Sateenkaaren väreissä, eli pukuloistoa intialaisissa häissä

Minun oli tarkoitus kirjoittaa tämän viikon hääpostauksessa hinduhäidemme kulusta. Suunnitelmat kuitenkin muuttuivat, koska lennän tänään Suomeen, enkä ehtinyt kirjoittaa postausta haluamallani tavalla. Tajusin nimittäin, etten ole kovinkaan hyvin perillä siitä, mitä kaikkia rituaaleja häissämme oikein olikaan, saati sitten siitä, mikä niiden merkitys oli. Siirräänkin postauksen myöhemmäksi, jotta ehdin paneutua sen kirjoittamiseen paremmin.

Sen sijaan kirjoitan tänään intialaisista hääasuista ja koruista (hihitellen lisäsin postauksen myös kategoriaan ”muu muoti”, kaikkea sitä).

Valitsin tähän postaukseen kolme viidestä hääasustani: vastaanoton lehengan, myöhään illalla päälläni olleen sinisen sarin sekä varsinaisen hääsarin.

Torstai-illan häävastaanotolla päälläni oli värikäs lehenga. Tämä oli illan ensimmäinen varsinainen asu meikkeineen ja koruineen. Tästä asusta on myös kaikkein eniten kuvia.

Lehenga eroaa sarista siten, että se koostuu neljästä osasta: alushameesta, hameesta, paidasta ja huivista. Sarissa osia on yksi vähemmän, sillä kangas kiedotaan sekä hameeksi että yläosan peitoksi. Molemmissa asuissa paita teetetään yleensä suutarilla mittojen mukaan. Toki myös valmiita yläosia on saatavilla.

Ostimme lehengan Tirupathista vain muutama päivä ennen häitä. Ragsin serkku toimi makutuomarina sekä vei paitakankaan suutarille, joka ompeli paidan hetkessä. Tämän asun erikoisuutena on pitkät hihat. Useimmiten hihat ovat lyhyet kuten muissa asuissani.

Rakastan intialaisissa vaatteissa sitä, että värejä yhdistellään todella rohkeasti. Oranssia, sinistä ja kultaa yhdessä asussa? Ei ongelmaa!

Kaikki asun korut sormuksia ja rannerenkaita lukuunottamatta vuokrasimme Tirupathista häitä varten. Homma meni todella kätevästi: kävimme sovittamassa koruja lehengakankaan kanssa, serkku haki koruboksin häitä edeltävä päivänä ja palautti korut häiden jälkeen. Pidän erityisesti tuosta otsakorusta sekä korviksista.

Seuranani oli lähes vuorokauden ajan oma meikkaaja, joka auttoi myös pukeutumisessa. Käytännössä en itse tehnyt mitään, kunhan vain seurasin ohjeita kuten ”laita silmät kiinni” tai ”pue tämä paita”. Ihana avustajani sanoi Ragsille kotiin lähtiessään, että olin ollut ihanteellinen asiakas, sillä tein kaiken mitä käskettiin, enkä väittänyt milloinkaan vastaan. Intialaiset morsiammet tuppaavat kuulemma olemaan vaativampia.

Käsien mehendi (hennatatuointi) tehtiin Chennaissa pari päivää ennen häitä. Sain Ragsilta simppelit ohjeet: kysy hotellilta, missä mehendejä tehdään, mene riksataksilla paikalle ja pyydä miehiä tekemään ”wedding mehendi”. Sain hotellilta ohjeet, mille kadulle suunnata ja kaikki sujui hyvin. Mehendi tehtiin katukivetyksellä pienten muovituolien päällä istuen. Tekijöinä oli kaksi miestä, toinen teki oikean käden ja toinen vasemman. Sain itse valita mallin ja aikaa meni alle puoli tuntia. Hienoa käsityötä.

Ainoa ongelma oli, että mehendistä ei tullut tarpeeksi tumma. Itseäni asia ei haitannut, mutta anoppi kummasteli, että miten tämä on mahdollista. Mehendin tummuus riippuu ilmeisesti ihon väristä ja -tyypistä, joten en kyllä olisikaan voinut tehdä mitään toisin.

Kaiken kaikkiaan olen asuun, meikkiin ja koruihin todella tyytyväinen. Tuli melkoinen prinsessafiilis kun näin itseni peilistä täydessä tällingissä.

Sininen sari oli päälläni myöhään illalla. Tämä perhosilla kuvioitu on Ragsin isän valitsema.

Korut ovat samat kuin edellisessä asussa, sillä lisäyksellä että kaulakoruja on kaksi enemmän. Kuvassa näkyvä ohut ketju on oma mangala sutrani eli intialainen vastine vihkisormukselle. Periaatteessa minun kuuluisi pitää korua (tai itseasiassa koruja, sillä näitä on kaksi) kaulassani aina, mutta päätin, että käytän kaulakoruja vain Intiassa ollessani sekä silloin tällöin intialaisten vaatteiden kanssa.

Tässä kuvassa näkyy muuten hyvin otsaan laitettava bindi, valkoiset kukat hiuksissa sekä rannerankaat. Kaikki ovat intialaisten (nuorten) naisten jokapäiväisiä vakiovarusteita. Kaikki kolme tapaa ovat itsellenikin mieluisia.

Punakultainen sari oli ylläni aamuyön vihkitilaisuudessa. Tämän sarikankaan valitsin itse kuvien avustuksella.

Kuvassa ei näy, mutta hiuksissa oleva kukkalaite on valtava (ja painava). Se peittää koko takaraivon ja jatkuu lettinä alaselkään asti. Jotkut morsiammet kasvattavat hiuksiaan häitä varten, jottei hiuksiin tarvitsisi kiinnittää tekolettiä, mutta itse tyydyin suosilla (ja pakon sanelemana) tekolettiin. 

Osan koruista vuokrasimme ja osa on omiamme. En nyt muistako montako grammaa kultakoruni painavat, vaikka ehkä pitäisi. Moni naisvieras nimittäin kysyi, kuinka monta grammaa kultaa omistan. Kultakorujen paino on naisen mitta?

Kuten jo mainitsin, en pukenut sareja itse. En vieläkään osaisi pukeutua sariin, sillä kangasta riittää kiedottavaksi metreittäin. Sarin kantamiseen onneksi tottuu, mutta pakko myöntää, ettei sari nyt ihan kaikkein käytännöllisin asu ole, varsinkaan aloittelijoille.

Nyt pitää kiirehtiä lennolle. Seuraavan kerran kirjoitan Suomesta<3

 

Postaussarjan aiemmat osat:

Häät Intiassa osa 1: lähtötilanne

Kuin yö ja päivä, eli miten intialaiset häät eroavat suomalaisista

—–

My wedding lehenga and sarees are pretty, aren’t they.