Ladataan...

Alotin siis toukokuussa mun EVS (european volunteer service) vuoteni Pohjois-Italiassa pienessä kaupungissa Tortonassa. Videossa (postauksen lopussa) kerron vähän enemmän siitä. Nyt ajattelin tehdä listan asioista mitä oon oppinut.

x uusien tilanteiden hallintaa toisen perheessä asuessa
Kun tulin niin olin aika hermostunu ja olin jäisempi ku mun iskä. ( Ja se on aika paljon! [(Sori iskä..]) Laitoin sen piikkiin, että olin muka väsynyt, haha.
 
x italian kulttuuria 
Ihmiset on erilaisia ja täällä on paljon erilaisia tapoja. Jotku saa mut iloseks, jotku saa mut nauramaan, jotku turhautumaan ja jotku ärsyyntymään.
 
x sen että olen surkea pakkaaja 
Siis pakkasin AIVAN LIIKAA, ja laukku painoi 29 kiloa lentokentällä ja 31 matkalla lomalta Tortonaan. Kannoin sitä tietenkin miljoonat rappuset ja kärsin kauheista selkäkivuista, koska nostin ilmeisesti selälläni enkä jaloillani. Onneks kivut loppu kun kävin jollain erittäin epämääräsellä osteopaatilla tällä viikolla. Ois ollu kiva tietää mitä se teki niittikoneen (ilman niittejä) olosella laitteella mun selkärangalle ja mitä sähköhoitoa se anto mun jumisiin lihaksiin. No en tiedä siis edes miltä nää ihmelaitteet näytti. Hassua oli sekin, että ne autto kipuun välittömästi, eikä vasta viikon päästä niinku yleensä osteopaatilla. Ehkä olin oikeesti huumattu ja se vaan nito mun selän ja hiero vibraattorilla. Who knows? Vastaanotto kesti ehkä 20 minuttia, maksoin käteisellä, sain extempore alennusta, en saanut kuittia.. Mietin että ehkä se oli nykyajan Jeesus tai jotain. Tai sit näätte ens viikolla suomessa hyvää piilokamera viihdettä.
 
x kärsivällisyyttä 
Kun harva asia tapahtuu sormia napsauttamalla. Kärsivällisyyttä kun juna on myöhässä, kun ihmiset on myöhässä, kun et ymmärrä mitä ihmiset puhuu sun ympärillä, list goes on and on...
 
x yksinolemista
Ajattelin ettei yksinoleminen oo mulle vaikeeta, koska osaan mä yksinki olla. Mut se on ollu vaikeeta. Se tuntuu niin paljon isommalta kun ei oo tuttua ja turvallista suomea ympärillä. Yksinoleminen on vähän eri levelillä, kun oot yksin suomessa ja kun oot yksin vieraassa maassa. Mut tää ongelma tuntuu jo aika seläteltyltä, tällä hetkellä ei tunnu siltä että oisin yksin.
 
x itsenäisyyttä
Moved here alone so, well yes.
 
x sen miten tärkeitä ystävät on
En oo ikinä kokenu sitä millasta on asua jossain kun ei vielä oo ystäviä. Se on tosi kummallinen tunne. En usko että kukaan pitää siitä tunteesta. Onneks nyt on jo kavereita ja on jo paljon helpompaa. Siltikin, en malta odottaa, että saan kunnon ystäviä. Että kun on paha mieli niin ei tarvi odottaa, että on tapaaminen mentorin kanssa jolle voit kertoa, vaan voit nähdä ja kertoa ystävälle että nyt ärsyttää ja harmittaa. Mutta, tässäkin asiassa oon oppinut kärsivällisyyttä. Hyvät asiat elämässä vie vähän aikaa.
 
x italian kieltä
Se miksi viimeksi mainittu paha mieli oli, koska en ymmärrä vielä kauheesti kieltä. Se on turhauttavaa. Tääkin on tunne jonka tiesin tulevan muttei ollut hajuakaan miltä se tuntuu. Haluun vaan niin paljon ymmärtää mitä ihmiset mun ympärillä puhuu. Haluun vaan niin paljon pystyä kommunikoimaan italiaksi. Eilen oli vaikee päivä, koska tää asia tuntu niin isolta ja se kärsivällisyys mitä oon oppinu oli tauolla.(Tiedättekö ne lakisääteiset. Ja Italiassa, matkalla töihin juna voi olla myöhässä tai voit eksyä. [Molemmat syyt kuultu ja molemmat tiedetty epätodeksi..]) Sen lisäks et oli vaikeeta, niin kaks kertaa kun pyysin käännöstä enganniksi, niin sain vastaukseksi sarkasmia, joka hmmm miten sen sanoisi, ei tuntunut hyvältä. Mut mä selvisin ja kärsivällisyys löysi tiensä takaisin oppimieni asioiden lokeroon.
 
