Niin kuin mainitsin jo vuoden vaihduttua, yksi tämän vuoden tavoitteistani on olla ostamatta mitään materiaa. Materialla siis tarkoitan vaatteita, kirjoja, esineitä, jne. Olen kuitenkin armollinen itselleni ja tähän ei sisälly esimerkiksi kynttilät ja kukat. Kummatkin tuovat iloa asuntooni, ja aikanaan ne muuttuvat olemattomiksi eikä jää pölyttymään hyllyille. Nyt kun on kuukauden viimeinen päivä, ajattelin koota pienen yhteenvedon vuoden ensimmäisestä kuukaudesta ja siitä onnistuinko pitämään tavoitteeni tähän asti.

Pakko myöntää, että ennen vuodenvaihdetta mietin mitä tulen tarvitsemaan vuoden sisään, mitä minulla ei jo ennestään olisi. Vaikka mietin kuinka hartaasti, ainoa asia mikä tuli mieleen oli mustat paksut ekstrasukkahousut. Ne olivat siis ainoa ostos, jonka ostin viimevuoden puolella ’varastoon’ meneillä olevaa vuotta varten. Muuten uskon, että pystyn pärjäämään omillani, eikä tosiaan tullut mitään mieleen, mitä voisin mahdollisesti kaivata.

Kuukauden alkaessa pidin itselläni (ja blogin puolella) tiedon materiaalittomasta kokeilustani. Ajattelin, että jos en tee asiasta suurta numeroa, se ei myöskään muutu sellaiseksi, joten parempi pysyä hiljaa. Kuukausi on oikeastaan hurahtanut todella upeasti, olen ollut kaverini makutuomarina kenkäostoksilla päätynyt jopa sovituskoppiin sovittamaan mekkoa ihan leikkimielessä ja ollut tyytyväinen siitä, että omistan jo kaiken mitä tarvitsen… tai no, ainakin suurimmaksi osaksi. Sateenvarjoa olen nimittäin muutaman kerran kaivannut. Edellinen sateenvarjoni meni rikki viime syksynä enkä muistanut ostaa uutta. Onneksi kuitenkin yhdessä takissani on huppu, jolla voin suojata itseäni pahimman kaatosateen aikana.

Kuukauden puolivälissä halusin kihartaa hiukseni teemabileitä varten, mutta kuinka ollakaan olin juuri viime vuonna heittänyt yli kymmenen vuotta vanhan kihartimeni roskiin. Se tuskin enää kiharsikaan hiuksiani, joten en enää tehnyt laitteella mitään. Nyt kuitenkin harmittelin, etten enää omistanut kiharrinta, mutta tyytyväisenä ajattelin että sellainen löytyisi ihan varmasti lähipiiristäni. Yllätyksekseni sellaista ei löytynyt, mutta koska halusin niin kovasti kiharat bileisiin, otin paksun kynän käteen ja tein sen avulla pieniä kiekuroita märkiin  hiuksiini, sidoin pinnin avulla ne yhteen ja pidin puoli päivää niitä kiinni. Puolenpäivän jälkeen irrotin pinnit päästäni ja kiharathan sieltä ilmestyi. Ei ehkä niin tasaiset kuin kihartimella olisin tehnyt, mutta kuka sellaista miettii pikkutunneilla ystävien ympäröimänä?

Toinen aiheeseen liittyvä juttu, mikä minulle tapahtui vastikään: Marimekon värikäs penaalini hajosi. Olen pitänyt penaalia ties kuinka pitkään ja kannan sitä mukanani joka puolelle. Nyt se kuitenkin on rikki. Ei enää pysy kiinni. Muita penaaleita minulla ei edes ole olemassa, enkä tietenkään osannut laskea sen varaan, että penaalini hajoaisi. Koska pidän penaalista todella paljon, sidoin sen toistaiseksi hakaneulalla kiinni. Ratkaisuni ei ole mikään kauhean toimiva pitkällä aikavälillä, mutta hetkelliseksi ratkaisuksi tämä kelpaa. Katsotaan myöhemmin saanko sitä korjattua jotenkin tai kehiteltyä jotakin parempaa ratkaisua sille.

Huomasin myös kuukauden sisään, että vaikka en ostaisi juurikaan materiaa, rahaa kuuluu siitä huolimatta ihmeen paljon. Lahjoja ostin pari pientä, ystävälle syntymälahja sekä toiselle ystävälle viinipullo hänen näyttelynavajaisten kunniaksi. Kotiin ostin viikoittain kukkia ja kynttilöitä, mainitsinhan jo, että olen heikkona näihin kahteen. Kotini käytävänvalo paloi, joten siihen minun oli ostettava uusi valo. Pyörä oli vietävä huoltoon, vaatteet pesulaan. Ripsiväri, hiustenhoitoaine, huulirasva.. kyllä se raha nopeasti vain haihtuu olemattomiin!