Lihansyöjä kasvissyöjän lemmikkinä

Kaunis utopia?

Minulla on kissoja. Minulla on aina ollut kissoja. Uskon että minulla tulee aina niitä myös olemaan, mikäli se minusta on kiinni. Kissan ruokavalio koostuu lihasta, se on 100% lihansyöjä. Se ei tarvitse eikä sen keho pysty käyttämään hyödykseen kasviperäisiä hiilihydraatteja. Ainoa kasvis mitä kissa ruokavalioonsa tarvitsee, on se pieni määrä puoliksi sulanutta ruokaa mitä sen oletetulla saaliseläimellä pyyntihetkellä sattuukaan olemaan mahassaan.

Olen kasvissyöjä. Olen ollut kasvissyöjä 12-vuotiaasta (no okei, söin n. 15-vuotiaaksi vielä kalaa) asti. Uskon että tulen aina sellainen olemaan, mikäli se minusta on kiinni. Tähän asti olen ajatellut että se etten itse syö lihaa on jo pois taloutemme lihatuotteiden kokonaiskulutuksesta, huolimatta siitä että kissani sitä syövätkin. Pyrin olemaan arvottamatta ja eriarvoistamatta eläimiä niiden lajin ja "käyttötarkoituksen" perusteella, mutta koen silti olevani ensisijaisesti vastuussa lemmikkieläimistäni jotka olen henkilökohtaisesti vastuulleni ottanut. Nyt kuitenkin luettuani Norpatin Hurttahaaveita -merkinnän, aloin pohtia asiaa uudelleen. 

Missään nimessä en harkitse omien kissojeni kohdalla kasvissyöntiä. Kissa on lihansyöjä ja siitä lähdetään. Kuitenkin pohdin, että kuinka kissan ruokavaliosta saisi mahdollisimman eettisen, kissan omasta hyvinvoinnista tinkimättä.

Haluaisin ostaa luomua ja tukea eettistä ruuantuotantoa. Ymmärrän myös miksi luonnonmukaisesti ja eettisesti tuotetut elintarvikkeet maksavat enemmän kuin tehotuotetut. Ongelmana on tässä vain se, että en ole rikas. Olen melko tuore freelanceri epävakaalla kulttuurialalla, työt ovat pätkittäisiä eikä omasta vähäisestäkään toimeentulosta voi koskaan olla varma, ainakaan kovin pitkälle eteenpäin.

Hoitokoira on omien ruoka-aineallergioidensa takia jo valmiiksi barf-, eli raakaruokaravinnolla. Mikäli rahat vaan riittäisi itsellä, niin sen ruokavaliota olisi suhteellisen helppo muuttaa luomumpaan suuntaan. Koiran ruokavalion suhteen sen omistaja kun on tehnyt pohjatyön ja minä vaan noudatan hänen ohjeitaan ja syötän mitä käsketään.

Kissojen kohdalla tilanne onkin sitten hieman monimutkaisempi. Olen harkinnut useampaan otteeseen kissojeni siirtämistä pääosin teollisesta ruuasta (lemmikinruokabisnekseen liittyy paljon eettisiä epäkohtia) raakaravintoon, mutta pelkään että aiheutan sillä kissoilleni terveydellistä haittaa. Kissa tarvitsee niin paljon erilaisia vitamiineja, rasvahappoja ja hivenaineita voidakseen hyvin, että pelkään aiheuttavani raakaruokinnallani niille jotain puutostiloja tai ainakin ravinnon radikaalin yksipuolistumisen. Pelkään nimittäin myös etten osaisi mitottaa kissojen raa'an ravinnon tarvetta oikein ja joutuisin aivan liian usein ostamaan niille lähikaupasta broileria.

Kissojen hyvinvoinnin osalta olen ollut melko tarkkana siitä, mitä teollisia ruokia meillä syödään. Pyrin syöttämään niille ruokia joihin ei ole lisätty viljoja tai kasviksia. Silloin tällöin ne saavat myös raakaa lihaa, useimmiten broileria tai nautaa. Kuivanappuloita nuo eivät saa juuri ollenkaan, paitsi aktivointipalloissa pyöriteltäviksi ja satunnaisesti pieninä kerta-annoksina ruokakuppiin.

Voinko siis tehdä näillä rahkeilla lemmikkieni ravinnon eettisyyden eteen yhtään mitään? Täytyykö mun vaan ostaa niille teollista ja tehotuotettua ruokaa ja kärsiä siitä tunnontuskia? Ajattelin yrittää tehdä jotain ja lähteä pienin vauvanaskelin liikenteeseen:

  • En osta tonnikalatuotteita
  • Pyrin ostamaan kotimaista ja jos vain mahdollista niin luomua
  • Lisään raa'an ruoan määrää kissojen ruokavaliossa, vaikken täysin barffiin niiden kanssa ryhdykään

No eihän se paljoa ole, mutta jotain ainakin. Vinkkejä pieneen lemmikillisen elämän eettistämiseen otetaan vastaan!

