Ladataan...
Jätä mullekin!

Yhteistyössä Siipikarjaliitto ry

Se tapahtuu joka vuosi. Ostan sata kiloa ruokaa jouluksi, aivan kuten tekin. Joka vuosi myös tuppaan kuvittelemaan, että tarvitsen jouluruokien lisäksi vielä jonkinlaista jälkiruokaa, ja jälkiruokien lisäksi vielä erilaisia hedelmiä. On helppo kuvitella, että hedelmillä voi sitten mukavasti raikastaa jouluähkyisää oloaan. Ja kyllähän jouluomenat, kiivit, luumut, päärynät, persimonit, mandariinit, satsumat, klementiinit, appelsiinit, nektariinit, kumkvatit ja rypäleet tuovat kaunista väriä joulukattaukseen. Juustojen kanssakin monet hedelmät käyvät, jos niitä juustoja vain jaksaisi syödä. Aika harva jaksaa. 

Mutta minulla on ratkaisu! Se hoitaa kätevästi sekä jälkiruuan että syömättä jäämisen uhkaa kokevat hedelmät. Ratkaisu on pavlova! Ja koska kyse on joulusta, on pavlovakin tietenkin joulupavlova. Ja koska meillä on joulu, syntyy pavlovan täyte näppärästi joulun hedelmistä. Koristeluun käytetään kätevästi jäljellejääneitä piparkakkuja, joita kukaan ei enää aaton jälkeen luultavasti halua syödä.

Pavlovan keskeisin osa on marenki. Ja marenkihan syntyy luonnollisesti kananmunan valkuaisista. Kuten viimeksi kirjoitin, meillä panostetaan jatkossa luomumunien käyttöön ja samaa suosittelen myös teille.

Perusväittämänä haluaisin sanoa, että marenki on idioottivarma ja superhelppo, mutta koska en ole itseasiassa koskaan tehnyt marenkia itse vaan seurannut vain Oton leipomuksia vierestä, en uskalla niin sanoa. Marenki on kuitenkin hyvin armollinen: hurjimpien arvioiden mukaan marenki säilyy huoneenlämmössä hyvänä jopa viikkoja, joten sen voi mainiosti tehdä valmiiksi jo päiviä etukäteen. Ei siis aivan skitsoa ja epätoivoista kiukkuleivontaa kinkunpaiston ja puuronkeiton lomassa, vaan näppärä marengin esiinkaivaminen, kermanvatkaaminen ja hedelmien viipalointi. Valmista todellakin käden käänteessä.

Omalla vastuulla pavlovaansa voi kokeilla mitä hedelmiä hyvänsä. Kokemuksemme perusteella pehmeät hedelmät toimivat kuitenkin parhaiten: aivan kovimpia hedelmäherkkuja ei kannata käyttää. Australialainen klassikko joulupavlovassa on kuulemma granaattiomena, käytimme sitä siis itsekin. Käytimme myös pakastettuja, kesällä poimittuja luomumansikoita.

Tarvitset:

6 luomukananmunan valkuaista

ripaus suolaa

n. 4dl sokeria

1,5tl perunajauhoja

1tl vaniliinisokeria

1tl valkoviinietikkaa

1prk kuohukermaa

3 kiiviä

Pussillinen pakastemansikoita

1 granaattiomena

Muutama piparkakku koristeluun

Tee näin:

Erottele kananmunien keltuaiset ja valkuaiset. Keltuaiset voi ja kannattaa säästää johonkin muuhun käyttöön. Lisää ripaus suolaa ja vatkaa kunnes huomaat pehmeitä "nyppylöitä". Lisää koko ajan sekoittaen valkuaisen joukkoon perunajauho, sokeri ja vaniliinisokeri. Kaikki siis erikseen ja vähitellen, ei kaikkea kerralla. Vatkaa kunnes seokseen muodostuu jähmeitä "nyppylöitä", eikä seos valu kulhosta kun käännät kulhon ylösalaisin. Käännä kuitenkin varovasti, jos vaikka sittenkin valuu. Lisää joukkoon valkoviinietikka ja sekoita lastalla. Levitä seos leivinpaperilla peitetylle uunipellille soikeaksi keoksi. Paista 120-asteisessa uunissa puolitoista tuntia.

