Ladataan...

Hyvinvoiva iho, osa tervettä ja sädehtivää olemusta. Haavelistallani on vanhanajan glamour-filmitähtien kuulas, vaalea ja sileä kasvojen iho. Sen sijaan minua on siunattu punakalla, helposti reagoivalla naamalla, jota sulostuttavat ammottavan suuret ihohuokoset.

Voiko ongelmalle tehdä jotain?

Toki voi, lohdutti ammattitaitoinen kosmetologi. Ja teki kasvojeni iholle Visia-analyysin. Syy pulmaan selvisi: aiemmin hankkimani hoitotuotteet eivät ole imeytyneet kunnolla, koska ihohuokoset ovat täynnä epäpuhtauksia. Lisäksi paljastui, että en ole kesäisin suojannut kasvojani kunnolla auringolta, analyysiohjelma havaitsi jo UV-säteilyn aiheuttamia, mutta vielä lähes huomaamattomia juonteita.

Paniikki! Muutunko kurttumummuksi ennen aikojani?!

Hoitokuuriksi määrättiin saksalaisten ihotautilääkärien kehittämää Aesthetico-salisyylihappokuorintaa.  Mikäänhän ei huojenna ongelmaisen ihmisen mieltä niin kuin se, että saa kuulla luotettavan saksalaisen huomaavaisesti kehittäneen pulmaan ratkaisun germaanisella pedanttisuudella. Vielä parempi, jos kysymyksessä on saksalainen lääkäri (tai koneiden tapauksessa insinööri).

Alistuin siis piinapenkkiin. Edessä ei ollut mitään hellää hoivaa vaan happo poltti ja kuumotti. Kosmetologi kuitenkin rauhoitteli, että vaikka hoito tuntuisi kurjalta, niin iho ei näyttänyt mitenkään erityisen ärtyneeltä. Ja muutaman minuutin happokäsittelyn jälkeen hän jo neutraloikin ihon emäksisellä aineella.

Lopuksi puhdistus, happikäsittely sekä ihanan vilvoittava ja raikastava piparminttunaamio! Ja jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen tutut totesivat kasvojeni värin parantuneen ja ihon muutenkin kirkastuneen.

Kaupan päälle vielä mieltä virkistävät keskustelut mukavan kosmetologin kanssa sekä rentoutuminen hoitolan rauhoittavassa ilmapiirissä. Miksen ole tehnyt tätä jo aiemmin?

Kuva: http://www.flickr.com/photos/dixiedancer/3297098873/

Share

Ladataan...

Tekniset vaatteet ovat humpuukia. Miksi maksaa yli 50 euroa t-paidasta, jota hikistetään,  venytetään, vanutetaan ja kulutetaan pesemällä useamman kerran viikossa? Näin ajattelin ennen ja lähdin liikkumaan vanhoissa collegehousuissa ja puuvillaisessa punaisessa mainospaidassa, joka julisti rintojen kohdalla SIKAFLEX. Sitten puin päälleni Röhnisch-paidan.

Kertaheitolla minusta tuli teknisten vetimien vannoutunut fani. Liikkuessa paita joustaa. Hien virratessa paita hengittää. Peiliin katsoessa paita näyttää hyvältä päällä. Vau.

Puuvillaiset treeniteepaidat päätyivät askarteluasusteiksi suttaamiseen ja sättäämiseen. Collegehousut vaihtuivat jazztanssipöksyihin. Hyvästi tukala ja hikinen olo!

Massuni ja tissuni eivät kovin moniin urheilupuodin vetimiin vielä mahdu. Mutta onneksi on Röhnischin Plus -mallisto! Hyvinvointivaatteita, joiden polyamidikangas ei liisteröidy joka muhkuraan ja makkaraan. Uusin löytöni on kuvan vihreä Stream Max Cactus-paita.

Tätä lukiessasi olen into piukassa tutkiskelemassa Röhnisch Brand Storen rekkejä Tukholmassa, osoitteessa Norrlandsgatan 21. Jos hyvin käy, löydän sieltä itselleni tuliaisia!

Share

Ladataan...