x ruoka on tie sydämmeen
Siis miten kiitollinen voi olla siitä että on päätynyt käytännössä vegaaniseen perheeseen. Erittäin. Oon rakastanut jokaista lounasta ja dinneriä mitä oon täällä syönyt yhdessä perheen kanssa. Kiitollisuus on saanut uuden levelin täällä. Eikä pelkästään että on ruokaa mitä syödä, mutta kun sen takana on oikeastaan aika isoja periaatteita ja samanlaisia ajatuksia niin se yhdistää tavalla joka saa mut onnelliseks.
 
Tässä vähän matkapäiväkirjaa:

Lentokoneessa matkalla elämäni seikkailuun.

Kun saavuin Italiaan ja Milanossa satoi ekan viikon..

Mut olin hostellissa, ja nautin elmästä.

Turistikuva.

Sisäpihat on aina kauneimpia!!

Tiedättekö kun on kaunista ja otat kuvan? Ja sit lopputulos on jotian tänkaltaista. Kyllä se on katu... Niin ei kaunis katu vaan aika tosi tavallinen. Sanotaan että se hetki ei tallennu kameralle. Mut entä jos se kauneus onkin oikeasti sillon meissä sisällä eikä kadulla? Haa!

Hyvää vegaaniburgeria tuntien kirppiksien metsästämisen jälkeen. (löydettiin yks..)

Tottakai mä kiipeen puuhun joka on veden päällä??

Comossa menossa syömään.

Sinin ja sen isän kans dinnerillä.

Lugano jossa olin yhen yön. (Sveitsissä) KAUNIS PAIKKA.

Kiivettiin vuoren päälle.

 
VIDEO
 
 

 
Puss ock Kram Jasmin

Ladataan...

Ladataan...

Aika monta kertaa oon avannu tän blogin ja yhtä montaa kertaa sulkenut. En oo julkassu tekstejä, vaikka oon niitä kirjottanut. Oon kirjottanut siitäkin miksi kirjotan ja miksi en oo julkaissut mitään. Mutkun kaikki on niin keskeneräistä. Jossain matkan varrella unohdin, että just siitä mä aina kirjotan. Kuinka keskeneräinen mä oon, kuinka ihailen itseäni ja sitten vähän vihaan. Ja silti aina nauranut lopuksi. 

Tällä hetkellä se, että julkaisen tän tekstin vaikken ole nukkunut yön yli, on tärkeämpää, kuin se että nukun yön yli ensin. Mulle sillä on aina tainnut olla merkitystä. Kun muuten ne hetket katoaa jonnekin. Sain ystävällisen neuvon, jonka takia taisin hukata osan itsestäni. En tarkoita oleeni sillä tavalla dramaattisesti hukassa itseni kanssa, mutten löydä parempiakaan sanoja. Ehkä unohdin, että lopulta elän vain itselleni. Tai hukkasin uskon itseeni. On aika hassua, miten ihminen on samaan aikaan niin hento ja silti niin vahva. 

Oon miettinyt viime päivinä paljon inspiraatiota. Miten tärkeää se onkaan. Inspiroidun keväästä, auringosta, kauniista kuvista, muodista, kirjottamisesta, elokuvista ja musiikista. Muistin tänään pitkästä aikaa, että inspiroidun myös itse itsestäni. Ja sen takia on on niin tärkeetä tehdä sitä omaa juttua. 

Olin viime syyskuussa Italiassa Youth Exchange leirillä. Siellä loppupalautteen yhdessä kohdassa kysyttiin: Mitä sait tältä kokemukselta? Vastasin: Inspiraatiota elämään. Nyt keväällä oon menossa vapaaehtoistöihin samaan paikkaan. 

 

Puss ock Kram Jasmin.

p.s. Otsikko on mitä luultavammin, parhaasta yrityksestäni huolimatta väärin, mutta hei, olkoon! (Saa korjata. Tietenkin, jos ymmärtää mitä koitin sanoa. ;)) (Scusi errato italiano..)

Ladataan...

Ladataan...