Kun marenki on kypsää, otettu uunista ja jäähtynyt (siirrä pois kuumalta pelliltä!), riko marenkikeon keskiosa lusikalla koputellen. Levitä rikotun alueen päälle kermavaahto. Lisää kermavaahdon päälle haluamasi hedelmät/marjat sopiviksi paloiteltuina. Koristele granaattiomenalla ja piparinmuruilla.

Hurmaa koko juhlakansa ihanalla ja kesätuulenhenkäyksen keveällä joulun jälkiruualla. 

Share

Ladataan...
Jätä mullekin!

Yhteistyössä Siipikarjaliitto ry

Tiedättekö, lukijat rakkaat, mitä? Vuosi lähestyy loppuaan! Vielä hetki sekoillaan joulun parissa ja sitten hups vain, eletään vuotta 2015. Siksi nyt onkin hyvä tuokio pysähtyä pohtimaan klassisia lupauksia uudelle vuodelle.

 

Oma lupaukseni on jo selvä. Aion ensi vuonna ostaa aiempaa enemmän luomua, pyrkiä nimenomaan siihen, että luomun ostamisesta tulisi ihan arkipäiväinen asia eikä mikään erityinen spesiaalipoikkeustapa. Monenlaista meillä ostetaan luomuna jo nytkin, mutta tiedän, että luomunkäyttöä voisi hyvin helposti lisätäkin.

Mietin, missä kaikessa voisin lisätä luomun käyttöä. Aika nopeasti mieleen tulivat kananmunat, joita meidän keittiössämme käytetään vallan usein. Ei siis ole suinkaan merkityksetöntä, mitä munan pullauttanut kana on syönyt ja tehnyt. Luomukana kun ei syö geenimuunneltua rehua eikä kökötä stressaantuneena ahtaassa häkissään. Luomumunien koostumuskin on parempi ja ne sisältävät enemmän esimerkiksi Omega-3-rasvahappoja. Luomukananmunan keltuaisen raikas ja pirteä värikin tulee rehun luonnollisista ainesosista, eikä esimerkiksi synteettisistä väriaineista, kuten muussa tuotannossa helposti voidaan tehdä.

Ja toki itselleni on tärkeää kanojen hyvinvoinnin ja parempien munien lisäksi myös luomumunien tuottajien tilanne. Suomen luomumunatuotanto tapahtuu todella pienen piirin työnä, sillä luomumunia tuotetaan vain noin 34 tilalla. Tiedän luomutuotannon olevan tarkoin säädeltyä ja vielä tarkemmin valvottua. Siksi onkin älyttömän siistiä, että luomutuottajat jaksavat nähdä vaivan. Että työssä on kyse muustakin kuin työstä. Sellaista työtä ainakin itse haluan mielelläni tukea. Olisi vähintäänkin kohtuullista, että suomalaisten luomumunien kulutus esimerkiksi tuplaantuisi nykyisestä. Nykyisellään luomumunan osuus kokonaiskulutuksesta on kuulemma vain noin neljä prosenttia, mikä on erikoista, sillä esimerkiksi Ruotsissa kulutus on 12 prosenttia ja Tanskassa jopa 18 prosenttia.

Luomumunista innostuneena halusinkin heti kokata jotain hauskaa munia hyödyntävää. Perusmunakas olisi ollut ehkä hivenen tylsää ja itsestäänselvää, mutta lopulta keksin! Pinaattilätyt olisivat mitä hauskin ajatus. Pinaattilättyihin tuntuu monilla liittyvän ajatus siitä, ettei niitä voi tehdä itse, vaan ne pitää ostaa valmiina kaupasta. Hassu ajatus, koska uskokaa tai älkää, pinaattilätyt syntyvät aivan yhtä vaivattomasti kuin tavallisetkin lättyset. Perinteisestihän pinaattilättyjä syödään puolukkahillon tai munakastikkeen kera. Itse sekoitin lätyille näppärästi suolaisen täytteen, jolloin lätyistä tuli ikään kuin ruokaisampia.

