Ladataan...
Jenna K

”Vene on varmimmassa turvassa satamassa,
mutta ei veneitä ole rakennettu sen vuoksi.”

- Paulo Coelho

En voi kuvitella mitään yhtä kornia kuin Paulo Coelhon siteeraaminen. Mutta menköön. Kyllä tähän päivään kasa korniutta mahtuu.

Tähän päivään mahtuu myös jännitystä. Iloa. Vähän huimausta. Ja paljon haikeutta.

 

Olen hikoillut viime viikkoina vaatekaappini märäksi.

Odottanut.

Ajatellut.

Yrittänyt hengittää.

Hakenut välillä turvaa tutuista kainaloista ja palannut sitten työpaikalle tekemään aikuisten päätöksiä.

 

Ja ne päätökset tulevat tässä:

Vaihdan ylihuomenna työtä  ja toimistopöytää. Voi olla, että vaihdan vähän vaatteitakin. Ainoa, mikä pysyy on meikkis ja pyhä parveke.

 

Vielä pari viikkoa sitten en olisi voinut kuvitella laskevani Lily-vauvaa sylistäni.

On vaikea jättää taakseen jotain näin rakasta, johon on laittanut kaikkensa. Jotain, jota on ollut siittämässä tai ainakin jännittämässä, odottamassa ja kasvattamassa ensimmäisistä magneettikuvauksista lähtien.

Sitten tuli tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Joka pakotti työntämään pikku soutuveneen vesille. Hyvästelemään kapteenit, joiden ohjaukseen on voinut aina luottaa. Irrottamaan pienen  Love-lapun työpisteen ilmoitustaululta ja kasaamaan kamppeet isoihin kasseihin.

 

Minusta tuntuu kuin olisin tänään hyvästelemässä omaa lasta, kummitätiä ja sisarusparvea samassa henkäyksessä, vaikka lupaan, etten mene kovin kauas.  Ettei elämässäni jatkossakaan kulu päivää ilman Lilyä; Herttaa, Saaraa, Lauraa ja toimituksen nerouksia. Täällä meikkis roikkuu, Lily-siskojen palstoilla, kuuntelee ja painelee klikkauksesta pinkiksi muuttuvaa sydän-nappulaa.

Ja tietenkin toivoo, että sinun ja minun ei tarvitsisi erota.

Siksi, jos haluat, olet tervetullut vieraakseni Bloggeriin, jossa jatkan sentimentaalista sieluni seulontaa ja parvekkeella pyörimistä omalla ajallani, ylihuomenna keskiviikkona.

Mikäli emme enää kohtaa, toivon pelkkää parasta tulevaisuuteesi. Siitä tulee hyvä.

 

Hengitetään syvään, uskotaan tulevaan ja pysytään liikkeellä toivoo: Jenna, joka ehdottaa, että laskemme purren vesille tämän toivobiisin soidessa, kas näin:

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

 

Tiedän, että olen vähän tylsä, kun en näytä teille kuvia poikaystävästäni.

Hyvityksenä annan teille kaverini Harryn. Ja bonarina luottotyypit, Inken ja ja Eevan.

 

Inken ja Eevan todennäköisesti tunnettekin, mutta Harrysta voisin sanoa pari sanaa.

 

Harry on kaveri, jonka kainaloon mahdun ihan aina.

Tyyppi, joka keuhkoaa kanssani kahden aikaan yöllä Acnesta ja ihmissuhteista, kun muut miehet sekoittavat juomia ja puhuvat konsulttia.

Mies, joka ostaa naiselleen kukkia ja käsilaukun.

Ihminen, joka heittää tanssihaasteen pöytään juuri, kun pelkään nukahtavani.

 

Kiitos Hyrrä, eilisistä Fish Hoekin viinibileistä.  Ja siitä, että tuoksut aina

niin helkkarin hyvältä.

 

Terveisin: Jenna, joka otti tyttöin kanssa varaslähdön vappuun hassuilla seilorihatuilla. HIO HOI!

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Olen luvannut itselleni ja niille, joiden joukoissa seison, että lakkaan ensi viikkoon mennessä kokonaan huolehtimasta. Nostan muina naisina kädet, ja ehkä myös jalat, kohti kattoa ja kohtelen universumia sellaisena kuin se on, hallitsemattomana ja letkeästi liikkuvana.  

