”Ulkomaalaiset vie meidän naiset”
Aiemmassa postauksessa manitsin, olen vastikään muuttanut. Silloin en maininnut, että olen muuttanut Ruotsiin opiskelemaan omaa alaani. Ja nyt kun olen ollut täällä jonkun aikaa, voin kertoa, että mun uuden heikkouden: ulkomaalaiset miehet. Miksikö? Annas kun kerron:
Ulkomaalaiset miehet ovat ulkoisesti huolitellumpia. Tällä en todellakaan tarkoita sitä, että haluan jokaisen miehen pukeutuvan kauluspaitaan. Tällä tarkoitan sitä, että he ovat selvästi kurkanneet peiliin ennen uloslähtöä. He ovat siistiytyneitä ja usein myös tyylikkäitä vaatetukseltaan, oli kyseessä farkkujen kanssa kaulus- tai t-paita. Suomessa samanlaista tyylikkyyttä näkee vain suomenruotsalaisten tai oikeasti varakkaiden bileissä. Ulkomailla tällaista eroa ei kuitenkaan ole, sillä ihmiset ovat tasaisen huoliteltuja myös tavallisissa baareissa.
Ulkomaalaiset miehet osaavat jutella. Vaikka tykkään tanssia baareissa, niin aivan yhtä mahtavaa on löytää uutta juttuseuraa. Suomessa sivistyneen keskustelukumppanin löytyminen päättyy viimeistään klo 1, kun toisen kurkkuun on molskahtanut muutama Punainen kala. Ainoa tapa tulla ymmärretyksi on huutaa yksinkertaisia lauseita toisen korvaan. Humalainen vastaanottaja käyttää tietysti itse kyseistä tekniikkaa, mutta sammaltaen. Ulkomaisten miesten kohdalla tilanne on toinen. Oli kello mitä tahansa, voit lähes mihin aikaan tahansa aloittaa järkevän ja loogisesti etenevän keskustelun ilman tärykalvojen kärsimistä. Myös juttelun lähtökohdat ovat eri. Jos Suomessa vastakkasten sukupuolten edustavat sinkut keskustelevat, se ei tapahdu ilman taka-ajatuksia. Ulkomailla voit jutella aivan puhtoisin mielin (lähes) kenelle tahansa.
Ulkomaalaiset miehet eivät tule heti liian lähelle. Jos joku haluaa tutustua just suhun, tyyppi tulee joko ensin esittäytymään tai tanssimaan viereen ilman niskaan huohottamista. Vasta sitten he fiilistelevät, saako käden laittaa minne. Vain harva suomalainen mies osaavat tämän jalon taidon.
Ulkomaalaiset miehet ovat kohteliaita. Muutama virke sitten totesin, että useimmat heistä esittäytyvät, mikä tapahtuu yleensä kättelemällä. He eivät takerru kiinni, tai jos sen tekevät niin pyytävät sanoin tai elein siihen ensiksi luvan. He eivät myöskään tunkeile vaan esittävät kysymyksiä hyvän maun mukaan, mutta tarvittaessa myös pilke silmäkulmassa.
Ulkomaalaiset eivät ole… noh, juntteja. Olen monta kertaa kokenut myötähäpeää baarissa, koska suomalaiset miehet eivät osaa toimia sivistyneesti baarissa missään humalan vaiheessa. Alkuhumalassa ollaan ei puhuta mitään, nousuhumalassa huudetaan hilpeästi mitä sylki suuhun tuo ja laskuhumalassa mökötetään, intetään tai uhitellaan. Sama kaava ei todellakaan päde ulkomaalaisiin.
Okei, myönnän, että olen nyt kärjistänyt tätä asiaa erittäin rankalla kädellä. Ehkä oikeasti kyse on siitä, että suomalaiset miehet eivät ole valmiita tekemään alotetta ennen kuin promillet veressä ovat tarpeeksi kohdillaa. Se jos mikä on mielestäni väärin. Samanlaista ongelmaa ei ulkomaalaisilla ole, oman kokemukseni mukaan. Olin toissapäivänä baarissa, jossa tapasin uskomattoman monta mahtavaa miestä, jotka vain viehättivät mua enemmän kuin yksikään suomalainen on tähän mennessä tehnyt. Lisäksi eräs sympaattinen herrasmies pyysi mun puhelinnumeron ja laittoi ihan hetki sitten vielä Facebookissa kaveripyynnön. Anteeks nyt vaan, mutta näin ei oo vielä kertaakaan tapahtunut mulle Suomessa! :D