Ladataan...

 

Viron pyöräreissumme toisena päivänä suuntasimme Hiidenmaan kautta Saarenmaalle. Hiidenmaalla olisi ollut ihan mielenkiintoista nähtävääkin, mutta aikataulu ei sallinut pidempää pysähdystä. Niinpä poljimme Rohukulan satamaan, söimme lautalla lounasta (suositus seljankalle!) ja hyppäsimme Heltermaan satamassa taas pyörien selkään. Reilun 40 kilometrin matkan ehti hyvin polkea noin viidessä tunnissa ja pysähtyäkin monta kertaa. Hirveästi kahviloita tai ravintoloita Hiidenmaan kaakkoisrannikolla ei ollut, mutta Vaemlan villatehtaan viileässä kellarikahvilassa vietimme virkistävän tauon jääkahvia juoden. Hiidenmaan osuuteen mahtui muuten myös koko reissun huonoin ruokakokemus Sorun satamassa. Tilaamani pyttipannu ihan oikeasti UI rasvassa. Kannattaa siis syödä jossain muualla.

Saarenmaalla poljimme vielä pikkumatkan majapaikkaamme Willa Ingaan Leisiin. Jos paikka sattuu osumaan matkan varrelle, kannattaa tänne pysähtyä ainakin kahville ja kirsikkapiiraalle, ihan mielettömän hyvää!


Seuraavana päivänä oli jälleen vuorossa reilun 40 kilometrin pyöräily Kuresaareen. Matkan varrella on muun muassa tuulimyllymuseo (ei kovin mielenkiintoista) ja esihistoriallisella ajalla maahan törmänneen meteoriitin aikaansaama Kaalin kraateri (käymisen arvoinen). Alkuillasta saavuimme rauhalliseen Kuressaareen, joka tuntui kuitenkin ihan suurkaupungilta Haapsalun, Hiidenmaan ja muun Saarenmaan jälkeen.

Vietimme Kuressaaressakin vain yhden yön. Ehdimme kuitenkin hyvin tutustua kaupunkiin: kierrellä keskustassa ja linnan raunioilla, kuunnella oopperajuhlien esitystä puiston penkillä hämärtyvässä kesäillassa, käydä kylpylässä ja herkutella parissa hyvässä ravintolassa. Ehdottomasti parhaaksi osoittautui Juulian vinkkaama Kohvik Retro, jossa söimme superhyvät burgerit. Kävimme myös vanhaan puuhuvilaan kesän ajaksi avatussa Ku-Kuussa, jonka ihana miljöö sai unohtamaan tarjottujen ruokien pienet kömmähdykset.


Viimeisen yön saaristossa vietimme Orissaaressa, minkä jälkeen suuntasimme vielä Muhun kautta takaisin kohti mannerta. Olisin totta kai halunnut nähdä Pädasten kartanon ja juoda edes viinilasillisen sen kuuluisassa Alexander-ravintolassa. Aikataulun takia ehdimme kuitenkin nähdä vain Liivan kylän, jossa oli muun muassa hauska burritoja tarjoava Muhurito-ruokarekka.

Liivan jälkeen koimmekin matkan ahdistavammat hetket, kun emme meinanneet mahtua mihinkään Tallinnaan vievään bussiin. Alkoi vahvasti näyttää siltä, että joutuisimme pyöräilemään vielä ylimääräiset 80 kilometriä Riisipereen, josta lähtisi juna Tallinnaan – jos siihen ehtisimme. Onneksi viimeisen bussin kuski heltyi ja otti meidät kyytiimme tilanpuutteesta huolimatta. Jos meidän reittiä haluaa seurata, kannattaa siis ehdottomasti tehdä se päinvastaisessa järjestyksessä niin, että Haapsalu on reissun viimeinen etappi. Lähtöasemalta pyörän saa paljon todennäköisemmin bussiin ja Riisiperen juna-asemallekin on “vain” 50 kilometrin matka, jos bussien kanssa ei ole onnea.

Lopun pienestä vastoinkäymisestä huolimatta pyöräilylomat eivät lopu tähän, vaan ensi kesän kohde on jo heitetty ilmoille. Gotlanti kutsuu!

Lue myös reissun ekasta päivästä Haapsalussa täältä.

Share

Ladataan...