 

Siksi minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin alkaa pikku hiljaa pukeutua uuden roolini mukaisesti, sivistyneeksi hipiksi.

Kukaan ei haltsaa sitä lookkia yhtä taitavasti kuin ranskalainen Isabel Marant.

Marant on kuulemma ajatellut kevätmallistoa suunnitellessaan naista, joka reissaa ison kassin kanssa kesälomallaan ympäri maailman.

Minä suhaan todennäköisellä ratikalla parin pysäkin väliä, mutta aion silti viheltää matkallani. Ja vaihtaa työpäivien jälkeen kauluspaidan rytkyihin.

Ostin jo Lontoosta Marant-henkisen ryijypaidan.  Vielä tarvitsisin naurettavan pienet sortsit - ja niihin sopivat sääret. En ole ollenkaan huolissani, sillä tilasin ne universumilta jo viime vuoden puolella ja odotan sipsipussi kainalossa sohvalla niitä tuleviksi hetkellä millä hyvänsä.

Ostoslistalla odottaa lisäksi farkut, tuollaiset risaiset ja haalean väriset, vähän kuin auringon vaalentamat. Ihan vain siltä varalta, että universumilla on toimitushäiriöitä tai se jää kesälomalle ennen kuin saa gasellisääret postiin.

 

Niille tutuille, jotka epäilevät, ettei meikäneurootikko pysty muka tavoittamaan moista boheemiutta, minulla on yksi lause:

Olen alkanut juoda kaljaa.

 

Niin että aurinkolasit silmille ja tekstaria tulemaan. Meikäläisestä saa tulevana kesänä aina terassiseuraa, joka ei höpise työstressistä tai ihmissuhdehuolista, vaan siteeraa Sartrea, pitää polveilevia maljapuheita, valvoo pitkään ja lähtee yöuinnille aina, kun pyydetään.

Rauhaa ja rakkautta kesälle 2012 ennustaa: Jenna viime kesän lempibiisi korvissaan

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Jos sunnuntai-iltana alkaa ahdistua tulevasta työviikosta, on nähdäkseni unohtanut hetkellisesti arviolta 70 % itsestään.

Ihminen muistaa kyllä 30 %. Sen että hän on, sanotaan nyt vaikka 26-vuotias verkkojulkaisun tuottaja, muttei tunne yhteyttä siihen kaikkeen muuhun.

Siihen, että on myös kämppis. Kuluttaja. Kirjaston asiakas. Ajattelija. Kuuntelija. Itkijänainen. Sisustaja. Satuhäät-katsomon perustaja. Kirjoittaja. Tytär. Ystävä. Tyttöystävä. Body jamin harrastaja. Erittäin kuivan viinin kannattaja. Kummitäti. Tekstiviestittäjä. Hieroja. Freud-fani. Unissapuhuja.

Sen kaiken unohdin, kun vietin lauantain pahoinvoivana sängyssä ja sunnuntaiaamun ahdistuneena. Olin valmis luopumaan viikonlopusta. Sitten lähdin ystäväni Paulan kanssa retkelle.

Kävelimme ratikkapysäkille. Kuiskailimme ja kikatimme.

Kiertelimme Fashionkirppiksen kulmilla.

Vaelsimme etsimässä ruokaa.

Söimme parasta pitsaa Sähkötalon Il Duetossa.

Unohdimme ostaa Hulluilta päiviltä halpoja leffalippuja.

Joimme kahvit.

Makasimme sängyssäni ja ajattelimme omiamme.

Söimme lisää.

Pelkäsimme pakahtuvamme. Lähinnä henkisesti.

Katsoimme Jungista kertovat loistoleffan A Dangerous Method.

Keskustelimme keittössä yli puolen yön.

Muistimme, mikä on totta ja keitä ihan oikeasti olemme.

Tajusimme, että täydellisen viikonlopun voi elää kolmessa tunnissa.

Suljimme aplikaatiot ja menimme nukkumaan.

 

Pelko pois. Edessä on jälleen paitsi täysi työviikko myös pieni ikuisuus, jonka aina voimme olla ja ajatella.

Ihan mitä tahansa.

