Ladataan...
Juureton

Takana on kaksi Kroatian matkaa vuoden sisään ja olen viimeistä hiustöyhtöäni myöten rakastunut Kroatiaan. 

Kroatiassa on jotain sellaista tunnelmaa, mitä muista etelän maista en ole vielä löytänyt. Turismi ei ole vielä yltänyt samalle tasolle, kuin Italiassa, Espanjassa tai Ranskassa, mutta on kuitenkin sen verran kehittynyttä, että siellä voi huoletta nauttia täydellisen loman ilman, että mitään puuttuu tai jokin ei toimi. 

Kroatian tunnelma on jotenkin tosi välitön ja jossain määrin myös tosi aito. Toki perusturre meininkiäkin löytyy, mutta vaikka turismi on maassa niin tärkeä tulonlähde, ei silti reissussa tule sellaista fiilistä, että turisteja kohdeltaisiin feikisti tai asioita kiilloteltaisiin liikaa. 

Ihmiset on ystävällisiä ja nöyriä, mutta eivät kuitenkaan nöyristele tai pyytele anteeksi sitä mitä ovat. 

Aidon tunnelman voi (ihan oikeasti) aistia etenkin Kroatian pikkukylissä, jossa majoitutaan jonkin perheen B&B paikassa ja syödään grillattua kalaa ravintolassa työmiesten ja vanhojen pappojen kera. 

Molemmat Kroatian kokemukseni ovat olleet täysin erilaisia. Toisella kertaa reissasin rinkka selässä muutamassakin eri paikassa, kun taas toisella kertaa olla möllötin neljän tähden hotellissa samassa kohteessa. Ja molemmilla kerroilla Kroatia on varastanut sydämeni - juurikin sen tunnelman takia. Joten suosittelen mitä vaan matkapläniä, kunhan se on Kroatiassa. 

Ja tietysti se meri ja ne vuoristomaisemta - can't get better. Adrianmeri on niin kirkasta, että jossain paikoissa et todellakaan tarvitse edes snorkkelia nähdäksesi pohjaan. 

Kroatiasta on puhuttu paljon myös bilepaikkana, koska sinne rantautuu paljon "bilealuksia", jotka kiertävät eri saaria, mutta itse en ainakaan ole kokenut paikkaa bailumekkana - rauhaa ja bileitä varmasti löytyy molempia sopivassa suhteessa. 

Ja hei, löysin tällaisen sivuston, jossa on kerätty yhteen kymmeniä eri ale-koodeja reissailuun. Sivulta löytyy myös matkavinkkejä, jos sellaiset kiinnostaa. 

Ootteko ollu Kroatiassa ja mitä fiiliksiä teille on jääny? 

Ladataan...
Juureton

 

Huh tästähän onkin jo vierähtänyt hetki, kun täällä blogin puolella on jotain tapahtunut. 

Mitä sitä kiertelemään, takana on h-e-l-v-e-t-i-l-l-i-n-e-n kevät, jossa ei näkynyt - kuten keväässä normaalisti näkyy, valoa tunnelin päässä. 

Onneksi vanha klisee, aika parantaa haavat pitää tässäkin tapauksessa paikkansa ja kesän valoisat yöt on otettu vastaan kevyin mielin. 

Jos ei nyt vieläkään ihan höyhenen kevyesti, niin ainakin kevyemmin, kuin keväällä. 

Katsotaan millaista tahtia blogille on luvassa - tämä saa mennä ihan omia uomiaan ja fiiliksen mukaan. Elämä kyllä kantaa, niin minua kuin blogiakin. 