Näin pimeällä talvikaudella värikäs ruoka on hyvä keino piristää itseään: pinaatin vihreäksi värjäämät lätyt tuovat muiston vehreistä kesähetkistä. Sillä onhan tämä pimeys ihan karseeta. Se näkyy myös tämän postauksen kuvista, joita epätoivoisesti yritin saada napsittua läpeensä pimeässä kotipesässämme. Kesällähän lättyihinsä voi sekoittaa vaikka nokkosta tai mitä tahansa käsiinsä saamaa yrttiä. Ihanaa, tule kesä pian! Tuo tuoreet yrtit ja ulkona temmeltävät luomukanat!

Tarvitset:

Lättyihin:

2 luomumunaa

1/2l luomumaitoa

3 dl luomuvehnäjauhoa

1 tl suolaa

Pinaattia (tuore on toki hyvä, mutta pakaste käy aivan yhtä hyvin. Pakastetta menee pussillinen, liekö tuo 150 grammaa?)

Voita paistamiseen

Täytteeseen:

1pkt kylmäsavulohta

1prk smetanaa

1prk raejuustoa

Maustamiseen sitruunamehua, sitruunapippuria, tilliä... Vähän oman maun mukaan voi kokeilla mitä mieleen juolahtaa.

Toimi näin:

Riko munat kulhoon. Sekoita joukkoon maito, vehnäjauhot, suola ja sulanut pinaatti. Itse tyypillisesti unohdin ottaa pinaatin pakastimesta, joten iskin taikinan joukkoon vielä hivenen jäisen pinaatin. Pinaatti kuitenkin ehtii hyvin todennäköisesti sulaa taikinan joukkoon taikinan turvotessa. Taikinan nimittäin annetaan paisua puolisen tuntia. Paisumisen aikana voit sekoittaa täytteen: revi ja muussaa kylmäsavulohi tahnamaiseksi silpuksi. Lisää joukkoon smetana ja raejuusto. Mausta sitruunamehulla, tillillä ja sitruunapippurilla. Maistele ja mausta tarvittaessa lisää. Anna maustua jääkaapissa lättyjen paistamisen ajan. Paista lätyt kuumalla pannulla voissa.

Share

Ladataan...
Jätä mullekin!

On avioliittolakia, sote-uudistusta (jossa kuulemma tärkeintä on se, että se on tehty, ei sisältö), on alkavaa joulukriisiä. Kaikki yhdenlaisia kuumia perunoita: asioita, jotka polttelee sormissa ja halutaan äkkiä pois päiväjärjestyksestä. Silti samojen asioiden vatvominen tuntuu olevan kaikille ensiarvoisen tärkeää: on päästävä kertomaan oma näkemys, vaikka näkemys on toisilla suilla kerrottu sataan kertaan, eikä kenelläkään ole enää mitään uutta sanottavaa. Onneksi on toisenlaisiakin, positiivisia kuumia perunoita: nimittäin uuniperunoita!

En tiedä olenko tyystin hakoteillä, mutta jokin lapsuusajan, siis 1990-luvun, muistijälki aivoissani hälyttää uuniperunoita ajatellessa. Jollain käsittämättömällä tavalla muistan, että uuniperunoita olisi lapsuudessani kypsennetty jopa saunan kiukaalla. Pikainen internet-kierros kertoo, että se on mahdollista. Koska kaikki internetiin kirjoitettu on totta, voin täten vahvistaa, että kyllä, lapsuudessani uuniperunoita on tehty saunan kiukaalla. On siinä ollut saunatontulla ihmettelemistä! Ei kuitenkaan hätää: uuniperunat kypsyvät nimensä mukaisesti mainiosti myös uunissa, saunankiuasta ei siis tarvitse erityisesti tätä reseptiä varten hankkia tai etsiä käsiinsä.

