Shhh, kuten ehkä arvata saattaa, minäkin olen palannut pysyvästi takaisin seikkailuiltani. Tämä alkukesä on sellaista aikaa, juhlitaan palaavia matkalaisia, vaihdossa olleita ja muita seikkailijoita. Edessä kurkkivat kesätyöt, lomat ja alkavat opinnot. Vanhat kuviot, mukamas.

Kaikenlaisen muuttoahdistuksen ja surkuttelun Suomeen palaamisesta vastapainoksi tulin huikkamaan, että voi piru kun täällä on mahtavaa. Olenkin saanut nauttia kaipaamieni vuodenaikojen vaihtelusta, ihan kaikista neljästä samaan aikaan. Uskoani taidetaan vähän koetella, mutta kesän euforia on vankkumaton, vaikkakin sitten räntäsateessa. Moni asia on muuttunut aivan yllättävästi, ja se on hyvin lohduttavaa. Maailma ei pysähdy omien seikkalujen ajaksi, ja se sama vanha onkin aivan erilaista.

Surkuttelun sijaan olen ihaillut rehottavia niittykukkia joutomaalla metroradan varrella, bongaillut uusia hiustrendejä kaupungilla, juossut hiljaisessa sateessa illalla Seurasaaressa. Istunut kuistilla viltin alla aamuyöllä kuunnellen kurkien huudon kaikuvan yli järven ja kiivennyt harjun tasanteelle katselemaan yöhön painuvaa suomaisemaa. Miettinyt, miten tämä on hienointa, mitä voi ihminen eläessään tehdä.

Jos en olisi onnellinen nyt, en kyllä olisi oikeasti onnellinen muuallakaan. Paremmat hipat, siistit kahvilat ja lempeämpi sää sikseen, täällä on hyvä ja lämmin olla. Onnesi on mielesi sävel ja oman askeleesi keveys.

Avatkaa silmät, korvat ja mieli ja antakaa sateen valua päälle, mukavasti viilentää sekin.

Lämpimiä sylejä, teekuppeja sekä pehmoisia vilttejä keskiviikkoonne kaverit!

Oi voikukka, pohjolan rucola. Myönnettäköön, että aikaisemmin olen aika laiskasti käytellyt voikukkaa ruoanlaitossa, vaikka sitä puskee joka nurkasta ihan kiusaksi asti. Ehkä makuni on ennen ollut jotenkin kehittymätön, tai en ole hoksannut kerätä riittävän nuoria versoja. Useimmiten voikukka on päätynyt sekaisin pestoon tai levitteisiin, vähän piiloon kitkerän makunsa vuoksi.

Eilen teimme voikukasta salaattia, jossa paritimme nuoret lehdet japanilaisen seesamikastikkeen, kurkun, savukalan sekä avokadon kaveriksi. Rikkaruohoja osaavat nyhtää kaikki, mutta vinkkaan kastikkeen ohjeen, sillä se on uusi sydänkäpyni (kiitos inspiraatiosta sushibar+wine).

 japanilainen seesamikastike

1  dl seesaminsiemeniä

3 rkl soijakastiketta

1 rkl riisiviinietikkaa

ripaus sokeria

2 rkl lämmintä vettä

(chiliä)

Paahda siemeniä kuumalla pannulla muutama minuutti ja lykkää tehosekoittimeen. Lisää muut ainekset ja soseuta sileäksi kastikkeeksi, lisää tarvittaessa vettä. Säilyy jääkaapissa muutamia päiviä.

Ihanaa lauantaita, nyt lähdetään viilettämään kohti pimenevää iltaa!

huom. estrogeenivaroitus

Meikäläinen on kyllä saanut kelpo kasvatuksen. Tälläinen stadilaismisukkakin on tiennyt jo mukulasta asti, että niihin naistenvaivoihin tulee sitten nauttia siankärsämöteetä. Teetä sai onneksi lipitellä junnunakin, mutta nykyisin tämä yrtti on niin kovassa käytösä, että olen saanut raahata sitä ihan ulkomaille asti.

Näin perjantaimoodissa alkavat olla paukut vähissä, mutta sen verran voin sanoa, että hyvin maistuu hauduke ja lisäksi olen käyttänyt kuivaamaani siankärsämöä yleismausteena ruususuolaan sekoitettuna- superhyvää etenkin paahdettujen kasvisten sekä liharuokien mausteena.

Mitä sitä turhaan jaarittelemaan, short and sweet aina välillä. Huomenna kai saadaan jo aurinkoa, ja voidaan unohtaa nämä teehommat hetkeksi- tai ainakin vaihtaa ne jääteehommiin.