Ladataan...
Juureton

1. Aloita aamu pienellä hemmottelulla. Tämä vaatii vähän normaalia aikaisempaa heräämistä, mutta se puoli tuntia sen arvoista. Tee itsellesi kasvonaamio ja anna sen vaikuttaa rauhassa. Uninen naama herää, kun hierot kasvonaamiota naamaan ja olo vain yksinkertaisesti tuntuu hohdokkaammlta läpi päiv 

2. Samalla, kun annat naamion vaikuttaa, valmista aamukahvisi pavuista, jotka olet jauhanut muruiksi myllyssä. Valtava ero tavalliseen pussikahviin ja vähän luksusta arkiaamuihin. Tuoreen kahvin tuoksua aamuisin ei voita mikään. 

3. Ota hissin sijaan rappuset. Jos käytät julkisia, niin kävele tai jää pois eri pysäkillä, millä olet normaalisti tottunut jäämään pois. Näin saat vähän, kuin varkain 10 minuuttia hyötyliikuntaa päivääsi ja raitista ilmaa, jotta toimistolle ei tarvitse raahautua nuutuneena. 

4. Tiedättekö sen tunteen, kun on lähdössä töistä kotiin ja käy mielessään läpi kaikkia niitä asioita mitä olisi kiva tehdä työpäivän jälkeen. Noh, tilanne on eri sen jälkeen, kun olet päässyt kotiin, syönyt ja hetken istunut sohvalla - long gone on se energia, mitä vielä puhkuit tunti sitten. Tästäkin huolimatta, lähde ulos kävelemään, keitä kuppi teetä ja ota kirja käteen sen sijaan, että katsoisit vaan telkkaria tai vastaavasti venyttele/joogaa omassa tahdissa kynttilän valossa. Tee just sitä mitä itse haluat ja mikä rentouttaa sinut parhaiten.

5. Tanssi vähän samalla, kun touhuat keittiössä tai ripustat pyykkiä. Se saa automaattisesti fiilikseen nostetta. 

6. Sen sijaan, että vedät ne samat pieruverkkarit jalkaan, niin pukeudu kotona johonkin vähän tyylikkäämpään, mutta silti mukavaan asuun. 

7. Samalla, kun valitset vähän fiinimpää kotiasua, mikset mallailisi valmiiksi seuraavan päivän työasua, nyt kun siihen kerrankin on aikaa. Aamulla tulee valittua aina ne samat vanhat vaatteet, mutta nyt voit kokeilla uusia yhdistelmiä.

8. Kehu tuttua tai tuntematonta, hymyile bussikuskille ja kiitä matkasta, kehu työkaverin uutta paitaa tai muuten vaan ulkonäköä tai tee mikä vaan kiva teko, joka on itsellesi pieni, mutta ilahduttaa toisen päivää ja samalla myös omaasi. 

9. Googlaa joku uusi resepti ja tee illalla ruokaa, mitä et ole ennen syönyt tai tarjoillut perheellesi. Mistä tietää, vaikka siitä tulisi uusi lempiruokanne.

10. Osta kukkia!

Lue lisää:

10+1 askelta ihanampaan kotoiluun

Ladataan...
Juureton

Olen lähestulkoon koko elämäni ”potenut” lähtemissyndroomaa. Kyllä, sellaiseksi sen nimesin. 

Tiedättekö sen tunteen, kun tulee reissusta ja muutaman päivän jälkeen alkaa jo selailemaan lentodiilejä ja lentoyhtiöiden kotisivuja löytääkseen uuden kohteen minne matkustaa? 

Monet kutsuvat sitä ”wanderlustiksi” ja toki hienommaltahan tuo wanderlust kuulostaa, kuin oma lähtemissyndroomani. 

”Wanderlust is a strong desire for or impulse to wander or travel and explore the world”, sanoo Wikipedia. 

Mutta minun lähtemissyndroomani ei rajoitu ainoastaan matkustamiseen. Huomaan aina haaveilevani jostain muusta ja jostain erilaisesta, kuin mitä minulla tällä hetkellä on. Moni varmasti ajattelee nyt, että tyytymättömyyttä omaan, tämänhetkiseen elämään. No ei ihan niinkään. 