Uskoo, toivoo ja tietää: Jenna

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Kun aikuisten elämä käy jännäksi, voi olla tarpeellista unohtaa hetkeksi oikeat asiat ja jutella pojista.

Tai meikeistä.

Muistatteko, kun kerroin, että kevään trendikkäimmät kynnet ovat hopean huurteiset?

Metallinen meikkitrendi ei todellakaan jää kynsien korkeudelle, vaan kultainen ja varsinkin hopea puskee kaikkialle, mihin ylettyyy. Silmäluomille, poskipäille. Ja kyllä, myös huuliin.

Pelottaako? Niin vähän minuakin, mutta ei hätää.

Metallitrendin voi halutessaan ottaa haltuun kolmessa vaiheessa:

1. Aloittelijan valinta: Metalliset kynnet

No niin, tämä on jo vanha tarina, jonka voit lukea tästä. Lyhyt kertaus: Mikään ei ylitä tulevana kesänä trendibarometrilla supermetallisia hopeita kynsiä. Nerokkain testaamaani hopealakka on Max Factorin Angel Nails, joka tulee myyntiin toukokuussa.

2. Edistyneen askel: Metalliset silmäluomet

Luonnollinen jatkumo hopeisille kynsille on metallinen silmämeikki. Helpoin ja tyylipuhtain veto on rajata silmät hopealla tai kullalla. Giorgio Armanin silmänrajauskynä numero 4 on täydellisen ruusuhopean sävyinen ja levittyy yhtä leppoisasti  kuin maapähkinävoi leivälle. Tee  reilulla otteella yläluomelle paksu rajaus, joka nousee silmän ulkokulmasta kissamaisesti kohti kattoa.

3. Trendsetterin tyyli: Huurteiset huulet

En voi uskoa, että tähän on tultu, mutta 90-luvun lopun helmiäishuulet ovat nyt kuuminta kamaa. Levittämällä MAC:n Metal Maven -huulipunaa koko huulille teikä on varmasti katujen kovin edelläkävijä. Töpöttelemällä hopeaa punaa kevyesti nuden tai oranssin huulipunan päälle, saat astetta kesymmät kesähuulet.

 

Se oli siinä! Ei muuta ku hopeaa pintaan ja legendaarisessa  Pepsi Chart Showssa jammailtu millenium-pop  soimaan.

Kuvat: Stylebistro, Style.com, valmistajat

Share
Ladataan...

Ladataan...
Jenna K

Olen hikoillut tällä viikolla parin puron verran.

Siksi torstain asuni tärkein kriteeri oli se, ettei paita paljasta hikiläikkiä.

Sitten valitsin farkut, uudet Rag & Bonet, jotka ovat kuin sukkahousut. Niin joustavat, että menevät kiinni sipsiloman  jälkimainingeissa, mutta eivät roiku päällä tällaisinakaan päivinä, joina ruoka on vähiten kiinnostava asia päivälautasella.

Kolmanneksi tartuin H&M:n valkoiseen nahkaliiviin. Ihan vain siinä toivossa, että se saisi minut näyttämään edes hitusen kovikselta.

Lopuksi pujotin ranteeseen paras ystävä -ketjun, samanlaisen jonka ostin Lontoon Cossista  maailman parhaalle Paulalle. Elämäni ankkurille, joka avaa,  kun koputan. Löytää, kun etsin.

 

Niin. Viimeiset sanat taitavat  olla lainaus Luukkaan evankeliumista ja viitata Jumalaan. Mutta käytännössä kyse on samasta asiasta.

Tyypistä, jonka eteen voi kantaa kaikki huolet. Jonka kainalossa saa levätä pitkän päivän jälkeen, vaikka olisi kuinka hikinen. Jonka seurassa on useimmin kuin usein hurmoksellisen hyvä meinkinki.

 

Kiitos Paula ja muut profeetat. Tästä viikosta.

Ja siitä, että olette. Viisaita. Kauniita. Hyväntuoksuisia. Herkkiä. Vahvoja. Auki.

Ilman teitä, olisin kyllä olemassa, mutta minulla ei olisi mitään. Ei ainakaan mitään kivaa.

 

Alla olevan biisin  ja kaiken hyvän tässä maailmassa siskoilleen ja veljilleen omistaa: Jenna

Share
Ladataan...

Pages