Haluisin tohon otsikkoon hymiön. Onko mun kirjoitusaidoista alkanut tulla hääppösempää, koska hymiöt on vallannut maailman kirjallisen viestinnän!?! SOS NYT ON VAKAVAAA. 

Tuli ikävä blogikirjottamista toissapäivänä! Olin hyvissä jasminjameissa kolme päivää ku kipeilin yksin, läppää olis lentäny. No nyt oon ollu ihmisten ilmoilla, ni en tiiä mitä tästä tulee hahaa. Istun parvekkeella ja nautin siitä, että on kesä. Helvetin suomi, kun kesä on niin lyhyt, mut eipä auta itku markkinoilla nyt.Valitinpas silti, koska se nyt on vaan kivaa. Mun nilkka venähti pari viikkoa sitten ja minä urpo menin treenaamaan vaikka sattui. Kyllä. Itsekin näin jälkeenpäin tajuan kyllä, että EI VITUSSA OLE MITÄÄN JÄRKEÄ SIINÄ. Sillon mietin vaan, että no mä ihan vähän vaan... NELJÄ TUNTIA NUORALLA ONKO SE VÄHÄN JASMIN.....??? Ja jos sitä ilma-akrobatiaa vähän kokeilee vaan!! Kyllä se nilkka sitten kertoo tykkääkö siitä vai ei... no niin kyllä kertoi :)))) Ja pari kertaa jos koittaa hypätä siihen kolmen metrin patjalle.. PARI KERTAA VAAN JUOKSEN TÄLLÄ KIPEÄLLÄ NILKALLA??? No kyllä sitten tajusin olla IHME KYLLÄ kävelemättä kolmea kilsaa extraa ja menin kotiin lepuuttamaan jalkaa... kun vahinko oli tapahtunut jo. Jos joku joskus miettii, että mitä tyhmä ihminen ajattelee, niin siinä pari esimerkkiä! XD Oon muuten rakastunu XD hymiöön, vaikka jostain syystä se on ollu ehdottomassa bannerissa lapsesta lähtien. Se oli varmaan joku näistä asioista joita päätin alkaa vihaamaan, varmaan siskojen kanssa yhdessä hahahha. 

Mitähän muuta. Heinäkuun lopussa on muuten erittäin erittäin vuoden paskin aika olla kipeenä, varsinkin jos on helle. Tuntuu siltä että elämä valuu flunssan rään mukana viemäreistä jätevesilaariin. On myös erittäin erittäin typerää, ettei suomeen ole saatu vielä kunnon HELTEITÄ!!!! NIIN SAATANA KOLKYT ASETTA LÄMPÖÄ TÄNNE NIINKU OLIS JO.

Oikeesti sitku elämässä oivaltaa sen, että oot itsesi paras ystävä, niin elämä on yhtä loistoa. Voit heittää läppää, nauraa sille yksin, tanssia itselles, kirjottaa itselles, ilmeillä peiliin ja nauraa yksin, pukee kivat vaatteet, koska tykkäät niistä. Anything. Sit on kivaa olla kivojen muiden tyyppien kanssa myös. Varsinki sellasten jotka saa sut nauramaan. (Tai perseilemään tai heittämään ite hauskaa läppää.) Saa nauraa välillä muidenkin jutuille ku omille, seki on kivaa. No ei sillä, mun fiilis on tällä hetkellä vähän sellanen, et mikä ei olis kivaa. Joten voisin kirjottaa tähän mitä vaan. Okei alkaa olee kylmä se ei oo kivaa, mut toisaalta nukkuu paremmin joten on se sittenki kivaa.

Loppuun vielä yks hyvä juttu. Tänään kun olin pikkuveljen kanssa ja pierasin, ni se kysy et teenkö tolleen aina treffeillä. HAHAHA JOO SE ON MUN PARAS ISKUTAKTIIKKA!! Ja siis voin kertoo et toimii!! Ja tuntee itsensäki siis tosi viehättäväksi, kun on sellanen ominaistuoksu ympärillä katos! Ei ihan heti unohdu treffiseurat nääs! ;)

Noniin tää tyttö menee tällasen ajatuksenvirran kanssa nukkumaan, toivottakaa hyviä unia.

Kivaa viikkoa kaikille, älkää ottako elämää niin tosissaan ja pukekaa joskus päälle mitä noloimmat vaatteet, on muuten hiton virkistäväää!! (TB Rajarikko ajan roolihahmoni torilla kävelemässä ahhh.)

Puss ock Kram Jassu.

Ladataan...

Pages