Ennemminkin toivo jostain erilaisesta ja who knows…paremmasta? On kyllä totta, että joudun usein ihan pysähtymään ja miettimään mitä olen saavuttanut ja muistuttumaan itseäni olemaan kiitollinen tämänhetkisestä tilanteesta, mutta jo taas hetken päästä lähtemissyndrooma nostaa päätään. Tekee mieli mennä eteenpäin, tehdä jotain muuta, nähdä jotain erilaista ja kokea vielä enemmän. 

En suinkaan näe tätä (enää) pahana, mutta totuttelmista, itsensä kuuntelua ja hyväkysmistä tämä on vaatinut. Tuntuu, että muille on turha yrittää selittää, koska vastauksesi saa vain kökköjä: Oletko tyytymätön elämääsi? Mitä nyt taas havittelet? Etkö voisi olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on? kysymyksiä. Keskustelu loppuu siis hyvin lyhyeen, kun huomaan, että vastapuoli ei selvästikään ole kuullut ei wanderlustista, eikä lähtemissyndroomasta. 

Samalla, kun lähtemissyndrooma tuo levottomuutta elämääni, ja pistää kuvioita uusiksi, vie se minua myös eteenpäin. Ilman sitä en olisi nähnyt maailmasta edes murto-osaa mitä olen nyt nähnyt, en olisi alkanut kyseenalaistamaan omaa onnellisuuttani, enkä olisi oppinut asioita, mitä nyt tiedän enkä olisi varmaan lähelläkään niin rohkea, mitä nykyään olen. 

Toisaalta se pistää myös miettimään, tulenko koko elämäni hakeutumaan muutokseen vai tuleeko jossain vaiheessa sellainen tilanne, että enää ei tee mieli lähteä ja tässä ja nyt on hyvä? 

Onko siellä kohtalotovereita? 

Ladataan...
Juureton

Pahoittelut blogihiljaisuudesta ystävät. Blogivuosi 2018 on lähtenyt vähän nihkeästi käyntiin - niinkuin itseasiassa on lähtenyt koko 2018. On ollut vaikeaa löytää energiaa kirjoittamiseen ja kun omaan tyyliin ei kuuluu kiiltokuvaelämän eläminen, niin on tuntunut myös vähän vaikealta tulla tänne kirjottelemaan niitä näitä tai muuten vaan jaarittelemaan.

Haluan pitää tämän blogin as aitona as possible ja sellaisena, että en koe velvollisuutena kirjoittaa tänne, vaan nimenomaan palan halusta kirjoittaa tänne. 

Anyways, pikalomalta saatu energia hävisi yhtä yllättäen, kuin tulikin ja viime viikot on menny ihmetellessä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Oikein puhkuin energiaa lomalta palatessa, tiedättekö sen ”minua ei kuulkaas estä mikään”-asenteen, no sellainen oli lomalta palatessa, mutta jonnekin se katosi. 

Noh, syitähän siihenkin löytyy. ”Mitä sitä elämällään tänä vuonna tekisi”-ajatukset ja unettomat yöt ja siihen päälle vielä vähän sydänkipuja (aka rakkaushuolet - olen katsonut viime viikkoina Metsoloita (!!) Areenasta, niin jäi tuo sydänkivut päälle) niin eipä ihmekään, että energian perään on täytynyt vähän huudella. 

Mutta onneksi ei ole mitään mitä ei aika parantaisi, joten kai se tämäkin vie vain aikansa ja nyt täytyy vain olla lempeä itselleen ja kipuilla sydänkivut pois alta ja löytää taas se kadoksissa ollut energia. 

Onneksi ainut pysyvä asia elämässä on muutos ja tämäkin vähän nihkeämpi ajanjakso on jonkin ajan päästä muisto vain. Nyt ajattelin laittaa hetkeksi vaaleanpunaiset lasit päähän ja katsella elämää niiden läpi. 

Pages