Jos joku teistä ei ole valmistanut uuniperunoita saunan kiukaalla 1990-luvulla, kerrottakoon teille, mistä uuniperunassa on kyse. Uuniperuna on mahdollisimman suuri peruna, joka on kääritty folioon. Folioon käärimisen jälkeen peruna laitetaan uuniin, jossa se kypsennetään. Uunista tulee ulos herkullisen pehmeä ja ihana peruna, joka vieläpä täytetään oman maun mukaan valmistetulla kastikkeella. Uuniperuna on helppo ja edullinen ruoka, johon saa jännästi vaihtelua pienillä nikseillä. Toisin kuin 1990-luvulla, on nykyaikaisella nykyajalla mahdollista valmistaa uuniperunalle myös kasvistäyte! Suosittele siis reseptiä myös kasvissyöjäystävillesi.

Jottei vallan lähtisi lapasesta, lapsesta ja lapsenlapsenlapasesta tämä epiikkaa lähentelevä turinointi, menkäämme maalle meidän landelle  asiaan.

Tarvitset:

Syöjämäärän ja koon mukaan jauhoisia, mahdollisimman suuria perunoita

Foliota

Täytteeseen:

2dl esim. turkkilaista jogurttia tai kermaviiliä

Sisältöä täytteeseen, esim.

fetajuustoa

kalaa (esimerkiksi savulohi, kylmäsavulohi, graavilohi. (Kalalajin) hengellä leikittelevä voi valita myös tonnikalan.)

kinkkua

kanaa

ananasta

paprikaa

yrttejä

mausteita, esim. mustapippuria, sitruunaa, chiliä

Mitä vain muuta mielesi halajaa!

 

Toimi näin valmistaaksesi herkullisia uuniperunoita kotikeittiössäsi:

Pese perunat huolellisesti. Kuoria ei saa eikä pidä, perunan kypsyminen kuoren sisällä on se juttu. Kääri pestyt perunat yksitellen folioon. Ihaile kiiltävää ja heijastavaa foliota kuin lapsi ikään (niin, meillä 90-luvun lapsilla folio korvasi timantit. Muiden vuosikymmenten lapsilla taas timantti korvasi folion. Vielä varhaisemmilla vuosikymmenillä polion.). Laita folioidut perunat uunipellille ja pelti uuniin. Uunin on hyvä olla aluksi 225 asteinen noin puolen tunnin ajan. Laske lämpö 200 asteeseen ja paista perunoita vielä 30-60 minuuttia, kunnes perunat ovat kypsiä. Kypsyyttä voi kokeilla kuten perunoita keittäessäkin, haarukalla tai hammastikulla folion läpi pistellen. Varo polttamasta itseäsi, sillä foliokääreestä huolimatta perunat kuumenevat uunissa todella kuumiksi. Ajattelin vain sanoa, koska itse olisin hyvin voinut unohtaa.

Perunoiden kypsyessä on aika valmistaa täyte! Täytteeseen voi laittaa mitä ikinä keksii ja vielä vähän enemmänkin! Kovin montaa täytevaihtoehtoa ei kuitenkaan kannata yhteen kastikkeeseen änkeä, sanoisin kokemuksen syvällä rintaäänellä kahta täytevaihtoehtoa varsin riittäväksi määräksi. Sekoita jogurtti/kermaviili täyteraaka-aineisiin sekä haluamiisi mausteisiin. Odota malttamattomana perunoiden kypsymistä vaikka Smurffit-C-kasettia kuunnellen. Samalla voit myös muovailla ylijääneestä foliosta erilaisia hahmoja.

Ota perunat varovasti uunista, vierivät ja pyörivät herkästi ympäri peltiä. Mokomat mukulat. Siirrä edelleen itsesi ja läheistesi polttamista varoen peruna lautaselle, avaa folio, halkaise peruna ja lusikoi täytettä väliin.

Share

Pages