Meillä harrastetaan kissojen kanssa myös "tempputassuilua", joten makupalojen menekki on suuri. Olen ostanut silloin tällöin kissojen herkkutikkuja, jotka tuntuvatkin nimensä mukaisesti olevan kissoille suurta herkkua. Pääosin ostan kuitenkin kuivattua 100% lihaa, useimmiten marketeista saatavissa valmiissa pusseissa. Pusseissa ei ole mitään mainintaa makupalojen lihan alkuperästä, joten suuri epäilykseni on että eivät ole ainakaan kotimaisia. Pohdinkin, että mikäli haluaisin ostaa eettisempiä kissanmakupaloja, miten sen tekisin? Haluan huomioida tuotantoeläinten olosuhteet, mutta en ole valmis tinkimään omien lemmikkieläintenkään hyvinvoinnista. 

Vai jatkanko vain samaan malliin ja ajattelen että se kuitenkin on oma kortensa tähän kekoon, että itse pohjaan ruokavalioni kasviksiin. 

Kommentit

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Jään mielenkiinnolla seuraamaan blogiasi, erityisesti kissatarinoita. Minäkin olen joskus miettinyt, että lemmikkikissojen pito on varmaan suurin ekosyntini. Riistaa? Se on kyllä kallista, ellei satu tuntemaan ketään metsästäjää. Meillä herkkuina toimivat parhaiten kissanminttunapit, toimisiko teillä? Niissä taitaa olla maitoa(?), muttei lihatuotteita.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos. :) Yritän kirjoitella tasapuolisesti kaikista aiheista niin, että tulis mahdollisimman usein uusia postauksia myös heille jotka ovat tästä minun blogini aiheiden sillisalaatista kiinnostuneet vain yhdestä. :) Kissamaisia edesottamuksia siis jälleen ensi viikolla luvassa.

Kanelibasilika

Samanlaisia mietteitä täälläkin! Oletko muuten tutustunut Mjau -kissanruokiin? Saa ihan marketeista, mutta ainakin omien väitteidensä mukaan ympäristö mielessä http://www.mjau.fi/index.php?sivu=mjau&alasivu=ymparisto ja meillä ainakin nirsoronkeli kissanen tykkää ja paljon sekä purkkiruuista että kuivamuonasta.

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Kiitos kommentistasi. :) Mjau:ta syödään meilläkin. Vastapainoksi syödään kyllä myös muita märkäruokia, muuten alkaa kissoilla tökkimään hyvin nopeasti. Raakaruuan määrää pyrin lisäämään tulevaisuudessa.

Mjau taitaa olla ruotsalainen ja ilmeisesti heidän ruokiensa raaka-aineetkin tulevat sieltä. Tämä on mielestäni ehdottoman hyvä asia, sillä uskon ruotsalaisilla tuotantoeläimillä olevan hitusen amerikkalaisia tai aasialaisia lajitovereitaan paremmat oltavat. Mjau-tetrapakkaukset taitavat myös olla FSC-sertifioitua materiaalia, joten siitä ehdotonta plussaa heille.:)

Kuivamuonaa ylipäätään meillä ei juurikaan syödä siksi, että niissä on usein suhteessa paljon kissalle tarpeettomia hiilihydraatteja. Lisäksi kuivamuona koostumukseltaan aiheuttaa virtsan happanemista ja lisää virtsavaivojen (kiteet, kivet, tulehdukset) riskiä. Kuivamuona kun sitoo nestettä ja koska kissalla ei ole samanlaista janontunnetta kuin ihmisellä, tulisi sen saada valtaosa tarvitsemastaan nesteestä ravinnon mukana. :)

Kanelibasilika

Meilläkin kuivaruokaa saa vain tietyn pienen määrän/päivä. Aiemmassa/aiemmissa kodeissa kisulainen ilmeisesti ollut pelkällä kuivamuonalla ja meni kiitettävästi aikaa ennen kuin otus suostui edes maistamaan "märkäruokaa". Vanhalla kissalla oli munuaisvika, joka käsittääkseni voi johtua juuri tuosta liiasta kuivamuonan syönnistä (myös aiemmassa kodissa syötetty pelkkää kuivamuonaa harmi kyllä..)

kaunisutopia
Kaunis utopia?

Juu kyllähän se uusiin juttuihin tutustuminen kissaltakin oman aikansa vie, hienoa että teillä kuitenkin ollaan oltu valmiita panostamaan ja se on jopa tuottanut toivotun tuloksen. :)

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.