 

Vesi on elementeistä paras. Uidessa koen parhaiten täydellisen flown. Jo pienenä hinku päästä veteen oli kova, kesäpäivä ei ollut mitään ilman uintiretkeä! Jopa niin, että kun vanhemmat eivät ehtineet tulla meitä serkuksia vahtimaan mökkirantaan, keksin tehdä uima-altaan mökin keittiön lattialle ja lätsytellä siinä. Keittiössä kun oli kaksi isoa ämpäriä kaivovettä, niistä oli helppo lapata vettä omaan ja muiden niskaan. Hauskaa kesti kunnes tädin huuto alkoi.

Pulahdan veteen Naantalin kylpylän altaassa, huviharjoitteluni alkaa tästä. Muutama vuosi sitten kauhoin Impivaaran uimahallin 50 m altaassa kevyesti kilometrin 25 minuutissa, mutta nyt en voi sellaisista suorituksista unelmoidakaan. Kylpylän vapaamuotoinen allas sopii loistavasti kehon herättelyyn ketterämpään elämään. Ei köysillä rajattuja kilparatoja,  ei kiusausta repiä heti  itseään liian koviin suorituksiin, ei morkkista siitä, ettei vielä pystykään samaan, mihin ennen.

Päätän uida altaan ympäri kymmenen kertaa reunoja myöden niin ripeästi kuin kykenen. Kahdeksannen kierroksen alussa on pakko hidastaa tahtia, iskee väsymys. Sinnittelen loppuun asti ja sitten suuntaan hetkeksi lämpimään ulkoaltaaseen kellumaan pakkastaivaan alle. Rentoutumisesta ei tosin tule mitään, vieressä kaksi teinipoikaa huvittaa toisiaan päästämällä raikuvia pieruääniä.

Jatkan suunnitelmani mukaan kylpylän toiseen isompaan altaaseen uidakseni myös sen kymmenen kertaa ympäri. Sitten saa riittää tältä erää. Mutta suunnitelmastani ei tule mitään, sillä vapaa-ajan ohjaaja jakaa altaan reunalla  vesijuoksuvöitä, alkamassa on ohjattu harjoittelu.

Ensin käännyn pois, mutta tarkemmin ajatellen - enpä kai kokeilemalla mitään menetä. Olen joskus uimahallissa katsellut vesijuoksijoita ja laji on näyttänyt tehottomalta hissuttelulta, mutta ehkä sellainen sopisi nyt minulle. Menee hetki, kun sovittelen kellukevyötä napani ympärille, sitten menoksi!

Kellun altaassa kuin ongenkoho, pääsemättä etten tai taakse. Miten tässä nyt muka juostaan? Onneksi ohjaaja neuvoo: kumartukaa hiukan eteenpäin, älkää uiko, tehkä käsillä ja jaloilla juoksuliikkeitä. Hei, tämähän alkaa sujua!

 

Muodostamme altaassa piirin ja juoksemme musiikin tahdissa välillä hitaammin, välillä ripeämmin. Sitten vaihdetaan suuntaa. Ohjaaja seuraa, että teemme liikkeet oikein. Tämähän on ihan niin kuin kakarana meressä, kun pulikoin uimarenkaiden ja pelastusliivien kanssa! Hauskaa! Ja tehokasta. Läähätyksestä huolimatta painelen altaassa hölmö virne naamallani. Liikuntaa, jonka aikana en voi olla hymyilemättä leveästi!

Huviharjoite nro 1 on löytynyt!

Ja yhä paranee. Juoksun jälkeen teemme altaassa lihaskuntoliikkeitä. Yritän kellua selälläni ja samalla kiertää jalkoja polvet koukussa oikealle ja vasemmalle. Pinnistelen keikauttaakseni itseni selkäkellunnasta mahalilluntaan. Olen päässyt uudelleen kosketuksiin sisäisen vesipetoni kanssa.

Puoli tuntia hujahtaa ohi. Tätä lisää! Keho on väsynyt ja rento, mutta ei kipeä. Kun pukutiloissa kuivattelen itseäni klassisen kitaramusiikin tahdissa, minulla on ensimmäistä kertaa tämän projektin aikana jumalatar-fiilis.

Kuva naisesta 1930-40-lukujen uikkareissa via Wikimedia Commons.

Aalto-kuva: By Malene Thyssen [GFDL (www.gnu.org/copyleft/fdl.html) or CC-BY-SA-2.5 (www.creativecommons.org/licenses/by-sa/2.5)], via Wikimedia Commons

Share

Pages