnostuneita yhteisten asioiden hoitamisesta eivätkä kaikkien mielipiteet ja näkemykset myöskään välttämättä ole tasavertaisen hyvin perusteltuja. En minä ainakaan pidä itseäni superpätevänä päättämään kaikkien suomalaisten yhteisistä asioista, vaalikoneessakin oli taas enemmän sellaisia kysymyksiä, joista minulla ei ollut vahvaa näkemystä eikä taustatietoa, kuin sellaisia, joista oli. Mutta silti demokratia on ehkä paras käytettävissä oleva valtiomuoto, joten siihen on tyytyminen. Ja tämä Suomen uusin eduskuntavaalitulos ei uskoakseni heijastele niinkään ihmisten piittaamattomuutta yhteisistä asioista vaan enemmänkin erilaisia maailmankatsomuksia, erilaisia tapoja nähdä ongelmat ja ratkaisut, erilaisia elämäntilanteita, niitä erilaisia "kuplia".

Ja niin, toki vaalien tuloksesta saa valittaa, vaikka se demokratiaa onkin. Toki saa sanoa että ihmiset äänestivät väärin, tavallaan, tai ehkä paremminkin kritisoida niitä perusteita, joilla on äänestetty, tai niitä tavoitteita tai keinoja, joiden puolesta on äänestetty. Mutta jos sen kritiikin toteuttaa huutelemalla solvauksia eri tavalla äänestäneiden (ja ajattelevien perään) tai muulla tarpeeksi dramaattisella keinolla, onnistuu vain sulkemaan keskusteluyhteyttä erilaisten suomalaisten välillä. Siksi on paljon kivempaa jos puhutaan kunnioittavasti ja myös tiedostaen, että joku muu hyvää tarkoittava ihan fiksu ihminen on saattanut äänestää eri tavalla kuin itse - ihan niin kuin sinä mielestäni tässä kirjoituksessa teetkin. Jee!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.