2017: Lupaan juosta maratonin

Vuoden 2017 lupausten aika alkaa olemaan ajankohtainen. Joulunajan jälkeen suuri osa lupauksista liittyy liikuntaan. ”Mä juoksen maratonin” on varmasti aika klassinen ja monen sanoma lupaus. Osa ottaakin lupauksen asiakseen ja saavuttaa maalilinjan ensi vuoden aikana. Liikunnalliset lupaukset on hyviä. Liikunta on aina sijoitus omaan itseensä ja se mitä itse olemme, on meille tärkeintä. Osan lupaus kestää tammikuun, mutta osa saa lupauksestaan liikunnan kipinän loppuelämäksi. Jokainen joka saa uuden liikunnallisen elämäntavan hölmöltä tuntuvasta uuden vuoden lupauksesta, on todellinen voittaja.

Koska kunnon nouseminen on työtä vaativaa ja kestävyysliikunnassa kunnon kehittyminen vie aikaa, kannattaa omat tavoitteet asettaa maltillisesti. Liikkuminen on kivaa, mutta kaukaisten tavoitteiden takaa-ajaminen saattaa tappaa liikunnasta riemun. Sohvaperunan kannattaa ensin luvata, että juoksee 2017 aikana kymmenen kilometriä. Kun säännöllisellä harjoittelulla vuoden aikana saakin kerättyä pidemmän matkan, voi todella olla itseensä tyytyväinen. Tällöin liikunta jää helpommin elämäntavaksi. Tavoitteiden saavuttamisesta saa lisää energiaa mennä kohti uusia isompia unelmia.

Itse en lupaa tänä vuonna varsinaisena lupauksena juosta maratonia, koska sen luultavasti tulen tekemään muutenkin. Sen sijaan lupaukseni tänä vuonna liittyy siihen, että lupaan yrittää olla paremmin läsnä juuri siinä hetkessä ja tekemisessä, jota olen tekemässä. Tällöin pystyn antamaan enemmän itselleni sekä niille joiden kanssa aikaa vietän. Aika sitten näyttää kestääkö tämä lupaus edes tammikuun 2017 loppuun asti. Toivottavasti kestäisi lopun elämää.

Mitä sinä aiot luvata?