 

Vaikka Kallion ravintolatarjonta on muuten ihan huippua, siinä on ollut pitkään yksi puute: hyvä ja kiva sushipaikka. Tähän asti suosikkini on ollut Hämeentien Sushi Forest, jossa on kyllä hyvät sushit, mutta paikkana se ei ole kovin viihtyisä. Nyt Kallion Sandroa vastapäätä löytyy kuitenkin ehkä koko Helsingin ihanin sushipaikka, pari kuukautta sitten avattu Roji.

Tila on valoisa ja vaalea, minimalistinen sisustus yhdistää kauniisti skandinaavisia ja japanilaisia yksityiskohtia. Mulla on myös sydämessä pehmeä kohta tuollaisille pienille lasimaljakoille ja yksinkertaisille kukka-asetelmille. ♥


Sushia voi tilata päivän settinä tai listalta erikseen. Lisäksi tarjolla on erilaisia doneja eli kulhoja. Me otimme päivän sushisetit, tosin pienillä muutoksilla. Kymmenen palan setti maksoi 15 euroa, mutta oli täyttävyydeltään lähempänä 12 palan settiä. Kuten sisustuksesta saattoi jo aavistaa, esillepano oli kaunis ja viimeistelty – katsokaa vaikka tuota minimini sitruunaviipaletta ebi nigirin päällä!

Emme löytäneet susheista mitään valittamisen aihetta: riisi oli juuri sopivaa, lohi oli pehmeää ja maukasta, avokado aivan täydellistä. En yleensä tykkää ebi nigireistä, mutta täällä nekin olivat poikkeuksellisen hyviä. Rojissa tulee siis varmasti käytyä vielä monta kertaa.

Share

Ladataan...

 

Viime kesän pyöräloman kohteena oli Turun saaristo, tänä vuonna Viron. Teimme kuuden päivän reissun heinäkuun lopussa, reittinä Tallinna–Haapsalu–Hiidenmaa–Saarenmaa–Muhu–Tallinna.

Koska halusimme keskittyä saaristossa pyöräilyyn, menimme mannerosuudet mennen tullen bussilla. Olimme lukeneet varoituksia virolaisten bussikuskien nihkeästä suhtautumisesta pyörien kuljettamiseen, ja ne osoittautuvat ihan aiheellisiksi. Jos lipun on ostanut valmiiksi ja kyytiin hyppää lähtöasemalta, kuljetus todennäköisesti onnistuu. Jos taas yrittää päästä kyytiin kesken matkan ja vielä ilman lippua, voi joutua pyöräilemään reippaasti ylimääräisiä kilometrejä ja stressata, ehtiikö määränpäähän ollenkaan. Näin meille kävi paluumatkalla. Onneksi eräs ystävällinen bussikuski suostui kuitenkin tekemään poikkeuksen.

Muuten kaikki meni kuitenkin tosi hyvin ja sekä Hiidenmaa sekä Saarenmaa osoittautuivat loistaviksi pyörälomakohteiksi: tasaista maastoa, ei juuri muuta liikennettä, maltillisia etäisyyksiä ja kauniit maisemat.

Ensimmäisenä päivänä otimme aamulaivan Tallinnaan, kävimme lounaalla bussiaseman lähellä olevassa MoMossa (josta voisin kirjoittaa ihan oman jutunkin joskus!) ja suuntasimme bussilla kohti Haapsalua. Parin tunnin bussissa istumisen jälkeen meitä vastassa oli kaunis kesäilta ja rauhallinen pikkukaupunki.


Haapsalun ehti hyvin katsella läpi yhdessä illassa. Kannattaa kävellä tai pyöräillä rantapromenadia, ihastella linnanraunioita ja sen piha-alueita, etsiä mieluinen ravintola kaupungin pääkadulta Karjalta ja istahtaa alas nauttimaan. Me valitsimme Hapsal Dietrichin, joka on toiminut jo 1900-luvun alusta ja valittu muutamaankin kertaan Viron parhaiden ravintoloiden listalle. Tilasin listalta kampelaa ja Tomi risottoa, joiden hinta-laatusuhde oli ihan huippu: herkulliset annokset maksoivat vain noin kahdeksan euroa. “Jälkkäriksi”  otimme vielä juusto-leikkelelautasen, jonka kaunista esillepanoa jaksoin ihastella ainakin 10 minuuttia ennen maistelua.

Pyöräilyä ensimmäiselle päivälle ei tullut paljon yhtään, mutta ideana olikin ottaa rennosti seuraavaa päivää varten, jolloin poljimme Hiidenmaan kautta Saarenmaalle. Siitä lisää ensi kerralla!

Share

Pages